Jousi

[patis]

Moi,

Nyt se sitten pitäisi tehdä. Eli ensimmäinen jännejousi.

Staavi on 153cm pitkä vaahtera. Kärjet on taivutettu keittämällä parin päivän ämpärissä liotuksen jälkeen. Jänteet on hirven jaloista perattu jo viime syksynä.

Tavoitteena olisi saada n. 60 paunainen pitkävetoinen jännejousi jolla kehtaa ampua taas pitkään.

Jännejutut on sen verran tuntemattomia, että joutuu muutaman neuvon kysäisemään.

1. Kumpaa liimaa kannattaa käyttää? Jänisliimaa vai nahkaliimaa? Plektratradingista ajattelin jompaa kumpaa hakea.
2. Kuinka paljon jänteiden laitto jäykistää jousta?
3. Kuinka finaaliin jousi kannattaa tilleröidä ennen jänteitä? Täyteen vetoon tuota ei toki saa.
4. Onko 3 jännekerrosta hyvä? Parin viikon välein vai heti vaan kaikki?
5. Onnistuuko jousen keventäminen jänteiden laiton jälkeen kuinka helposti?
6. Muuta huomioitavaa?

[Ari Rantala]

No niin. Uskallusta projektiin onkin tullut keräiltyä jo jonkin aikaa

Ihan lyhyesti mun mielipiteitäni:

1. Käyttäisin pelkkää jänisliimaa tai jänis- ja nahkaliiman sekoitusta jossa 3/4 jussia ja 1/4 nahkista. Tai vieläkin vähemmän nahkaliimaa.
2. Ei paljoakaan. Sen varaan ei kyllä kannata paunatavoitetta laittaa. Hihasta vedettynä max.10# mutta todennäköisemmin se jää lähelle 5# tai jopa alle.
3. Niin finaaliin kun saa. Tilleri toki muuttuu jänteiden jälkeen mutta parasta silti, että runko taipuu lähtiessä nätisti ja hallitusti.
4. Laittaisin ainakin viisi. Riippuu tietysti kerrosten paksuudestakin. Viidellä kerroksella saa jatkovälit kätevästi jemmailtua seuraavien alle. Kolme on kyllä ihan minimi ja tekisin yhdellä kerralla kaikki. Älä ainakaan päivää pidempään pidä välejä sillä muuten tulee ongelmia kuivuessa ja pinta "halkeilee".
5. Onnistuu niissä rajoissa mitä olet siihen runkoon puuta jättänyt.
6. Varaa riittävästi aikaa jänteiden liimaukseen ja parasta olisi tehdä se melko lämpimässä tilassa. Liima pysyy pidempään hyvänä ja sulla on aikaa hieman asetellakin nippuja. Alempien kerrosten pinnan ei tarvitse olla ihan A1 mutta ei siitä haittaakaan ole. Esivalmistele homma huolella. Liimauksen aikana ei ehdi kipaisemaan lisää kaljaa eikä juuri muutakaan.

Jos jousi kuitenkin jää liian kevyeksi niin laita siihen sarvivatsa.

Menna on tainnut viimeksi puljata jänteiden kanssa ja muistaa vielä varmaan hyvin prosessin eri vaiheet...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Smirkelimies]

Minä olen tehnyt vasta kaksi jännejousta joten en ole ekspertti. Mutta jotain kommenttia silti. Muiden ohjeiden mukaan olen punninnut jänteet, tuon mittaseen 90 gr lienee tarpeeksi? Kerroksista en tiedä, mutta kun tuon 90 gr liimaa jouseen, lienee riittävästi kerroksiakin. Keskelle enempi, päitä kohdin vähempi.

Jos itse tekisin tuota vaahteraa, saattaisin höyrytaivuttaa myös kahvan molemmin puolin. Itse olen vetänyt selän raspilla tosi karkeaksi jotta liimaus pitää. Jatkossa vedän vain pitkittäisiä naarmuja, viimeksi tuli vedettyä raspilla myös viistoon mikä ei ole oikein hyvä.

Jänneniput kannattaa repiä niin monta kertaa että jänne on varmasti hötöä, minulla jäi vieläkin liian karkeaksi.

Ihanneliimauspaikka olisi riittävän valoisa ja tilaa jousen ympärillä niin paljon että ympäri pääsee kiertämään helposti. Minun jouset on tahtonut jäädä toispuoleiseksi kun ahtaassa pesuhuoneessa yrittää tuhrata jänteitä pelkästään toiselta puolelta. Viimeksi esivalmistelin jännenippuja lasten pulkan reunoille ja pohjalle vettä.

Sisäänajo maltilla. Taipuma elää pitkään. En tiedä onko tavallista , mutta viimeisin jännejouska oli aluksi tosi jähmeä mutta löystyi mystisesti aika lyhyellä aikavälillä. Liekö kosteus noussut?

Viimeisimpään tapaukseen laitoin jänteitä vastamutkien pohjiin hieman reilummin jotta vastakaaret pysyisi, en tiedä tekeekö muut sillai.

Mutta kokeneemmat saa jatkaa. Tosi hyvän näkönen tuo sinun vaahtera-aihio.

[Ilkka Seikku]

Jännejousi ei niin hankala ole mitä usein siitä hehkutetaan..
Arilta tuli hyvät neuvot.
Tosin liiman suhteen hylkäisin kaikki kaupalliset ja keittäisin itse raakanahasta(ei valkaistuista rumpunahoista!) ja jänteenpätkistä ja jännetupeista. Saa silloin juuri sitä mitä haluaa.
Yksi juttu mihin ainakin joskus on intetty vastaan, mutta jota minä pidän tärkeänä onnistumisen kanalta, on se että riivi jänteet mahdollisimman hienoiksi haiveniksi ja kampaile jänteet irtonaisiksi ja suoriksi. Silloin saat liiman jokaisen haivenen ympärille, eikä mitään halkeiluita tapahdu, kuten usein tuntuu käyvän..
Ja vielä yksi juttu joka kannatta tehdä, vedä siihen jousesi selkään vaikka samantien kunnon liima. Lämmitä jousen selkää ja läträile liimaa. Koita saada se hiukan "imeytymään". Annat kunnolla kuivua ja siihen vasta liimaillaan sitten niitä jänteitä.
_________________
www.rautasarvi.fi

[Ari Rantala]

[Ilkka Seikku]

[Simo Hankaniemi]

En tiedä, mistä halkeilu johtuu, mutta ei ainakaan sukimisen puutteesta, koska omissa jousissani ei esiinny halkeilua jännekerroksessa, enkä kampaa jänteitä.

[Ari Laakso]

Nahkaliima ei käy ollenkaan..vain jänisliima.
Liimasin ensimmäiset kaksi jännejousta nahkaliimalla, ja jouset ratisevat, kun jännittää jousta eli liima on liian kovaa.
Kaupallisen jänisliiman kanssa ei ole ollut ongelmia.

Jännelangat kannattaa niputtaa valmiiksi esim. 10 kpl ryhmiin, jolloin liimaus on helppoa, kun niput on valmiina..muuten menee vaikeaksi ja tulee kylmä hiki otsalle.
Maalariteippi on ollut hyvä niputuksessa.
Langat kannattaa pitää lämpimässä, mutta ei kuumassa vedessä, koska kylmät langat viilentävät liimaa ja liimahan toimii paremmin lämpimänä.

Rautasahan terällä, mikä on kiinni sahassa, on hyvä karhentaa syiden suuntaan.

Olen aavistusen kostuttanut jousen selkää kuumalla vedellä ja laittanut kolme kerrosta liimaa(voi olla vähän ohuempaa) n. 15min välein ja sitten liimaamaan.
En ole kammanut, vaan vetänyt sormilla märkää lankanippua suoraksi ja kastanut liimassa pari kolme kertaa ja sitten hellästi liika sormilla pois..ja asettanut selkään.
Olen kokeillut kampaamista ,mutta en osannut, vaan langat karkailivat.

Minulla tullut kolme jännekerrosta jousen selkään (keskelle vähän neljättä) ja olen liimannut kaikki kerralla (n.4h kestänyt).

Jousesi vastakäyristä jänteet repeävät varmasti irti kuivuessa.
Perinteisesti repeämistä on estetty laittamalla jänteitä ympärille, mutta jousesi vastakäyrät ovat niin jyrkät etteivät jänteet ympärillä pidä(kokemusta on).
Käytän nykyään vinkoja(laitan päivän kuluttua liimauksesta) mutkissa, jolloin pysyy varmasti ja jälkeen jää pieni tasainen kohta, mutta sen saa viksattua myöhemmin.. ja laittaa sitten jänteet ympärille kun liima on riittävän kuiva.

Olisi hyvä jos ei olisi ketään häiritsemässä..tai pinna kiristyy..
Valmistele kaikki mitä pystyt etukäteen ja tee liimaa riittävästi, sekä seuraa ettei se ylikuumene tai paksuunnu liikaa.

Varaa käsien pesuun vettä, sekä talouspaperia pyyhkimiseen.

[Ari Laakso]

Tilleröi niin että taipuu tasaisesti niin hyvä tulee..
Puun taivutukset loiventuvat kun puu kastuu liimatessa, mutta palaavat kyllä yleensä jänteiden kuivuessa.
Minä tosin tuen jousen muotoon, ettei se "aukea".
Refleksin tuloa kannatta helpottaa taivuttamalla jousta valmiiksi refleksille.

[patis]

Kiitoksia kaikille hyvistä neuvoista.

Ainakin toistaiseksi ajattelin jättää liimankeiton väliin ja tyytyä kaupalliseen tavaraan. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa... :)

Taidan vielä kammata noita jänteitä tasalaatuisemmiksi ja täytyy lajitella ne pituuden mukaan. Myös staavi kaipaa ohennusta ja tilleröintiä jonkin verran.

Ari, selvennätkö vielä mitä ovat "vinkat" (kuva ois kiva)? Nuo kippurat on tosiaan aika jyrkät.

Eikös turkkilaiseen komposiittijouseen laiteta jännekerrokset vasta edellisen kerroksen kuivuttua?

[Simo Hankaniemi]

Päät näyttävät paitsi liian jyrkiltä, myös liian leveiltä. Tuollaisina niistä tulee todennäköisesti liian raskaat ja hidasiskuiset, jolloin vastakäyryyden hyöty eliminoituu. Jos vastakaaret ovat raskaat, niin rekyylikin on iso ja jousesta tullee epätarkka. Noin pitkät vastakaaret ovat helposti myös epävakaat, jompi kumpi puoli voi kuivua vinoon jänteiden liimauksen jälkeen.

Lyhentäisin ja kaventaisin päitä. Jousessa on siltikin riittävästi pituutta.

[Ari Laakso]

No vinkat on tietysti puristimet.
Mutkia puristettaessa kannattaa tietysti laittaa jotain väliin..minä käytin kumimaton palaa.

Minusta leveät päät ovat hyvät liimauksessa, koska ne antavat pelivaraa, jos päät kuivuvat vinoon.
Tietysti ne kavennetaan valmiista jousesta.
Päät näyttävät kyllä turhan jyrkiltä.
Mennan jousissa on hyvän loivat ja pitkät kurvit malliksi.

Jos päiden (jousen) selkä on kallellaan vaikka jousen vasemmalle sivulle..se kuivuu sinnepäin eli menee vinoon.

[patis]

Päät on tosiaan tarkoitus kyllä kaventaa. Vielä en uskalla kaventaa hirveästi, että jää pelivaraa jännelinjan kanssa.

[Ari Rantala]

No niin. Siinähän tuli melkoinen pläjäys jännetietoutta

Kertauksen vuoksi vielä kerran: Varaa hommaan riittävästi aikaa ja valmistele kaikki minkä voit etukäteen valmistella ja tee se huolella. Laita varuiksi kätsästi saataville sellaistakin tavaraa ja työkaluja etc. joita et usko tarvitsevasi sillä jos tarve kuitenkin tulee niin ne ovat jossakin muualla tai muuten vaan hukassa. Maalarinteippi on kätsä apu monessakin paikassa mutta älä käytä jeesusteippiä. Se perkele ei irtoa kun vesurilla ja siinä hommassa menee äkkiä paljon muuta tärvikselle.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[J Menna]

Ari Ranatala tilleröinnistä ennen jänteitä:

[Ari Laakso]

Kiinnostava tuo Mennan puheenvuoro!

Täytyisi itsekin kokeilla vielä kerran sitä kampaamista..ja ensin katsoa miten
se tehdään, että se onnistuu.

Kolme eri liimaus kertaa kiinnostaa myös, mutta olen huolestunut siitä että liima ei ota kunnolla kiinni kuivaan pintaan , vaikka sitä olisi kostutettu (miten ja kuinka kauan).
Jälki on varmasti siistimpää.

Olen huomannut kun olen laittanut jänteitä mutkien ympärille, että liima hilseilee helposti, jos alusta ei ole tarpeeksi kostea.

Refleksin lisääminen joka kerta on varmasti tehokasta.

[jkekoni]

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Tilleröinnistä, niin 20 vetoa ei riitä puun poiston jälkeen. Varsinkin jos jousi on jäykkä, niin se hakee heikkoa kohtaa todella perusteellisesti ja pitkään. Vielä viikkojen ja kuukausienkin ampumisen jälkeen tilleri voi muuttua, vaikka sen kuvitteli jo asettuneen. Luultavasti tästä syystä alkuperäiset jouset harvemmin näyttävät olevan ihan täydellisessä tillerissä.

Äärierimerkki tästä "lopullisen tillerin hakemisesta" oli 2000-luvun alussa tekemäni omenapuujännejousi. Se oli sivuprofiililtaan loiva B. Raakatyöstövaiheessa vannesaha pääsi haukkaamaan puuta hiukan liikaa keskeltä. Ajattelin korvata ongelman laittamalla jänteitä keskelle selkään erikoispaksun kerroksen, jotta se pitää puun kasassa. Kaikki meni hyvin noin vuoden ajan, kun käytin jousta ja luulin sen asettuneen. Sitten erään kerran laittaessani jousta vireeseen keskusta antoi periksi ja B:stä tuli D, samalla kun paunamäärä romahti. Jousi oli löytänyt lopullisen asemansa, eli oli tässä tapauksessa pilalla. No, jänteet sain irti yhtenä lättynä ja liimasin ne seuraavaan jouseen, joka on kestänyt hyvin käyttöä 11 vuotta.

[J Menna]

J Kekoni, jotta minkiä verran jänteet lisää paunoja...:

[Ari Rantala]

[patis]

Tää on kyllä hyvä kun mielipiteitä tulee niin paljon, että niistä voi valita mieleisensä :D

Tällä hetkellä nuo Mennan neuvot kuulostavat parhailta. Jousi alkaa olla lattiatillerissä eli voisi jättää enemmän tilleröinnin väliin ja aloittaa liimauspuuhat. Jänisliimalla aion mennä ja jo etukäteen olin ajatuksissani liimaamassa 3 kerrosta jänteitä ja jokaisen eri kerralla...

[Ilkka Seikku]

[Tuomo]

Jälleen todella hyvää keskustelua jännejousista! Jospa viimein pääsisi myös itse alkuun - jänteet on jo riivitty, omenapuuaihio valittu ja työstö aloitettu, joten jos nyt vaikka kesään mennessä...

Ostin niitä sammen rakkoja silloin kun niitä oli myynnissä ja tein niistä liimaa hitaasti hauduttamalla. Yhden hamppuselän liimasin sekoittamalla sitä ja jänisliimaa. Ensivaikutelma tuosta itse tehdystä rakkoliimasta oli aika kalakeittomainen, ja jos ihan liimana vertailee muihin, niin erilaista verrattuna nahka- ja jänisliimaan. Selvästi vähemmän tarttuvaa ainakin lämpimänä ja avoin aika myös selvästi pidempi kuin muilla (näillä oli varmasti yhteyttä). En sitä sen kummemmin testaillut mutta voisi sitäkin kokeilla.

Minulle ei ole vielä ihan täysin auennut, että mistä eri eläinliimojen erot lopulta tulevat. Käytännön kokemukset ovat varmasti tosia mutta miksi nahkaliima on kovaa, jänisliima joustavampaa ja niin edelleen. Kuinka paljon merkitystä on valmistusprosessilla? Tai valmistusmateriaalilla? Kemiallisestihan noiden pitäisi olla aika lähellä toisiaan. Ja kuinka paljon sillä on lopulta merkitystä? Onko kellään milloinkaan hajonnut yhtään jännejousta selän (liiman) pettämisen takia? Pelkkää nahkaliimaa käyttämällä tulee liimaan pieniä murtumia mutta onko se johtanut myös jousen hajoamiseen?

Vielä yksi juttu - ne ketkä ovat purkaneet vielä ehjästä jännejousesta jänteet pois, missä kunnossa puuosa on ollut? Onko virumaa tullut "järjettömästi" vai kuinka lähellä alkuperäistä muotoa puu on ollut?

[jkekoni]

En ole koskaan valmiin jousen selkään jänteitä laittanut. Jos jousi kestää jo täysiä vetoja ei se enää tarvitse jänteitä (paikkaukset poislukien).

Ne jotka ovat laittaneet ovat puhuneet huomattavasti maltillisemmista lisäyksistä kuin Menna. Mennan projektia en tunne...

20% on tietenkin suht paljon ... toisaalta huomattavasti vähemmän kuin 5mm bambuseslällä tulee lisää.

Jänteiden liimaamiseen on yhtä monta menetelmää kuin liimaajaa, näitä oli niin peridilla kuin nykyäänkin. Nipuissa,ei nipuissa,kammataan, ei kammata, kootaan jänteet erikseen ja liimataan, kootaan jousen päälle jne... kastellaan vedessä, kastellaan ohuessa liimassa. Liimataan kerralla, liimataan useassa vaiheessa peräkkäin, karhennus irtonaisella rautasahan terällä, karhennus sahassa olevalla terällä, nahkaliimaa, kalaliimaa, jänisliimaa, sarviliimaa, liivatetta, yhdistelmää.

Voisin sanoa että tärkeät asiat:
1) jänteet eivät saa kihartua yhtään liimaan kastellessa, tai ne on keitetty pilalle ja liima on liian kuumaa. Jos liima rupeaa tummenemaan on se keitetty pilalle.
2) kaikkien jänteiden päät eivät saa olla samassa kohdassa tai siinä on potenttiaalinen hajoamispaikka.
3) jänteitä uitetaan usean tunnin ajan ennen liimausta ja ne ovat läpikuultavia. Itse sanoisin min 6h. Eli jänteet purkkiin, töihin ja kotiin tullessa aloita projekti. En suosittele päivien uittamista, sillä jänteistä irtoaa liimaa ja ne pehmenevät liikaa, lisäksi ne keräävät hometta.
4) mielummin liian ohut kuin paksu liima. Liima paksunee geeliytyessään, liian paksun liiman kanssa jänteitä ei meinaa saada paikalleen ennen geeeliytymistä ja väliin jää liikaa liimaa, jolloin se halkeilee, otaksuttavasti lisäten tillerin muutoksia.
5) jänteitä ei saa vetää "mutkalle", vaikka sopivia välejä olisi tarjolla, sillä jänteet kutistuessaan aiheuttavat ongelmia.

Hyvä jänneselkä kestää 10% rasituksen hyvä puuvatsa 1.1%, joten mielestäni vähän huonompikin jänneselkä on kestoltaan eri dekadissa kuin puuvatsa.

Kalaliiman paremmuus vs nisäkäsliima on käsitääkseni kala(vaihtolämpöinen) liima geenliytyy hitaammin. Tämä helpottaa elämää sarvivatsojen kanssa. Jänneselissä en näe olennaista hyötyä.

Oman liiman keittäminen on oma sisänsä hieno projekti, (pitää joskus kokeilla) mutta kaupallisella luonnonliimalla saa hyvän tuloksen ja se on helppoa ja halpaa. Käsitääkseni "Titebond liquid hide glue"kin toimii, en ole vielä tuollaiseen sortunut, mutta hyvännäinen koepala sillä tuli. Jenkit on tota kokeillut

Suosittelen ottamaan läjän huonompia/lyhyempiä jänteitä ja jonkun puupalan, johon teekee kokeilun pienellä määrällä.

[J Menna]

tuomo

[Iivana]

Valistunut arvaukseni noista liimoista on, että proteeinit ovat pilkkoutuneet lyhyemmiksi. Luusta saaatava liima on kaikkein kovinta ja haurainta --> "kova" valmistusprosessi pilkkoo proteiinit lyhyemmiksi jolloin lyhyissä proteiiniketjuissa jää molekyylien sisäinen joustovara pienemmäksi. Nahkaliiman valmistukseen ei taas tarvita niin paljoa lämpöä, jolloin pilkkoutuminen vähenee. Kalanrakot muodostavat liimaa vielä vähemmällä lämmittämisellä, jolloin pilkkoutuminen vähenee.
Arvelisin, että mitä "tiukemmassa" on liimaliuoksessa tarvittavat proteiinit kudoksessa, sitä enemmän joutuu tekemään toitä, että ne saa uutettua liuokseen. Kun tämä tapahtuu lämmöllä, niin se samalla pilkkoo proteiiniketjuja. Tätä olettamaa tukisi se, että mitä vähemmän aikaa esim. jänneliimaa keittää, niin sitä laadukkaampaa siitä tulee.
Kun kollageenejä on lisäksi eri tyyppisiä, niin niissä on erilainen aminohappojärjestys sekä aminohappojen suhde. Tällä lienee myös vaikutusta. Liima on proteiinien muodostama kolloidinen liuos veteen. Itse sitominen tapahtuu pinnoilla vetysidoksin proteiinimolekyylin ja pinnan välillä.
Ja käytön kannalta merkitystä tällä on?
Enempi merkitystä on, että osaa valmistaa liimansa oikein ja tietää niiden ominaisuudet käytännössä. Tätä ei opi kuin tekemällä. Ja tieto lisääntyy kokemuksia vaihtamalla.
Minusta esim. Mennan, Simon, Jännejousi-Arin (hml) ym. kavereiden kokemukseen perustuva tietämys on kovaa luokkaa näissä asioissa, vaikka onkin arveltu, että täällä olisi ainakion jossain määrin äänessä teoreetikkoja. Näyttäkää minulle ne suomen huiput näissä asioissa, joista en ole kuullutkaan?
Lisäksi löytyy kokemukseen perustuvaa tietoa monestakin muustakin asiasta. Meikäläisillä materiaaleilla ja meikäläisissä oloissa. Lisäksi lieneekö suomalaiskansallinen piirre, että yleensä puheet perustuvat kokemukseen ja on asiaa. Poikkeuksiakin tietenkin on. Itse pidän tätä foorumia todella laadukkaana ja asiallisena. Lisäksi, kun tietää kirjoittajat, niin osaa laittaa "lähdekritiikkimoden" päälle tarvittaessa.
Täältä aloittelijakin saa suhteellisen luotettavaa tietoa. Monesti käydään asioista väittelyä, jonka lopputuloksena on varsin käyttökelpoista ja kokemusperäistä kritiikille altistettua tietoa.
Jatketaan samaan malliin. Eikä parinkymmenen viestin monologitkaan katkaise asiallista keskustelua, ainakaan vähään aikaan.
P.S. Näin viime yönä unta, että rakensin jännejousta siihen tarkoitukseen varaamastani lylystä. Karu todellisuus iski herätyksen muodossa. Pitäisi kuulemma lähteä vetämään seinään tasoitetta ja rappaamaan...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Simo Hankaniemi]

Minulle jännejousen oleellinen asia on sen suorituskyky ja käyttökelpoisuus niihin tarkoituksiin, mihin jousta käytän. Eli esim. eläinliiman laatu ja alkuperä on yhdentekevä, kunhan se liimaa jänteet jouseen. Keitetty liima voi olla laskennallisesti heikompaa kuin päiväkausia kädenlämmössä haudutettu, mutta kun liima kuitenkin on riittävän hyvää, niin se on. Asia on tietysti arempi esim. turkkilaistyylisessä pituusammuntajousessa, missä materiaaleja stressataan enemmän kuin vaikkapa preeriatyylisessä puujännejousessa.

Jousen laatu on objektiivisesti todennettavissa pituusammuntaradalla ja nopeusmittarilla. Olen tottunut näkemään, että jännejouseni ampuu onnistuneella laukaisulla 170 jalkaa sekunnissa (tavallisella nuolella) tai enemmän ja sylkee pituutta vähintään 200 m (pituusammuntanuolella). Joten olen pettynyt, jos jousi ei tähän pysty. Selitykseksi ei tällöin kelpaa, että jänteet on kuitenkin kammattu, harjattu, pureskeltu tai puunattu. Tai että jotain muita temppuja on tehty. Tai että liima kuitenkin on itse uutettua ja huippulaatua.

Tuo 170/200 on kuitenkin vain henkilökohtainen standardi. Jousi voi ampua 160/180 ja olla silti erinomainen metsästysjousi. Ja todennäköisesti suurin osa maailmanhistorian primitiivijousista on ampunut selkeästi tuonkin alle ja silti niillä on tehty valtavasti hirmutekoja. Pituusammuntajousella lukemien pitäisi ehkä olla 200/300.

Jänteet voi liimata monessa kerroksessa ja joka kerralla kiristää refleksiä, kunnes päät menevät vähän ristiin. Näin kannattaa tehdä, jos tavoittelee parasta mahdollista pituusammuntajousta. Mutta tällainen jousi ei sovellu kovinkaan hyvin metsästykseen, missä jousi pitäisi voida nykäistä vireeseen nopeasti ilman erikoistyökaluja. Koreassa kuulin, etteivät kuvatun kaltaisilla perinnejousilla ampuvat kykene yleensä itse laittamaan näitä jousia vireeseen, vaan radoilla on erikseen ammattimiehet tekemässä tätä työtä.

Aloittelijan on yleensä hyvin vaikea tietää, mikä on välttämätöntä halutun tuloksen saavuttamiseksi ja mikä on turhaa vaivannnäköä.

[Ilkka Seikku]

Erikoinen puheenvuoro hankaniemeltä..
Jousen tekemisestä puhuttaessa, voisi olettaa että se tekeminen ja materiaalit ovat juuri se pointti koko touhussa. Vielä kun on kyse perinteisestä ja jopa primitiivisestä käsityötaidosta ja materiaalien tuntemuksesta/käyttämisestä, niin jotenkin outoa lukea tekstiä, jossa materiaalien alkulähteet ja valmistustavat eivät merkitsekään yhtään mitään.
Kaikki tietysti omalla tavallaan näitä tekee ja ajattelee ja kaikki on ihan yhtä "oikein".
Liima on kuitenkin mielestäni ylivoimaisesti tärkein asia koko komposiittijousen valmistuksessa. Huono sarvi toimii jotenkin, karkeat jänteetkin vielä pelittää. Mutta jos liima on huonoa, niin ei tule jousta lainkaan.
Sen korvaaminen kaupallisella tavaralla on ihan sama kuin laittaisi muovia sarven tilalle ja lasikuitua jänteiden tilalle. Tai jänteistä prosessoitua lasikuitumaista levyä, sen sijaan että muokkaisi jänteet itse.
Helpotus. Oikotie. Ja jos jousen tehokuus ja laatu on ne tärkeimmät tavoiteltavat asiat, niin lasikuitu-setti ja tömäkkää epoxyä kehiin.
Kukaan ei sitä kiellä, eikä se väärin ole! Mutta on se nyt ihan täysin eri touhua kuin silloin jos liiman tosiaan tekee itse.

Onhan se hiukan ylilyönti verrata kaupallisia nahka/jänisliimoja epoxyyn tai lasikuituun, mutta ajatus varmaan tuli selväksi?
_________________
www.rautasarvi.fi

[Simo Hankaniemi]

Ketjun aloittaja tekee jännejousta puusta, eikä sarvesta.

[Ilkka Seikku]

[J Menna]

Iivana:

[Iivana]

Seuraavaksi pankinjohtaja soittelee valmistumisajankohtaa...
Oon ollu jo yhden viikon metsonpyyntihommissa, ja vähän tuli paheksuvia katseita.
Pakko koittaa vääntää talo kondikseen, niin saa autotallin työn alle. Turha kai sanoa, että sinne auto tuskin tulee mahtumaan, mutta ei kerrota sitä emännälle...
Töissä soittaa ylempi johto coverina scorppareiden Winds of Changea, ja minullakin tehtävät ja toimipiste on vaihtuneet jo kahdesti puolen vuoden sisään. Ja homiia niin, että osa lomista jäi ensi vuodelle. Onneksi on vielä töitä.
Pitkä paasto kuitenkin herkistää makuaistin...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Iivana]

Mutta tehkää muut, olen hengessä mukana. Siksikin tämä foorumi on hyvä. Pahoittelen rönsyilyäni. Mutta eiköhän tästäkin saadaan näköjään hyvä liimakeskustelu aikaiseksi.
Minun liimankeittotaidoilla (ja määrillä) en ole huomannut eroa laadukkaaseen kaupalliseen. Jänisliiman ja nahkaliiman välillä sen sijaan olen (molemmat ovat niin laadukkaita, kuin kykenin löytämään).
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Simo Hankaniemi]

Hienoahan se on, jos tekee itse liiman, mutta en pidä sitä välttämättömänä ensimmäistä puujännejousta tehtäessä. On siinä tarpeeksi saavutusta, jos saa toimivan jännejousen aikaan ensimmäisellä yrityksellä, vaikka liima olisi taiteilijatarvikekaupan jänisliimaa (joka on kyllin hyvää).

[patis]

Jänisliima on ostettu. Piti tänään ehtiä ostamaan liimankeittoon sopiva lämpömittari mutta meni sitten talvirenkaita alle laittaessa sen verran aikaa ettei ehtinyt.

[Ari Rantala]

Laita hyvissä ajoin se pööni purkkiin esilikoamaan tippaan vettä. "Sulaa" sitten käyttökelpoiseksi liimaksi huomattavasti nopeammin.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Ari Laakso]

Minä käytin kinkkumittaria, joka on siinä vesikattilassa, jossa on liimakattila, eli ei mttari siinä likaannu ja lähteehän se liima kuumalla vedellä.
Minulla on tosin kaksi kinkkumittaria.

[Iivana]

Minulla on johdon sisä/ulkolämpömittari. Johdon päässä oleva anturi on valettu lämmönkestävän silikonin sisään ja sitten tiivistetty kutistesukalla.
Tämäkin on toiminut noissa liiman käyttölämpötiloissa.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Simo Hankaniemi]

Käytän lämpömittarina sormeani. Liima ei saisi olla niin kuumaa, ettei sormea kestä pitää siinä. Jos lämpötila uhkaa nousta liian kuumaksi, siirrän (vesihauteessa olevaa) liima-astiaa syrjemmälle sähkölevyltä. Levy on tietysti ykkösellä liimauksen aikana.

[patis]

Eilen tuli liimattua ensimmäinen kerros. Opettavaista touhua. Tänään tekisin monta asiaa eri tavalla...

[patis]

Nyt ois sitten kaksi kerrosta jänteitä liimattuna. Kerrosten välissä oli viikko kuivumisaikaa. Toisella kierroksella lajittelin jänteet paremmin pituuden mukaan, sekä revin vähänkin liian paksulta tuntuneet ohkaisemmiksi. Silti osa jänteistä tuntui liotuksen jälkeen aika paksuilta.

Liimasin noita viiden nipuissa. Vedin nipun littanaksi sormien välissä ja käytin kampaa vain silloin kun nippu meinasi kiertyä tai mennä kasaan.

Pari kuvaa...

[J Menna]

Kuulut nyt arvostettuun heimoon: "miehet yksin pesutiloissaan haisevat oudoille luonnonliimoille".

Lämpimät onnittelut matalasta työasennosta...

[Smirkelimies]

[Tuomo]

Mielenkiintoista! Tuleeko vielä kolmas kerros vai alkaako nyt odottelu?

Näen mielessäni, kuinka juuri kun Patis on asettelemassa jänteitä paikoilleen, lapsille tulee isot ja pienet hädät juuri sopivasti peräkkäin, selän takaa kuuluu, että "pyyhkimään" ja sillä aikaa koira tulee tulee ja ehtii syömään pari jännenippua, ja myös vaimon pitää päästää suihkuun ja laittautumaan, kun on kiire jonnekin...

Tai sitten osasit varautua kyseiseen tilanteeseen!

[J Menna]

Näitä juttuja tekee heimojen miehet öisin kun muu kansa nukkuu. Ei se onnistu jos siinä on vaimo, koira tai lapset touhuumassa. Tai edes hereillä.

[J Menna]

Ai niin Patis. Toi jigi on just niinkuin itse sen teen. Siitä on eri versioita sitten vielä ja viritysten virityksiä ja versioita...
Kun noita palikoita siirtää aina hieman lähemmäs kädensijaa, tai lisää uutta palikka alle, niin refleksi se siinä lisääntyy.

[Simo Hankaniemi]

Jänteet näyttävät aika paksuilta. Saisivat olla vähintään puolet ohuempia. Liimaaminen on sitä helpompaa, mitä ohuempia ne ovat. Työmäärä tietysti aina lisääntyy, mitä ohuempaa haluaa. Mutta jostain on aina aloitettava. Jänteiden päälle kannattaa sivellä vielä lopuksi reilusti liimaa, että kaikki mahdolliset raot peittyvät. Ettei tule kuivia rakoja jänteiden välille liiman kuivaessa.

[patis]

Joo liimaa olen sivellyt päälle ettei jää mitään rakoja.

Kyllä tuohon yhden kerroksen laittamiseen saa useamman tunnin varata. Onneksi sain aika rauhassa laitella, vaikka toisen kerroksen lopulla jouduin penskojen hampaat pesemään välillä ja sitten lämmittämään liiman uudelleen kunnolla juoksevaksi :)

Huomenna tulee viikko täyteen toisen kerroksen laittamisesta. En nyt oikein osaa päättää, että laittaisinko tuohon vielä kolmannen kerroksen vai en...

[J Menna]

Laita kolmas kerros. Ei kahdesta ole vielä kuin selän suojaksi. Revi jänteet vielä ohuemmksi ettei ne ole tuollaisia erillisiä pötkylöitä kuivuttuaan.
Sen pitäisi olla sellaista ruskeaa massaa liiman kuivuttua ennemminkin kuin erillään näkyviä säikeitä.
Liimattaessa taas jänteiden tulisi olla pehmeää valkoista massaa.

Hyvä karhennus nyt 40 tai 60 paperilla ja liiman sively ennen kolmatta kerrosta.