Jousi

[Leo Leppänen]

Ideana olisi rakennella noin 170cm pitkä Pitkäjousi. Puuntavaran osalta olen päätynyt jo Saarni-puuhun, mutta hiukan tässä nyt askarruttaa tuo "tilleröinti".

Olen jo saanut jonkinmoisen kuvan tuosta näitä foorumeita hiukan selailemalla, mutta yksikään säie ei ole aivan täysin kertonut miten se tilleröinti tapahtuu.

Kaipailisinkin siis suomeksi yksinkertaista ja helppotajuista ohjetta siitä miten, millä ja milloin tilleröinti tehdään? Miten rakennan tarvittavat välineet? Mitä mitta-asteikkoa käytän ja miten sen mittaan? Mitkä ovat ne yleisimmät virheet mitä tässä pitäisi yrittää välttää?

Kiitokset jo etukäteen kaikille amatöörin kysymyksiin vastanneille.

/Leo "LoeZ" Leppänen

[Jukka Koivusaari]

[Tuukka Kumpulainen]

Tilleröinti on jousenrakennuksen sydän. Se muuttaa kepin aseeksi. Sitä ei ole yksinkertaisesti ja helppotajuisesti selitetty tällä forumilla ehkä siksi, että se on monimutkaista ja vaikeatajuista. Sata tai kaksisataa jousta tehneet konkarit pähkäilevät, miten saisivat jousensa paremmin tilleröityä.

Tilleröinti on jousen kaarten ohentamista ja kaventamista päämääränä kaarten halutun muotoinen ja vastuksinen, yhtäläinen (tai sopivasti erilainen) taipuminen. Tilleröinti tapahtuu raspin, raspiviilan (Surform) ja siklin kaltaisilla, kontrolloidusti puuta syövillä työkaluilla ja se alkaa heti, kun jousi on raakatyöstetty lähelle lopullisia mittoja ja se alkaa lattiaa vasten painamalla taipumaan.

Ennen kuin jousta alkaa taivuttelemaan, tulee sen kaaret silmämääräisesti työstää tasaisesti kärkeä kohti oheneviksi. Kaaren vatsapinnassa ei saa olla kuoppia tai kuhmuja, vaan sen ohentumisen on oltava vaihettaista ja tasaista ja seurattava selkäpinnan mahdollista aaltoilua. Jousimallista riippuu kuinka paljon se ohenee päihin: kapeat ja paksut pitkäjouset melko paljon, leveät ja ohuet lattajouset melko vähän. Jousen tulee olla tässä vaiheessa vielä reilusti ylijäykkä. Tyypillinen saarnipuinen lattajousi on noin 15 mm paksu kaaren tyvestä (paksumpi kahvasta ja feideistä), noin 12 mm paksu keskikaaresta ja noin 10 mm paksu kärjestä. Ero lasten jousen ja metsästysjousen välillä on kuitenkin vain muutama lastunpaksuus kaaressa. Tilleröinti tapahtuukin aina enemmän tunteen, kokemuksen ja käsissä olevan kepin yksilöllisten ominaisuuksien kuin minkään mitattavan ominaisuuden perusteella. Juuri tämän takia siihen ei ole mittatarkkoja ohjeita. Tilleröinti on jatkuvaa kaarten kyttäämistä: taipuvatko ne joka kohdasta tarpeeksi eivätkä mistään kohdasta liikaa? Kuinka paljon tai vähän kaarista voi vielä ottaa ennen kuin ne saavuttavat halutun jäykkyyden?

Kun kaarien heikkoihin kohtiin ei kosketa ja jäykät kohdat työstetään muun kaaren mukana taipuviksi, voi jousen laittaa matalalle vireelle. Tämän jälkeen tilleröintiä jatketaan jousta vähän väliä lyhyesti jännittelemällä jotta kaaret reagoivat puun poistoon ja tottuvat taipumiseen. Vetoa pidennetään pikkuhiljaa. Jousta voi myös pitää vireessä pidemmän aikaa tekeytymässä ennen tilleröinnin jatkamista. Kaarten taipumisen tarkkailua helpottaa tilleripuu (lovettu parrunpätkä), johon jousen voi virittää varsijousen tyylisesti katsellakseen sitä vähän kauempaa.

Yleisimpiä tilleröintivirheitä ovat kaarten tasaisen työstämisen epäonnistuminen (kaareen jää jokin kuoppa tai orkonen, joka on ketjun heikko lenkki ja jousi murtuu) ja liian kevyen jousen tekeminen (puuta ei poisteta tarpeeksi hitaasti ja jousta kouluteta riittävästi ja yhtäkkiä jousi onkin aivan liian kevyt.)

Aloittelijalle hyvä tilleröintitavoite voi olla, että jousi kestää murtumatta ampumisen. Kokeneempi saa helposti tehtyä murtumattoman jousen, mutta hio silti tilleröintitaitojaan tehdäkseen jousistaan niin hyväheittoisia kuin pystyy, tai tehdäkseen tavallista lyhyempiä, kapeampia tai muilla tavoin rasitetumpia jousia jotka pitävät tästä huolimatta hyvin muotonsa.

Jousista puhuttaessa on tapana käyttää mittayksikköinä tuumia ja paunoja, eli jousen jäykkyys on niin ja niin monta paunaa niin ja niin monen tuuman vedolla. Mikään ei estä käyttämästä senttejä ja kiloja näiden sijaan. Tarkalla vetopituudella ja -jäykkyydellä ei kuitenkaan ole paljoa merkitystä ensimmäisiä jousia tehtäessä, eivätkä nämä ampujan vaatimukset yleensä valkenekaan ennenkuin on ampunut perinnejousilla jonkun aikaa. 170 cm pitkä, noin 40-paunainen (18kg) saarnijousi käy monenkokoiselle ja -tyyliselle ampujalle.

[Tuukka Kumpulainen]

ÄH!

Jukka ehti ensin, viestimme törmäsivät lennossa.

[Leo Leppänen]

Kiitos valtavaasti vastauksista. Opin paljon kerralla.

Sitten hiukan ihmetyttävät vielä nämä termit
Olisiko teillä jossain takataskussa linkkiä kuvaan, joka kertoisi mikä esim. "lapa" on? Lisäksi nuo muutkin termit kuten "vetolujuus" ja vastaavat ihmetyttävät. Eli jos näistäkin jaksatte kirjoitella tai antaa linkkiä niin kiitän ja kumarran.

[Martti Auer]

Niin no kaikista parasta on että alkaa vain veistämään sitä jousta siinä sitten oppii. Yleisin virhe on, että yksityiskohdat ovat paikoillaan, mutta kokonaisuus on päin helvettiä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Jousi voidaan jakaa kolmeen "osaan", eli kädensija sekä lavat. Sitten ovat vielä nokit, eli jousen päät jänneurineen. Vetolujuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon esim. puu kestää jousen selässä venymistä ennen murtumistaan. Jousen selkä venyy ja vatsa puristuu, kun jousta jännitetään. Jotkut puut kestävät paremmin venymistä kuin puristusta, toisilla nämä ominaisuudet ovat päinvastoin.

[jmpaaso]

T.Kumpulaisen vastaukseen voin todeta nöyrästi: Hyvin kirjoitettu/Ilmaistu/... kerrottu !

Jees Pox, :)
_________________
Juho Paaso

[Tuomo]

Edellä on esitetty, miten tilleröidään. Mutta mitä oikeastaan tilleröidään? Lapojen rasitusta, voimaa, taipumaa, esteettisyyttä, painoa, iskun ajoitusta? Ideaalisessa tapauksessa varmaan kaikkia, mikä ehkä onnistuukin jotenkin kun jousi on suora ja tasalaatuinen. Tilleröidessä pyritään tavallaan symmetriaan.

Miten tilleröidään epäsymmetrinen jousi, jousi, jonka lavoissa refleksiä eri verran. Jos toinen lapa on esimerkiksi suora ja toinen vastakaarella, niin miten moinen jousi tilleröidään, ilman taivutuksia symmetriseksi? Jos lavat tilleröidään taipumaan symmetrisesti, kuten suoralla jousella, toinen lapa kärsii enemmän rasitusta. Näkemyksiä?

[jkekoni]

Tavoitemuoto:

Jousi joka on ilman jännettä suora (tai hieman vasta tai myötäkäyrä),
on siis ideaalisesti maksimivedolla ympyrän kaari, kun jänne on ympyrän säteet.

Maguaari/Mongoolijouset ovat sitten asia erikseen.

[Tuukka Kumpulainen]

Kun fyysikot 1930 - luvulla alkoivat tosissaan tutkia miten jousi toimii ja minkälainen olisi optimaalinen (puu)jousi, tulivat he laskelmissaan siihen tulokseen, että paras mahdollinen tilleri on ympyrän kehän mukainen: kaikki kaaren osat tekevät yhtäläisesti työtä. Teoria on houkuttelevan selkeä, mutta käytäntö on tällä kertaa toinen juttu. Ympyrän kehään tilleröidyt jouset ovat huonoja siksi, että ne myötäkäyristyvät myös kaaren tyvestä, pahimmasta mahdollisesta paikasta. Pienikin myötäkäyryys kaaren tyvessä kasvattaa kärkien myötäkäyryyden suureksi.

Hyvä tilleri on sellainen, joka ei vahingossakaan synnytä myötäkäyryyttä sisäkaareen ja ulkokaareenkin vain kohtuudella. Amerikassa ovat kokeellisesti tulleet siihen tulokseen, että voimakkaasti ellipsinen tilleri on paras mahdollinen. Tosin Forest Nagler oli tätä mieltä jo 40-luvulla kritisoidessaan kollegoidensa ympyränkehäfantasioita.

Minä ajattelen tilleröinnin siten, että jokaisen kaaren osan tulisi tehdä juuri niin paljon työtä kuin se kestää, kärkien osalta hieman ylikin, jos kestämisen kriteerinä on kaaren alkuperäisen muodon säilyminen. Suorakaarisen jousen kaareen kohdistuvan rasituksen ratkaisevat kaksi tekijää: kaaren täyden vedon käyryyden säde (radius of curvature) sekä kaaren ulkopintojen etäisyys sen neutraalitasosta (kaaren paksuus). Nämä tietysti vaihtelevat eri osissa kaarta - jos säde on pieni, täytyy kaaren olla ohut, suuri säde sallii paksummankin rakenteen. Ideaalinen jousi on mielestäni A) mahdollisimman lyhyt ollakseen näppärä käsiteltävä, mutta B) juuri niin pitkä että se ei stakkaa häiritsevästi (ja heittoa heikentävästi) täydessä vedossa. Tämä pituus ratkaisee suorakaarisen jousen käyryyden säteen, joka puolestaan ratkaisee kaaren paksuuden. Jokaisen puulajin jokaisella steiviyksilöllä on oma, uniikki paksuutensa, jonka se kestää tietyllä käyryyden säteellä. Jousi, joka on työstetty juuri tähän paksuuteen on automaattisesti niin kapea kuin mahdollista, ja koska sen tilavuus on tällöin pienin mahdollinen käsillä olevan työn tekemiseen muotoaan menettämättä, on se mahdollisimman hyväheittoinen. Onneksi olen vasta kolmekymppinen, ehdin vielä hakea eri keppien optimipaksuuksia puoli vuosisataa. Marjakuuselle nämä on jo laskettu ja kokeiltu em. fyysikoiden toimesta.

Kun jousessa on epätasaisesti refleksiset kaaret, lasken sen varaan, että vastakäyrempi sisältää enemmän vetopuusolukkoa ollen toista kaarta tiheämpi ja vahvempi, eli kestävän luonnon sille langettaman suuremman rasituksen. Luonto kompensoi, aivan kuten oksankohtienkin tapauksessa. Refleksimmän kaaren laitan myöskin alakaareksi, alakaarella kun on tapana myötäkäyristyä yläkaarta enemmän.

[Simo Hankaniemi]

Tärkeä juttu tilleröinnissä on se, ettei jousta rasiteta yhtään enempää kuin mitä tullee olemaan lopullinen voima. Eli jos tavoitteena on saada aikaan 40-paunainen jousi, ei jouselle saa aiheuttaa tämän suurempaa rasitusta tilleröintivaiheessa. Muuten jousi ottaa turhan paljon myötäkäyryyttä jo valmistusvaiheessa.

Olen nähnyt kymmenien jousentekijöiden härskisti rikkovan tätä sääntöä. Jousi laitetaan tilleripuuhun ja vedetään huolettomasti täyteen vetoon ja sitten taas kaavitaan puuta pois. Nämä jouset ovatkin yleensä kolme neljä tuumaa myötäkäyriä jo muutaman sadan nuolen ampumisen jälkeen. Eihän siinä mitään, jos on tyytyväinen tällaiseen jouseen, mutta itse pidän näitä aseita "loppuun käytettyinä".

Tilleröintiin kuuluu myös koeammunta. Kun jousi näyttää tilleripuussa taipuvan halutulla tavalla, niin sillä voi aloittaa ampumisen, mutta vajaalla vedolla. Jousi ei ole vielä tottunut taipumaan, eikä välttämättä kestä täyttä vetoa tässä vaiheessa. Moni periaatteessa hyvä jousi hajotetaan tietämättömyyden tai varomattomuuden vuoksi. Jousta on totuteltava hommaan kuin neitsyttä, moni kuitenkin riuhtaisee heti täyden vedon ja voikin sitten aloittaa taas uudesta puusta.

Koeammunnan yhteydessä jousen taipumista tarkkaillaan. Yleensä käy niin, että toinen lapa alkaa antaa enemmän periksi, jolloin vahvempaa lapaa täytyy vähän kaapia. Ja taas jatketaan koeammunnalla. Tilleröinti on valmis, kun jousi voidaan vetää täyteen vetoon ilman että tilleröinti enää muuttuu. Tämä tilleröintivaihe voi kestää monta tuntia ja jännejousen kohdalla päiväkausiakin. Tilleröintiä ei kannata yrittää kiirehtiä, muuten käy helposti niin, että vahvempi lapa muuttuukin heikommaksi ja sitten taas vahvemmaksi. Lopputuloksena voi olla 20-paunainen jousi, vaikka haluttiin 40-paunaista.

[jkekoni]

Paljonko jousen pitäisi olla ellipsi? 20% 30%

[Simo Hankaniemi]

En osaa sanoa mitään prosenttilukuja ellipsin suhteen. Olen tehnyt sen pelkästään silmämääräisesti. Tavoitteena on, että jousi ei taivu aivan kädensijan kohdalta ja muutama tuuma tämän kummaltakin puolelta. Liian pitkää jäykkää osaa ei kannata tehdä, koska se taas rasittaa turhan paljon taipuvia osia.

Mitä lyhyempi jousi on niin sitä lyhemmän pitäisi olla myös taipumattoman osan.

[Tell]

Löytyi oikea ketju.

Kertokaapa onko saarnijousen tilleröinnissä, jotain rajaa sen suhteen miten pitkäksi aikaa jousen voi jättää venytykseen. Ekan jouseni tilleröinti onnistui, mutta se ehkä myötäkäyristyi liikaa, koska taisin jättää silloin jopa päiväkausiksi jännitykseen. Onko esim yö yli / työpäiväksi liikaa?

[Tell]

Ja vielä toinen kysymys perään:

Onko ok tilleröidä siten, että raspilla vetelee vatsapuolta samaan aikaan ku jousi on telineessä jännityksessä?

[Juri]

Jänteellä voi pitää sen aikaa kun sen kanssa ammuskelee tai työskentelee. Mielellään korkeintaan muutamaksi tunniksi. Pidemmillä tauoilla on hyvä ottaa jousi jänteeltä huilimaan. Vähempi on parempi, koska emme halua jousen tottuvan jänitettyyn muotoonsa liikaa. Tällöin takaisinponnahdusvoima vähenee ja nuoli lähtee laiskasti.
Jännekorkeutta pidempiin vetoihin ei kannata jättää yhtään pidemmäksi aikaa kun mitä normaalisti ammuttaessa ja tähdätessä menee. Pari-kolme sekuntia riittää meikäläisellä.

[Juri]

[Juha]

[Santtu Risku]

itse olen josksu rapsutellut lasinpalalla vatsasta puuta kun jousi on ollut vireessä.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Kuhmon Ahma]

Kun raaka-aineena on puuta joka ei tietenkään ole homogeenista koko jousen pituudelta, niin toinen lapa voi tietenkin heittää tehokkaammin vaikka tilleri olisi kohdallaan. Entäs kuinka tuo epäsuhta saadaan havaittua? Ei äkkiseltään tule muuta mieleen kuin sulattomalla nuolella ampuminen ja tarkkailemalla nuolen nokkipään asentoa -> ylös- vai alaspäin?

Kokeneet jousentekijät ovat varmaankin törmänneet tuohon asiaan, uskoisin..
_________________
Mull' on kourat kontiolta, veren juojalta vekarat,
linnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet..

[Samooja]

Terve!

Innostuin perinnejousista, kävin ostamassa jänteen ja saarnilankun. Siitä sitten aikani veisteltyäni ja sahailtuani sain muodostettua jonkinmoisen jousentapaisen.

Jänteelle laitettaessa jousi kuitenkin heti paljastaa epäsymmetrisyytensä ts. tilleröinnin tarpeen.

Koska kyseessä on ensimmäinen jouseni ei silmä ole harjaantunut näkemään eikä käsi veistämään jousta parempaan tilleriin (-tilleröintiin? tilliin? -miten se taipuukaan? siis sana ei jousi..)

joten nyt kysynkin teiltä hyvä perinnejousiyhteistö, miten lähtisitte hakemaan muotoa tähän raakileeseen?

Mitat: 174cm pituus
Leveys: Kavassa 1,5 tuumaa ja nokkien kohdalla 1/2 tuumaa.
Tavoite: 40 paunan jousi 28 tuuman vedolla.

Onko tapana poistaa materiaalia jousen vatsa- vai selkäpuolelta vai sekä että? Voinko kaventaa jousta ja siten keventää sitä? VAI kuuluisiko tilleröinti hakea kohdalleen jokaista sivua hiomalla? Työkaluina puukolla rapsuttelu ja hiekkapaperilla hiominen.

Jänteenä toimii nyt vain narunpätkä -kuvia varten.

Ohjeet jousen tekoon sain täältä, ja näissä mitoissa olen yrittänyt pysyä:
http://www.vintageprojects.com/archery/Flatbow-plans.pdf
(Sivulla 2 on mitat jouseen)

Kiitollinen otan vastaan vinkkejänne!

- Samooja
_________________
Be the change You want to see in the world -Gandhi

[Samooja]

Tässä kuvat:




_________________
Be the change You want to see in the world -Gandhi

[suomialex]

1. Jousen selkä joutuu kestämään vetoa. Yksipuisissa jousissa joita ei ole selystetty materiaaleilla jotka parantavat näitä ominaisuuksia on paras pitää kaarnan alta löytyvä kasvulusto ehjänä. Jos teet lankkutavarasta niin kaiva esiin yksi paksu vuosirengas ja hio mahdollisimman ehjäksi. Kaikki pienet vekit voivat revetä ja rikkoa jousen.

2. Pikkuhiljaa kavenna (puukolla siklaaminen ja hiominen on jees) jousta vatsapuolelta. Tarkista taipuma usein ja "jumppaa" jouskaa niin että se tottuu taipumaan.

3. Kannattaa lueskella tätä foorumia ajan kanssa. Nämäkin jutut löytyy monesta viestiketjusta. Ei kannata lannistua jos ensimmäiset yritykset epäonnistuu, kannattaa miettiä aina miksi mitkäkin jutut tapahtuu ja soveltaa saatua tietoa seuraavassa projektissa.

[suomialex]

Kuvien laittaminen tälle foorumille on kyllä vaivalloista.

[Samooja]

Kiitoksia vaan vinkeistä.

Mietin että onko tuo puu niin kovaa materiaalia että kestää katkeamatta 40 paunan vedon? Voinko siis jännittää jousta varovasti kunnes se saavuttaa halutun vetojäykkyyden?

Kun jousi sitten jännittyy 40 paunan jäykkyyteen (ts. se on riittävän ohutta ja totutettua taipumaan) niin sitten haetaan se 28" vetopituus.

Oletan ainakin että ensin tulee 40paunan jännitys esim. 20" vedolla jolloin aloitetaan tasainen ja rauhallinen tilleröinti niin että jousi kevenee; saavuttaen halutun maksimijännityksen vasta halutulla maksimivetopituudella.

Kyseinen aihio katkesi jo viikko takaperin. Saman tien aloin muotoilla seuraavaa jousta. Tulipahan duunailtua autotalliin tilleröintipuu kun tossa on aika hankala nähdä miten lapojen taipumat eroavat toisistaan ilman suoria viivoja jousen takana mihin verrata sitä taipumaa..

Kiitos vinkeistä
_________________
Be the change You want to see in the world -Gandhi

[heikki]

[jkekoni]

Puuta voi myös laittaa myös takaisin. En suosittele, enkä suosittele ainakaan luottamaan siihen, mutta se ei ole mahdotonta.

[Ari Rantala]

[heikki]

... ja ketjun aihjeena oli "Tilleröintiä vasta-alkajille".

[Ari Rantala]

[Tuomo]

Juu, voi olla parempi jättää sarvivatsat pois vielä tässä vaiheessa. Mielestäni paunoja ei kannata liiaksi tuijottaa. Jos aiot tehdä useampia jousia, niin tavoittele ensin hyvää tilleriä, paunoista riippumatta.

Yksi hyvä ohje on olla taivuttamatta jousta enempää kuin on välttämätöntä nähdäkseen mistä kohtaa jousta pitää vielä työstää. Jos jousi taipuu juuri oikein, niin silloin Samoojan oma näkemys on ihan oikein. Mutta harvemmin taipuu, joten silloin kannattaa ehdottomasti tehdä niin kuin Heikki kuvaili. Eikä paunoja kannata silloinkaan liiaksi katsoa, vaan sitä miten tilleriä pitäisi korjailla.

Jos ensimmäisistä jousista tulee liian löysiä tavoitteeseen nähden, niin entä sitten? Löysällä jousella on helppo ja mukava ammuskella ja siinähän sitä tilleröintiä oppii.

[Ari Rantala]