Jousi

[toni]

Dendrologinen yhdistys on tehnyt taas vuosittaisen puusuku valintansa.

AMELANCHIER (tuomipihlajat) on yksi harvoista lempi materiaaleistani jousten teon suhteen. Siksi sitä onkin mukava nostaa esille(:

Tuomipihlajoihin liittyy jousi nikkaroitsijoita varmasti kiinnostava seikka:
Esimerkiksi pystymaisen ja tuomipihlajoista suurimman sekä sopeutuvaisimman, isotuomipihlajan kasvupakka vaatimukset ovat vaatimattomat. Se menestyy niin kuivalla kuin kivikkoisellakin paikalla aina Inaria myöten. Jopa savisella maalla. Valon suhteen valitaan joko aurinkoinen tai puoli aurinkoinen paikka. Joten nyt viimeistään loppu Iivanan ja Saminkin voivottelut etelän miesten plaatu puista(;

Kasvutapa on suora ja pysty, mikä on jousimiehelle enemmän kuin passeli. Bonuksena isotuomipihlaja vesoo hyvin herkästi joten hienon piha istutuksen edustavana ja kauniina pitämiseksi on relevanttia napsia ylimääräisiksi koetut suorat vesat vaikkapa nuoli aihioiksi. Ryppääksi kasvuun pyrkivä puu kestää lisäksi hyvin harvennus sahauksia yksittäisten runkojen muodossa.

Puu tekee myös kohtuu maistuvia marjoja jotka kelpaavat muittamutkitta myös ihmisravinnoksi, tai muuten linnut käyvät napsimassa ne...toisaalta siinähän on sitten syksyinen räksähoukutinkin samalla vaivalla?

Kasvatuksen alkuun pääsee siemenistä, taimipistokkaista tai rahaa vastaan puutarha myymälöistä. Mä kannatan harkinnan mukaan omaa kättä ja pistolapiota.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isotuomipihlaja

[Iivana]

Puska bongattu, kasvua ja yön tunteja odotellessa...

[Simo Hankaniemi]

Meillä on niitä pihassa. Tosi on, että versovat rajusti. Vaikka rusakot syövät osan versoista, niin se ei tunnu lisääntymistahtia haittaavan. Marjoja en ole vielä päässyt maistamaan, räksät syövät ne heti kun vähän punerrusta alkaa näkyä heinäkuun jälkipuolella. Tuomipihlaja on todellinen räksä-magneetti.

[pyssymies]

[Ilkka Seikku]

Tuomipihlaja on pitkään ollut meikälisen mielipuu jousenteon suhteen. Saa kapeita, lyhyitä ja nättejä jännejousia, joissa potkua mukavasti.
Nuolirunkonakin mainio ja jos oikeen primitiivistä meinikiä halajaa, niin tuomipihlajainen nuolirunko on ehkä yksi parhaista polttamalla teroitettavaksi, saa todella kovan kärjen.
Onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että omilla mailla tuomipihlajaa niin paljon että en yhden elämän aikana saa kaikkea käytettyä ja lisää pukkaa jatkuvasti.
Marjat käyttökelpoisia ja sato yleensä runsas. Kukissa mukava tuoksu ja muutenkin hienon näköinen, oli sitten puskamainen tai puumaineseksi kasvanut.
Erinomainen materiaali työkalujen varsiksi.

[Hannu]

Tuollainen jostain ilmestyi pihaan.
Kesällä ihmettelin omituisia kukkia, ja tuomipihljajahan sieltä googgelin mukaan löytyi.

Liekö linnut tuoneet siemeniä, männynkannon viereen, koristeheinän keskelle itsensä kasvattanut.
Muutaman vuoden saa odottaa, jotta tuosta jousipuun saa..

[Iivana]

..."Koskas sinä olet puutarhan hoidosta kiinnostunut?"
Em. kommentin kuulin, kun parempi puoli hoksasi minun selailevan puutarhakauppojen sivuja...
Itse asiassa kun hoksasin tuossa pari vuotta sitten isotuomipihlajan, niin siitä asti olen suunnitellut sen istuttamista myös omaan pihaan. Ensi kesänä on paikkakin minne sitä voisi istuttaa. Kuinkahan nopeasti se kasvaa täällä Yläperällä?
...vai pitäisikö vain tyytyä hieromaan Ilkan kanssa kauppoja?

[Santtu Risku]

Veikkaan että parempi hieoa kauppoja, voi mennä melko kauan ja käsittääkseni lehtipuut ovat sitä parempia mitä isommat vuosikasvut, Ivalon korkeudella ne tuskin on kovin huimia.
Mutta nimenomaan veikkaan.

[toni]

Mä otan asiakseni selvittää tämän kuvion ja palaan tälle topikille kun saan kerättyy kasaan ensikäden kokemuksia tämän puuvartisen kasvuominaisuuksista nimenomaan Pohjoisemmassa-Suomessa.

Mennee palttiarallaa viikko...

[jkekoni]

Voisin väittää että jousen kasvatukseen saa laittaa aika monta vuosikymmentä.

Tuppaavat kasvamaan väntyräksi. Tähän saattaisi auttaa , jos kasvattaisi tarpeeksi monta, jolloin kaikki yrittävät valoa kohden. Huonona puolena vois olla että siihen se takapiha sitten menikin. Toinen huono ominaisuus on, että suorahko keppi saattaa halkaistuna vääntyä kuivauksessa millaiseksi vain.

Yhtään jousta en ole saanut aikaan, mutta patis teki yhdestä varsijousen kaaren, tosin se hajosi akoilla laukauksilla johtuen ylirakennuksesta ja korkeasta jännekorkeudesta.

[jkekoni]

http://www.harvialataimi.fi/hla/tuotteet/koristepensaat

isotuomipihlajalle luvataan kasvillisuusvyöhyke I-VIII (!!!)
ja marjatuomipihlajallekin I-VI

[jkekoni]

Suosituksia pohjoiseen
1126 SYRINGA X HENRYI puistosyreeni, VII
VIBURNUM OPULUS lumipalloheisi, VII
1610 PRUNUS PADUS tuomi, VIII
1560 PRUNUS MAACKII tuohituomi,VI
1566 PRUNUS PENSYLVANICA pilvikirsikka,VI
1601 SORBUS AUCUPARIA kotipihlaja,I–VIII

Kasvillisuusvyöhykkeet ovat ilmeisesti missä taimi podennäköisesti jää henkiin puutarhassa, eikä sitä, että missä laji pärjää kilpailussa paikallisten puiden kanssa.

Kaikki tähän kirjoittamani on google tiedettä, eikä perustu minkäänlaiseen ymmärtämykseen tahi kokemukseen asiasta.

Uskoisin että useimpien puiden kasvattaminen pohjoissa saattaa olla hieman pidempi projekti ja että puuaines ei välttämättä ole optimaalista tuolla viimesellä tai viimeisellä+1 vyöhykeellä.

[toni]

Juu, tuota järjettömän kattavaa kasvuvyöhyke kuviota koitin avata aloituksessakin. Sama kaava toistuu puutarha-alan kirjallisuudessa. Isotuomipihlaja on sitkeä...mutta toisaalta sen kasvuominaisuuksista pohjoisimmilla alueilla en omaa vielä tietoa.

Tuomipihlajoiden kasvu on toki reippaampaa kuin normi sellupuun, mennen enempi jonnekin pajujen suntaan, mutta viikossa ei tuokaan maailma ole valmiiksi kasvanut. Mutta mikä parasta niin tämä voi syventää harrastusta ja tuoda muassaan uusia elementtejä ja tuntumaa itse materiaaliinkin.
Isotuomipihlajan voimakas luonnollinen vesomis ominaisuus tekee kasvusta tiiviin, monen rungon ryppään ja tätä varjostavaa elementtiä voi tarvittaessa käyttää muutoinkin hyväkseen valitsemalla kasvupaikka ja ympäröivä kasvillisuus sen mukaan, jotta runkoa saa "kilpailutettua" suoraan kasvuun.

Ite en oo onnistunut hajoittamaan vielä yhtään isotuomipihlajaista jousta. Materiaali ei ole ollut omissa käsissäni (tai tuurillani) pahimmassa tapauksessa kieroumien kautta ja niistä välittämästä suoriksi sahatuissa pulikoissa ongelma. Samaten härskeihin jännekulmiin saakka olen ollut enemmän kuin hyvää kauraa tämän puun kanssa(:
Toki otan ja valitsen aina ne suopeimmat ja soveltumimmat rungot mutta joskus pitää huvikseen kokeilla materiaalisia raja-aitojakin. Suorakasvuiset pöllit olen kuivattanut halkaistuna sellaisinaan kera päätyjen ja ydinpuun osan liimauksien lähes kaikki. Tuoreeltaan lähelle lopullisiin mittoihin työstettyihin tulee kuivumisen yhteydessä munkin havaintojen mukaan helposti lenkoumia.

Mutta puu ei ole ikinä homogeeninen materiaali vaan perimään, kasvupaikkaan, prosessointiin, yms sidottu organismi ja itteeni se kiehtookin paljon näiden joustenkin kanssa pulatessa jossa kaikkien kokemukset on enemmän kuin arvokkaita. Varsinkin jaetut.

Seikulla taisin muuten nähdä ensimmäisen tuomipihlajaisen jousen, muistaakseni jollain Aaltosen Turkan vetämällä kurssilla, jonne Ilkka pamahti kesken kaiken, enkä ny rupee veisteleen sen kummemmin minkä laitoksen pihoilla suoritettiinkin sitten iltasella kurssikavereiden kanssa "metsänhoidollisia toimenpiteitä"(;

[toni]

Sori, en huomannut tuota edellistä viestiäsi.
Nysväsin tuossa yliopiston koneella niin pitkän tovin samalla tekstiäni korjaillen..

Mutta tuomipihlajat ovat aivan ensisijaisesti piha/puisto ja aidannepuina käytettyjä. Eivät satunnaiseen luonnonympäristöön siirrettyjä(:
Ja toki eri kasvupaikkojen (mikro-ilmastot, maaperä ja sen koostumus, ravinnetasot, happamuus, vesitalous, mahdolliset allelopaattiset tekijät, yms) vaikuttaa siinä missä kasvupaikan sijainti Suoman kartallakin.

Mutta onko esm.noiden eri seikkojen seurauksena työvälineiden alla keskiverto optimista parempaa vai huonompaa raaka-ainetta?

[Knish]

Onko tämä Tuomipihlajaa:

http://aijaa.com/cz0m8V
http://aijaa.com/FecLyY
http://aijaa.com/lZbt0Y

[M.Reinikainen]

Ottaisitko vielä kuvan puun rungosta?

[Tuomo]

Ota myös yleiskuva. Habitus kertoo paljon, usein jopa enemmän kuin yksityiskohta.

Sanoisin, että kyseessä on jokin koristeomenapuu.

[Knish]

Tässä lisää

http://aijaa.com/up14yd
http://aijaa.com/AkKooT
http://aijaa.com/qB6UEW
http://aijaa.com/UAigHg

Olen aina pitänyt tuota jonkun sortin tuomipihlajana mutta kun tarkemmin rupesin syynäämään niin en ollutkaan enää varma.
Ajattelin jos tuosta muutaman pistokkaan ottais ja kokeilis jos sais juurtumaan niin laittas mökille kasvamaan.

[M.Reinikainen]

Nyt voin jo sanoa varmuudella että ei ole tuomipihlajaa.

[Tuomo]

Ei tuo ainakaan tuomipihlaja ole. Tuukka varmaan heittäisi lonkalta heti oikean vastauksen. Jos jotain pitäisi vielä veikata, niin suurikokoinen marja-aronia, joskin ei se ihan noin isoksi taida kasvaa?

[Knish]

Kiitos tunnistus avusta.
Eipä noi taimet kyllä kalliita ole kaupassakaan ,mutta aina se olisi hauskempaa vaan jostain napata mukaan

[Knish]

Joko nyt ois oikee laji?

http://aijaa.com/1lB3n6
http://aijaa.com/G7UygZ
http://aijaa.com/07JgEy
http://aijaa.com/jxxVVj
http://aijaa.com/EDHeUB

[Ilkka Seikku]

Tyypillinen tuomipihlaja-kasvusto. Tuollasessa tiheikössä on usein hyvää suoraa runkoa.

[Ilkka Seikku]

Noissa aiemmissa kuvissa lienee puskaksi pakotettu tuomi.

[Knish]

Juu tuosta saa varmaan parin vuoden päästä hyviä aihioita nyt on vielä vähän pientä.

Tuo aikaisempi on leikkaamatta kasvanut tuohon malliin ,ei varmaan mikään tavallinen Tuomi ole ,marjat on kun tuomenmarjat mutta kukinto oli aivan erinäkönen kun mitä tuomessa.

Tuo marja-aronia vaikuttaa ihan hyvältä veikkaukselta kun googlesta kattelee.

[M.Reinikainen]

Viimeisimmät ovat sitä itseään.
Noin 120cm pitkästä ja +3cm paksusta rungosta tekee jo ihan kiitettävän kaaren.

[Knish]

Ok ,sitten ei tarvitsekaan odotella kun syksyn pimeitä iltoja

[M.Reinikainen]

Mielummin helmi-huhti kuussa kun puu on talven aikana supistanut itse omat ravinne kanavansa ja on kuivimmillaan.
Syksyllä on vielä liian markää jonka taikia kuivaus on tehtävä erittäin hitasti ja liian nopea kuivaus halkaiseen puun tuhanne päreiksi.

[J Menna]

Ja katteleppa sitä kuorta - kuoresta jo näkee kierteisyyden puussa. Se on miltei aina armotonta. Se näkyy ikään kuin kierteen suuntaisina viiltoina/värieroina.
Kierteeöntä tuomipihljaa on vaikea löytää, mulla on ollut pari ja olen satoja katsellut. Sitten sen tulisi vielä olla läskilustoista tai ainakin
n.2mm per lusto.
Tiheämmästä kun tein jännejousen niin vatsa meni puristusmurtumille aika nopeasti ja sitten se olikin siinä pian poikki, poks ja pinoon. Kesti se tuhannen laakia. Sitten liotin jänteet uuteen projektiin.

Kierteen lisääntyminen kuivausvaiheessa lisääntyy ja jos on taitava voi yrittää veistää jousen "vastakierteelle" ja siitä sitten... Mutta se on aika vaativa projekzon.

Toki puun työstettävyys ja fiilis- se on kuin luuta, herättää jousenrakentajassa mielihyvää mutta:
Se "The tuomipihlaja" on itseltäni yhä löytämättä. Pari taas kuivumassa, mutta suhtaudun niihinkin perin skeptisesti. Kunnon aihion löydettävyys pudottaakin tuomipihlajan omissa kategorioissani kauas palkintosijoita Suomesta löydettävissä jousipuissa.
Tällä hetkellä arvostusjärjestys jännejousiksi kelpaavista kotomaan puista: Saarni, jalava ja marjakuusi kärjessä. Sitten Kataja, syreeni, vaahtera, tuomipihlaja...

Orapihlaja tilleröimättä ja vailla jänteitä profiloituna omanapuita ja kriikuna/luumupuu. Kiintoisaa nähdä miten nämä "hedelmät" parjää tulevissa vertailuissa.

[pyssymies]

[Tuukka Kumpulainen]

Tuomipihlaja on myös minun suosikkipuitani, jos sen typerää suomenkielistä nimeä ei lasketa . Menna on oikeassa siinä, että useimmat tuomipihlajat kasvavat railakkaasti kierteellä, mutta olen silti löytänyt monia täysin kierteettömiä tuomipihlajia vanhojen kasvustojen keskustoista ja tehnyt niistä erinomaisia jousia. Yhteenkään ei ole tullut puristusmurtumia edes 2.15-pituussuhteilla ja suhteellisen paksuilla kaarilla, eikä yksikään ole ratkennut selästä. (Ohutlustoisimmat lehtipuut jäävät minulla kyllä metsään lajista riippumatta). Kun vielä myötäkäyryydet pysyvät pieninä ja tuomipihlaja on myös kovuutensa ansiosta lähes pomminvarmaa kolhuille ym., niin Top 3:een menee heittämällä. Ehtaa romahduskulttuurikamaa, kun kasvaa ympäri Suomea natiivia teeskennellen.

Saarni, jalava ja marjakuusi kuuluvat juuri niihin standardeihin, joihin en voi luottaa tiukassa paikassa. Selittämättömiä pettämisiä, väsymistä, aliheittoa ym. ym. joita tuomipihlajan kanssa ei tarvitse murehtia. Mennan parametrit on hieman toiset, kun mies rakentaa superkapeita jännerekurveja myötäkäyryydestä piittaamatta (ja tekee niillä tulosta!)

[J Menna]

Tuukka:

[Simo Hankaniemi]

Ei 33 mm ole mitenkään erityisen kapea jouselle, minkä selässä on runsaasti jänteitä. Ihan normikamaa.

[Tuukka Kumpulainen]

Juha, mielikuvien kanssa mentiin: muistan vaan hämmästelleeni kun kävin teikän kellarissa jousia tsiigaamassa jokunen vuosi sitten, miten kapeita lyhyet, normipuiset jännerekurvisi olivat. Silloin oletus oli, että gorillamaisella siipivälillä varustettu atleetti vetää jousiaan vähintään jonkun 27 tuumaa. Ja puillahan on eroja.

Joku saarni tai jalava on ihan eri ainetta kuin joku syreeni tai tuomipihlaja. Jälkimmäisille 30 mm on järeän yksipuisen lyhytjousen mitta. 50 - 60-paunaiset tuomipihlajajouseni ovat korkeintaan 33 mm suurimmalta leveydeltään, syreenit ei sitäkään, ja rasitustaso on silti kohdillaan. Läpitaipuvia, keskikaaressa 15 mm huitteilla vahvuutta. Nokit luilleen, eli tuommoiset 6 - 8 mm leveyttä, paksuutta puolet enemmän.

Tasangoilla tekivät paljon kapeita yksipuisia jousia valkosaarnesta ja virginiantuomesta. Kun itse teen valkosaarnesta ja metsätuomesta kapeita lyhytjousia, niin jossain 30 paunan tuolla puolen alkaa myötäkäyryys kismittää; 50 paunaa olisi jo ihan liikaa. Panee miettimään, kuinka jäykkiä näistä pehmopuista tehdyt yksipuiset tasankojouset oikeasti olivat, tai kuinka lyhyillä vedoilla niillä oikeasti ammuttiinkaan. Jos Hammilta kysyy, niin noin 20", mikä selittää. Saahan saarnesta hyvän kapean lonkkarinkin, kun ei laita pituussuhteeksi 1:2.2 - 2.3 kuten minä tykkään tehdä.

[J Menna]

Ok, ymmärrän, on ja varsinkin oli hyllyssä kaposiakin... mutta kun on ahkeruutta jousien teossa ollu niin hylly on varmasti miltei uudistunut puolentoista vuoden aikana. Rumimmat olen ihan rääkänny rikki tahallaan. Sekin on yllätävän kiintoisaa puuhaa...

Mulla on tuossa tekeillä vaahterainen "Eskimou" ja siinä oli aluksi lavat 43mm leveät, mutta kädensija antoi myöden kun se oli enempi "vanhoilla mitoilla" kapeampilapaisia jousia varten mitoitettu. Tottakai, kun lavoissa oli nyt enempi vastusta niin kädensija ei jaksanut. Ja tämä minulle uusi jousimalli ei ollutkaan "tosta noin vaan valmiiksi", vaan veti tilleröinnissä vaikeaksi. Kai siitä kuitenki jotaki tulee... jos en muuta keksi niin vedän nekin lavat sinne 33mm leveyteen...