Jousi

[hautamak]

Nonniin, oli joku menny pistään kerrostalon takana olevan vesakon sileeks ja sieltä tänään vähän haeskelin nuolivärkkiä. Tais olla suurimmaks osaks pihlajaa ja tuomee\pajua ??

Osa on vähä enemmän kieroja ja osa ei..

Vaimo ei vielä ole näitä nähny joten saas nähdä mikä on sen reaktio kun kotia tulee...

Ainiin se kuva:

[heikki]

Taudin oireisiin tosiaan kuuluu paitsi katseen kohdistuminen tienvarsipusikoiden potentiaalisiin jousipuihin kaikissa liikennetilanteissa, myös hentoisempien pusikkojen ratsaus materiaalin lähteinä.

Sen vaan sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä, että heitä surutta mäkeen kaikki ne, jotka eivät jo valmiiksi ole jokseenkin suoria. Kyllähän mutkaisenkin vesan saa oiottua, mutta arvaa vaan kuinka hyvin se sitten pysyy suorana, kun siitä on nuoli tehty ja kun ilmankosteus vaihtelee. Et kaipaa kieroja nuolia.

Siis raju karsinta päälle, kyllä Suomessa risuja piisaa!

[hautamak]

Kumma tauti kyllä....
juu noita parikymmentä oli ja viis ehkä suoraa, neljästä lisäks vääntelin suorat mutta saas nähdä mitä noista tulee.

Onneks on varasuunnitelmana noita 8millisiä mäntyrimoja hiottuna kaapis

[Simo Hankaniemi]

Vesat ovat siitä jänniä, että katkaisuhetkellä ne näyttävät aina paljon suoremmilta kuin sitten kotona. Mutta karsintaa vaan aika kovalla kädellä. Toisaalta se suoruusvaatimus riippuu myös nuolen käyttötarkoituksesta. Tussunuolissa suoruus ei ole niin kriittistä.

[Tuomo]

Kannattaa suoristella aihioita kuivumisen edetessä, kerran pari päivässä. Jos aihiota ei saa muutamassa päivässä suoraksi, niin pois vain. Lisäksi nuo kannattaa kuoria saman tien, kun kuori lähtee helposti irti. Tosin ruusua ei kannata heti kuoria kokonaan, se vain halkeilee. Onhan halkeilun riski aina olemassa mutta se on paljon pienempi pihlajalla, pajulla ja tuomella.

[J Menna]

Ja jos yhtenäistä settiä meinaa tehdä niin mieluiten samasta puusta ja punniten/spinettäen aina samaa settiä.

Minä niin jo vihaan metästysnuolisettiäni, jossa on pihlajan ja tuomipihlajan vesavarsia. Onkohan siellä joku vaahterakin... Nämä sitten lentävät toisiinsa nähden ihan miten sattuu... Ja se johtuu enimmäkseen hajanaisesta vesalaadusta.

Ja alkanut metsästyskausi lukuisine ohi laakeineen onkin jo saanut minut hankkimaan ja paneutumaan uuden ja yhtenäisen metsätysnuolisetin tekoon.

[Tuomo]

Mielenkiintoista! Oletko mitannut nuolivarsien jäykkyyden? Oletko huomannut nuolien toiminnassa eroja puulajin suhteen vai miten nuo nuolet toimivat?

Laitahan raporttia kuvineen uusien nuolien teosta!

[J Menna]

No niissä on vähän eri kärkiäkin ja kun osa on kadonnut tai rikkoutunut niin olen turhaan koettanut rupusakilla paikata settiä.. Vanhimmat leikkurit ovat vuodelta 2002... ja joku Simon antama lahjanuoli vuosimallia 1998, vaikka en mä sillä ammu ku vasta vikana. Siitä se hajanaisuus johtuu.

Uusi setti tulee tylsästi mäntyaihioista ja valkoisilla kalkkunan sulilla.
Ideana sama kuin kisasetissä - ne oltava just eikä melkein.

Mitä veikaatte, kuinka hyvin löytyy syksyisestä metsästä itserevityt pronssikalkkunasulitteiset, kauniin punaruskea vartiset nuoleni...?

[hautamak]

Noniin, nyt on vesat kuorittu ja ollut päivän kuivumassa.
Kaks kertaa niitä nyt suoristellu ja hyvältä alkaa näyttämään..
Mistä muuten johtuu että nuo paksummat (puusta ei tietoa) aihiot tuntuu kevyemmiltä ja suoremmilta ku ohuet pihlaja aihiot ?

Nyt sitte vaan sitä sulitusta.. täytyy noilla kanansulilla aluks kokeilla, mutta jos ei onnistu niin jousikaupasta kunnon sulkaa.

Kertokaapas immeiset onko hämeenlinnassa mitään jousitoimintaa ?

[hautamak]

Ainiin se kuva unohtu

[Nanook - pakkasen poika]

[Simo Hankaniemi]

Vesathan alkavat näyttää melko hyviltä. Muutamat ovat ehkä turhan hoikkia.

[Simo Hankaniemi]

Hämeenlinnasta kun olen minäkin alkujaan, niin sulista tuli mieleen Joutsenlampi Aulangolla. Keräsin pääosan sulitussulistani sen rannoilta, kun asuin Hämeenlinnassa 1970-luvulla. Tähän vuodenaikaan siellä ei taida enää sulkia olla, mutta pitkin kesää niitä löytyi hyvin. En tiedä, mikä on nykyinen tilanne, vieläkö siellä pidetään joutsenia.

[Tuukka Kumpulainen]

[hautamak]

Paksuimmat siinä +10mm ja ohkasimmat ehkä 6mm, karsinta siis jatkuu jatkuu jahka pääsen nuolten ääreen...

Aulanko kuulostaa kyllä lupaavalta paikalta. Käyn tarkistamassa tilanteen hetimmiten kun kerkiän, jos sieltä vielä jonkun sulan saisi

Ja tulipas mieleen että mökillä pesinyt joka vuosi joutsenpariskunta, ehkä käyn vähän sulkavarkaissa ensivuonna

[Simo Hankaniemi]

Jos maailman ensimmäiset jouset ja nuolet on tehty eteläisessä Afrikassa, niin halkaistu mänty tuskin on ollut varsien materiaalina. Ruoko ja vesa ovat kai ainoat vaihtoehdot. Mutta tosi on, että vesat ovat työläs ratkaisu tasalaatuisen ison nuolisetin ongelmaan. On paljon helpompi tilata sadan kappaleen erä valmiita varsia ja sieltä valikoida sitten vaikka milligrammalleen samanlaiset varret, kaikki suoria. Vesoissa on kuitenkin oma viehätyksensä. Jo niitä keräillessään tuntee olevansa primitiivijousiammunnan ytimessä, eikä marginaalissa. Olen muistaakseni ampunut kaikki parhaat riistalaukaukseni vesanuolilla, kuten teeren ja pyyn sekä 30-40 m etäisyydellä juoksevan faskukukon. Ohiampumisia hyvissä tilanteissa on myös paljon, mutta näistä ei aina tiedä, mikä osuus on heikoilla hermoilla ja mikä nuolilla.

[Tuukka Kumpulainen]

20 vuotta sitten ei tiedetty mitään eteläisen Afrikan 50 kilovuotta vanhoista nuolenkärkiehdokkaista luolien kulttuurikerroksissa Ja kiistanalaisista ja tulkinnanvaraisista paleokärkilöydöistä huolimatta tilanne on edelleen se, että vanhimmat olemassaolevat nuolivarret maailmassa on tehty männystä lohkomalla. Tämä on Pohjois-Euroopassa sen verran laaja ilmiö, että kyse näyttäisi olevan pitkään suurella alueella vallinneesta tilanteesta.

Maailman vanhin vesanuoli on myös Pohjois-Euroopasta, mutta ennen sen valmistamista näillä nurkilla oli ammuttu lohkovartisia varmuudella yli 2 000 vuotta, mahdollisesti reippaasti kauemminkin.

Nuolivarsia voi tilata kaupasta 100 kappaleen tuunatuissa erissä, mutta on turha implikoida, että joko näin tai sitten vesavarsia. On meistä monikin lohkonut mäntyä ja kuusta ja koivua soiroiksi ja vuolinut ja höylinyt ne sitten nuolivarsiksi. Primitiivisen jousiammunnan ytimessä, vaikka ei sitä uskoisi amerikkalaisesta skenestä ponnistavien vesa = primi-linjausten perusteella.

Mitä tulee tuohon, että ei ohilaukauksesta aina tiedä, oliko vika nuolessa vai hermoissa, niin nimen omaan ne riistalaukaukset, joissa suoritus tuntui hyvältä aina siihen asti kun nuoli esim. viirasi johonkin suuntaan lennossa kertovat selvästi, kummasta oli kyse. Spineltään ja muilta ominaisuuksiltaan tasaisella nuolisetillä osuma-ala pienenee dramaattisesti, tämä empiirinen havainto saa miehen miettimään metsästysnuoliaan.

[Tuomo]

Tuukka - olisiko noihin mainitsemiisi vesanuoliin ja lohkovartisiin nuoliin jotain viitetietoja?

[J Menna]

Terkut saapasmaasta.
Täältä löytyy kosolti pähkinävesaa. Onko kukaan kokeillut pähkinävesanuolia? Meikä jo kokeilee...
Puusto on muutoinkin asumapaikkani liepeillä kuin viidakkoa. Joenuoma tiheikköineen on parisataa metriä syvä painanne kukkuloiden lomassa. Jyrkänteet tekee luonnossa liikkumisesta aika erilaista kuin kotomaassa. Piikkipensaan määrää, josta ei läpi pääse kuin villisiat, ei voi kuin ihmetellä. Kosteusprossat pyörii 90 hujakoilaurja yli vaikka aurinko paistais. Joenuomassa leijuu sumu-usvaa aamusta iltaan. Tammea on varmaan liki kymmentä eri laatua, kuten erinäisiä vaahteroita ja pajukkoa muistuttavia pensaistojakin. Kukkuloiden laella oliivipuuta ynnä muuta periitaliaiseen maisemaan kuuluvaa sypressiä etc.
ni että onko kokemuksia pähkinävesanuolista?

[jkekoni]

Pähkinä as pähkinäpensas <Corylus *> vai jalopähkinä (Saksanjalopähkinä, Mantsuurianjalopähkinä jne) <Juglans *> vai hikkori <Carya *> vai kastanja <emmämuista> vai jotain ihan muuta.

Uskoisin että kaikki ovat hyviä paitsi "jotain ihan muuta", joka sekin todennäköisesti on. (ellei siis ole kookospähkinä).

En tosin ole omia pähkinäpensaan vesojani jalostanut nuoliksi... tai muitakaan keräämiäni vesoja sen puoleen.

[M.Reinikainen]

Mulla on lähes parikyt inkkari vesa nuolta pähkinäpensaasta ja ovat osoittautuneet erittäin hyviksi. Jonkin verran löytyy spine eroja yksin kasvavien ja supussa kasvavien vesojen välillä.
Ovat suhteelisen kovia, Eivät venkoile ja spine on aikas optimaali inkari nuolille.


Olen myös tehnyt neljä 90- 130 spineistä 32,1/2 tuumaa pitkiä sotajouseen sopivaa nuolta joista paksuin on 12,7mm kärjestä, 10,8mm nokista sekä kapein joka on vain 10,5mm kärjestä ja 9,3mm nokista. oksattomia ja suoria oikaisun jälkeen. kepin painot vaihtelevat myös jonkin verran.

Tuo paksuin varsi painoi muistaakseni vain 37g kun saman kokoinen kuusi painaa 32g. Omat mäntyni heittelee just 37- 45 välimaastossa. Samassa kokoluokassa olevat kuivut ovatkin sitten 50-53g :)

Kuvassa myös pari ruusun vesaa jotka onkin vähä halkeilleet.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[J Menna]

Komee setti Mikke.

Nää pähkinävesat oikenee kummallisen hyvin. Oon keohuitakika ohuitakin kun kokemukseni mukaan vesa on yleensä jäykempi kuin mäntysoirosta tehty nuoli. Riippuu tietty syytiheydestä. Mutta matkaan lähtee kaikki kelvolliset 10mm-7mm hujakoilta. En mä niitä metsässä mittaa, mutta silmällä. Oon tehny pihlajasta, tuomipihjlajasta, syreenistä ja vaahterasta aiemmat vesanuolet ja vaikka ne on koko mitaltaan "suoria", niin matkalla on usein sellaista pientä kierremutkaa. Tätä kiusallista piirrettä ei näissä pähkinävesoissa juur ole. Montako sataa tuon myyntiin?

[Simo Hankaniemi]

Tein ekat pähkinäpensaan vesanuoleni 1973 ja suurin osa nuolistani oli sitä tavaraa aina 1980-luvun alkuun saakka. Käytin myös pajua ja jonkin verran muitakin vesoja 1970-luvulla, mutta enimmäkseen pähkinää. Viimeisimmät pähkinänuolet tein 1995.

Minusta pähkinä on hiukan kevyen sorttinen ja hauras. Suosin enemmän tuomea, jota on myös runsaammin ja yleisemmin saatavilla. Mutta kyllä pähkinää kannattaa käyttää, jos sitä kerran on saatavilla ja kokemuksen vuoksi. Tuomi ei ole mikään huippuhyvä sekään, mutta riittävän hyvä ja yleisyys on tärkeä kriteeri.

[J Menna]

No nyt on äijä ja pähkinävesa-aihiotkin kotona. (ja kasa jousipuuta...) Keräsin metsässä kuljeskellessa hissukseen reilut 70 vesaa joista jäi nämä 46. Vaivaa se vei niukalti koska pähkinää puski joka paikasta (Italiassa) ja ongelmana olikin että malttaa lopettaa. 6 alinta on pihlajanvesoja kotomaasta ja eron suoruudessa näkee silmällä. Pähkinät ovat vailla pitkittäiskierremutkaisuutta, joka vaivaa usein niin pihlajaa, vaahteraa kuin tuomipihlajaakin.

Näistä sitten kesän preeriakisoihin... vai pitäisköhän paukuttaa näillä MM-kisoissa Pärnussa kun kaikilla muilla on vimpan päälle greinivaa àssa ja spinemittarissa rynkytettyjä nuolia ja valmiiksi tehtaassa leikatuilla sulilla.
No uho hiiteen, katotaan tuleeko näistä edes kymmenen settiä joka olis balanssissa.

[Tuomo]

Aihiot näyttävät kyllä hyviltä. Kuinka jäykkiä nuo ovat, näppituntumalla? Entä kuinka hyvin paino menee yksiin? Joo, preeriakisoihin sitten toukokuussa!

[J Menna]

En o mittaillu spinejä yhtään ja mun spinetykset menee 67cm nuolen mukaan, eli mun lyhyeen vetopituuteen. Tälle vedolle on vesa-aihiot paksuuksilla 7mm-8,5mm olleet hyviä. Tuossa on paksuupaakin tyvipäässä, mutta ohemmaksi sitä aina saa.
Laajamittaiset spinesessiot teen kun innostun ajatuksesta tarpeeksi.
Villi veikkaus: parisenkymmentä kelpoa ja loput lastennuoliksi ja rupusakkiin pikkuvikaisina.

[hautamak]

Kuka tietää mikä kasvi kyseessä ? kasvaa tiheässä pensaassa n.2-3 metriä korkea ja metrin parin levyinen. Paksuimmat yksilöt olivat käsivarren paksuisia.

Aivan suoria oksia oli aika paljon, mutta pimeässä niitä en enempää viitsinyt katkoa.

Kannattaako lähteä hakeen lisää kepukkaa tosta pensaasta ?

[Nanook - pakkasen poika]

Olisikohan selja?

[Tuomo]

Seljaa minäkin veikkaisin. Jos haluat varmemman tunnistuksen, niin ota kuva koko puskasta.

[hautamak]

Jeps, kyllähän se melko varmasti tuo selja on.. Käyköhän tuo hyvin nuolivärkiksi ?

[Nanook - pakkasen poika]

Kyllä suorasta saa varmaan nuolen aikaiseksi, mutta kovin kummoista suorituskykyä tai kestävyyttä en nuolelta odottaisi. Näppituntumalta varren täytyy olla aika paksu ollakseen riittävän jäykkä ja kestävä käyttönuoleksi. Sen verran paljon sisuksissa on höttöä.

Mulla on pari seljaa poimittuna, ja olen ajatellut tehdä niistä joskus nuolet bambunuolien tapaan eli upottamalla seljan toiseen päähän kovemmasta puusta tehdyn esivarren, johon nuolen terä kiinnitetään. Nokista en vielä tiedä voisiko sen tehdä suoraan varteen vai pitäisikö liimata sinnekin erillinen nokki. Nämä nuoliprojektit olen kyllä ajatellut enemmän koriste-esineiksi kuin käyttöön. Saa nähdä milloin vain ehtisi aloittaa.

[hautamak]

Huomasin kanssa saman, sisuksissa on höttömäistä ainesta ja päällä kovempaa.

No, kokeilen kumminkin jos noista jotain saa aikaan