Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Primijousihommissa yksi hienoimmista elämyksistä on kävellä jonkun matavan pensaikon ohi ja luoda yhdestä sen raajasta mahdollisimman vähällä modauksella käypäinen ase.

Rekurviharjoitelma olisi varmaan sopivin kuvaus tässä tapauksessa. Idänkanukkapensaasta (Cornus alba) lohkotussa rivassa oli luontainen mutka toisessa päässä, toiseen päähän väänsin samanlaisen sitomalla tuoreen puun päästään vinkuralle. Ei muotteja, ei höyrytyksiä, ja sen huomaa :)

Jousella on pituutta 126 cm nokista nokkiin, sen suurin leveys on 38 mm. Kahva on kavennettu miedosti, koko kaari työskentelee. Luoteinen Pohjois-Amerikka kajasteli mielessä lastujen putoillessa. Kanukanvarsi oli alle 5 cm halkaisijaltaan, joten jousen poikkileikkaus on teräväkulmainen segmentti. Rekurvien pituus on 10 cm / kpl, eli 16 % jousen työskentelevästä pituudesta. Ne vaikuttivat tilleröintiin siten, että ulkokaarien ja sisäkaarien välinen paksuusero piti viedä ihan minimiin, jotta ulkokaaret eivät olisi ylirasittuneet, vaikka jousi kapenee päihin hyvin niukasti. Jousi vetää 35#@21", en ole tohtinut kiskoa pidemmälle. Hienoiset puristusmurtumat korkeimman kruunun linjalla ja setin määrä kertovat, että ei näin pienestä idänkanukasta paljon enempää voi pyytääkään.

Eteläisemmän Euroopan kanukoilla on monituhatvuotinen maine erinomaisina asepuina ja ne kuuluvatkin lauhkean vyöhykkeen tiheimpiin, vahvimpiin puulajeihin. Pohjoisesta ponnistava idänkanukka on eri leiriä. Arvioin sen kuiva-tuoretiheydeksi noin 550 kg / m3. Se on tuomea tiheämpää puuta, mutta ei mahottomasti. Erittäin tasa-aineinen, vihertävänvalkoinen puu on selvästi kimmoisaa ja lujaa. Jousipuuta, ihan heittämällä.

[J Menna]

Rekurveissa hönkii jyrkän alkumutkan takia Ugrilainen tai ainakin itäinen syyshenki. Vastakäyrät nokit tekevät jousesta kauniin. Ei voi mitään.

[jkekoni]