Jousi

[JiiVee]

Onko kellään kokemuksia Flu-Flu nuolista lentoonammunta tarkoituksiin?
Tarkoitushan ilmeisesti olisi että nuolen vauhti hidastuu parin kymmenen metrin lennon jälkeen eikä sitä sitten tarvitse niin kaukaa hakea.

Yritin tehdä Trueflightin ohjeita mukaillen ensin yhdellä täyspitkällä leikkaamattomalla kierretyllä sulalla 4" pituudelle. Tuloksena oli vaikuttavan näköinen "vessaharja" joka putosi 20 jaardin matkalla noin 30 cm muiden nuolten alle, pituusennätys oli noin 40 metriä.
Seuraavaksi sulitin 6 leikkaamatonta 4" sulkaa tuloksella noin 15 cm täplän alle ja 50 metriä pituutta.

Mielestäni 20 jaardista pitäisi nuolella osua jotta se olisi kelvollinen ja
lentoonammuntaa tekisi kovasti mieli päästä kokeilemaan.

[JiiVee]

No joku Suomessa on kuitenkin joskus lentoonammuntaakin kokeillut, täytyypi edetä taas kerran kantapään kautta. Uusi sulitus malli taas tekeillä. Jousi jolla kokeet suoritin on 51 painainen ja hyväheittoinen pitkäjousi. Luullakseni flu-flu sulitusta käytetään metsästykseen kun kahlataan heinikossa ja fasaani tms. kanalintu lähtee edestä lentoon.

[Mika]

Seetripuu ei tarvitse kummoista sulitusta keveytensä ja oheutensa vuoksi. Aihio tosin on hieman pehmeän puoleinen, kannattaisi kuitenkin käyttää jotain jämäkämpää puuta metsästykseen, kuin seetriä. Vaikka mäntyä.

[Simo Hankaniemi]

Täytyy myöntää, ettei ole tullut paljon flu-fluta käytettyä, vaikka olen niitä kyllä tehnyt ja kokeillut. Fasaanit ja muut pyrin ampumaan maahan tai puuhun. Hyvä lentoonammuntatilaisuus on sen verran harvinainen, että ei paljon harmita, vaikka tavallisesti sulitettu nuoli häviää siinä yhteydessä. ja useimmiten ne löytyvät.

Flu-flu saattaa olla tarpeellinen, jos harrastaa lentoonammuntaa enemmän urakoiden. Kenties muut voivat kertoa enemmän flu-flu -kokemuksistaan. Erikoisnuolissa on se huono puoli, että ne lentävät eri tavalla kuin normaalit nuolet. JOten sitä joutuu miettimään, miten paljon ohiampumista kannattaa pelätä, vai antaako vaan mennä ja tekee vastaavasti vähän enemmän niitä tavallisia metsästysnuolia.

[JiiVee]

Kiitos.
Taisi se 20 jaardia olla vähän liiottelua, lähempääkin voi haastetta riittää. Kahlailin viikonloppuna heinikossa alueella jossa kasvatetaan fasaaneja, noin 10-15 metriin päästivät yksi kerrallaan ennenkuin menettivät hermonsa. Ne nousivat loivassa kulmassa nopeasti parin metrin korkeudelle ja jatkoivat sitten vaakalentona, todella houkutteleva näky. Nuolien löytäminen heinikosta voisi kyllä olla vaikeaa.

[Simo Hankaniemi]

Heinikossa tavalliset nuolet tietysti häviävät melko varmasti, jos menevät ohi. Sitäkin voi kokeilla, että jättää tavallisen sulituksen kaventamatta, sulan täyteen leveyteensä. Se helpottaa nuolen löytymistä eikä jarruta aivan niin paljon kuin "korkkiruuvimalli". Valkoiset tai kirkkaan väriset sulitukset löytyvät myös helpommin kuin tummat.

[Tuukka Kumpulainen]

Nuolten hukkaprosenttia pienentää tehokkaasti niiden jättäminen ylipitkiksi. Käytän tavallisesti 31-33" pitkiä nuolia 28" vedollani ja olen lukuisia kertoja löytänyt nuoleni siten, että siitä ei ollut lumesta / turpeesta tms. mitään muuta kuin hieman sulitusta ja nokki näkyvissä. Tavallisen mittainen nuoli olisi kadonnut jälkiä jättämättä. Vetoa pidemmillä nuolilla on muitakin hyviä ominaisuuksia, kuten nopea vakautuminen lennon alussa ja paljon vähäisempi herkkyys varsien välisille jäykkyyseroille. Primitiivinuolet ympäri maailmaa ovat usein ylipitkiä, eikä kyse ole pelkästään tropiikin ruokonuolista. Esimerkiksi Tanskan ja Saksan kivikautisten umpipuisten nuolten joukossa on 100 - 120 cm pitkiä löytöjä. Olenkin aina ihmetellyt jousinikkarien intoa pätkäistä nuolet vetoa vastaaviksi.

[JiiVee]

Jousinikkareiden intoa lisää kovasti pyrkimys nuolen keveyteen joka lisää nuolen nopeutta samalla jousen paunamäärällä. Tämä taas helpottaa tuntuvasti etäisyyden arvioimista metsäolosuhteissa. Nuolen lentoradan ollessa mahdollisimman laakea skaala siitä kuinka paljon ylemmäksi tai alemmaksi täytyy ampua pienenee.
Hyväheittoisella ja paunaisella jousella metsästysetäisyyksistä 15-20 metriä nuoli lentää joka tapauksessa lähes suoraan, mutta mutta jos haluaa käydä vaikka metsäradoilla kilpailemassa (mikä muuten on hauskaa) joutuu ampumaan pitkiäkin etäisyyksiä.
Tämä selittää osaltaan myös kevyiden mutta heikkojen seetrinuolten suosion.
Rata-ammuntaan lyhyet pienempisulkaiset seetrinuolet, metsästykseen hiukan pidemmät pitkäsulkaiset mäntynuolet tuntuvat minusta toimivalta jutulta.
(Paitsi että ratanuoliinkin kannattaa kuitenkin varata sen verran extrapituutta että katkenneen kärjen tilalle voi ruuvata juuri ja juuri vielä toisenkin).
Jokatapauksessa täydellistä yhdistelmää ei taatusti ole ja kaikki ennenpitkään päätyvät itselleen sopiviin hyviin kopromisseihin. Tärkeintä on että luottaa omiin välineisiinsä.

[JiiVee]

Primitive archeryn jutussahan kevyimmällä nuolella saatiin suurin lentonopeus, tosin se aiheutti enemmän handshokkia.
30 metristä ampuessani samanpituinen mäntynuoleni putoaa mutaman sentin alemmaksi kuin seetrinuoleni, mitä kauempaa ammun sitä suurempi ero. 20 metrista ja lähempää kummatkin osuvat samalle korkeudelle.
Matala jännekorkeus antaa suuremman lähtönopeuden kuin korkea, tosin se aiheuttaa holtittomamman lähdön jänteen saattaessa nuolta pidemmälle ja nuolen perän lyödessä jousen runkoon. Kahvan päältä ampuessa nuolen on vielä oltava notkeampi taipuakseen kahvan ohi kuin keskeltä ampuvassa jousessa. Nuolen venkoileva lento saadaan rauhoittumaan tällöin isommalla sulituksella joka taasen hidastaa ja jäykistää nuolta. Painavampi kärki tai lisä pituus taas tekee nuolen notkeammaksi. Nuolen tasapainopiste on myös syytä ottaa huomioon.

Jos haluaa vakavissaan kehittyä jousiampujana niin hyvä satsi mahdollisimman identtisiä suoria nuolia on jopa huomattavasti tärkeämpää kuin hyvä jousi. Mutta kuten jo tuli mainittua se on kompromissien summa.

[Simo Hankaniemi]

Vanhan kiinalaisen dogmin mukaan nopeaiskuisella (siis yleensä raskaalla) jousella kannattaa ampua suhteellisen raskaita nuolia ja hitaalla (kevyellä) jousella kevyitä nuolia.

Massaa nuoleen saa joko lisäämällä varren pituutta (tai vaihtamalla materiaalia ja paksuutta) tai kärjen pituutta. Itse pidän enemmän pitkäkärkisistä "määrämittaisista" nuolista kuin lyhytkärkisistä ylipitkistä nuolista. Pitkä suhteellisen raskas kärki vakauttaa nuolen lentoa samaan tapaan kuin ylipitkä varsi. Tämän periaatteen tunsivat niin antiikin kreikkalaiset kuin 1800-luvun cheyennet.

Kevyt nuoli lentää yllättävän hyvin kevyestä jousesta. Ammuin kesällä 3-vuotiaan tyttäreni tuomipihlajajousella pituutta 88 m. Jousi on niin kevyt, ettei paunamittarin viisari värähdä lainkaan, kun yrittää saada lukemaa. Nuoli oli myös tosi kevyt, bambua.

[JiiVee]

Olen täysin tyytyväinen 51 paunaisen pitkäjouseni suorituskykyyn, se on ärhäkkä keppi.

Erilaisten nuolten erilaiset ominaisuudet on taas ihan oma juttunsa.
Jos ampuja haluaa läpäisykykyisen nuolen lyhyille metsästysetäisyyksillä kannattaa valita painavampi puulaji. Jos taas kaivataan laakeampaa lentoa auttamaan esim. 50-5 metrin väliltä arvioitavien matkojen sihtaamisessa niin kannattaa valita kevyempi puulaji.
Kevyempi nuoli saa jousesta kovemman lähtönopeuden kuin painavampi.

Vahvempiin jousiin käytetään jäykempiä, heikompiin notkempia nuolia. Tällä pyritään estämään nuolen kaartaminen oikealle tai vasemmalle.
Nuolen paino ja sen jäykkyys eivät ole sama asia, jopa samasta puusta eri kohdista tehtyjen aihioiden paino ja jäykkyys vaihtelevat.

Nuolen optimaalinen painopiste on keskikohdan etupuolella 0,45 kertaa nuolen pituus nokin pohjasta kärkeen mitattuna. Käytännössä riittää jos pääsee lähelle. Esim. 100 grainin kärki ja 4 tuuman sulat toimivat hyvin.
Jos nuoli on liiaksi etu- tai takapainoinen niin se lentää huonosti. Painavanpi kärki (esim. iso leikkuri) vaatii näin isomman ja painavamman sulituksen. Kuten jo muistamme painavampi kärki notkistaa ja isompi sulitus jäykistää nuolta.

Näistä asioista on onneksemme tutkittu jo vuosituhansien ajan ja kirjoitettua tietoa on helposti saatavilla, mutta jos epäilyttää voi helposti käydä kokeilemassa.

[JiiVee]

Vähän vielä lisää triviaa, sori:
Ammuttessa ylös tai alas nuolen lentorata laakeutuu sitä enemmän mitä jyrkemmässä kulmassa ampuu, kuten varmaan olette myös havainneet. Eli joutuu sihtaamaan alemmaksi kuin vaakatasoon ampuessa.
Tämä johtuu siitä että painovoiman vaikutus nuolen lentorataan vähenee, jos ampuisi suoraan ylös tuulettomissa olosuhteissa tai suoraan alas niin nuolen lentorata olisi viivasuora.
Tällöin säännöt ainakin tasapainopisteen suhteen muuttuvat. Ennenvanhaan varsijousissa käytetyt nuijapäiset kolkkanuolethan olivat vahvasti etupainoisia mutta ne toimivat mainiosti oravien pudottamisessa puusta.
Tästäpä päästäänkin pientä aasinsiltaa pitkin hauskasti takaisin flu-flu nuoliin ja lentoon ammuntaan josta kevääseen mennessä jotain kantapääkokemusta aion hankkia. Mutta ensiksi treenataan liikkuvaa maalia halliolosuhteissa.
Toivotan hyviä osumia!

[Tuukka Kumpulainen]

[Simo Hankaniemi]

Olen Kumpulaisen kanssa samaa mieltä siitä, että suhteellisen raskas nuoli toimii parhaiten käytännön metsästystilanteissa. Mutta raja raskaan ja liian raskaan välillä on olemassa. Pitkähkö (3 tuumaa) suhteellisen kapea leikkuri antaa lyhyelle metsästysnuolelle (26 tuumaa tai alle) hyvän, vakaan lennon. Sulkien täytyy tietysti olla isommat kuin kevytkärkisemmässä nuolessa.

[JiiVee]

Nyt tuli tietoa Flu-Flu nuolista. Satuin vilkaisemaan metsastys.netin foorumia ja siellähän tämä sama aihe oli ollut esillä juuri niihin aikoihin kun sitä täältä kyselin.
http://www.eralle.net/forum/viewtopic.php?t=6414

[Juha Waara]

Hei! Palaan tässä forumin vanhalle "flu-flu -osastolle"!
Itselläni on huonoja kokemuksia flu-flu-nuolista. Niiden lentonopeus on alati hidastuva joten liikkuvaan (lentävään) kohteeseen on lähes mahdoton osua. Lisäksi ne päästävät lentäessään hurjaa suhinaa. Puu oksallakin istuva lintu ehtii tuon suhinan kuullessaan lähteä karkuun ennen kuin nuoli on edes kohdalla.
Nyt kysynkin onko kukaan koskaan saanut saalista flu-flu-nuolella?

[pexi]

Luffareitten ominaisuus ja tarkoitus on just vauhdin hidastuminen,lyhyillä matkoilla toimii hyvin,saalista on monet saaneet,itsekin mm. vikkeläliikkeinen ja varovainen orava

[heiluri]

Joo,tuo ääni on "lufluffin" akilleen kantapää,missasin elämäni teerihollin juuri suhinan takia,lintu alle 15 metrissä räkämännyn latvassa ja pääsin ampumaan kaikessa rauhassa,Teeri otti ritolat reilusti ennen osumaa tuon perkeleen suhinan takia...
Lentoonammunnassa ei iso sulitus näy haittaavan,alle tai yli menee siinä missä norminuolellakin,on vain helpompi löytää.

[Tuomo]

Tein tilauksesta nipun fluflu-nuolia ja pihalla kun lentäviin kiekkoihin testattiin, niin hyvin tuntui toimivan. Kaveri osui kiekkoihin ja jos ei osunutkaan, niin nuoli löytyi noin 50 metrin päästä. Samalla jousella taulunuolet lentävät noin 200 metrin päähän... Nuolet tulivat juuri lentoonammuntaan; aika suhinaa ne kyllä pitivät.

Tein nuolista aika räikeät - 50 metrin päässä, metsässä oleva nuoli erottui hyvin! Eipä tarvi pelätä katoamista. Kuvia voin laittaa kunhan saan editoitua muovinokit pois...

[Simo Hankaniemi]

Juha, kysyit onko kukaan saanut riistaa fluflulla? Olen nähnyt Juhani Uusitalon ampuvan yhden lentoon lähtevän fasaanin ff:llä. Etäisyys oli vain muutamia metrejä linnun ja ampujan välillä. Nyt ei tule muita tapauksia mieleen. Itse en ole sitä oikeastaan koskaan käyttänyt metsästyksessä, vain koeammunnassa, enkä pitänyt.

Joissakin jousimetsästysvideoissa kyllä näkyy enemmänkin osumia ff:llä fasaaneihin. En ole tainnut nähdä sitä käytettävän juuri muihin elukoihin. Voisi ehkä kyllä soveltua räksien pudotteluun pihan omenapuista ja tuomipihlajista, vispiläkärjen kanssa.

[Varjaagi]

Minä olen noitaa fluflu- eli meikäläisittäin luuluunuolia käyttänyt metsästyksessäkin kun on vaan ollut semmoinen jahti päällä. Saalistakin on tullut ihan mukavasti ja mikäs siinä kun sitä käyttää ominaisuuksiensa ehdoilla. Käytössä olevat luuluut on sulitetty niin jyrkkään kulmaan kuin Bohningin kamppeelle saa kolmella leikkaamattomalla 12cm sulalla - noita kierrettyjä "pulloharjoja" on tullut testattua ja niistä ei ole kokemukseni mukaan voimakkaan hidastumisen takia muuhun kuin lyhyen matkan temppuiluun ja eläinrääkkäykseen - nättejähän ne ovat kuin kukkaset... Nuoleni lentävät optimikulmassa sellaiset 110-120m ja lentorata on normisulitusta vastaava n 12 metriin saakka ja siihempä se tehokas ampumamatka sitten rajoittuukin. Mitään pluntti- tms kärkiä on ihan turha haikaillakkaan livemetsästyksessä luuluunuolien kärkinä edes lähietäisyyksiltä.
_________________
Aboriginaali varjaagi...

[lumikko]

itsellä on taas hyviä kokemuksia kyseisistä pulloharjoista..n 10-13m fasaani tipahti lennosta nätisti..tosin kun poispäin lentävä lintu niin oli keskellä nuolen
vartta ja torum 51# nuoli leikkurilla varustettu...ja ryteiköissä päässyt muutaman metrin päähän rusakoista niin tehoa luulis riittävän...tosin rusakot vielä olleet onnekkaampia kuin minä pari kertaa ollut 4-5cm puu rusakon edessä ja siihen kyllä tietysti oon osunut...
_________________
aina voi jättää ampumati kans..