Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Korjasin 10 vuotta sitten talteen pikkuruisen syreeniaihion, joka odotteli toista elämää viime viikkoon asti. Nyt se loimuaa porkkananpunervissa sävyissä ja viskoo nuolia vihaisesti. Aina välillä on tilanteita ja fiiliksiä, joihin reilu metrinen, kapea jousi vastaa parhaiten :)

Jousella on pituutta 111 cm nokista nokkiin, sen suurin leveys on 30 mm (kahvassa), keskikaaressa enää 22 mm. Jousi vetää 52 paunaa 18,5 tuuman vedolla. Mitoiltaan ja muodoiltaan jousi edustaa aika tyypillistä tasankojousta. Pieni kahvarefleksi sekä toisen kaaren pään rekurvinalku tulivat kaupan päälle luonnostaan. En yleensä välitä ryhtyä modaamaan luonnonluomaa lämmöllä tai pakotuksella uusiin muotoihin, ja sama pätee näiden pienten oksa-aihioiden tilleröintiin. Annan puun sanoa sanansa. Tämä yksilön lustonpaksuus on keskimäärin vain 0,6 mm joten katsotaan, alkavatko oksakyhmyrät narista jossain vaiheessa.

Jousen nokista olikin jo kuva tuolla toisaalla. Niin, ja tässä vaiheessa nettosetti on 6 mm. Alkuveto onkin mukavan napakka, mikä on aika elinehto näin lyhyen vedon jouselle. Ammun näillä lyhyillä selffareilla noin 10 cm jännevälillä, kuten alkuperäisetkin näyttävät olleen. Se auttaa keräämään iskupituutta.

[Simo Hankaniemi]

Lyhyissä puujousissa on omanlaisensa ihanuus, vaikka preferenssi olisikin jännejousen puolella. Yksinkertaisuus ja säänkestävyys ovat plussaa, kuten myös valmistuksen nopeus ja helppous. Tilleröin viime torstaina pitkään keskeneräisenä lojuneen lyhytjousiaihion. Tilleröinnin nopeus oli aivan ihmeellistä, meniköhän siihen edes puolta tuntia. Viimeisintä jännejousta tilleröin kaksi vuotta.

[Tuukka Kumpulainen]

Kyllä Harrisinsa lukeneen täytyykin uskoa, että panos-tuotto-näkökulmasta yksipuinen jousi on kova juttu :)

Käytäntö sikseen, kyllä yksipuisessa lyhytjousessa on myös sellaista elementaalista mojoa, että ei paremmalla väliä. Oli oksa, se tapettiin ja herätettiin sitten henkiin ottamalla puuta paikka paikoin pois ja kytkemällä naru. Nyt se sama oksa on kevyesti mukana kulkeva ase, joka voi siirtää kuolettavaa energiaa kymmenien metrien päähän, ja kyse on edelleen likipitäen siitä oksasta mistä lähdettiin. Jännejousi, laminaatti tai komposiitti ei pääse tähän kuuna päivänä.

[Nanook - pakkasen poika]

Enpä olisi 90-luvun lopussa uskonut, että jonain päivänä Tuukka hehkuttaa lyhytjousia ja minä metsästän 64-tuumaisella lattajousella. O tempora o mores! Onko maailmanloppu tulossa?

[Tuukka Kumpulainen]

Voi kuule, 90-luvun alussa en muita käyttänytkään. Mutta sitten tuli haavakoita, jotka pakotti tarkastamaan välineet, ja perusteet pidemmille löytyivät. Lyhyt puujousi ei anna mitään anteeksi, hevosvoimia kun on niukasti ja nekin kauppakassin rungossa.

Kronon ja greinivaa'an äärellä selviä eroja kaventaa kummasti se tosiasia, että a-n-i-harva metsästävä puujousiampuja vetää pitkän jousen vaatimia vetoja riistatilanteissa, jos koskaan. Alivedetty pitkä jousi on tehottomampi kuin täysin vedetty lyhyt jousi. Ja on tilanteita, joissa pitkä jousen kaari yksinkertaisesti pilaa riistalaukauksen. Puhuu puolestaan, miten lyhyitä meikäläisten jouset on, kun ollaan pusikossa ruoan perässä; harvat pitkän jousen käyttäjät mutisevat ottavansa lyhyen jousen ensi kerraksi.

En hylkää 110 - 150-senttisiä jousiani, mutta sitä pidemmät saavat mennä menojaan. On tilanteita, joissa lyhytjousi on paska ase, ja tilanteita, joissa keskipitkä on liian pitkä. Myönnän kyllä kahvin menneen väärään kurkkuun, kun Nookki otti 64-tuumaisen lankkujousen omakseen

[Simo Hankaniemi]

Nanook on syyllistynyt hiukan uskottomuuteen viime vuosina, mutta annettakoon se anteeksi, koska menestystä on aivan turhaa ryhtyä väheksymään.

Olen aina ollut lyhyen kannalla, heti ekasta kepistäni alkaen, mutta joskus 1996 vuoden tienoilla ryhdyin vaihteeksi tekemään hieman pidempiäkin, yksipuisia jousia. Tein muutamia 150 cm mittaisia, sitten lyhensin maksimin 140 cm:iin, sitten 130:een. Nyt olen päätynyt takaisin siihen, että jouseni ovat korkeintaan neljä jalkaa eli 122 cm, olivatpa jännejousia tai yksipuisia. Tai voi olla, että jokunen sitä hiukan pitempikin puujousi vielä syntyy.

Ryhdyin pidentämään jousiani, koska halusin kokeilla auttaako se kilpailuissa hermojen hallintaan. No eipä oikeastaan auttanut. Tai ehkä pitäisi vielä kokeilla kolmimetristä Amazon-jousta. Mutta kunnianhimo liittyy kuitenkin vain lyhyisiin jousiin. Jos kerran Geronimo niin kyllä minäkin. Plussana asiassa on se, että niin harvat ovat sillä radalla nykyisin. Ja tuntuu nannalta lukea erilaisten jousigurujen todistuksia siitä, miten mahdotonta sillä lyhyellä on ampua. Vaikka eihän se mitään mahdotonta ole. Se on vain miten sen ajattelee ja tietyn kulttuurin sisäistämistä.