Jousi

[suomialex]

Vähän niinkuin Lampaansyöjien vehkeet mutta keski-aasialaisilla vaikutteilla höystetty. (kuulostaa melkein cross-kitchen reseptiltä) . Sarvet muotoiltu niiden luonnollisia muotoja myöten. Kiinnitetty jänisliimalla ja jännepunoksilla vaahteranpalaseen joka toimii kahvana. Edellisestä sarviprojektista pois liotetut jänteet selkään n. viikko kuivattelua ja sarvien tilleröinti tarkemmin kun ei tarvi pelätä pettämistä selän puolelta. Ja tässä sitä nyt ollaan... Jännettä tarvii tietty lisätä selkään rutkasti ja tietenkin asiallinen kuivumisaika mutta perusrakenne tuntuu toimivalta. Tässä on sitä bojojoingia oikein kunnolla. Strategist mitat:Kärjestä kärkeen 108 cm, levein kohta 4 cm, Jänteen pituus 86 cm, ja vedon pituus n. 68 cm: Sarvet antoivat 25 paunan vetovastuksen kun jänteet ei oikestaan tee nyt muuta työtä kuin pitävät selän kasassa.

[suomialex]

Lisää huonolaatuisia kuvia

[J Menna]

No siinä on hiukka preeriaa ja hiukka Aasiaa. Asiaa!!!! Toivottavasti aika pikaisesti tehty jänteellepano ei tehny harmia jo liimatulle jännekerrokselle. Tarkotan että jos virui niin toivotaan että päällimmäiset kerrokset korjaa homman ja laittaa heittoa oikein kunnolla. Kiinnostavaa muutoin. Miten karhensit sarven pinnan jolle jänteet liimasit?

[Smirkelimies]

No siinäpä reipasta kokeilun ja tekemisen meininkiä. Mielenkiintoista nähdä miten jänteiden lisäys vaikuttaa paunoihin.

[jkekoni]

Ei corea siis.

Toi olis ihan hyvä juttu, mutta sait liian ohuet sarvet...

[suomialex]

Se jännekerros joka tossa on, on tällä hetkellä niin nimellinen että vaikka se olisi kuoleentunut täysin niin en olisi pitänyt sitä minkäänlaisena menetyksenä suhteessa siihen että sain lavat tasapainoon. joka tapauksessa jousi palautui muutamassa minuutissa takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Sarvi karhennettu karkealla hiekkapaperilla ja sitten terävällä puukolla pitkittäisiä ja ristikkäisiä viiltoja.

Jkekoni, tässä on tarkoitus tehdä toimiva jousi paunoista viis, että opin tekemään.

Sarvi on kuitenkin aika fleksaabelia ainetta jos pelkkä sarvi antoi 25 paunaa niin oletan jänteiden lisäävän jäykkyyttä roimasti jo pelkästään armottoman vastakäyryyden ansiosta. Inkkarit myös latoivat ilmeisesti rutkasti enemmän jänteitä selkään tämäntyyppisissä peleissä kuin esmeks. turkkilaiset tai kiinalaiset omiinsa. Jos ajatellaan puisella ytimellä varustettua sarvijännejousta niin niistä näkemissäni läpileikkauksissa yleisiimpiä on 1/3 puuta, sarvea ja jännettä kutakin taipuvassa osassa tai niin että puinen ydin on hitusen paksumpi mutta sarven ja jänteen määrä suht sama. Itse luulen että jänteiden määrä tässä jousessa tulee olemaan ainakin 2/3 taipuvan alueen paksuudesta. Saatanpa pelata vielä muotoilemalla harjanteita joko lapojen sivuille tai keskelle. Ehkä mieluummin keskelle koska lavat ovat niin leveät ja näin vosin ehkä vähentää poissonin efektiä -eli sitä että lavat menee kourulle kun niitä taivuttaa.

[Smirkelimies]

Mitenkähän pelittäisi jos jänteiden sekaan leipoisi vaikka kapean viilun jos ei paunat meinaa lähteä nousuun. Niin ei tarttis tehdä materiaalipaksuutta pelkällä jänteellä. Tai kerros hamppua ja päällimmäiseksi jännettä. Voiskohan hampulla korvata puucoren?

[suomialex]

Hamppua olen ajatellut kokeilla puu-rungon sijaan seuraavassa sarviprojektissa luomaan tuon paljon puhutun "neutraali-akselin". Jos tästä jousesta tulee niin lussu että se ei kelpaa lapsillekkaan niin liotan jänteet pois ja kokeilen hamppua tässäkin, mutta luulen että jänteet riittävät.

[T. Manner]

Hampulla voi korvata puuytimen, mutta se menee aika monimutkaiseksi jos sen haluaa kestävän. Suosittelen jonkin paksuisen puuviilun käyttöä.

Tämä ns. neutraaliakseli on siellä halusi tai ei, ei sitä mitenkään luoda sinne. Sillä oleva materiaali näkee lähinnä leikkausvoiman ja sen ominaisuudet pitää ajatella sen mukaan. Puu on aikojen saatossa osoittautunut aika hyväksi, en näe syytä muuttamiseen. Jos nyt välttämättä halua jotain muuttaa niin voisi kokeilla puuta pystysyisenä.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Smirkelimies]

Tonnehan voisi upottaa vaikka mitä, vaikka hiilikuitua, jännettä päälle, heh. Varjaagi jo kerran tarjottelikin jännejouseen lisämausteita, hiilikuitulankaa esim. Eikä Kuralan tavarantarkastaja hoksais mitään, jysäyttäisi pituusammunnassa 700 metriä muina miehinä. Topinkia, se on päivän sana urheilussa.

[suomialex]

Homman nimihän on se että mä oon helvetin laiska tekemään noin suoraa saumaa sarveen ja puuhun jos se on vaaksaa pitempi. Tämä kuuluu siihen miten olen jakanut ihmiset kolmeen kategoriaan: Tarkat ja huolelliset, huolelliset ja epätarkat sekä se mihin itse mielestäni kuulun eli tarkat ja huolettomat.

Nyt kun aloin ajatella hamppua enemmän...

Argumentti: Puu on osoittautunut hyväksi materiaaliksi ja hamppua vaikeampi saada kestämään.

Vasta-argumentti: joissakin vanhiossa jousissa jotka on purettu atomeiksi on näkyvissä selkeitä murtumia puu-ytimessä jotka eivät ole haitanneet jousen toimintaa. Eli puu on toiminut jousen sisällä taipuvana runkona jonka tehtävä on ollut pitää sarvi ja jänne kauempana toisistaan. Sen neutraali-akselin alueella voisi siis olla mitä tahansa mikä ei painu kasaan eikä paisu liikaa.

Miksi hamppu on vaikeampi saada kestämään?

Menikö ajatuskulku ihan metsään?

[suomialex]

Smirgeli,

Mulla on jo Groserin jouskari ja ei niistä nykykuiduista ole mitään etua mun mielestä. Nuolen ja jouskarin sovittaminen yhteen... se on se salaisuus johon pitää syventyä!

[T. Manner]

Hamppukuitu halkea suhteellisen helposti leikkauksesta, puu on lujempi. Jos haluaisi halkeamisen välttää niin pitäisi tehdä jonkinlainen siksak-rakenne, varmasti työläämpi kuin puuviilu.

[suomialex]

Manner, väännä mulle rautalangasta toi leikkauskestävyyshärdellijuttu jos viitsit. Asian ymmärtämisen häilähdys liehuu jossain intuition rajamailla mutta syvällisempi ymmärrys puuttuu.

-Alex

[Juri]

Hieno peli!!!
Liimatut hamppukuidut ovat useita puita raskaampaa tavaraa, mikä sattaa hidastaa jousta. Toisaalta jänneselkä on myös puuta raskaampi. Liimaämpärissä liotettu hamppuköyden pätkä taas voi olla liian väljä ja antaa periksi puristuksessa.

[suomialex]

Tuli tässä mieleen sängyssä maatessa vielä pari ajatusta hampusta... 1: mitä jos liimaisi kuidut poikittain? Silloinhan kyseessä olisi melkein täysin neutraalia massaa 2: tai ristikkäin mallia (X) jolloin suora veto kuiduille vähenee. Skyytithän kietoivat jousensa jänteillä näin... Kysehän täysin toisenlaisesta rakenteesta, mutta kuitenkin siitä voisi kehitellä vähintään pilvilinnoja.

Voi vitsi että on jänskää!!! Liimasin eilen tokan kerroksen jänteitä ja kolmen-neljän päivän päästä laitan lisää.

[T. Manner]

[T. Manner]

Ai niin vielä, jousen kääriminen ristiin jänteillä on sinänsä ihan hyvä homma koska ne ovat silloin lavan kyljissä n. +-45 asteen kulmassa, joka on melko lailla optimi kantamaan leikkausta. Jousen tapauksessa riittäisi toinenkin, jossa ollaan vain vedolla, mutta sellaisen tekeminen on aika haastavaa noin geometrian vuoksi.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[suomialex]

Eli ymmärsinkö oikein... Kun kuitua venyttää pituussuunnassa (tässä tapauksessa kaarelle) niin se napsahtaa heikoimmasta kohdastaan. Puu joka on yhtanäisempää ainetta kuin hamppulanka omaa kyvyn painua kasaan ja venyä muuttamatta liiaksi olomuotoaan jos puristus ja venytysrasitus hoituu pää-asiassa muiden materiaalien avulla.

Kynä ja paperi selitys kelpaa myös erinomaisesti milloin tahansa sinulle sopii!

[suomialex]

Niin ja jos tekis hampusta sellaista mdf-levymäistä suttua jänisliiman kanssa niin se kestäisi ilmeisesti aika hyvin. Klähmii sitä sitten sarven päälle ja kun kovettuu niin viilalla muotoon ja jäänteet päälle!

[Tuomo]

Alexhan kommentoi tuolla aiemmin, että sarvi-jännejousen puuydin saattaa olla pahastikin murtuillut. Luulisin Mannerin tarkoittavan sitä, että vastaavasti käy jos puu korvataan hampulla, mutta vain selvästi pienemmillä rasituksilla.

Tarkoitetaanko halkeamisella sitä, että kuitu halkeaa leveyssuunnassa, samalla tavalla kuin puuhun tulee puun syiden suuntaisia kuivumishalkeamia? Vai tarkoitetaan halkeamisella sitä, että kahden yhteen liimatun laminaatin välinen sauma pettää, halkeaa? Luultavasti tämä jälkimmäinen, jolloin kyseessä on oikea ongelma.

Toki hamppuydintä kannattaa kokeilla mutta en usko sen olevan merkittävästi parempi kuin puuytimen. Liimaustavalla ei ole mielestäni mitään merkitystä, koska samanlaista kuitu-liima-komposiittia se joka tapauksessa on.

Turhaan ei ole vaahteraa käytetty modernien jousien puuytimenä lasikerrosten välissä. Vaahtera kestää erinomaisesti leikkausvoimia ja se on havaittu myös komposiittijousien yhtedessä - jo satoja vuosia sitten!

T.Manner - nyt on pitkä joululoma - otahan jousentekijän lyhyt lujuusoppi työn alle! Kyllä sillä on varmasti paljon kiinnostuneita lukijoita! Piirrä kuvat käsin. Skannaamalla ja kuvankäsittelyllä saa aika paljon tehtyä. Ja onhan niitä paljon hyviä ilmaisia cad-ohjelmia mutta niiden opettelu on vain hyvin työlästä.

[suomialex]

Vaahteran keveys ja lujuus komposiittijousen runkona on ylivoimainen. Mutta kun siinä on niin paljon sitä näpräämistä ja HUOLELLISTA työtä!!! Ja jos herpaantuu vähänkään tehdessä niin sillä on tuhoisat seuraukset. Ensimmäinen yritys jossa oli vaahterarunko jänteen ja sarven välissä räksähti käsiin koska puun ja sarven väliin oli jäänyt onkalo joka kylläkin oli vuorattu liimalla mutta ilmaa oli välissä (vähän niinkuin ilmakupla). 9 kk työ hukkaan! Voisi sanoa että ketutti jokseenkin paljon. Olisi kiva tietää millä kaluilla ennenvanhaan on saatu plaanattua pinnat niin yhteensopiviksi niin pitkälle matkalle ja vielä jokseenkin järkevässä ajassa. Järkevä aika on tietenkin suhteellinen käsite eri eikoina ja eri paikoissa mutta on vaikea kuvitella että joku pelle hinkkaa jotain kapulaa kuukausitolkulla päivästä toiseen kehittämättä työkalua jolla saa tarkkaa jälkeä vaikkapa puolenpäivän urakalla. Vaikka sähkövalossa teenkin jouskareita niin pyrin käyttämään järjestään käsityökaluja ja tekemään semmoisia vehkeitä joilla homma hoidettiin ennenvanhaan. Kun tekee käsin ja jättää nauhahiomakoneet ja sähkökalut pois niin aika äkkiä alkaa oppia mitä kannattaa tehdä ja miten paljon energiaa kannatta tuhlata johonkin työvaiheeseen. On vaikea olla ajattelematta etteikö kokeiluja erilaisten kuitujen kanssa olisi tehty aikaisemmin... varsinkin kun aroilla on sarvea ja jännettä tarjolla vaikka huru mykket mutta ei vältsiin niin paljon sopivaa runkopuuta.

[T. Manner]

Karkeat hamppukuidut halkeavat kuidun sisältä pitkittäin eli hieman niin kuin puu syiden suunnassa.

MDF levyssä kuidut ovat tasossa lähes sikinsokin ja paksuussuunnassa siis kerrostuneita. Nyt tarvittaisiin rakenne jossa kuidut siksakkaisivat ylös alas. ja näitä olisi sitten rinnakkain paljon, en heti tiedä kuinka sellainen saataisiin oikein kätevästi aikaiseksi. Toinen mahdollisuus olisi tehdä vain toinen noista vinosuunnista, sellainen syntyisi kohtuullisella vaivalla liimaamalla yhdensuuntaisia kerroksia sopivasti päällekkäin, Vaikea selittää, mutta kuva kertoisi heti.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[suomialex]

Yksinkertaisesti ajateltuna siis: Puristusrasitus rusentaa, vetorasituksessa katkeaa ja leikkausrasituksessa hakeaa!

[T. Manner]

Tuolla pääsee jo aika pitkälle. Ensimmäiset vaikutukset ovat juuri nuo ja sitten seuraa niitä hankalampia .............

Ajatellessa yksipuista jousta tuolla selviää ihan oikeasti pitkälle, selkä on vedolla ja katkeaa, vatsa on puristuksella ja rusentuu ja sillä välillä hallitsee leikkaus ja halkeaa.

Sarvi-puu-jänne jousessa sitten noiden materiaalien hyvinkin erilaiset ominaisuudet sotkevat muuten selvää asiaa pahasti ja täytyy ottaa hieman kehittyneempi lujuusopin versio käyttöön ymmärtääkseen mitä tapahtuu tai sitten voi suorittaa tuhannen vuoden aikana kokeita ja oppia siitä ...
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[J Menna]

Vaahteran ominaisuudet luonnonliimojen kanssa ovat myös huippuluokkaa. Imee kalanrakkoliimaa juur sopivasti tarpeeksi.
En lähtisi kehittelemään tuosta muuta kuin jo hyväksi havaittu preeriatykki jänne ja sarvi. Siinäkin tulee vielä muutama kiperä homma eteen esim twistailu ja jänteiden tiiviviinä pysyminen kaiken kuivailun kera. Tilleröintiä sitten huhti-toukokuussa niin pääsee tuloksiin. Vielä parempiin kun oottaa juhannukseen.

[jkekoni]

[suomialex]

Ju-haa-aa, menit ja potkaisit mun hiekkalinnan nurin! No joo en mä olis enää varmaan edes kokeillut hamppukuitua näiden keskustelujen pohjalta. Toisaalta nyt löytyy pienempiä hukkapaloja joista voisi tehdä pienoismalleja ja tehdä kokeiluja...

T. Manner, kiitos sinulle. Olet antanut minulle mahdollisuuden ymmärtää syvällisemmin asioita joita olen pystynyt käsittelemään aikaisemmin vain intuitiivisesti.

[jkekoni]

[suomialex]

Puujosten osalta tää muistuttaa kuvasta jonka Mikke postasi joskus jousestaan jossa oli aikamoinen halkeama keskellä. Ampumakuntoinenen peli mutta tämän keskustelun perusteella voisi ajatella että siinä on ollut leikkaavilla voimilla vaikutusta!

[suomialex]

On ollurt vähän ongelmia jänteiden liimauksen kanssa. Lyhyemmän lavan juuressa ihan siinä kohtaa missä kahvapala ja jousen lapa kohtaa on jänteet kuivuessaan ponnistaneet pikkasen ylös. Nyt liimattuna !: ns. tilleröintikerros 2: toinen vähän liian paksu kerros josta jouduin hiomaan jonkun verran pois kun kahvan viereen nousi ilmakupla ja nyt tämä 3: kerros jota joudun taas hiomaan kun tuli sama juttu. Onneksi eri kohtaan kuin aiemmin ja hyvin pieni n. viiden centin kokoinen alue ja aika matala. Hiominen on ehkä vähän harhaanjohtava termi. Olen tehnyt niin että hion ko. aluetta niin että näen ysittäisiä säikeitä ja sitten katkaisen ne vuorotellen eri puolilta ja sitten lisään liimaa ja painan alas. Kun valmistelen uuden kerroksen liimaamista niin hion karkealla niin että pintaan tulee kunnon huntu johon uusi kerros voi tarttua. Luulen että loppupeleissä tulen liimaamaan vielä kaksi kerrosta jänteitä ja näihin kahteen tulen käyttämään vain pisimpiä säikeitä

[T. Manner]