Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Jousikätköjä kaivellessani käteeni osui kivan näköinen pajupulikka. Muistiinpanoista selvisi, että tämä on syksyllä 2006 turkulaisen voimalinjan alta haettu raitakeppi, josta vuolin jousen seuraavana keväänä, mutta en koskaan ampunut. Tuli muita kiireitä ja tämäkin jousi jäi uinumaan ruususen unta.

Jousen pituus nokista nokkiin on 151 cm, suurin leveys 42 mm. 30 milliin kanttiinsa kavennettu kahva. Luonnonpyöreä selkä, litteä vatsa. Samanmoinen jousi kuin enin osa tunnetuista eurooppalaisista metsästäjä-keräilijöiden jousista. Ei muuta ku jänteelle ja katotaan.

Jousi vetää 36 paunaa 24 tuuman vedolla. Pituussuhde on siis 2,5. Settiä on heti täysien vetojen jälkeen keskimäärin 42 mm mikä kertoo, että pituudelle on tarpeensa. Jousen massa on höyhenosastoa, 340 grammaa, mikä on Gardnerin (2008) kaavan mukaan juuri tämänvetoiselle ja pituiselle jouselle ideaali massa, tai inan alle. Jousen alakaari (puun tyvipää) on parempaa puuta kuin yläkaari, mikä on vesajousentekijälle tuttua muidenkin lajien kanssa ja puutiede komppaa. Yläkaari on keskikaaressa liki millin alakaarta paksumpi mutta myötäkäyrempi, kierrettä ja tilleriä haastavaa pitkittäiskupruilua päälle. Keskenään erilevyisille kaarille voisi olla perusteet.

Nyt arvon, paahtaako vatsa tiukan 40-paunaisen tavoittelussa ja riskeerata ainokainen ampumavalmis pajujouseni vai tyytyäkö pehmeyteen ja vedellä rasvat pintaan.

Raitajousen selkä on erityisen pittoreski aaltoilevine harjuineen. Lustonpaksuus noin kolmetuumaisessa rungossa oli tasainen 4 mm.

Mikke osoitti taannoin todeksi senkin, että deflex-mallisena puusta kuin puusta saa irti tuplasti paunoja.

http://163.172.176.180/perinnejousi.utbl.net/keskustelu/viewtopic.php?t=3983&highlight=paju

[J Menna]

Makea pala. Tyylikäs selkä, joka liene kestää kun on niin tasaiseen täynnä tuota harjannetta.

[Tuomo]

Hieno on raitajousi! Vetokuvan perusteella kahvan jälkeen voisi varmaan vähän vielä rapsutella?

Noin yhdeksän vuotta sitten Tuukka ehdotti raitajousikilpailua - kuka tekee parhaimman raitajousen, 40 paunaa 24 tuuman vedolla.

http://163.172.176.180/perinnejousi.utbl.net/keskustelu/viewtopic.php?t=842

Silloin otin talteen hienon aihion, luontaisesti todella kaunis deflex-reflex-muoto, uurteinen selkä, oksaton ja leveyttä ja pituutta sopivasti. Välillä olen sitä vilkuillut, että pitäisi jousi tehdä mutta aina on ollut muuta puuhaa. Ehkä se pitää nyt viimeinkin tehdä jouseksi!

[Tuukka Kumpulainen]

Kiitoksia, kuomat!

Raita on nyt sylkenyt viitisen tusinaa nuolta tauluun ja tilleri on pienen rapsuttelun myötä stabiloitunut. Jousi on hieman kärkitoiminen tai selvästi ellipsinen ihan tarkoituksella. Ylipitkä lattajousi saa ollakin tällainen hyvin heittääkseen. Sisäkaaret tekevät visusti töitä näinkin, mutta pysyvät täysin setittöminä. Ja ellipsi myös näyttää minun silmääni paljon paremmalta kuin kusilaidulta haiskahtava sisäpainotteinen kaari.

On kieltämättä vähän härö fiilis ampua pajulla. Puukäpistelijän intuitiolla pyllynpehmeän ja kevyen puun pitäisi antaa periksi kovassa rasituksessa. Mutta ei tuo jousi siitä välitä, siinä on puuta puussa tarpeeksi näille spekseille. Pajujouseen tulee kyllä melkein huomaamatta pelottavan näköisiä naarmuja ja kolhuja. Katsotaan, ratkeaako jousi lopulta jostain näistä. Siihen saakka antaa lentää!

[Tuukka Kumpulainen]

Lukaisin läpi tuon 9 vuoden takaisen viestiketjun Tuomon linkistä ja kah - sehän veresti muistia. Ekkorren kokemukset selästään tasoitettujen raitajousten parissa vahvistivat, että näillä puristusheikoilla pohjoisen puilla pyöreä selkä on oikea ratkaisu: siirtää rasitusta sinne missä on paukkuja ottaa se vastaan. Tässä omassa raidassani ei ole nyt reilun sadan laukauksen jälkeen lainkaan puristusmurtumia, vaikka en niistä olisi kyllä yllättynytkään.

[Tuomo]

Pieleen meni raitajousi. Puristusmurtumia tuli ja paljon. Jäykkyys oli alle 30 paunaa. Laittaisin syyksi itseni, vähän varomattomasti tuli tilleröityä raidan kaltaista höttöä puuta. Itse asiassa hyvin opettavaista, kuinka vaativaa tilleröinti voi olla.

Työstö oli todella helppoa, joten pitää hankkia lisää raitaa ja yrittää uudestaan. Pehmeä ja kevyt puu ei anna anteeksi yhtään virhettä tilleröinnissä.

[Tuukka Kumpulainen]

Onko kasvupaikka- ja lustotietoa tarjolla tuon kusahtaneen osalta? Minä olen niin innoissani tästä Suomen yleisimmästä pikakasvavasta varhaisholoseenipuusta, että meinaan tehdä enemmänkin raitajousia tulevina aikoina. Neljämillisesti paksuuntunut voimajohtoalusraita paisteiselta Lo-Suomen paikalta ei ole saanut yhtään puristusmurtumaa päivittäisen käytönkään myötä, vaikka puu on tosi pehmeää. Pintojen etäisyys neutraalitasosta ja käyryyden säde ovat ihan normaalia luokkaa, pajulle ei ole annettu muita myönnytyksiä kuin vähän tavallista enemmän pituutta.

Tein ekan raitajousen 15-kesäisenä, jyrkässä rinteessä kasvaneesta kolmen sentin vahvuisesta, täysin oksattomasta rivasta, jonka myöhemmin osasin identifioida vetopuiseksi yksilöksi. Tottahan kaari veti itseään vastakäyrälle halulla ja jousesta tuli lievästi rekurvinen B ihan itsestään. Puu oli suorastaan erinomaista kevyeen jouseen, mutta tilleröintitaidot eivät. Puristusmurtumia tuli ja tilleri rampautui.

Nanook tarjoili kipakkaa tussua päin näköä joitain vuosia sitten jousitaistellessamme, pienestä vetoraidasta tekemällään naisenjousella, joka heitti yhtä hyvin kuin mikä tahansa 30-paunainen selffari. Ei puristusmurtumia.

[Tuomo]

Ei mitään hajua kasvupaikasta. Lustot aika ohuita, korkeintaan parimillisiä.

Lisää pitää kyllä hankkia raitaa ja kokeilla mitä siitä saa tehtyä!

[jkekoni]

Oon tehny yhden raitajousen:
190cm 4.5cm leveyttä, 36# 73cm veto (vatsasta) ei kauheesti settiä.

Ohuesta puusta lehty korkealla kruunulla.

Mitä luen tuukan kommentteja, niin taidan olla onnekas, että on kasassa.