Jousi

[Simo Hankaniemi]

Jäkkärä (Suomen jousimetsästäjäin liiton lehti) 1/2005 tuli tässä muutama päivä sitten. Mukana on lapinlahtelaisen taljamiehen tarina onnistuneesta reissusta Mkolon metsästysfarmille Etelä-Afrikkaan 15.9. - 26.9.2004.

Riistaa oli tullut neljä pahkasikaa, duikkeri, impala, shakaali, helmikana ja lopuksi paviaaniuros. Aika paljon lihaa yhdelle miehelle puolentoista viikon tarpeiksi. Näissä tarinoissa minua on aina askarruttanut, mikä oli lihojen kohtalo. Siitä ei yleensä mainita sanaakaan. Tai sitten mainitaan, että kokki laittoi iltapalaksi antiloopin sisäfileet. Ja sen jälkeen luetellaan kulutetut viinit ja muut happamat juomat. Yhdessä tarinassa muistaakseni mainittiin ohimennen, että ruhot heitettiin krokotiileille sen jälkeen, kun trofee-tarpeet oli saatu talteen.

Onhan Afrikassa tietysti lihaa ja tarvitsevathan krokotkin iltapalansa, mutta hieman askarruttaa tämä trofee-metsätys. Varsinkin kun nimenomaan taljamiehet tuntuvat puhuvan jousimetsästyksen etiikasta. Tällä etiikalla he tarkoittavat sitä, että nuolen pitäisi osua aina vitaaleille. Siihen se etiikka sitten loppuukin.

Ja sitten tämä paviaaniuros. Olisin halunnut tietää, söikö lapinlahtelainen paven? Jos söi, niin OK sitten. Olen syönyt itse käärmeitä, sammakoita ja etanoita sekä lokkia, mutta ajatus paviaanin syömisestä ei houkuttele. Jotenkin epäilen, että paviaani jäi syömättä myös lapinlahtelaiselta. Joten mikä oli paviaanin ampumisen tarkoitus? Ilmeisesti tarkoitus oli tehdä paviaanin teloittamisesta mediatapahtuma. Jutun yhdessä kuvassa paviaani poseeraa irvokkaan näköisesti istuvaan asentoon sommiteltuna muun kaadetun riistan vierellä, melkein kuin elävänä. Taljamies ja neekeripalvelija virnuilevat vieressä onnellisina.

Paviaanithan eivät ole uhanalaisia eläimiä, niitä taitaa olla lähestulkoon riesaksi asti, kuten on ihmisiäkin, mutta silti paven ampuminen ja esittely tuntuu huonolta politiikalta. Mitä mahtavat ajatella tavalliset kadun tallaajat, kun jopa minun kaltaiseni kovakouraisena, omavaltaisena ja verenhimoisena tunnettu tyyppi hieman oudoksuu tapahtumaa.

[jousimetsästäjä]

Voin sanoa,että Etelä Afrikassa riista farmeilla jousimetsästys on kaikkea muuta kuin eetteistä.Muutaman hengen ryhmä voi helposta ampua 30-40 eläintä reilussa viikossa,käytännössä niin paljon kuin on matkabudjetti.Ja jos eläimet loppuu ostetaan uusia markkinoilta.....

Säälittävää teurastusta koko touhu.

[MikaNuotio]

Niin on tainnut homma kaupallistua pahasti sitten Howard Hillin joka ampui eläimiä mm. täytettäväksi ja museoon vietäväksi kuin varsinaisesti viihteen nimissä. Siinä sitä etiikka ja etikkaa keskenään.

[Juri]

Minulla on vaikeuksia jopa tajuta miksi joku haluaa ampua oravan. Niitä on niin mukava tarkkailla elävinä. Niissä ei ole juuri syömistä eikä nahoillakaan enää ole rahallista merkitystä. Mäyränkin antaisin olla rauhassa.
_________________
Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

Eri ihmisillä on luonnollisesti erilainen maku näissä eettisissä kysymyksissä. Minusta raja menee siinä, onko eläin liian uhanalainen metsästettäväksi ja toisaalta siinä, aiotaanko eläin syödä ja käyttää muuten hyödyksi. Howard Hill sentään söi ampumansa ketutkin ja pisti vaivihkaa ketunlihat kavereidensakin pataan. Hyväksyn oravanmetsästyksen, jos lihat syödään ja nahkakin käytetään hyödyksi. Sama juttu mäyrän kohdalla. Supikoiraa en ehkä ryhtyisi syömään, mutta niiden harventaminen on kai aiheellista riistanhoidollisista syistä.

[jousimetsästäjä]

Pave on erittäin ei toivottu vieras riistafarmeilla E-A:ssa.Ne tuhoavat viljelmiä ja popsivat suihin pinet vasat ym eläimet mitä vain saavat kiinni.Voidaan tieitysti olla erimeiltä siintä,onko se riistanhoidollista vähentää niitä,kuuluuhan se Afrikan eläimiin.Onhan suomessakin metsätettävä kuulemma kettuja ym pienpetoja sillä perusteella,etteivät ne söisi niitä eläimiä joita metsästäjät meilellään pistäisivät omaan pataan.

Jos urheilumetsästäjä (yök sana) ampuu paven on sen tarkoituksena saada siintä muistoksi kallo + nahka.Ei se sitä lihan takia tee,eikä sen syömättä jättämisestä tarvitse tuntea syyllisyytä ja häpeää.

[MikaNuotio]

Jos pystyy vain perustelemaan teon syillä ja perusteilla sallituksi on jossakin vikaa.

[Juri]

Minusta paviaanit, oravat ja mäyrät tulivat ihan hyvin perustelluiksi. Se on vähän henkilökohtaista myös, kuka nyt mitäkin ampuisi mielellään ja mitä ei.
Kettujen ja supien harvennus on metsäkanalintujen takia nykyisin suorastaan tärkeää.
_________________
Kantapään kautta.

[MikaNuotio]

Onhan ne sodatkin 'hyvin' perusteltuja. Riittää melkein kun perustelee mitä tahansa kunhan vain ymmärrettävästi niin se tuntuu piisaavan pitkälle. Tänäpäivänä etiikan voi ostaa/myydä...

[Guest]

[Guest]

[Simo Hankaniemi]

Ei taljajousella ampumisessa ja metsästämisessä minusta mitään paheksuttavaa ole, kun on valintansa miettinyt ja tietää mitä tekee ja miksi. Kuten edellä olevan kirjoittaja tuntuu tietävän. Paheksuttavaa se on silloin, jos yrittää antaa väärän todistuksen valinnastaan. Eli jos yrittää taljan kanssa esim. tekeytyä "perinteisen metsästysmenetelmän" käyttäjäksi. Taljahan on modernimpi ilmiö kuin Beatles ja Rolling Stones.

Myös se on paheksuttavaa, jos taljapiirit yrittävät omia jousimetsästyksen kokonaan itselleen esim. lobbaamalla sääntöjä, joiden mukaan vain talja olisi hyväksyttävä väline jousimetsästykseen. Hieman siihen malliinhan tilanne on menossa esim. Ruotsissa, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Talja on ihan ok kunhan tunnustetaan, että se on vain yksi mahdollinen jousimetsästyksen väline. Taljalle sopivia standardeja ei pidä ajaa kaikkia koskeviksi. Jos joku haluaa suuremman haasteen käyttämällä raakanahkajänteistä pajujousta, niin se on sallittava. Myös varsijousi olisi minusta sallittava metsästysvälineeksi.

Suomessa ei mielestäni ole erityisen pahaa vastakkainasettelua taljojen ja perinteisempien välillä, mutta tällainen vaara on aina väijymässä.

[Guest]

[Martti Auer]

Jos Ruotsissa järjestetty koe oli avoin kaikille jousityypeille niin olisin ennenmuuta ilmoittautunut ja näyttänyt että miten jousella ammutaan. Huomasin jossakin asiasta jonkin artikkelin, mutta siinä ei sanottu mitään, että koe olisi ollut avoin. Kuvittelin, että se olisi varattu ainoastaan taljajousille. Mutta voi olla, että asiasta ei ole pidetty niin paljon haloota, että taljajousityypit olisivat vain päässeet loistamaan, mikäli nyt vain taljajousille sallittaisiin metsästystä, niin sellaisen lainhan voi kyseenalaistaa juuri tuon nojalla, että minua ei erityisesti informoitu asiasta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Guest]

[Martti Auer]

Kiitos tiedoista.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Paunarajoitukset ovat minusta ihan asiallisia, vaikka pelkkä paunamäärä ei vielä kerrokaan jousen ja nuolen tehokkuudesta. Se on kuitenkin helposti todettävä karkea mittari.

Ongelmia tulee perinteisellä puolella siitä, jos taljalle räätälöidyt tarkkuusvaatimukset ulotetaan koskemaan kaikkia jousityyppejä. Näkemäni tarkkuusvaatimusehdotukset ovat olleet sitä luokkaa, että jos ne olisi esitetty 15 000 vuotta sitten, niin jousta ei olisi koskaan otettu käyttöön.

Perinnejousiampuja tietää omat rajansa ja ampuu siltä etäisyydeltä, miltä uskoo hyvin osuvansa. Taljalla tämä etäisyys on isompi, perinteisellä pienempi. Tähän juuri perustuu perinteisen suurempi haastavuus, täytyy päästä ampumaan lähempää. Aivan kuten mustaruutikiväärillä on ammuttava lähempää kuin modernilla kiväärillä. Perinteisellä puolella metsästäjät ovat kautta aikojen kehuneet sillä, miten lähelle riistaa he pääsivät ampumaan. Talja-ampujat eivät kehu tällä asialla, he ampuvat kauempaa.

Perinnepuolella on varmaan omaakin vikaa, kun on tavallaan alistuttu siihen, että isompi ryhmä (modernit) vievät ja muut vikisevät. En ole itsekään ollut tarpeeksi aktiivinen ajamassa perinteiden etua.

[Guest]

[Simo Hankaniemi]

Olen samaa mieltä siitä, että hetken mielijohteesta suurriistametsälle lähteviä voisi karsia pois joukosta. Ampumakoe on vain siitä ongelmallinen, että sen pitäisi olla eri välineille erilainen. Jos joku esim. aikoo metsästää Kalifornian tyyliin metrin jännejousella valkohäntiä puskasta 5-10 metrin etäisyydeltä, niin miksi hänen pitäisi osoittaa "taitonsa" ampumalla 25 m etäisyydeltä kuusi nuolta peräkkäin nyrkin kokoiseen maaliin? Hyväksyn sellaisen kokeen, missä kalifornialaisen on ammuttava puskasta peuran kuvaa hyväksyttävästi 10 m etäisyydeltä.

Jos erilaisia välineitä ja metsästystyylejä ei tarvitse ottaa huomioon, niin silloinhan riittää kun kaikki bushmannit ja taljamiehet ampuvat normaalin kivääreille tarkoitetun suurriistakokeen. Se on ainakin tasapuolisen huono vaihtoehto kaikille jousityypeille.

Ampumakokeen toinen huono puoli on se, että se ei mittaa sitä, miten hyvin henkilö osuu tositilanteessa. Kiväärillä ampuminen on motorisesti niin paljon yksinkertaisempaa, että ampumakoe on tässä suhteessa ok. Jousella ampuvan on oltava samanaikaisesti sekä rento että jännittynyt. Kaikki jousella ampuvat tietävät, että tämä tasapainoilu on usein ongelmallista.

Otan pari esimerkkiä. Luin vuosia sitten jostakin USA:n tarkkuusammunnan mestarista, joka oli ensimmäistä kertaa suurriistajahdissa. Hän ampui wapiti-hirvestä kokonaan ohi 17-18 jaardin etäisyydeltä. Eräällä karhunmetsästysvideolla näin taljamiehen ampuvan hitaasti ohi löntystävästä harmaakarhusta kokonaan ohi noin 15 m etäisyydeltä. Moni on kokenut samantapaisia tilanteita metsällä. Metsästystä ei opita pahvikuvia ampumalla, vaan vasta tositilanteessa. Jo se, että ensimmäistä kertaa näkee lähellä ison elukan, jota pitäisi ampua on varsin hämmentävä tilanne. Joku ei silloin saa aikaan edes ohilaukausta.

Jos metsälle lähtevien pätevyyttä on testattava, niin jäljitystesti olisi minusta oleellisempi kuin ampumatesti. Riistaoppaat Amerikassa valittavat, että monet jousimetsästäjät eivät osaa lainkaan jäjittää ampumaansa elukkaa. Hyväkään osuma ei paljon hyödytä, jos saalis jää puskiin. Monilta puuttuu taidon lisäksi myös motivaatio jäljittämiseen.

[Guest]

[Simo Hankaniemi]

Ampumatesti kiväärille on sikäli erilainen, että siinä ei ensinnäkään ole tarkoitus seuloa esiin huippuampujia, vaan löytää vain suhteellisen matala hyväksyttävä taso. Sen vuoksi ei ole väliä sillä käyttääkö huippukivääriä vai vanhaa pystykorvaa. Kiväärimetsästäjien keskuudessa alkaisi syntyä hämminkiä, jos kokeessa maali vietäisiinkin 300 metriin ja kuvaan pantaisiin vähän vauhtia lisää. Joillekin tämä olisi edelleen helppo nakki.

Olen ollut maastossa parhaimmillaan alle viiden metrin etäisyydellä peuraeläimistä, joten tiedän, ettei se 25-30 m ole mikään minimietäisyys, jota lähemmäksi ei Geronimokaan voi päästä. Se on kiinni metsästäjän taidosta, motivaatiosta ja joskus myös tuurista. Valkohäntiä on Amerikassa nujerrettu myös paljain käsin, joten todella lähelle pääsee halutessaan.

Primitiivijousella ei yleensä ammuta riistaa yli 20 m etäisyyksiltä. Monet metsästäjät asettavat omaehtoisesti tämän itselleen rajaksi. Taljalle ei kai 50 metriäkään ole mitään utopiaa. On selvää, että ampumakokeen täytyy olla silloin erilainen näille systeemeille. Muutenhan se merkitsisi sitä, että viimeiset 70 vuotta teknistä kehitystä ovat olleet täysin hyödyttömiä.

Lainsäätäjää on todennäköisesti helppo harhauttaa näissä asioissa, koska he eivät tiedä mitään jousiaseista. Lainsäätäjälle jousi on jousi, epäkeskopyörien kanssa tai ilman. Jos lainsäätäjälle annetaan suosituksena, että jousimetsästäjän on osuttava nappiin 30 metristä joka kerta, niin lainsäätäjä ei voi muuta kuin uskoa, että kai se noin on.

Jousiteollisuuskin varmasti mielellään ajaa tätä nappi-linjaa, sillä sen avulla olisi mahdollista ajaa suurriistanmetsästäjät vain taljojen käyttäjiksi. Taljojen valmistuksesta ja myynnistä saa paremman katteen kuin vaikkapa työvoimavaltaisesta puujousten tai aasialaisten komposiittien myynnistä. Amerikassahan taljatuottajat mm. suosittelevat, että liikkuvaa suurriistaa ei saisi ollenkaan ampua. Syynä on se, että tähtäintaljalla on hankala ampua liikkuvaan maaliin. Perinteellisemmälle jouselle liikkuva peura on ihannekohde, koska se ei osaa varoa niin hyvin kuin paikalla oleva.

Perinteisemmät jouset ja metsästysmenetelmät ohittava tarkkuusvaatimus on helppo perustella "suurella eettisyydellä". Äärimmäisen tarkkuuden vaatimushan kuulostaa tosi hyvältä ja jalolta. Tilastot kertovat, että haavakoiden suhteellinen osuus on vain lisääntynyt modernimpien jousten yleistyttyä. Joku amerikkalainen jousitohtori on tehnyt tästä aiheesta perusteellisen tutkimuksen sekä USA:ssa että Afrikassa kerätystä aineistosta.

Se että jousimetsästäjä osuu kokeessa aina rusinaan 30:stä metristä ei siis ole eettisyyden tae. Kentällä hän ampuu ehkä 60:stä metristä ja tekee haavakon. Jäljitystaidon ja -motivaation puuttuessa riista jää korpeille.

Perinnejousen kanssa on hieman hankala lähteä hetken mielijohteesta suurriistametsälle, sillä jokainen alalle ryhtyvä joutuu tekemään yleensä vuosia työtä, ennen kuin hän on valmis edes pienriistametsälle. Jos taitoa ei ole, niin jatkuva epäonnistuminen pienriistan kanssa saa herneen nenään ennen kuin sankari on edes ehtinyt ajatella ruurriistaan ryhtymistä. Kokemus pienriistan metsästyksestä tekee perinnemetsästäjästä aivan tarpeeksi itsekriittisen mitä ampumatilanteisiin tulee. Lähes jokainen minun tuntemani perinnejousimies on liiankin harkitseva tässä suhteessa. Olen itsekin menettänyt paljon hyviä tilanteita tällä tavalla.

Taljan kohdalla tilanne on erilainen, sillä Keltaisesta pörssistä voi tilata halvan vähän käytetyn taljan nuolineen ja ammunnan perusteet oppii nopeasti. Äkkiä saavutettu hyvältä vaikuttava tarkkuustaso antaa itseluottamusta ja sitten vain lavalle kyttäämään valkohäntää. Näille kavereille pitääkin olla monenlaista koetta ja testiä.

[Speedy]

[Guest]

Speedyn mukaan aliarvioin lainlaatijoiden kykyä arvioida jousimetsästysasioita. Näin voi olla, mutta aliarviointi perustuu siihen, etten tiedä yhdenkään kansanedustajan harrastavan jousimetsästystä. Veltto Virtanen kai harrasti jousiammuntaa, mutta hänkään ei ole enää Arkadianmäellä. Lakeja laativat nimenomaan kansanedustajat, eivät riistaviranomaiset, jotka vain toteuttavat eduskunnan säätämiä lakeja. Kansanedustajat eivät voi tuntea kovin hyvin niitä miljoonia asioita, joista he äänestävät ja laativat lakeja. He ovat erilaisten intressipiirien "armoilla".

Muutaman valikoidun kansanedustajan, kuten Hannele Luukkaisen ja Annika Lapintien kommentit jousista vuosien varrella eivät ole parantaneet käsitystäni kansanedustajien asiantuntemuksesta näissä kysymyksissä.

Speedy toivoo, etteivät lainlaatijat lue näitä sivuja, mutta ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan. Päinvastoin.

Riistaviranomaisten keskuudessa on varmasti jousituntemus parempaa kuin vuosikymmeniä sitten, mutta eivät he toki edusta "kaikkia jousityyppejä". Vai löytyykö joukosta joku puujousiharrastaja?

Mielestäni vastasin jo edellisessä puheenvuorossani Speedyn kysymykseen koskien tuliasemetsästyksen ampumakoetta. Eri asetyypeille ei ole omaa koetta, koska koe on ymmärtääkseni helppo. Kokeella ei yritetä seuloa esiin tuliasemiesten eliittiä, jolle myönnettäisiin metsästyksen etuoikeus, vaan kokeella vain varmistetaan tietty minimitaso. Lähtökohta on se, että suunnilleen kaikki terveet ja vähänkin harjoitelleet läpäisevät kokeen. Aivan niin kuin metsästäjätutkinnon ja ajokortinkin kohdalla.

Näin sen pitäisi olla jousenkin kohdalla, jos ampumakoe halutaan. Näen jousimetsästyksen myös suurriistan osalta varsin "yleisenä oikeutena", ei minään vapaamuurarikerhoon pääsynä. Esim. Jäkkärässä esitetyt ampumakoe-ehdotukset ovat minusta viitanneet tällaiseen vapaamuurariluokan luomiseen. Vaatimukset sataprosenttisista osumatarkkuuksista ja kokeista monilla matkoilla tuntuvat erikoisilta. Miksi ei riitä ampuminen yhdeltä matkalta? Ja sataprosenttiseen tappotahtiin päästään vain teurastamoissa. Edes 1940-luvun tuhoamisleireillä ei saavutettu sadan prosentin tuhoavuutta.

Ampumakoe voi olla hyväkin asia, jos siinä ei vaadita mahdottomia tai epäloogisia juttuja, mutta millä mekanismilla ampumakoe karsii hetken mielijohteesta mukaan lähtevät? Jos ampumakoe on kaikille yhteinen ja samanlainen ja realistinen, niin se on taljan käyttäjille erittäin helppo. Ja taljan avulla vaadittu taso on nopein saavuttaa. Jos pelkona on nimenomaan liian pian mukaan lähtevät, niin eikö silloin pitäisi suunnata metsästäjät nimenomaan käyttämään mahdollisimman vaikeaa jousta? Vaikein on puinen perinnejousi, ilman nuolihyllyä ja muita kommervenkkejä. Tämä suuntaaminen voitaisiin tehdä esim. antamalla luonnonmateriaali-perinnejousta käyttäville pitempi metsästysaika.

Olen Speedyn kanssa samaa mieltä siitä, ettei olisi mukavaa nähdä iltalehdistössä juttuja nuolella haavoitetuista kauriista tai muista. Niitä tullee kuitenkin olemaan, se on väistämätöntä. Shit happens. Lehdistössä on joka päivä ikäviä juttuja. Ja metsästyksessä syntyy väistämättä haavakoita. Täysin siistiä sotaa, metsästystä ja sukupuolielämää ei olekaan. Jousimetsästys on tuomittu katoamaan, jos jousimetsästäjät asennoituvat kuin joku koulukiusattu raasu, joka jo etukäteen odottaa, että häntä aletaan potkia. Ei autoilukaan ole Suomesta loppunut, vaikka autoilijat tappavat satoja ja vammauttavat tuhansia suomalaisia joka vuosi.

Jos nyt haetaan kompromissia tähän ampumakoeasiaan, niin Speedyn ehdottama 15-25 metriä on minusta OK. Eli 15 m perinneaseille ja 25 m moderneille. Maalina voisi olla 30 cm kiekko, johon on osuttava kolmesta nuolesta kaksi. Koetta saisi yrittää kaksi kertaa saman päivän aikana ja kahtena päivänä vuodessa. Miltä tämä kuulostaa?

Väitteeni siitä, että liikkuvaa isoa riistaa ei suositella ammuttavaksi on peräisin Brian Fergusonin haastattelusta, joka oli varmaankin Instinctive Archer -lehdessä joitakin vuosia sitten. Ferguson on tämä kuuluisa näytösampuja, joka myös metsästää pitkällä D-profiilisella lasikuitujousella.

Jäätelön ja hukkumisten korrelaatiosta en tiedä, mutta kvanttiteorian mukaan sekin voi kai olla mahdollista. Saman teorian mukaan ihminen voi myös yllättäen huomata olevansa Mars-planeetalla. Albert Einstein ei tätä ymmärtänyt ja teki 21 vuotta työtä todistaakseen sen vääräksi ja epäonnistui.

Elukan haavoittumisen nuolesta ja jousen välillä on kuitenkin myös newtonilaisen mekaniikan mukaan kausaalinen yhteys. Valitettavasti en muista sen "jousitohtorin" nimeä, joka kirjoitti aiheesta kaksiosaisen artikkelin muistaakseni Traditional Bowhunter -lehteen noin 5 vuotta sitten. Kun pääsen penkomaan Gero Geickin lehtikasoja niin yritän löytää tämän lähteen. Lukisin mielelläni itsekin sen uudelleen. Artikkeli oli hyvin kirjoitetun tuntuinen.

Voi olla, että Speedy määrittelee "perinnejousen" hieman eri tavalla kuin se on tehty seurassamme. Hän ehkä pitää perinnejousina kaikkia taljajousta vanhempia malleja. Minä tarkoitan "perinnejousella" vain luonnonmateriaaleista tehtyjä jousia (jänne saa olla tekokuitua), joiden muotoilu edustaa 1930-lukua vanhempaa tyyliä. Lasikuitu-vastakaarijouset tai lasikuitu-lonkkarit eivät siis ole "perinnejousia".

Näitä aitoja perinnejousia ei siis myydä Keltaisessa pörssissä. Henkilöt, jotka ostavat 300-5 000 euroa maksavan perinnejousen pikaistuksissaan ovat harvassa. Pikaistuksissa ostaminen on vaikeaa jo siksikin, kun toimitusaika voi esim. sarvi-komposiitin kohdalla olla vuosi tai pari. Puujousia saa nopeammin, mutta monikaan ei halua maksaa maltaita "kepistä". Eli näitä jousia harrastavat tekevät yleensä välineet itse ja se opetteluprosessi vie aikaa. Jos ei tee näitä itse, niin ei myöskään ymmärrä, mikä niissä maksaa.

Tunnen vain yhden henkilön, joka ryhtyi perinnejousipuuhiin pikaistuksissaan ja halusi pian myös suurriistajahtiin. Pari jahtikertaa pienriistan perässä sai hänet kuitenkin vaihtamaan alaa. Ehkä hän harrastaa nykyään luovaa tanssia tai tantra-joogaa.

[Simo Hankaniemi]

Unohtui kirjoittautuminen. Edellisen vuodatuksen laati siis Simo Hankaniemi.

[Speedy]

[Martti Auer]

En tiedä että onko isompaan helpompi osua, tiedän erään henkilön, joka oli oletettavasti aika hyvä tauluammunnassa, mutta sitten kun tultiin itse aiheeseen, niin tämä ei osunut mihinkään, vaan ampui aina järjestäen hieman suurempaa elukkaa suolille, jos edes osui yhtään mihinkään, mutta tämä oli aivan avuton metsästystilanteessa. Tyyppi olisi varmaan läpäissyt kokeen, jossa täytyy osua kolmella nuolella kolmesta n. 25 metrin päästä primitiivijousella omenaan, tuskin se minullekaan on mikään mahdottomuus, jousella kuin jousella. Pienriistaan tämä tuntui osuvan, koska ne olivat pienempiä maalitauluja, ja pienriistassa vitaalit ovat niin pienellä alueella, etä jos osuu edes itse elukkaan, niin hallaa tulee. Mutta tämä ei ollut koskaan hyvä ampumaan räkättirastasta suurempaa saalista.

Suurriistaan on itseasiassa vaikeampi osua, ei se suurempi osumapinta-ala tee siitä yhtään helpompaa, ei siinä voi osua ihan mihin tahansa.

Itse olen aina halkaissut aorttan, tai osunut suoraan sydämeen, tai katkaissut vähintään kaksi valtimoverisuonta kerralla.

Yleensä aina liikkuvaan. Jokin sääntö, että pitäisi ampua vain paikallaan seisovaan peuraan on myytti, en usko että sellaisen peukalosäännön laatijat ovat itse metsästyksestä tienneet yhtään mitään. Mikäli jousesta lähtee pieninkin ääni sillä laukaistaessa, ja varsinkin taljajousista sitä räminää lähtee väkipakollakin. Vaikka peura seisoisi vain paikoillaan, niin aivan pienen äänen kuultuaankin, tämä aina hyppää jänteelle, eli syöksyy välittömästi eteenpäin, tai muuttaa jotenkin asentoaan äänen kuultuaan, jolloin nuoli ei todellakaan osu sinne mihin on tähdätty, varsinkaan taljajousten kohdalla.

Siksi on täysin myytti, että taljajousen tähtäimet, tai se että olisi osuttava 25 metrin päästä kolme nuolta kolmesta omenaan, voisi olla jokin kriteeri.
Ei taljajousen tähtäimet auta mitään metsästyksessä, se on aivan turha kuvitella että siitä olisi apua metsästyksessä.

Nämä taljajousitähtäimet ja taljajouset ovat vain pelkkä myytti metsästyksessä.

Metsätyskokeessa jouselle olisi tehtävä ainoaksi vaatimukseksi, että eläimen anatomia on tunnettava perusteellisesti. Toinen kriteeri on, että jousella nyt pitäisi osua vitaaleille, ehkä yksi nuoli kolmesta n. 15 metrin päästä kaikilla jousilla.

Itse jousimetsästykselle olisi oltava oma metsästäjän tutkinto, eihän tämä nykyinen metsästäjän tutkinto; josta saa metsästysluvan - kontrolloi lainkaan jousimetsästystä.

Se on aivan sama jos saisi samalla rekkakortin, moottoripyöräkortin, yhdistelmäajoneuvo-kortin, kun suorittaa henkilöautokortin.

Siksi jousimetsästyksessä ei nykyään tarvitse välttämättä mitään metsästyslupaa, koska se on vain pelkkä muodollisuus, se ei liity välttämättä siihen metsästykseen millään lailla. Se on vain pelkkä muodollisuus, jolloin voidaan sanoa, että nämä metsästysluvilla metsästävät, niin suorittavat vain eräänlaista laillistettua salapyyntiä, jossa vain kontrolloidaan, että on huomioitu laki.

En usko näihin kaikenlaisiin ampumakokeisiin, tyyppi voi olla vaikka kuinka hyvä ampumaan joitakin maalitauluja, mutta se pelkkä maalitaulujen räiskiminen ei voi riittää ainoaksi kriteeriksi, se ei vastaa elävää eläintä.

Olisi tehtävä erikseen metsästäjäntutkinto primitiivijousia koskevaksi.

Nykyinen metsästäjäntutkinto voi kattaa myös taljajousen, koska taljajousi jotenkin muistuttaa jo kivääriä, eikä voida laskea enää kuuluvaksi varsinaiseen jousiammuntaan. Taljajousi imitoi välineenä moderneja tuliaseita.

Nämä ovat aivan kaksi eri maailmaa, jousimetsästys ja tuliaseilla metsästys, siksi olisi tehtävä aivan erikseen metsästäjäntutkinto koskemaan vain ja ainoastaan primitiivijousia, joka olisi hyvin kattava ja perusteellinen jossa käy selville hyvin pitkälle yksityiskohtiaan myöten, että miten homma toimii.

On aika typerää ajatella jotakin haulikkometsästäjää, joka yhtäkkiä ottaa jostakin puujousen ja lähtee sillä metsälle, tämän tutustumatta aikaisemmin mitenkään asiaan tai perehtymättä, on tehnyt joitakin itse kyhäämiään nuolia, niin ei se niin voi toimia, kunhan on jokin metsästyslupa taskussa.

Niin siinä voisi olla lainlaatijoilla hommaa, ja siinä suoritettava eräänlainen ampumakoe.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Speedy]

[Martti Auer]

Tässä on yksi porsaanreikä, jos se ampumakoe menee aivan mahdottomuuksiin, niin ainahan siihen voi hommata taljajousen tähtäimillä, viimeistä mallia, kaikenlaisilla tasaajilla ja lasersäteillä ja menee sillä sitten ampumakokeeseen.

Jos se nyt ylipäätään on vain jousiammuntakoe, niin eihän siinä silloin kontrolloida, tai voida itseasiassa kontrolloida, että millä jousella sen suorittaa.

Sitten menee vain primitiivijousella metsälle.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Speedy]

[Martti Auer]

[Martti Auer]

Jolloin sillä ei ole merkitystä, vaikka nämä taljajousiampujat nyt haluaisivatkin vaikka mitä jousiammuntasäännöstöjä, jotta vain taljajousella voisi metsästää, niin siitä huolimatta ampumakokeeseen voi saapua vaikka kaikilla vempaimilla mitä nyt taljajouseen voi liittää, lasersäteistä lähtien ja menee sitten primitiivijousella metsälle.

Toki huomioin tuon aikaisemman kommenttisi ennen kuin kirjoitin tuon edellisen kommenttini, mutta se on epärelevanttia, sillä ei ole itse lainsäädännön kanssa mitään tekemistä. Että sitten loppuvaiheessa aletaan harrastamaan jotakin pilkunnussintaa.

Luodaan omia säännöstöjä niin kuin, mutta tämä vain kertoo hyvin paljon talajajousiampujien asenteista muutenkin metsästykseen, ja yleensä mitä nyt on.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Guest]

Hm, ampumakoe ei kokemuksena ole kaikille samanlainen, jos välineet ovat radikaalisti erilaisia. Ei maratonjuoksukaan ole kaikille samanlainen, jos puolet saa hoitaa sen mopolla ja puolet juoksevat. Ja sitten todetaan, että juoksijoiden on vain harjoiteltava, että he pääsevät samaan nopeuteen kuin mopoilijat. Ja mopoilijat ovat alunperin siirtyneet mopo-maratoniin, koska eivät jaksa tai halua juosta. Tämähän edellyttää jo kvanttiteorian hallintaa, jota edes Einstein ei ymmärtänyt.

Perinnejousi oli ensin, noin 15 000 vuotta ja sitten alkoi modernismi 1930-luvun lopulla. Ja taljat tulivat 1960-luvun lopussa. Tuntuisi loogiselta, että jousimetsästyksen kriteerit ja tarkkuuskokeet luotaisiin nimenomaan perinnejousiammuntaa silmällä pitäen. Ja myöhemmin tulleet helpommat menetelmät sitten mukautuvat tähän. Juuri senhän vuoksi uudempia jousia käytetään, että päästään helpommalla. Eihän hirvikokeessakaan vaatimuksia ole laadittu uusimpien kiväärien suorituskyvyn mukaan.

Jos kaikilla on oltava yhteinen koe, niin minusta se voisi olla tällainen, että etäisyys on 15-18 m, maali 30 cm ja kolme laukausta, jotka kaikki osuvat.
Talja-ampujille se on liian helppoa, mutta siksihän he ampuvat taljalla, että pääsevät helpolla. Itse suon heille sen helppouden.

[Simo Hankaniemi]

Kone taisi siirtää minut vieraan kastiin, kun olin liian pitkään poissa kakruja nukuttamassa. Edellinen teksti oli siis Hankaniemen.

[Speedy]

[Simo Hankaniemi]

Speedy on varmaankin oikeassa. Metsästys on vastatuulessa, on ollut siitä lähtien kun maanviljely ja karjanhoito keksittiin. Perinnepuolella huolestuneisuutta on kuitenkin vähemmän, sillä asioita katsellaan pitkällä aikajänteellä. Suomessa on ollut perinnejousimetsästystä 10 500 vuotta ja luulen että se jatkuu seuraavat 10 500 vuotta. Tämän ns. jälkiteollisen kulttuurin jatkuvuudesta taas juuri kukaan ei uskalla lyödä ropoakaan vetoa. Tulevaisuuteen kurkotetaan ehkä parin vuoden haarukalla.

Jossakin vaiheessa olin varma, että omassa sukulinjassani perinnejousimetsästys loppuu minuun, mutta ei se sitten vaikutakaan siltä. Seuraavalla polvella on jouset kädessä. Poika oli alle nelivuotias kun hänen isoäitinsä ja eräs muu naisssukulainen yrittivät istuttaa häneen metsästyksen vastaisia asenteita. Poika kuunteli tyynesti naisten argumentointia ja totesi sitten: "Kyllä minä ainakin haluan metsästää ja saada saalista." Siihen se väittely sitten loppuikin.

Taljapuolella oleva levottomuus näkyy mm. epäselvänä propagandana. Jousimetsästyksen perinteisyyttä ja luonnonläheisyyttä korostetaan silloin, kun arvellaan sen linjan vetävän. Ja toisella kertaa korostetaan jousimetsästyksen nykyaikaisuutta, millä siis halutaan tehdä eroa primitiiviseen jousimetsästykseen. Kun vuosia sitten eräs yhdistyksemme aktivisti otti yhteyttä Jousimetsästäjäinliiton messuvastaavaan ja tarjoutui tulemaan mukaan liiton osastolle Riihimäen erämessuille, tarjous ei kelvannut. Puujousimiehet eivät tuolloin kelvanneet porukkaan, "koska jousi on moderni metsästysväline". Partaisen messuvastaavan kommentti herätti hieman hilpeyttä.

No, ilmeisesti asiat ovat muuttuneet. Jollain myöhemmillä messuilla näytti olevan mukana myös joku puujousimies.

[Speedy]

[Speedy]

[MikaNuotio]

Onko missään maassa niin että primitiivijousta ei aseeksi luokiteltaisi sen sijaan taljajousi luokiteltaisiin ?

[MikaNuotio]

Mikä on tehokkain tapa vaimentaa jousta ?

[Simo Hankaniemi]

Maailmanjärjestys tuskin muuttuu miksikään, sillä kuten Arnold Schwarzenegger totesi: "Luonto ei ole tehnyt pienintäkään myönnytystä teolliselle vallankumoukselle." Elukat lisääntyvät kuten 10 500 vuotta sitten, eikä metsästyksen vastustajilta ole tullut rakentavia ehdotuksia siitä, miten kantojen säätely hoidetaan ilman metsästystä. En ole kuullut, että luontoaktivistit liikkuisivat luonnossa sovitellen kondomeja hirville ja jäniksille. Kyllä metsästys jatkuu. Suomessa se loppuu luultavasti sitten, kun seuraava interglasiaali eli jäätiköityminen pyyhkii taas yli joidenkin tuhansien vuosien kuluttua.

Englannissa tuli aikoinaan jousimetsästyskielto, mutta nyt siellä leviää mm. iso amerikkalainen orava tehokkaasti syrjäyttäen kotoperäisen oravan. Jousihan soveltuisi erinomaisesti kannan kontrollointiin, jos jousipiirit vain ajaisivat asiaansa pontevammin. Jollakin tavalla tilanne on joka tapauksessa otettava hallintaan, tai sitten vain hyväksyttävä kotoperäisten lajien syrjäytyminen. Tuskin asia ratkeaa pelkkänä virkamiestyönä loukuttamalla.

Perinnejousipuolella ei ole ollut suuria image-ongelmia, eikä hälyttäviä huonoja uutisia. Olen seurannut lehtien kirjoittelua aiheesta runsaat 30 vuotta ja tänä aikana on silmiini tullut suomalaisissa lehdissä ehkä 15 huonoa uutista, kuten että mies ampui jousella vaimoaan tai naapureita tai poliisia jne. Näissä yhteyksissä on yleensä mainittu sana "taljajousi" tai "varsijousi". Sitten on muutamia tapauksia, joissa ilmeisesti lapset ovat ostetuilla taulunuolillaan ampuneet kissaa tai lammasta.

Suomessa tuskin ollaan helposti hörhöilemässä englantilais-norjalaiseen suuntaan, sillä Venäjän naapuruus antaa monessa asiassa kummasti realismia suomalaiseen kalloon. Aseet ovat suomalaiselle pyhiä kapineita. Maamiinakielto tosin oli kömmähdys, mutta sitäkään ei kansa hyväksy. Jotkut hysteerikot tietenkin haluavat kieltää kaiken mahdollisen, mutta sille ei kukaan mitään voi, että Homo sapiens -lajin tunnusmerkkeihin kuuluvat pystykäynnin ja puhekielen ohella myös aseet. Aseiden käyttö kuuluu lajityypilliseen käyttäytymiseemme.

Erilaisiin kieltohysterioihin pitäisi vain reagoida napakammin, ettei yhteiskunnallinen keskustelu jää vain kieltäjien monopoliksi. En valitettavasti ole seurannut Hesaria säännöllisesti, joten en tiedä, miten keskustelu eteni esim. tässä Hietaniemen hautausmaan rusakkojahti -asiassa? Siitähän nousi haloota, kun joku oli kuullut rusakon rääkäisyn tai jotain. Puolustivatko jahtimiehet toimintaansa lainkaan? Käsittääkseni Hietaniemeen oli valittu tiheällä kammalla juuri sellaista taljaväkeä, joiden piti osata hoitaa homma.

[Speedy]

[Speedy]

[MikaNuotio]

Vaistoammunnassakin saa taitoa korvattua hyvillä välinevalinnoilla kuten taljoissakin saa taitoa korvattua hyvillä välineillä ja tähtäimillä että sikäli kyllä se on aina mahdollista korvata välineillä taitoa tai taidolla välineitä valintansa mukaan.

En hyväksy sitäkään että puhutaan yksin taidoista tai yksin välineistä koska ne ovat sidoksissa keskenään täysin.

[Speedy]

[MikaNuotio]

[Simo Hankaniemi]

No onhan se totta, ettei väline yksin hommaa tee. Esimerkiksi minä en saisi ammutuksi taljalla yhtään mitään. Syynä on se, että olen käyttänyt lyhyttä preeria-vetoa koko ikäni, enkä yksinkertaisesti pysty vetämään nuolta niin pitkälle, kuin taljan käyttö edellyttäisi. Olen "ampunut" taljalla vain muutaman laukauksen, eikä siitä mitään tullut. Eräs kavereistani on entinen taljamies, joka taas ei pystynyt vetämään pitkällä jousella totuttuun vetopituuteensa. Yhden kesän hän taisteli kepin kanssa, kunnes siirtyi varsijouseen ja on nyt onnellinen.

Tässä tuli puhutuksi jousen mahdollisesta kieltämisestä ja muusta, mutta aivan päinvastaisiakin trendejä on ilmassa. Ainakin täällä meillä naapuri on puhunut vaimolleni, että "kun teillä on niitä jousia ja nuolia, niin ettekö voisi ampua pois näitä rusakoita, kun ne syövät kaikki istutukset?" Täällä onkin rusakoita aika hyvä kanta. Parhaimmillaan olen nähnyt kolme rusakkoa samalla kertaa heti kun avaa ulko-oven. Monet muutkin ihmiset ovat yrittäneet saada apua erilaisiin harvennus- ja teloitustehtäviin. Joten kyllä sitä ihan yltiömyönteistäkin asennetta Suomesta löytyy.

[MikaNuotio]

Se on varmaankin mukavampi syödä sellainen rusakko jossa ei ole esimerkiksi hauleja.

Tuossa oli myös jousen vaimentamisesta oma kysymys. Tämä vaimentaa varmaan jo aika tehokkaasti ja 20-30m matkalla on sama vaikka vähän tehojakin veisi.

Tavallisempi tapa jänneäänen vaimentamiseksi ovat kuitenkin kaikenlaiset jännetupsut ja hipsut.

[Simo Hankaniemi]

USA:ssa ne näyttävät paljon harrastavan näitä vaimentimia. Minusta ne turkistupsut jänteessä yms. näyttävät vähän oudoilta, ainakin perinnejousessa. Vanhoissa perinnejousissa ei näe mitään vaimentimia, joten mistä se vaimentamisen tarve on ilmestynyt 1900-luvun lopulla? Ainakin minun tapauksessani suurin ääni tulee jousenjänteen iskusta raakanahkaiseen rannesuojaan. Joten jos vaimentamaan lähtee, siihen pitäisi kiinnittää suurin huomio.

Joidenkin Kalifornian jousten päiden turkispaloja on väitetty vaimentimiksi, mutta minusta ne ovat vain koristeita. Ne ovat yleensä niin pieniäkin, että tuskin niillä on paljon vaimentavaa vaikutusta.

[MikaNuotio]

Myös pitkittäisiä tupsuja lapojen päissä on näkynyt joissakin jousissa.

Itse pitäisin sitä tupsuideaa parhaimmillani taljajousessa. Ainakaan 80 luvulla ei taljajousten ääni ollut mikään olematon ja itse olenkin enimmäkseen taljoissä nähnyt typsuja harrastettavan.

[Tuukka Kumpulainen]

Minusta turkistupsut perinnejousen jänteellä näyttävät tosi hyvältä.

1900 - luvun kuluessa jännemateriaalit ja jänteiden valmistustapa on muuttunut täysin verrattuna esim. intiaanien primitiivijänteisiin. Eläinkuidut venyvät niin paljon ja ovat niin suurimassaisia, että jänne ei jääne paljoa värähtelemään. Primitiiviset kasvikuitujänteet ovat puolestaan niin paksuja, että vaimentavat itse itsensä. Myös jänteen tekeminen punomalla lisää jänteen joustoa ja pienentää ääntä. Moderneista kuiduista tehdyn päättymättömän jänteen sointi on moninkertaisesti voimakkaampi. Venyvästä dacronista tehty, ylipaksu ja punottu jänne on toki hiljainen. Nuolen massan lisäys vähentää minkä tahansa jänteen ääntelyä. Primitiivinuolet (ja 1900-luvun alun modernit nuolet) olivat pääsääntöisesti painavia suhteessa käytettyihin jousiin. Nykyisin harva ampuu yli 500 greinin nuolilla ja 450 greininkin metsästysnuolet ovat tavallisia, vaikka jousi olisi 50-60-paunainen.

Jänteen värinän sammuttamiseksi ei tarvita paljoa materiaalia. Pari kolme villalangan pätkää pujotettuna jännesäikeiden väliin demppaa äänen tehokkaasti. Minä pidän Kalifornian intiaanien turkislappuja rekurvien juurissa nimenomaan äänenvaimentimina, joilla on ollut käyttöä ammuttaessa väijytyksestä herkkäpomppuisia peuroja kovaäänisillä refleksirekurvijousilla ja primitiivisiksi hyvin kevyillä nuolilla. Joka tapauksessa tupsut varmasti vaimentavat rekurvin läpsäyksen, olipa tärkein syy koristelu tai ei. Muualla käytetyt jouset ovat olleet pääsääntöisesti raskaslapaisempia, myötäkäyrempiä, vastakaarettomia ja raskasnuolisempia, eikä ääntä näinollen synny haitallisissa määrin. Metsästysmenetelmistä riippuen jännemelulla ei ole kenties ollut mitään merkitystä, esim. ammuttaessa biisoneja hevosen selästä, niitattaessa aitaukseen ajettuja peuroja tai tapettaessa syvään lumeen saarrettuja hirviä.