Jousi

[jkekoni]

Onko muilla sama kokemus, että tuomen halkomista on vaikea ohjata ja tuntuu vetelevän ihan mihin vaan?

Itse haloin 10 cm ohuesta 15 cm paksusta päästä tukkia ja en onnistunut lopulta saamaan kuin toisen puolen ehjänä. Tähän tosin vaikutti että yritin repiä ehkä liian voimallisesti vielä tikuilla yhdistyneitä puolia, kun olis pitänyt irroittaa noi vesurilla.

Halkomista tosin hankaloitti, että halkomislekana käyttämäni kirveen terä irtosi, joten hakkasin kirveitä ja kiiloja 2Kg moskulalla.

[Tuukka Kumpulainen]

On.


Pienten puiden halkomiseen käytän nippua pieniä, teräviä puukiiloja ja puunuijaa. Näillä halkeamista pystyy ohjailemaan huomattavasti tarkemmin kuin monen kilon raudanpaloilla, ja bonuksena melutaso on n. 1/10 jälkimmäisestä.

Puoliskoja kiinnipitävät säleet kannattaa ropsia poikki sitä mukaa kun niitä tulee, pölkky halkeaa näin huomattavasti vähemmällä hakkaamisella.

[Santtu Risku]

eipä ole vastaavia kokemuksia. 2 yli 2 metriä pitkiä ja 20-30 cm halkaisijaltaan olevia tuomen runkoja olen halkaissut ja se on ollut tähän mennessä kilten puu mitä olen halkonut. ei mitään kierteitä, mutta kun osui oksaa tielle niin halkeama (tietenkin) lähti jommallekummalle puolelle.
välineet oli fiskarssin vesuri ja männysta oleva hieman jykevämpi oksan pala. (tämä katkesi 3 kertaa 2 metrin aikana mutta ei haitannut liikoja)
"kiilana" käytin männyn oksan palaa. hyvin toimi
en sitten tiedä pienemmistä ja kapeammista rungoista/oksista.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[jkekoni]

Mun kokemuksella kaikki puu on kierteistä riippumatta kuinka suoraa se on. 2m pätäkät alkaa aina olla kierteistä. Paksuimmat mitä ite olen halkonut on ollut jotain 20cm halkaisijaltaan joten en osaa sanoa onko tosipaksut sitten suorempia, voisin kuvitella että ainakin jossain määrin

Tuomi on mun kokemuksella helppo halkoa, mutta ohjausta se ei otta, eli pitää halkaista ytimen poikki ja toivoa että staavi ei tee 180 asteen kiertoa.
Vaahtera taas vaatii paljon voimaa, mutta ohjaus toimii helposti.

Olen sitä mieltä että paras on sahata puu staaveiksi, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus. Menee miten pitää ja staaveja vain yksinkertaisesti tulee paljon enemmän. Tietenkin parempi olisi mennä kuitujen mukaan, etenkin puussa joka on parempi puristuksessa, kuin vedossa, kuten Tuomi. Kuitujen mukaan meneminen ei vain ole mahdollista, jos puu on liiaksi kierteellä.

Ehkä kivoin tapa tehdä jousi on sellaisesta kepistä, mistä saa vain yhden. Sen kun hakaa vaan vesurilla ohueksja laittaa kuivumaan. Ei tarvii halkoa. Kun puu on kuivunut, niin siinä on vastakaari. Sitten vain muotoilu ja tilleröinti. Lopullinen jousi on sitten B-profiilinen, kun toi kuivausrefleksi ottaa settiä enemmän kuin suoraksi kuivutettu.

Hankaluuksia tulee usein jos staavi on ohut ja käyrä.


Ton voi tehdä takapihalla suht pienellä vaivalla ilmain konevoimaa.

[Santtu Risku]

mitenköhän te ohjailette niitä halkasuja? vois olla ihan käytännöllistä.
ite oon aina vaan halkassu ytimen mukaan ja toivonu ettei oo paljoa kierteillä.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Juri]

Jos on kierrettä niin sitten on, ei sille mitään mahda. Jos ei ole kierrettä niin puu halkeaa suoraan. Kaarnan uurteista voi päätellä aika paljon.

Vähäkierteisimmät puut löytyvät yleensä varjoisista notkoista tai tiheiköistä minne valo lankeaa ylhäältä . Avoimilta tuulisilta rinteiltä tai aukioilta voi odottaa löytävänsä todella jengaisia runkoja, näiden oksat saattavat tosin olla suorempia.
_________________
Kantapään kautta.

[jkekoni]

Ahaa. Minä luulin että kierteettömiä puita kasvaa siellä missä aurinko ei kierrä maan ympäri.

[Tuomo]

Kuten Tuukka joskus jossain viestissä totesi, että jos puun kierteinen, niin sitten se on. Jos halkaiset kierteisen puun suoraan, kuivuessaan se kuitenkin kiertyy. Tai jos halkaiset kierteisesti, ei se kuivuessaan enää kierry, lopputulos kummassakin tapauksessa kierteinen aihio. Itse olen pienet kierteiset aihiot veistellyt vähitellen muotoonsa. Olen katsonut kiertymissuunnan ja veistellyt sitä vastaan, tavallaan ottanut ennakkoa siten, että puun kuivuessa, se kiertyy suoraksi. Tätä olen toistanut vähitellen, kunnes puu on kuivaa. Työlästä, mutta saa esimerkiksi pienistä tuomipihlajista suoria ja halkeilemattomia aihioita, ja toimii hyvin!