Jousi

[Simo Hankaniemi]

Olin eilen ammuskelemassa Kuralan Kylämäen (Turussa) museoalueen 3D-radalla. Syntyi harvinainen vaaratilanne. Halusin ampua susimaalia tavallista kauempaa, noin 30 m etäisyydeltä ja se edellytti ampumista viereisen polun suuntaan, jossa en ole koskaan aikaisemmin nähnyt liikennettä ammuskellessani. Susimaali oli kaiken lisäksi vastavalossa, mikä heikensi näkyvyyttä.

En huomannut, että koiraa ulkoiluttava pariskunta tuli juuri ampumalinjalle, kun laukaisin. Havaitsin heidät vasta kun jälkimmäisenä tuleva mies ynähti, säikähtäen nuolen pläjähdystä muutaman metrin päässä.

Yleensä nykysuomalaiset ulkoilijat on helppo havaita matkojen päähän metelin ja kirkkaan väristen vaatteiden takia. Nämä kulkivat aivan hiljaa maaston värisissä kuteissa. He eivät myöskään voineet havaita minua ennen laukausta, sillä olin hieman alarinteessä tummanvihreissä kuteissa katajapensaat taustana. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut, vaikka nainen oli melko tarkkaan suden takana ampumahetkellä. Säikähdin kuitenkin melkoisesti tajuttuani tilanteen. Vastaavaa ei ole aikaisemmin sattunut kohdalleni.

[Tuukka Kumpulainen]

Lööppijuttu oli lähellä: "Mies sai nuolen ohimoonsa lenkkipolulla!" Voin kuvitella että sydäntä kylmäsi, vaikkei ilmeisesti leikkurista ollutkaan kysymys. Ruuhkasuomen ongelmia tällaiset.

[Simo Hankaniemi]

Kärki oli messinkinen field point ja jousi vain 40-paunainen, mutta kyllä se olisi pahaa jälkeä tehnyt ohimossa tai kaulassa, silmästä nyt puhumattakaan. Kyllä tarkkana saa näköjään olla näin ruuhka-Suomessa.

[Martti Auer]

Niin on aina varmistettava maalitaulun tausta, että siellä ei ole liikkujia; mikäli on epävarma niin kannattaa huudella. Itselläni ei ole koskaan tapahtunut kyseisiä mokia, koska olen käyttänyt varotoimenpiteitä, olisi häpeä ampua nuoli tavalliseen pulliaiseen, joka ei sellaista kunniaa ansaitse. Nuoli saattaisi likaantua.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Se on aina vaarallista, mikäli ampuu nuolen, se kannattaisi muistaa.

Höpönhöpön.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Polku ei ole varsinaisesti lenkkipolku, vaan vanhan maatilan "reitti", jota pitkin on kuljettu laitumelle ja Jaaninojan yli toiselle pellolle. Ampumarata rajoittuu tähän kulkureittiin, se ei mene radan läpi. Välissä on vielä harva lauta-aita. Muutama 3D-maali sijaitsee vähän turhan lähellä tätä ampuma-alueen reunaa.

Mitään riskejä ei ole, jos ampuu suunnitelluilta ampumapaikoilta, noin 15-17 m etäisyydeltä rinnettä vasten. Nämä lyhyet matkat kuitenkin tuntuvat tylsiltä muutaman kymmenen laukauksen jälkeen. Ampumamatkaa pystyy pidentämään vain siten, että ampuu rinteen suuntaisesti, mitä näköjään ei kannata tehdä.

Tämä po. rata-alue on aika pieni, läpimitta ehkä 60 m paikkeilla, joten siellä olo tuntuu vähän kuin olisi lahna kylpyammeessa tai jotain. Mutta tilanteeseen on sopeuduttava ja ammuttava pitempiä etäisyyksiä muualla.

Tuo kuvaamani moka oli sikäli harvinainen, kun olen aina ylpeillyt kyvylläni pidättyä ampumasta epävarmassa tilanteessa. Kerran esim. tuli kettu polulla vastaan auringon suunnasta. Olin seisonut polulla muutaman minuutin leikkuri jänteellä ja harkinnut, mihin suuntaan lähden etenemään. Kettu pysähtyi pienen näreen ja muutamien heinänkorsien taakse ehkä 8 m etäisyydelle, aivan eteeni. En ampunut kun en vastavalon ja näreen vuoksi voinut olla varma, oliko kyse ketusta vai koirasta. Kettu mietti monta sekuntia näreen takana, mutta sitten tajusi olevansa vaarallisessa tilanteessa ja teki nopean loikan sivulle ja puiden suojaan. Vasta silloin tunnistin sen, kun tuuhea pitkä häntä vilahti.

[MikaNuotio]

Turvakärki olisi paikallaan pururadoilla ja viheltävä olisi vieläkin parempi.

Vieheltävät vain maksavat hunajaa...

Eihän sitä alan harrastajaa lenkkipolulla helposti huomaa jos harrastus on näin pitkälle edennyt.

[ohkvaho]

[Simo Hankaniemi]

Koiran laatua en pannut merkille, taisi olla kuitenkin huskya pienempi.

[Mika]

Tuossa muistui mieleen viimmekesäinen tapahtuma, kun olin ammuskelemassa maassa olevaan turvepaaliin. Ohi kulki pari ihmistä ja vanhempi sanoi "Katso kuinka tuo osuu !" ja nuorempi siihen "No joo, mutta eihän tuossa ole matkaakaan paljoa."

Matkaa paaliin oli noin parisenkymmentä metriä ja kulkijat ohittivat taulun suoraan paalin yläpuolelta noin kymmenen metriä korkeammalta.
Onneksi osuin jotenkin edes tuolta ampumamatkalta.

Nuorillahan on jalat tukevasti maassa ja huomiokykyä löytyy tarvittaessa.

[Simo Hankaniemi]

Näistä hasardeista tuli mieleen kokemus Gotlannin Visbyn turnajaisista elokuulta 1997. Siellä oli paikallisen perinnejousiseuran näytös. Ampuivat useammanlaisia maaleja, mm. kädessä pidettäviä styrox-kiekkoja yms.

Sitten niillä oli tavallinen FITA-paperitaulu taustoineen ja yleisöä istui pokkana tämän maalin takana. Maalin ja yleisön väliä oli ehkä 15 m tai vähän enemmän. Katsoin ihmeissäni, että meinaavatko ne tosiaan ampua maalia siinä tilanteessa. Ja ampuivathan ne. Tilanne vaikutti ihan ufolta. Ilmeisesti yleisö ei käsittänyt mikä on seuraus, jos jonkin ampujan käsi sattuu "takertumaan" jänteeseen ja tulee villi laukaus ohi maalin. Ja ampujat näyttivät tosiaan luottavan itseensä, kun uskalsivat lätkiä nuolia tauluun. En muista, mikä oli ampujien ja talun välimatka, mutta se on epäoleellista.

[MikaNuotio]

Tuollaisen laukauksen jälkeen nuoli kerran sojotti jotakuinkin kolmisen metriä korkealla ja nelisen metriä sivussa, joten kyllä siinä olisi ikävästi vain ns. päitä pudonnut. Yleisö ei ilmeisesti tiennyt kuuluvanssa rekvisiittaan ja olleensa osallisina näytökseen

[Martti Auer]

Näistä hasardeista tuli mieleen kokemus Gotlannin Visbyn turnajaisista elokuulta 1997. Siellä oli paikallisen perinnejousiseuran näytös. Ampuivat useammanlaisia maaleja, mm. kädessä pidettäviä styrox-kiekkoja yms.

Sitten niillä oli tavallinen FITA-paperitaulu taustoineen ja yleisöä istui pokkana tämän maalin takana. Maalin ja yleisön väliä oli ehkä 15 m tai vähän enemmän. Katsoin ihmeissäni, että meinaavatko ne tosiaan ampua maalia siinä tilanteessa. Ja ampuivathan ne. Tilanne vaikutti ihan ufolta. Ilmeisesti yleisö ei käsittänyt mikä on seuraus, jos jonkin ampujan käsi sattuu "takertumaan" jänteeseen ja tulee villi laukaus ohi maalin. Ja ampujat näyttivät tosiaan luottavan itseensä, kun uskalsivat lätkiä nuolia tauluun. En muista, mikä oli ampujien ja talun välimatka, mutta se on epäoleellista.

Aivan tyypillistä ruotsalaista meininkiä, se ei ole Ruotsissa lainkaan ufo-meininkiä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Guest]

Koska se ei pauku, niin vaaraakaan ei ole.

NOT

[Martti Auer]

Se mikä on hiljaista, on kaikista vaarallisinta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.