Jousi

[Mika]

Mitä aihiomateriaalia suosit ? Itse koetettu on seetriä, pyökkiä, vaahteraa, mäntyä, hikkoria, jalavaa, saarnea.

[Jukez_]

Minä teen nuolet männystä ja aika tyytyväinen oon niihin ollut. Oon koettannu saarneaki mut ku siitä tuli niin painava niin ei oo tullu lisää niitä tehtyä... Ja valmistustapa: Aluksi etsitään koulun puuvarastosta niin suora syinen mänty ku olla voi, lauta noin metrin mittaseksi ja höylätä laidat tasaseksi, sitten sirkkelillä/vannesahalla jotain 9*9mm kokoisia tikkuja, sitten yläjyrsimellä, en oo nimestä varma mut jyrsin kumminki, laidat pyöreiksi ja lopuksi hiomapaperilla loppupyöristys ja hiominen. Sitten aihiot oikeisiin mittoihin ja nokkien teko+sulitus+kärkien laitto. Lopuksi käsittelen nuolet ruokaöljyllä. Ja näillä nuolilla kyllä pärjää kotona ja metsällä

[Simo Hankaniemi]

On tullut tehdyksi nuolia varsin monista materiaaleista, puiden vesoista, bambusta, halkomalla paksua puuta ja valmiista rimoista.

Vesoista olen käyttänyt mm. pajua, tuomea, koivua, vaahteraa, pihlajaa, korallikanukkaa, lehtokuusamaa, koiranheisiä, pähkinäpensasta. Useimmat vesanuolet olen tehnyt tuomenvesoista. Vesat ovat aika vaikea materiaali, on paljon työtä niiden etsimisessä, valitsemisessa ja suoristelussa. Vesat ovat kuitenkin omalla tavallaan myös mukavin materiaali, oma panos on maksimissaan.

Olen jo vuodesta 1995 tehnyt useimmat nuolet 8 mm. mäntyrimasta, joka on käyttämilleni lyhyille nuolille (60 cm) mainio materiaali. Näissä ei ole vesanuolten jaloa eleganssia, mutta ovatpa sentään halpaa ja helppotekoista kulutustavaraa. Muutakin kuin mäntyrimaa on tullut kokeilluksi, mm. koivua, raminia, seetriä. Männyssä on kuitenkin hinnan ja laadun suhde parhaiten kohdallaan. Koivua en suosittele edes vihamiehilleni.

[Johanna Seppä]

Hei kaikille, mukava liittyä mukaan keskusteluun, olen jo jokin aikaa sivusta seurannut. Olen tehnyt nuolia pajunvesoista ja tuosta kätevästä mäntyrimasta. Nyt sain hienoja piikärkiä ja ajattelin kokeilla jotain uutta varsiinkin. Minulla olisi pähkinäpensaan vesoja. Ilmeisesti sekin on joltinenkin materiaali nuoliin. Nuolet tulevat vain esittelytarkoituksiin, mutta jos joku kyselee niin olisi kiva kertoa miten pähkinä käy nuolenvarsiin. Onko kokemuksia käytöstä? Olen saanut myös piisäleitä ja niistä pitäisi nyt sitten tehdä Ahrensburgin tyyppisiä nuolia (esivarrella ja männystä).

[Simo Hankaniemi]

Tervetuloa mukaan, Johanna! Kyselit kokemuksia pähkinäpensaan vesojen käyttämisestä nuolenvarsiin. Käytin niitä aika paljon vuosina 1973-75 ja silloin tällöin näihin aikoihin saakka. Ihan toimiva varsimateriaali se on. Se on hauraampi kuin tuomi, eli suoristaessa saa olla hieman varovainen. Rankkaisin pähkinän paremmaksi kuin pajun, mutta tuomea huonommaksi. Jos hyviä suhteellisen suoria pähkinävesoja löytyy, niin kyllä niitä kannattaa käyttää. Muistaakseni Ishikin käytti nuoliinsa jonkinlaista amerikkalaista pähkinäpensaan versiota.

[MikaNuotio]

Pähkinäpuusta mainitaan,
"The wood was used to make arrows, fish traps and baskets. Ishi of the Yahi Indian preferred Hazel as an arrow shaft material."
Ishi tarinaa http://www.primitivearcher.com/articles/stoneman.html

[Simo Hankaniemi]

Puu-spesialisti Kumpulainen voisi kenties valaista pähkinäpensaan ja -puun eroa?! Minulla on sellainen perstuntuma, että ne eivät olisi aivan sama asia. Myös tämän amerikkalaisen "hazelin" suhde meikäläiseen pähkinäpensaaseen olisi kiinnostava tieto. Onko eroa kovuudessa, sitkeydessä tms?

[Arwi]

Minä suosin mäntyä. Syystä, että sitä on meilläpäin puuliikkeissä helposti saatavilla. Simon jutuista innostuneena ampaisin puuliikkeeseen ostamaan valmista 8mm:n pyöreätä mäntyrimaa ja pahus sentään, sen helpommalla ja halvemmalla ei aihioita voi enää saada(ellei saa ilmaiseksi). Vähän kun katsoi vaan, ettei poikkisyistä tankoa osta.
Se 60-65cm on kyllä maksimi pituus 8mm:n männylle.
Kokeillakseni ostin myös 10mm:n rimaa, jotka ajoin reikälevyn läpi noin 9mm:n halkaisijaan, niin voipi kokeilla vähän jäykemmälläkin jousella.
Luonnon aihioista on sen verran kokemuksia, että ne eivät ole vielä minua varten.

[MikaNuotio]

Kyllähän mänty on yksi parhaista aihion valmistukseen. Mänty on myös helppoa työstää koneiden läpi kun terät ei tylsy jne... Täytyy vain olla hidaskasvuista mäntyä. Ruotsalaista mäntyä tuntuu menevän tähän tarkoitukseen enemmänkin kuin Suomalaista mäntyä. Itse silti en pidä männystä aihiopuuna vaikka onkin huomattavasti kevyempää.

[Johanna Seppä]

Hyviä tietoja pähkinästä kuin apteekin hyllyltä! En kyllä koskaan ole tehnyt 10 mm paksuisia nuolia, eikö tosiaan kestä ohuempana? Ei minun pajunuoletkaan ole kuin korkeintaan 8 millisiä. Minulla on tietysti myös aika kepoinen jousi. Toisaalta voisi siis ajatella että esittelynuolet kuuluisivat johonkin järeämpään jouseen, vai mitä? Aika ohueen varteen olen kivikärkiä kiinnitänyt mutta en ole käytössä testannut.

[MikaNuotio]

Jos ammut kivikärjillä kannattaa varmaan tehdä sellainen taulu missä ei nuolet mene halki ja kärjet hajoa vaan missä nuolet hidastuu/pysähtyy pidemmällä matkalla kuin tavallisesti. Mm vanhat matot ja pahvit hyötykäyttöön.
Tavallisesti nuoli spinetään kokopituudeltaan mutta tällöin kevyellä jousella täytyy olla aina ohut nuoli ja näin ei tarvitse olla välttämättä.

[Simo Hankaniemi]

Kyllä pähkinäpensaan vesa kestää normaalia ammuntaa ohuempanakin kuin 10-millisenä. Pähkinänuoleni ovat yleensä olleet siinä 8-millisiä keskeltä. Pituus on ollut 60-65 cm. Jos tekee oleellisesti tätä pitempiä nuolia, niin ehkä paksuus voisi olla 9 mm keskeltä, mutta 10 on jo hätävarjelun liioittelua. Olen ampunut puheena olevan paksuisia nuolia aika raskaillakin jousilla, eikä pähkinäpuun vesa ole koskaan katkennut laukaisussa.

[MikaNuotio]

Käytettävä taulu varmaankin ratkaisee hajoaako kivi tai luukärkinen nuoli ammuttaessa ? Eikö halkiokiinnitetty kärki ole omiaan halkaisemaan nuolen osuessaan liian kovaan kohteeseen ?

[Simo Hankaniemi]

No se vähän riippuu, miten halkiokiinnitys on tehty ja millä voimalla nuoli osuu kohteeseen, esim. puuhun. Myös osumakulma vaikuttaa. Ja varren paksuus ja puulaatu vaikuttavat myös. Aika usein mitään dramaattista ei tapahdu, nuoli vain täytyy kaivaa puukolla puusta irti. Siis jos halkiokiinnitetty kärki on metallia. Joskus kärjen ruoto rikkoo liimat ja jännesiteet ja painuu syvemmälle varteen. Tämä on yleensä helppo korjata kiinnittämällä kärki uudelleen. Varsi voi myös katketa heti jännesiteiden takaa.

Olen nähnyt kivikärkisilläkin nuolilla ammuttavan paksuun kuivaan puuhun ilman että piikärjet hajosivat. Kärkiäkin on monenlaisia, ohuet katkeavat tietysti helpommin kuin tukevat. En ole itse juurikaan ampunut maastossa piikärjillä, vaikka olenkin tehnyt näitä kärkiä ehkä 100 kpl.

[Johanna Seppä]

Minustakaan se halkio ei ole ollut ongelma. Kestää yleensä aika hyvin jos on hyvä jännesidos. Ongelma on saada kärjet ulos maalitaulusta. Etenkin solumuovista jos on yhtään väkäsiä kärjissä (typerää tietysti sellaisia tuollaiseen maalitauluun ampuakaan). Olen yrittänyt tehdä tauluammuntaan primiluukärkiä, mutta lopulta aina jäävät taulun sisään. EM-kisoissa Lapissa ampui yksi hemmo hienoilla piikärjillä, sitä kovin kauhistelin mutta hyvin ne toimivat.

[Simo Hankaniemi]

Olen joskus ampunut kivikärkisillä nuolilla styrox-levypakkaa ja se on hyvä maalimateriaali näille kärjille. Kärki ei kärsinyt millään näkyvällä tavalla ja nuolet on helppo vetää pois ilman että kärki jäisi taustaan. Ainoa miinus on sitten se, että styrox-pallerot leviävät ympäriinsä, joten ei voi suositella ulkona ammuttavaksi. Mahdollisesti asiaa voisi auttaa peittämällä styrox-pakan jollakin muovilla tai kankaalla.

[Juri]

Styrofoam tai Finfoam. Toinen on sinistä, toinen vaaleankeltaista. Eristysmateriaali Rautakaupasta, enimmillään 10 cm paksuista. Ei palleroita, kovempaa ja kalliimpaa kuin styrox. Minulla tosin taulukärkinuolet paloivat hieman kiinni kokeillessani.
_________________
Kantapään kautta.

[santtu]

olis tällanen pieni kysymys, eli miksi suurin osa ainakin tuon gallupin mukaan ja muutenkin keskusteluissa ilmeentyneiden tarinoiden mukaan käyttävät mäntyaihioita? minä olen käyttänyt mäntyä myös, ja nuolet katkeilivat aina kun ampui johonkin vähänkin kovempaan.. nyt kun hain metsäsä pihlajan vesoja ja kuivasin ne ja aloin ampumaan leikkurikärjillä, niin ei ole ollut mitään ongelmaa kestävyyden suhteen. olen esim vahingossa osunut monta kertaa kiveen ja betoniin tms materiaaliin, ja ainoa asia joka nuolessa on kärsinyt on kärki. onhan mäntyaihioita toki helppo ostaa mutta onko se kovin primitiiviä? toki niitä voi myös tedä, mutta jos niistä haluaa täysin suorat, joita primitiivinuoletkaan eivät aina olleet, niin tarvitsee suhteellisen modernit työkalut. ja jos ei käytä moderneja työkaluja, niin menee aivan tuhottomasti aikaa.
toki vesa nuolet eivät ole yhtä suoria kuin mäntyaihioiset yleensä ovat, mutta kyllä ne minulla suoraan lentävät..
joten palaan kyysymykseen:miksi ihmiset käyttävät mäntyaihioita?

[Simo Hankaniemi]

Kokemukseni pihlajanvesanuolista ovat aivan samanlaisia kuin Santullakin. Ne ovat todella kestäviä. En muista, olenko koskaan ampumalla katkaissut yhtään pihlajavartta. Olen joskus ampunut niillä tarkoituksella kiviäkin suhteellisen pitkän matkan päästä ja kärki vain on kolhiintunut lisää. Pihlaja olisi melko täydellinen varsimateriaali elleivät ne vesat kasvaisi niin usein spiraalimaisesti.

Mäntyrimaa käytetään lähinnä sen helppouden takia. Eli siinä on hinta ja laatu melko hyvin tasapainossa. Varsi on halpa ja sille ei tarvitse tehdä muuta kuin katkaista mittaan ja tehdä nokki. Kestävyys ei tietenkään ole pihlajan luokkaa, eikä mäntyrima ole kovin primitiivinen ratkaisu.

En tehnyt 1970-luvulla lainkaan nuolia valmiista rimoista, enkä käyttänyt sulituslaitetta. Muistan hyvin, kun näin vuoden 1980 tienoilla Haltsosella hänen rimanuoliaan, joihin sulat oli liimattu laitteella. Ne olivat hämmentävän teollisen ja steriilin näköisiä omiini verrattuna.

Vesanuolet ovat minusta ilman muuta "aidomman" oloisia, niissä on parempi karma kuin muissa puunuolissa. Mutta ongelmana on, että jos ampuu pelkästään vesoja, niin viinen pitäminen täytenä on erittäin työlästä. Ja tällöin on kiusaus käyttää niitä huonompiakin vesoja, jolloin nuolten laatu on kirjava. Kun aloin tehdä myös rimoista vuoden 1995 tienoilla niin huomasin kaksi asiaa: nuolten laatu keskimäärin parani ja samalla työmäärällä sain aikaan paljon enemmän nuolia. Nyt voin valita vesoistakin vain ne parhaat, kun rimoilla voi kuitata bulkkinuolten osuuden.

Monelle puujousiharrastajalle olisi "ylivoimainen" tehtävä käyttää vesanuolia. Ne vaativat hieman omanlaisensa asenteen. Aivan kuten oopperan harrastaminen vaatii toisenlaista asennetta kuin Frederikin kuunteleminen Ruotsin-laivalla.

[Tuukka Kumpulainen]

Täytyy nyt korostaa, että suurin osa mäntyä nuolipuuna käyttävistä jousimiehistä ei käytä tähän tarkoitukseen mäntyrimaa, vaan männystä tehtyjä nuolivarsia. Näiden ero on siinä, että mäntyrima on kahdeksan millin läpimittaan jyrsittyä valikoimatonta tavaraa, jossa syynkulku ja ainesvaihtelu on täysin sattumanvaraista. Valmisrimojen monesti soikean poikkileikkauksen perusteella edes raaka-aineen kosteusprosenttiin ei rimatehtaassa kiinnitetä turhaa huomiota. Nuolivarret ovat puolestaan valikoitua, tasa-aineista puuta jonka mitat, paino ja jäykkyys ovat tiettyjen raja-arvojen sisässä.

8 millimetriä mäntyä on liian vähän useimpien metsästysvahvuisten jousten ammuttavaksi. Olen spinettänyt joitain kymmeniä kasimillin rimoja, ja niiden jäykkyys on useimmin 30, löysimmissä 25 ja jäykimmissä 40 paunaa. Vaihtelu on siis suurta, ja keskimäärin mäntyrimat ovat liian notkeita lentääkseen tarkasti. Jos nuolten pituus on 24" tai jousten jäykkyys 35 paunaa, kuten tuntemillani aikuisilla miehillä jotka näitä käyttävät, sopii mäntyrima nuoliin. Omat, jo 45-paunaiset jouseni vaativat jäykempivartisen nuolen. Kovista, vahvoista puista saa helposti riittävän jäykkiä, mäntyä paljon kestävämpiä nuolia, miksi ei siis niitä?

Mänty on tiheydeltään ihanteellista nuoliksi: 70-senttinen, ratakärjellä varustettu 8,5mm:n mäntynuoli painaa 450 - 500 greiniä, mikä on hyvä paino keskivahvan jousen nuolelle - tehokas ja vakaa mutta nopea. Pihlaja, hikkori ym. kovat, kestävät nuolipuut ovat niin tiheitä, että niistä tehdystä pitkänpuoleisesta nuolesta tulee nykymaun mukaan liian painava, 550 - 700-greininen. Näin raskas nuoli on monestakin syystä hyvä ammus, mutta lentää niin paljon hitaammin kuin mäntynuoli, että useimmat ampujat eivät koe osuvansa niillä yhtä hyvin varsinkaan pidemmiltä matkoilta ammuttaessa.

Minä käytin 90-luvun alussa noin kahden vuoden ajan pelkästään vesavarsia. Tuolloin pidin ideaalina nuolen mittana vähintään 30 tuumaa, enkä koskaan löytänyt ainuttakaan riittävän suoraa, pitkää tuomenvesaa josta nuolta tehdä. Suurin osa nuolistani oli koivua ja pajua. Koivunuolet kestivät käytössä paljon paremmin kuin pajukepit, jotka katkesivat lähes varmasti puunrunko-osumasta vaikka koivunuoliakin hajosi tasaiseen tahtiin. Vesanuolten suorina pitäminen vaati niiden jatkuvaa tarkkailua ja oikomista, ja muistan edelleen, kuinka tunsin suurta helpotusta kävellessäni märässä metsässä jousen kanssa ensimmäistä kertaa varmana siitä, että jänteellä oleva, nyt männystä höylätty nuoli pysyy suorana. Osumatarkkuuteni parani konkreettisesti suoruudeltaan parempien höylättyjen varsien myötä. Tietotaitoni ei tuolloin riittänyt hyvien vesanuolten tekoon, vaikka tiedän hyvin, että virheettömän tasokkaita vesanuolia on mahdollista tehdä. Enköhän vielä nakerra kasaan niin hyvän vesanuolisetin kuin pystyn, nähdäkseni miten homma onnistuu.

Simo kyseli tässä ketjussa joskus viime vuoden puolella pähkinäpensaan ja pähkinäpuun eroa. Nämä tuntuvat menevän monella iloisesti sekaisin - eräskin tuttava hehkutti kaatouhan alla olevista pähkinäpensaista luullen pähkinän kuin pähkinän olevan sitä samaa arvotavaraa josta haulikonperät on tapana tehdä.

Pähkinäpensas (Corylus spp.) ja "pähkinäpuu" eli jalopähkinä (Juglans spp.) eivät ole sukua toisilleen, ne eivät kuulu edes samaan heimoon. Näiden puuaines eroaa toisistaan suuresti, ensimmäinen kun on luunvalkoista, kuviotonta ja sydänpuutonta, jälkimmäinen tummanruskeaa, voimakaskuvioista ja sydänpuullista puuta. Pähkinäpensas elää kuivauksessa voimakkaasti, kieroutuen ja halkeillen helposti, pähkinäpuu on arvostettua pitkälti juuri poikkeuksellisen stabiiliutensa ansiosta. Pähkinpensas on erittäin helposti lahoavaa, pähkinäpuu tunnettua erityisen hyvästä kosteudensiedostaan jne. Molemmat voi kyllä sijoittaa keskiraskaiden, keskikovien puiden kastiin.

[jkekoni]

Saako jostain mäntyisiä nuoliaihioita?
(poislukien käsityöläiset jota ovat spinettäneet noi itse.)

Minä luulin että mäntynuolet on siis sitä 8mm rimaa bauhaus:in
tiskiltä. Sieltä minä olen aihiot ostanut.

(Kunnes siirryi seetrin käyttöön...)

[Tuukka Kumpulainen]

Mäntynuolikeppejä myyvät ainakin Mukkanuoli ja Sherwood Shop, ihan yleisesti saatavaa tavaraa ovat.

[santtu]

tuossa kun puhuitte 8mm vahvuisista mäntynuolista niin minun nuoleni olivat 10mm itse tehtyjä sirkkelillä ensin sopivanpaksuisiksi "kepeiksi" ja sitten jyrsimellä ja hiomapaperilla pyöristetty. puun olin itse valikoinut, tein 10 nuolenvartta ja viikon aikana 7 oli poikki. eli aina kun en osunut pehmeään maaliin niin räks ja poikki.
ymmärrän toki, että mäntyaihiosta tehdyt nuolet lentävät tietenkin huomattavan suoraan, mutta minulle on hauskaa kun ammun vesanuolilla ja ennakoin ampumakulmaani jne.
ja tuossa kun oli puhe nuolen painosta, niin näillä pohjoisilla leveysasteen aidoilla primitiiveillä oli käytössänsä tietääkseni nuolia, joitten kärki itsessään painoi jo sen 20-30 grammaa + painava vesavarsi. ja silti pysyivät metsästyksen avulla hengissä, että jousen kuuluisi olla sen verran tehokas jotta se kykenee ampumaan tuollaisia nuolia tarpeeksi tehokkaasti.

Ja nyt hieman off topikkia, mutta ensimmäinen lain säätämä vero oli täälläpäin (rovaniemen seutu) nimeltään jousi. veron nimi perustui siihen että jokaista miestä/miehenalkua kohden joka jaksoi jännitää oikean metsästysjousen perittiin tietty määrä oravannahkoja tms. maksuksi käypää.

[Arwi]

Liekö tuo pohjoisen mäntylaatu sitten heikompaa, kun katkeilee.
Juu on niitä mullakin poikki mennyt ja aina samasta paikasta, eli heti kärjen jälkeen tai siitä tuuma pari nokkiin päin. Mutta ja nämä aina osumasta johonkin varsinaista kohdetta kovempaan eli lähinnä kivi jossain heinän tai hiekkavallin tai muun maa-aiheisen massan sisässä.
Yhden mäntynuolen ammuin kerran T.I leikkurilla varustettuna, 20m:stä kakkosneloseen lankkuun (viaton kokeilu) eikä nuoli siitä kärsinyt. (lankku kylläkin jouduttiin lopettamaan)

Omat mänty nuolet teen nykyään (edelleen) puuliikkeen pyöreästä.
Puuliikkeen hyllyltä valikoin mukaan halk. 10mm suorasyiset aihiot jotka sitten kotona joutuvat tarkempaan syyniin.
Sen jälkeen pätkitään sopivan mittaisiksi ja ohennetaan jonnekkin 9mm tienoille. Joko alle tai päälle, riippuu tilanteesta.

Kuusilaudasta sirkkelöidyt aihiot ovat vielä työn alla. Ei kokemuksia.

[Guest]

Vesanuolet toimivat tosiaankin parhaiten lyhyinä, eli 25" tai alle sen. Tällöin ei ole jäykkyysongelmia ja mitä lyhyempään varteen tyytyy, sitä helpompi niitä on löytää. Tämä on varmaankin yksi alkuperäinen syy, miksi esim. preerianuolet olivat yleensä lyhyitä.

Myös 8 mm mäntyrima toimii hyvin 65 cm ja sitä lyhyemmissä nuolissa oli paunamäärä mikä hyvänsä. Tätä pidempiä nuolia varten täytyy käyttää 10 mm rimaa ja ohentaa se sopivaksi, tai voi tilata kaupallisia mäntyvarsia tai voi tehdä niitä itse paksusta puusta.

[Tuukka Kumpulainen]

Santtu,

Tosi on, että pohjoisten primitiivien, siinä missä eteläistenkin, nuolet olivat monesti todella raskaita. 20 - 30-grammainen kärki ei ole poikkeuksellinen näissä. Superraskaiden nuolten käyttökantama on varmasti ollut lyhyt, luokkaa kymmenen metriä, tuhannen greinin nuolen lentorata kun on hyvin kaareva järeämmästäkin muinaisjousesta ammuttuna (Etelä-Afrikassa on tilastoitu paikallisten metsästäjä-keräilijöiden keskimääräiseksi etäisyydeksi riistaeläimestä totuuden hetkellä kahdeksan metriä). Raskaansarjan nuolten liikemäärä on muhkea, eli ne läpäisevät hitaammin lentäessäänkin elävää kudosta paremmin kuin kevyet. Raskaat nuolet myös lähtevät jousesta täysin äänettä, mikä on aika olennaista elääkseen riistaa naakivalle jousimiehelle.

Me nykypäivän harrastelijat haluamme jostain syystä yrittää osua nuolillamme 40 - 50 metrin etäisyyksille asti, jousimetsälläkin tulee kaltaisillemme tunareille jatkuvasti paikkoja, jossa nuolen on lähdettävä kahdenkymmenen metrin paremmalta puolelta koko lailla pieneen maaliin. Niinpä en tunne ketään perinnejousimetsästäjää jonka nuolet painaisivat paljoa kymmentä greiniä enempää jousensa paunaa kohti. Olen myös vain kerran nähnyt jousiammuntakisoissa ampujan, jonka nuolet olivat primitiivikaliiperia, nekin sen kevyemmästä päästä. Oli hauska katsoa, kuinka takokärkiset, pitkävartiset nuolet notkahtivat jousesta matkaan ääneti ja vakaasti kuin kummitusjuna ja sukelsivat silti pelottavan syvälle solumuoviin, usein turhan alas pistesaalista ajatellen.

[santtu]

joo tosihan tuo on että ei ne nuolet kauas lentäny, eikä pitäny ääntä. muistan kun asuin afrikassa joskus pienenä kun äitini on lääkäri jo oli siellä töissä, niin siellä sitten näin paikallisten jousia ja nuolia. enhän minä niistä kovin kiinnostunut ollut kun ikää taisi olla 6 vuotta, mutta nyt sain selville, että isä oli ostanut sieltä joltain häiskältä primitiivisen metsästysjousen ja muutaman nuolen, joitten kaliberi oli myös melkoinen.. ensin kun näin välineet niin ajattelin että nyt on iskää vedetty nenästä, että eihän tullaisella "tikulla" joka oli jousi, niin kuduja kaadeta. mutta sittempähän näin sen videon jonka se häiskä oli antanu iskälle kaupanpäällisiksi, niin kyllä sillä vaan kudu kaatui noin 10 metrin päästä. niin joo, ja nuoli ainakin katosi elukan sisään, eli siis ei enään näkynyt sitä nuolen sulitustakaan. en sitten tiedä oliko se mennyt kokonaan läpi se nuoli.. yritän vaikka saada valokuvan niistä nuolista, ja vaikka jousestakin, mutta se jousi kyllä taisi mennä kärjestänsä poikki tullimiesten roisissa käsittelyssä...

[Simo Hankaniemi]

Santtu, laita tosiaan niitä kuvia, jos suinkin mahdollista!

En näe, että 10 m olisi maksimi raskaillekaan nuolille. Olen ampunut 20 gramman kivikärjellä ja alle 40-paunaisella jousella ja nähnyt nuolen lentävän ihan hyvin normaalille noin 20 m etäisyydelle. Raskaammalla jousella lentorata olisi ollut vielä laakeampi.

Eskimoiden karibu-nuolet ovat myös raskaan näköisiä ja heidän on raportoitu myös ampuneen yleensä noin 20:een metriin. Ainahan se on parempi, mitä lähempää pääsee laukaisemaan, mutta 20 m ei ole vielä pitkä matka isoon eläimeen, vaikka nuoli olisi raskaampikin.

[Mika]

Öljyttyjä puunuoliaihioita ylhäältäkäsin: hikkori, saarni, pyökki...