Jousi

[Jylli]

Terve!

Päätin sitten ostaa keväällä 2005 jousen. Ostin Scandinavian Traditional Archerystä (hyvä palvelu!) Grozerin lasikuituisen vastakaarijousen tyyppiä "Basic Hungarian", veto 28" ja paunoja 50. Harrastan antiikin sotahistoriaa (erityisesti Rooman) ja luonnollisesti kiinnostus heräsi mm. hunnien kautta taas uudelleen jousiammuntaa kohtaan. Jousi ei ole luonnollisestikaan mitenkään autenttinen, mutta sillä ampumisesta onkin tarkoitus nauttia!

50 paunaa on juuri sopiva, jaksaa ampua useamman tunnin putkeen ja siinä on kuitenkin myös ytyä. Paikka jossa ammun on mökkimme lähellä oleva vaihteleva soramonttu, josta löytyy monenlaista hiekkapenkkaa jota vasten ampua. Maalina on erikokoiset pahvilodjut joihin yritän osua.

Tekniikasta en tiedä juuri mitään. Osun sellaiseen A4 kokoiseen pahvilodjuun 30 metristä ehkä joka toisella nuolella. Ihme juttu on se, että osun huomattavasti paremmin 40-50 metristä kuin paristakymmenestä!

Tekniikasta: kumpi näistä tekniikoista kannattaisi opetella (näillä tyyleillä osun sentään joskus)?: 1. Veto alhaalta nostaen suoraan ankkuriasentoon poskelle, hetken tähtäys ja laukaus. 2. Jousi jo valmiina tähtäyskorkeudella, veto ikään kuin koko ajan "piippua" pitkin tähdäten ja laukaus heti kun veto saavuttaa ankkuriasennon. Tällä tyylillä tunnun osuvan hitusen paremmin.

Eli: minkälaisia aikoja pitäisi viettää ankkuriasennossa tähdätessä? Nopea laukaus vai useamman sekunnin tähtäys?

Ainoa paikka mikä ampuessa tulee kipeäksi on oikean käden etusormen reuna, joka jää jänteen ja nuolen väliin. Vastakaarijousessa muodostuu luonnollisesti terävämpi kulma jänteeseen, joka sitten painaa etusormen nuolta vasten. Veri tirsuu kynnen alta ja kipu tulee vasta seuraavana päivänä (huolimatta siitä että käytän sormisuojaa sekä läppää yhtä aikaa!)

Tälläsiä kokemuksia, kommentoikaa! Sen vaan sanon, että olen täysin hurahtanut ampumiseen ja haluaisin pitää sen"viattomana" ilman liian pitkälle meneviä teorioita!

[Simo Hankaniemi]

Ilman tähtäimiä ammuttaessa tekniikkana on yleensä nopea laukaus, kun haluttu veto ja pito on saavutettu. Oleellista ei ole se, kauanko pitovaihe kestää, vaan että tunnet pysähtyväsi hetkeksi, kun veto on täysi. Pitovaihe voi olla niin lyhyt, ettei katsoja edes huomaa sinun "pysähtyneen" hetkeksi. Pitovaiheen pitkittämisestä en ole huomannut olevan mitään hyötyä tarkkuuden kannalta, pikemminkin päin vastoin. Kannattaa laukaista heti kun aivot kertovat, että maali on kohdalla. Tähtäinammunta on eri juttu. Olet varmaan nähnyt FITA-ampujien pitävän jousta täydessä vedossa vaikka kuinka pitkään, "vaistoampujat" eivät käytä jousta samalla tavalla monessa muussakaan suhteessa.

[Juri]

Onneksi olkoon!

Taidat olla melkoinen karpaasi jos tosiaan jaksat kiskoa viittäkymmentä paunaa tuntitolkulla väsymättä, ja on vielä ensimmäinen jousesi!
Tai sitten vetopituutesi on huomattavasti lyhyempi kuin 28 tuumaa. Pyydä joku laittamaan pyykkipoika nuoleen jousen selän kohdalle kun olet kiskonut täyden vedon. Mittaa matka nokin pohjasta pyykkipoikaan asti, se on vetopituutesi.

Altaveto on kätevä nopeassa metsästystilanteessa, mutta voi helposti johtaa hätäisiin laukauksiin. Kakkosvaihtoehto on mielestäni vakaampi ja varmempi.

Nopealla vedolla suosittelisin nopeaa laukausta, rauhallisella vedolla hitaampaa. Pari sekuntia voi rauhassa sihdata, ei kannata hätäillä. Voit kiskoa viimeiset millit hitaasti selkälihaksella, niin ei tarvitse pysähtyä.

Älä pidä nuolesta kiinni, siitä on muutakin haittaa kuin kipu. Nosta etusormi kauemmas nokista, ei tarvitse enää kärsiä. Jos nokki on sopivan tiukka että pysyy jäntellä paikoillaan, voit myös siirtää keskisormen alemmas.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuukka Kumpulainen]

Kaikki legendaariset, puujousia käyttäneet (taulu)jousiammuntagurut - Ascham (1500-l), Ford (1800-l.) ja Elmer (1900-l.)- suosittivat jousiammuntaan altavetoa. Vaikuttaakin siltä, että jousikäden kohotus ennen vedon aloitusta on muodollisena tekniikkana myöhäistä perua ja liittyy tiiviisti tähtäimillä ampumiseen (ja gap shootingiin). Tämän päivän vaikuttajistakin Asbell pitää tätä "set arm"-tyyliä erittäin huonona vaistoampujalle, vaikka se tähtäinampujille sopiikin hyvin.

Minä olen aina "vetänyt alta", jo kauan ennen kuin tiesin kenenkään mielipidettä asiasta. Olennaista altavedon onnistumisessa on, että jousikäden kohottamisen ja ankkuroinnin ajoitukset osuvat yksiin: ideaalina on että jousikäden lopullinen asento ja ankkuriin kosketus ovat täysin samanaikaisia. Jos jousikäsi löytää paikkansa ennen ankkuria, on seurauksena hyvin usein hätäinen laukaisu: maalia kohti suunnattu käsi on laukaisuärsyke. Lyhyen jännevälin ja pitkän vedon primijousissa veto onkin aloitettava hieman ennen nostoa jotta "timing" on kohdallaan. Yksi syy siihen, että lasikuitujousilla on puujousia helpompi ampua on niiden suuri jänneväli (= 2" lyhyempi isku), jolla ainakin minulla vedon rytmi löytyy kuin vahingossa, kun primijousella asiaan pitää kiinnittää huomiota.

[Jylli]

Kiitoksia asiantuntevista kommenteista!

Ammuin aluksi 12 nuolen satseja mutta niissä kyllä rupesi laatu kärsimään, meni siis roiskimiseksi. Sellainen 6 nuolta per satsi on aika hyvä mielestäni, tulee keskityttyä paremmin.

Ehkä se on tuon tekniikan kanssa niin, että rauhallinen altaveto on hyvä, kunhan vedon päätyttyä "holli" on tarpeeksi kohdallaan, sillä korjausliikkeet tämän jälkeen on aika vaikeita. Veto suoraan tähtäysasennosta nuolen vartta pitkin tähdäten vaatii taas enemmän voimaa, mutta sillä tunnun osuvani paremmin, ankuriin päästyäni kun maali on jo miltei kohdillaan...

Lonkkareista ei ole mitään kokemuksia, mutta kyllä tuossa Grozerin jousessa on hohtoa. Veto on pehmeä ja jotenkin"kissamainen".

Ohessa kuva ammunnastani:

[Jylli]

Vielä vähän...

Mittasin vetopituuteni tuolla edellämainitulla tavalla ja se on noin 74-75 senttiä (29 #?).

Pitäisikö muuten väkisin työntää tähtäävä silmä ns. nuolen päälle, eli suorittaa veto enemmän naaman keskelle jolloin pääsee tiiraamaan nuolen vartta pitkin kuin kiväärin piippua pitkin ikään. Olen huomannut että tällöin sivuheitto pienenee.

Tällainen "perinteinen" jousiammunta on kyllä parasta mahdollista stressinpurkua. Touhu on kuitenkin sen verran vaativaa ja fyysistä että ei tosiaankaan ehdi murehtimaan muita asioita. Hyvällä fiiliksellä osuu myös hyvin ja onnistuneessa laukauksessa on jotain hyvin kokonaisvaltaista, se ei ole pelkkää tähtäämistä. Tästä huolimatta olen myös huomannut sen, että myös kunnon "vitutuksella" osuu hyvin. Välinpitämättömällä asenteella en juurikaan osu, puuttuu intensiteetti, oli se sitten positiivista tai negatiivist ...

[Tuukka Kumpulainen]

Jousiammunnassa ei mitään pidä tehdä väkisin. Kaikkien muutosten ampumatekniikassa pitää olla miellyttäviä ja luontevia. Varmin tapa pilata oma ampumatuntuma ainakin joksikin aikaa on yrittää ympätä suoritukseen jotain jota ei ole tottunut tekemään. Nuolen ankkuroiminen tähtäävän silmän alle on kuitenkin yksi keskeisimpiä vaistoammuntateesejä, johon kannattaa pyrkiä.

Kun ammuntani sujuu, pääsen tilaan, jossa mikrosekuntia ennen täyttä vetoa jossain rinnan ja pään välissä välähtää: "siinä", nuoli lähtee samantien ja osuu hämmästyttävän hyvin, vaikka ampuminen tuntuu jopa hieman huolimattomalta. Olen varma että välähdys syntyy siitä, kun nuolen linja osuu tähtäävän silmän pupillin linjaan. Tähän flow'hun pääseminen on hienoa, mutta onnistuu vielä liian harvoin. Kun maagista tatsia ei löydy, joudun ampumaan oppikirjatyyliin muistuttaen itseäni käsien asennoista, selkävedosta, push-pullista jne. Näinkin osuu, mutta hitaammin ja työläämmän tuntuisesti.

Kuvassa näyttäisi siltä, että olet vienyt jousikäden olkapään ylös, ja jousikätesi on lukittu suoraksi (tämä saattaa olla seurausta hieman liian jäykällä jousella ampumisesta).Sinuna kokeilisin olkapään pitämistä alhaalla ja jousikäden hienoista koukistusta. Tämä tekee vaistoammunnasta huomattavasti jäykkää tyyliä jouheampaa ja sulavampaa. Jos kokeilu ei tunnu hyvältä, palaat vanhaan tyyliisi jolla osut, enempiä murehtimatta.

[Jylli]

[Juri]

Aloitin altavetämisen joskus harjoitellessani liikkuvan maalin ampumista. Tykkäsin tyylistä niin paljon että siirryin pitkäksi aikaa pelkästään siihen. Se on nopea mutta vaativa tyyli.
Tähtäysprosessista vähintään puolet tehdään jo ennen vetoa, laukaisuhetkellä korkeuden, vedon ja ankkuroinnin täytyy kohdata toisensa samaan aikaan. Huomasin, että adrenaliinin suggeroiminen verenkiertoon auttaa keskittymiseen melkoisesti. Hidas ja rauhallinen loppuveto oli myös hyvä juttu, nuoltahan ei kannata päästää menemään ennen aikojaan jos tietää ettei se osu.
Otin viime vuonna tällä tavalla SM-kisoissa hallissa kakkos ja kolmossijoja, 3D:ssä sijoituin kolmanneksi.
Viron EFACissa (EM) jouduin vaikeuksiin. Pitkillä merkatuilla matkoilla tuli liian kiire nostaa nuoli tarpeeksi korkealle, nuoli alkoi lähteä itsestään ennen kuin olin valmis laukaisemaan ja pokakäsi alkoi jäädä jumiin. En jostain syystä enää pystynyt nostamaan sitä olkapään yläpuolelle. Puolessa välissä kisaa (kolmantena päivänä) olin vielä viidestoista. Tämän jälkeen en pystynyt enää juurikaan ampumaan ja putosin sijalle 29. Suomalaisista olin silti pitkäjousiluokassa toisena.
Ampumiseni hajosi täysin.

Nyt olen talven ajan opetellut tätä toista tekniikkaa ja se alkaa jopa pikkuhiljaa sujuakin. Etuna on se että tähtäyksen voi pitää kohdallaan koko vedon ajan, eikä se vaadi yhtään niin rankkaa keskittymistä kuin altavetäessä. Pitkät matkat ja korkealla olevat kohteet myös sujuvat paremmin.
Kokemuksieni mukaan pokakäsi kannattaa viedä silmän korkeudelle mahdollisimman rentoon asentoon ja pitää siinä. Tällöin se ei laukaisuhetkellä liikahda mihinkään vaan pysyy paikoillaan. Lisään vaan painetta vedon edetessä ja nojaan jousta vasten. Työntävä jännittynyt käsi heilahtaa laukaisussa. Työntö kannattaa mielummin tehdä selällä. Ja olkapää alas kuoppaansa.
Vetävä käsivarsi kannattaa pitää myös rentona ja nuolen suuntaisena.

Altavetoa käytän mielelläni vieläkin siihen sopivissa tilanteissa. Joissakin huomaamattomuutta vaativissa metsästystilanteissa se voi kyllä olla huono, siinä tekee aika voimakkaan pystysuoran liikkeen. Kohtisuoraa vetoa on paljon vaikeampi havaita.

Nämä nyt ovat tietenkin vain minun kokemuksiani eivätkä välttämättä toimi muilla samalla tavalla. Jos niistä kuitenkin sattuu olemaan jollekin apua, niin hyvä niin. On kuitenkin kovalla työllä hankittua kokemusta.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Virhe pääsi lipsahtamaan, EFACissa olin suomalaisista kolmas.
_________________
Kantapään kautta.

[Jylli]

Vielä joitain untuvikon huomioita:

Valitsin nuo paunat (50 siis) ihan hatusta, oli kai niin mukavan tasainen luku. On tullut vaan ammutessa mieleen, että mihinkähän nää paunat riittäisi esimerkiksi metsästettäessä? Ammun tietysti taulukärjillä ja on ollut yllättävää huomata kuinka syvään ne uppoaa esim. hutilaukauksissa nuoren männynvesan sisään. Tuli vaan mieleen, että partaveitsenterävillä leikkaavilla kärjillä varustettuna tämäkin jousi olisi jo aikamoinen ase!

Kaverit tietysti ehdotti alussa, että alan ampumaan määrämatkoilta ja numerotauluun, jotta voisin seurata ns. "kehitystäni". Olenkin sitten yrittänyt tehdä kaiken juuri päinvastoin. Joskus jos nuolet napsuu hyvin peräkkäin lootaan, käännyn ympäri, kävelen ja palaan samaan paikkaan ja yritän sitten uudestaan; jotenkin tuntuu joskus vapaamatkustamiselta se "lihasmuistilla" ampuminenkin! Täähän on tietenkin ihan yhtä tiukkapipoista kuin tuo osumista kirjaa pitäminenkin, mutta minkäs teet !

[Mika]

[Tuukka Kumpulainen]

[Jylli]

Kiitoksia taas infosta!

Pari juttua tuli vielä huomioitua aloittaessani ammuntaa. Varoitukset siitä, että älä koskaan ammu suoraan ylöspäin eivät todellakaan ole turhia. Nuoli tulee yllättävän kovaa alas! Toinen juttu on se, että olin aina naureskellut leffoissa kuulemiani nuolen suhahduksia. Tosiasiassa nuoli läheltä mennessään kuitenkin päästää aikamoisen suhahduksen ja ääni on oikeastaan aika hienon kuuloinen! Jotenkin atavistisesti tällaista suhahdusta kyllä pelästyy ja maastoutuu äkkiä sen kuullessaan...

Tuosta ilman sormisuojia ampumisesta. Tottakai olisi kiva karaista näppinsä mutta se vaatisi kyllä tiheämpää ampumarytmia kuin 1-2 viikon välein. On nimittäin kokemusta, olen yrittänyt käyttää sähkökitarassani ratakiskon paksuisia kieliä malliin Stevie Ray Vaughan ...

[Mika]

[Mika]

Elokuvissa on melko vähän erikoistehosteita koskien jousia, mutta silmään silloin tällöin osuu muun muassa muovinokkisia nuolia, vaikka kaikki muu näyttää pitkälti olevan visuaalisesti kohdallaan ja jousetkin puusta, kuten eilen tai toissapäivänä tulleessa viikinkidokumentissa oli juuri taasen näin.

Hollywood elokuvissa jouset ovat pääosin melko tehottomia ja lähes ainoastaan näyttäviä ja eivät useinkaan syystä tietyn mallisia ja näköisiä.

Skorpion Kingissä pääosan esittäjä ampuu korkeintaan 40# jousella, vaikka jousi näyttää vähintään 120# jne jne... joten kyllähän niitä jousista lähteviä ääniefektejäkin alkaa helposti epäillä ja kyllähän ääniefektejä aina ehostellaankin.

Rod Parsons oli testaamassa joskus juuri näitä sulista lähteviä ääniä ja olikohan hanhen sulat, jotka aikaan saivat pelottavimmalta kuulostavan äänet.

[Jylli]

Joo, kyllä sen jousen paunat leffoissa huomaa jos osaa yhtään vetoa arvostella. Tuossa kuningas Arthur leffassa (aivan paska pätkä!) vilahti muuten aika lailla samanlainen jousi kuin mulla...

[Mika]

Mielestäni Arthur oli myös pohjanoteeraus. Itseasiassa mielenkiinto ei riittänyt alkuunkaan, piti vain väkisin yrittää katella, taisin jopa katella pikakelauksealla kyseisen pätkän.

[Jylli]

Joo, King Arthur oli karvas pettymys varsinkin kun odotin siltä paljon ja tunnen sen ajan sotahistoriaa/varusteita...

Varustukset olivat joitain pseudo-attikalaisia hollywood kamppeita jotka sitä paitsi olivat 400 vuotta myöhässä (leffahan oli sijoittuvinaan 400-luvun lopulle jolloin roomalaiset olivat jättäneet Britannian oman onnensa nojaan). Jos haluaa nähdä todellisia myöhäisroomalaisia varusteita voi tsekata vaikka näillä hakusanoilla googlen kuvahausta: "Berkasovo, Deurne helmet, Concesti". Esimerkiksi nämä sassanidi-vaikutteiset kypärät ovat perkeleen paljon paremman näköisiä kuin leffassa nähdyt!

Sarmatialaisteoria Arthurin alkuperän suhteen taas perustui Linda Malcorin kirjaan "from Scythia to Camelot" joka sinänsä on kyllä aika mielenkiintoinen. Pahinta leffassa oli kuitenkin se, ettei se edes toiminut aivottomana viihteenä vaan oli kuin mikäkin b-luokan tv-elokuva...

O Tempora O Mores!

[Mika]

[Simo Hankaniemi]

Arthur oli tosiaan huono elokuva joka suhteessa. Scorpion Kingin jousi oli muuten tosiaan 40-paunainen, Tim Bakerin tekemä hikkorijousi. Yleensähän elokuvajouset ovat noin 20-paunaisia, minkä myös huomaa.

[Rakonczay]

Heitänpä oman kommenttini vähän myöhässä tähän perään, kun en ole aikoihin ehtinyt palstalla käydä.

Suosin itse jousen jännitämistä alakautta. Jos yritän vetää jousen täyteen lopullisella korkeudella, saan aikaiseksi niin paljon vääntöä jänteeseen että nuoli tippuu käden päältä.

Lisäksi alhaalta nostettaessa, on se etu että kun olet etukäteen arvioinut lopullisen tähtäys koron, voit nostaa jousen lopussa pystylinjaa pitkin haluttuun tasoon, ja saat näin automaattisesti sivuheiton pois tähtäyksestä. Jos tähtään vain heittämällä nuolen ns. keskustaa kohden ja haen tähtäyksen pienellä pyörivällä liikkeellä, niin pieleen menee.

Näin "pidempään" ampuneena on nyt löytänyt sen jännän vaiheen jossa yrittää pelata sen optimaalisen tähtäysajan kanssa. Aika usein virheeseen on syynä ennenaikainen laukaus jossa kuti lähtee sekunnin murto-osia liian aikaisin, ennen kuin asento on vakiintunut. Toisaalta taas vähänkin pidempi pitäminen alkaa viemään nuolta kauemmaksi keskustasta, sekä lisää jännitystä siitä uskaltaako laukaista.

[toni]

täällä on yks alakautta kans.kohdistettuani taidan tehdä viimeisen tuuman vedon.muusta en oikeen tiedä.
mutta kohti vetoa vois ruveta kokeilemaan,ens kerralla.

mutta ampumiseni on aina ja iän kaiken ollut pois ennalta lasketuista pituuksista.mielekkyyden ylläpitämiseks on kulloinkin löytynyt ne kohtuulliset matkat,jolta ampuminen on tuntunut...;noh,ainakin sopivan tuloksekkaalta.

[Pärjääköhän]

Se King Arthur oli epäonnistunutta Holywood viihdettä. No etenkin se jään murtumakohta oli koominen...
Briteillä ei ollut marjakuusijousia tms. ja sankarit osuu, Pah sellaisilla ArtDrake lasten jousilla ei ole kantama ole yli 50metriä.

Gallialaiset olivat hyviä jousimiehiä, jopa erinomaisia. Siihen aikaan, kummallista ettei esim. taistelu Galliasta elokuvassa ollut jousimiehiä...

[Jylli]

Terve taas!

Hommasin tuossa alkusyksystä Eastern-Archerystä Paukarlahdelta Grozerin "assyrialaistyyppisen" 70 paunaisen laminoidun (päät laminoitu. lavat lasikuitua) jousen. Olen siis ampunut tähän mennessä tuolla Grozerin unkarilaistyyppisellä 50 paunaisella jousella. Tässä siis tuntemuksia "assyrialaisesta":

-Aluksi ihmettelin että voiko tämä olla 70-paunainen (ilmoitettu 28 tuuman vedolla), kun tuntui niin pehmeältä tuo veto. Kyllä se vaan on, nuoli lentää perkeleen kovaa ja suoralla lentoradalla entiseen jouseen verrattuna! Vetoni on aika lähellä 29 tuumaa, ankkuri hieman suupielen takana ja alla, näin pääsen ns. sukeltamaan nuolen taakse, toimii ainakin minulla.

-se tärkein juttu: ammun tällä uudella jousella jopa tarkemmin kuin vanhalla jousellani, mikä oli yllätys! Tuntuu kuin päästö olisi jotenkin "puhtaampi" voimakkaammalla jousella. Tästä lähtien suosin kyllä hieman suurempia paunoja tästä syystä. Tarkkuudesta kertonee se jotain, että 40 metristä osuu säännöllisesti kaksi nuolta neljästä 30 x 40 cm pahvilaatikon kanteen ja mm. nuo "archers paradox" hudit on jostain syystä jäänyt melkein kokonaan pois. Meikäläiseltä se on kyllä hyvin! Ei voi muuta sanoa kuin että loistohankinta!

[Jylli]

Terve taas!

Hommasin tuossa alkusyksystä Eastern-Archerystä Paukarlahdelta Grozerin "assyrialaistyyppisen" 70 paunaisen laminoidun (päät laminoitu. lavat lasikuitua) jousen. Olen siis ampunut tähän mennessä tuolla Grozerin unkarilaistyyppisellä 50 paunaisella jousella. Tässä siis tuntemuksia "assyrialaisesta":

-Aluksi ihmettelin että voiko tämä olla 70-paunainen (ilmoitettu 28 tuuman vedolla), kun tuntui niin pehmeältä tuo veto. Kyllä se vaan on, nuoli lentää perkeleen kovaa ja suoralla lentoradalla entiseen jouseen verrattuna! Vetoni on aika lähellä 29 tuumaa, ankkuri hieman suupielen takana ja alla, näin pääsen ns. sukeltamaan nuolen taakse, toimii ainakin minulla.

-se tärkein juttu: ammun tällä uudella jousella jopa tarkemmin kuin vanhalla jousellani, mikä oli yllätys! Tuntuu kuin päästö olisi jotenkin "puhtaampi" voimakkaammalla jousella. Tästä lähtien suosin kyllä hieman suurempia paunoja tästä syystä. Tarkkuudesta kertonee se jotain, että 40 metristä osuu säännöllisesti kaksi nuolta neljästä 30 x 40 cm pahvilaatikon kanteen ja mm. nuo "archers paradox" hudit on jostain syystä jäänyt melkein kokonaan pois. Meikäläiseltä se on kyllä hyvin! Ei voi muuta sanoa kuin että loistohankinta!

[Guest]

Ai niin, kuva. Oon juuri saanut jousen tässä, joten veto ei ole ihan täydellinen ...

[Mika]

Assyyrialaisten jouset ovat mielenkiintoisia, vaikkakin tuo on lasikuitujousi.

[PekuVee]

Suosittelen lämpimästi aasialaistyyppistä laukaisutapaa noille hienoille Grozer-jousille. Eli peukaloveto peukalosormuksen kanssa, ja nuoli jousikäden peukalon päältä, tai kahvan mallista riippuen etusormen ja peukalon muodostamasta V-otteesta. Jousi vähän kallellaan oikealle, mikä saattaa "paperilla" tuntua oudolta - mutta kokeilemalla sen huomaa kyllä hyväksi ideaksi.

[Jylli]

Olen kyllä harkinnut että pitäis opetella sekin tekniikka. Se olisi vielä autenttisempi tyyli ajatellen toista harrastustani, rooman sotahistoriaa. Toisaalta "välimeren tyylillä" ampuminen on vaan niin hauskaa, se on pelkkää rentoutumista ja hauskanpitoa (eli syntiä!)....

[Simo Hankaniemi]

Aasialaiset käyttävät monenlaisia otteita, ei vain peukalo-otetta. Kyllä niillä samoilla komposiiteilla ammutaan myös klassisella kolmen sormen tyylillä ja kahdella sormella. Jotkut ampuvat nuoli jousen oikealla puolella ja toiset nuoli vasemmalla. Peukalo-ote ei siis ole sen "aidommin" aasialainen kuin muutkaan.

[jkekoni]

Eiks muuten Maguaarit ja Avarit käyttänyt kehden sormen vetoa ja nuolta ranteen puolella?

[PekuVee]

[Simo Hankaniemi]

[tkorte]

Ja kaikkihan ovat huomanneet miten tyylejä syntyy...
Anna jousi ja nuoli sellaisen käsiin joka ei ole sitä koskaan pitänyt niitä käsissään, niin VAU! Kyllä ihminen on luova! Edes lyhyt selostus ja näyttäminen perusotteista ei rajoita luovuutta tyylin suhteen

[Jylli]

No niin, nyt mulla on ollut tuo Kassain 110 paunainen (30 tuuman vedolla) kaks viikkoa eli kokemuksia.:

Jousi painaa varmaan kilon ja on aikamoinen jättiläinen ! Tekniikkana ampumisessa käytän jotain hybridiä mun muitten vastakaarijousten ja pitkäjousella ampumisen välillä (minkä opettelin foorumilta "englishwarbow.com"). Eli kehittämäni veto menee jotenkin näin: veto alkaa ylhäältä ja jousikäsi on koukistettuna koko ajan. Tämän jälkeen persettä ikään kuin työnnetään taaksepäin ja rintaa eteen melkein jousen ja jänteen väliin ja päätä vedetään samalla taaksepäin...

Positiiviset puolet tässä hommassa:
-ei tarvii paljon spineistä välittää, nuoli lentää kuin kiväärin suusta vaikka poikittain melkein suoralla lentoradalla 100 metrin päässä olevaan maaliin ! Kun osuu 100 metristä maalin kunnon läjähdyksen keralla tulee muikea ilme naamalle...

Miinukset:
-onks tää mitään jousiammuntaa enää!? Tähtääminen on liian paljon arvion ja "vaiston" varassa kun veto menee naaman sivu jonnekin korvan taa hieman oudossa asennossa. Tämän vahvuiset jouset on selvästikin tarkoitettu suurten massojen pommittamiseen kaukaa kunnon ennakolla. Myöskään ampuma-asento ei ole kovin "miehekäs", ei uskaltais tehdä tätä esim. Ruotsin rajalla hämärissä. Tämän lisäksi paikat rutisee aikas pelottavasti ampuessa ja rasitus varsinkin vasemmalle olkapäälle on melkoinen..

Yhteenveto:
Mukavinta on tällä hetkellä ampua Grozerin 70 paunaisella ns. assyrialaisella joka on tarkka ja kuitenkin potkuakin löytyy. Toisaalta joskus on hauska täräytellä myös "sankarilaukauksia" voimakkaammalla jousella kunnon etäisyyksiltä (kun vaikkapa oikeen vituttaa ). Eli eihän tästä tullut hullua hurskaammaks mutta tyytyväinen olen että tuollainen 110 paunainen "friikkikin" löytyy arsenaalista...

[Santtu Risku]

mahtaa siinä potkua olla.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Guest]

Juu potkua kyllä löytyy! Toisaalta täytyy kyllä ihmetellä noita englantilaisia pitkäjousiampujia, jotka harrastaa vain yli satapaunaisia. Ampuvat yleensäkin isoilla niityillä jostain 150 metrin matkoilta metrin läpimittaisiin tauluihin tuolla "arviointitähtäyksellä". Luulisi touhun käyvän pitkän päälle aika puisevaksi. Kyllä perinteinen "pilkkaan" ampuminen suomalaismetsässä jostain 25 metristä on kuitenkin aika nastaa ...

[Simo Hankaniemi]

No nuoren miehen nyt kuuluu elvistellä jousen jäykkyydellä. Kun ikää tulee, niin sitä alkaa rauhoittua ja 50-paunainen tuntuu jo aivan riittävän jäykältä.

[Mika]

Vai otti Simoa nuon lujaa järkeen, että piti kommentti heittää :=) Riittääkö sittenkään 50#, muistelisin olleen ihan 80#kin ?

No tottahan tuo peli on tehokas, voisi olla että ellei valmista jousta voisi ostaa, voisi olla ettei ampuisikaan 110# jousta parhaillaan, mikäli pitäisi itselleen tehdä yhtä tehokas jousi, kuin on valmis jousi. Ampuisikin todennäköisemmin 50-60# jousella.

Helppo on aina helppoa, minkäs nuorille.

"Arviointietäisyydestä" hieman, että mikäli osuu 30# 100m, niin 130# jousella 100m ei enään ole "arviointia". Mikäli 130# jousella osuu 25m, niin 30# jousella 100m osuminen voi olla melkoista "arviointia" :=)

Korealaiset "arvioivat" 140m.

[Mika]

Onkohan Simosta tullut hieman virallinen...

[Guest]

[Mika]

Niin, varsinkin yli 100# jousella saa helposti toisia hereille ja iästä, ettei tarvi olla ihan nuori ampuakseen yli 100# jousta, luonnollisempaa toisin.

No leikki leikkinä.

[Mika]

[Dan The Master]

Sori, mutta ei millään taivu lukemaan koko tekstiä joten: minkä merkkinen ja mistä hommattu jousi toi on, Jylli?

[Jylli]

[Mika]

Sarja 60, 80 on johdonmukainen :=)

[Mika]

Oikeata yhdistelmäjousta sanotaan pehmeämmäksi vetää, myös muoto vaikuttaa olevan hieman erilainen.

[Jylli]

Ohessa olisi videopätkä viime kesältä. Yritän näyttää kolme eri vetotyyliä 100-paunaisella (30 tuuman vedolla) Kassain jousellani. Kauhukseni huomasin, että kaikki kolme "eri" tyyliä näyttää ihan samalta! (Huono englanninkieli johtuu siitä, että esittelin tyyliäni eräälle englishwarbow:com:in tyypille):

http://www.youtube.com/watch?v=-ro6lvKbxPo

[Jylli]

Korjaan, tämä Kassain "Bear"-jouseni on siis 110 paunainen...