Jousi

[jousimies]

Kuinka paljon voi jousen mittaa turvallisesti lyhentää ja lapoja kaventaa että pyssy vielä pelittäis? 1600mm?? Lapojen leveimmäksi kohdaksi ajattelin aluksi 50mm, mutta onko mahdollista kaventaa esim. 40mm? Ja työstetäänkö lavat tasapaksuiksi nokista kahvaan asti? Esim. 10-12mm koko matkalta, vai 10mm nokista ja esim.15 kahvan juuresta? Kyseessä siis bambuselkäinen saarni-flättis. Ja millä liimalla bambu viilu on hyvä liimata kiinni että kestää? Epoksi? Araldit??

[Tuukka Kumpulainen]

Pyssyn pelittämisen alaraja riippuu tyystin siitä millä vetopituudella sillä ammutaan. Jos vetosi on 24", voi pituus olla vaikka 1260mm, ennen kuin jousi alkaa stakkaamaan pahasti.

Pyssyn pienimmän mahdollisen leveyden ratkaisee haluttu jäykkyys, jousen pituus, saarnivatsan laatu jne. jne. 40 milliä on täysin mahdollinen leveys, jos jousi on pituussuhteeltaan normaali eikä erityisen jäykkä.

Lapoja ei työstetä koskaan tasapaksuiksi nokista kahvaan, ei ainakaan jos hyvä jousi on päämääränä. Ainoastaan pyramidijousissa kaari on lähes tasapaksu, ja niissäkin hieman paksumpi tyvestä. Jousen kaarten ohentamiseen ei ole mitään taikakaavaa, paksuudet ovat jokaisessa kepissä omansa. Hyvän tillerin ja massajakauman saamiseksi kaaren on ohennuttava reilusti tyvestä kärkiin.

Bambu ja saarni ovat huono yhdistelmä. Saarnen puristuselastisuus on lähinnä keskinkertainen, ja niinpä bambuselkä ylirasittaa vatsaa helposti niin, että selyksestä ei ole muuta kuin haittaa - jousi myötäkäyristyy ja puristusmurtuilee. Bambun pariksi tarvitaan aivan toisen lujuusluokan puu. Jos saarni on ainoa vaihtoehto, täytyy bambu työstää erittäin ohueksi, pariin milliin, jotta se tekee mitään työtä.

Laminaatit liimataan yleensä hitaalla epoksilla. Itse käyttäisin kaupallisista tuotteista Titebond III:a.

[Mika]

Valkopuulajeja ja parempia jousipuulajeja ei ole eduksi yhdistellä varsinkaan ensimmäisessä jousessaan. Valkopuulajit keskenään ja bambut ja osaget jne keskenään toimivat parhaiten. Bambua ei kannata yhdistää ensimmäiseen käteen osuvaan puulajiin. Bambu kannattaa säästää ja testata ensin usempaa puulajia keskenään, että saa tuntumaa, koska mitkään ohjeet eivät korvaa kokeiltua.

Pituus on suhteessa käytettyyn puulajiin ja puun laatuun, ei luettuna sääntönä tai toisen koettamana. 60tuumaa tai 50tuumaa tai 40tuumaa ja kaikki nuo voivat olla samalle vetopituudelle riippuen käytetystä puulajista tai yhdistelmästä tai laadusta tai mallista.

Eikun testaamaan tai unohtamaan koko homma. Epoxin voi unohtaa kun liimataan puuta. Kovapuulle on useita liimavaihtoehtoja, kun kysyy asiantuntijalta.

Epoxi tarvitsee paljon enemmän kuin pelkät liiman, kuten esimerkiksi lämmityslaatikon. Lisäksi voi olla joko liian kovaa tai liian pehmeää riippuen sekoitus suhteesta, joka on kiinni millilitroista tai grammoista, eikä senttilitroista tai kiloista.

Epoksi ja titebondin kaltaiset puulimat ovat täyttäviä, taasen polyuretaanipuuliimat ovat ohuempia ja vaativat tasaisemmat pinnat.

[Mika]

[Guest]

Eli mikäs olis sopivin tai sopivampi valinta bambu selälle? Ja vastaavasti muita hyviä yhdistelmiä täältä suomesta saatavilla puilla.

[Simo Hankaniemi]

Hikkoria voisi kokeilla bambun kanssa. Sitä saa ajoittain Turun Viilukeskuksesta ja Lahdesta Hakalan Puusta. Ehkä joskus muualtakin.

[Tuomo]

No, bambun pariksi voisi ehkä suositella massarandubaa, kannattaa käydä katsomassa lähimmästä Puukeskuksesta. Katso tuolta Materiaalit-osasta aiheeseen liittyvät keskustelut. Laminaattijousia kannattaa kuitenkin tehdä vasta sitten, kun osaa jousenteon hyvin käytännössä, vasta silloin siitä saa täyden hyödyn irti. Mutta jos tuo massaranduba tosiaan kuivuu parisen vuotta, niin siinähän sitä ehtii opetella! Kun puu on kuivaa, on kokemustakin karttunut!

[Tuukka Kumpulainen]

Laminaattijousen voi mainiosti liimata epoksilla, vaikka joka kaupasta löytyvällä Aralditilla. Optimaaliseen lujuuteen tarvitaan pilkuntarkat sekoitussuhteet ja kontrolloidut kuivumisolot, mutta vähempikin riittää. Jokunen tuhat puujousta maailmassa on kuitenkin laminoitu epoksilla, mukaanluettuna nippu maailmanennätyspituusjousia ja esimerkiksi suomenennätyksen nakannut, trooppisesta kovapuusta tehty jousi. Näissä pituusjäkkäröissä liimasaumaan kohdistuva rasitus on usein erityisen kova.

Titebond ei täytä yhtään mitään, vaan vaatii hyvin toisiinsa täsmäävät liimapinnat (yleisin syy titebondsauman pettämiseen; toinen on liian pitkä aika liiman levityksen ja osien yhteensovittamisen välillä). Jos puutyön jälki ei ole ensiluokkaista, on parempi valita epoksi.

Mitä olen polyuretaania käyttänyt puun liimaukseen, turpoaa se reilusti saumassa ja täyttää mukavasti vähän rouheammankin liitoksen. Ja pitää silti.

[Juri]

Tuukka on oikeassa liima-asioissa. Lisäksi on syytä ottaa huomioon että eri liimat vaativat erilaisen puristusvoimakkuuden. Epoksi ja uretaani kannattaa rutata lujaan. Titebond tursuaa pois liian kovassa paineessa, tiukkaan kääritty autonsisäkuminauha puristaa sitä juuri oikealla tavalla.

Bambu ja bulletwood on erinomainen yhdistelmä. Joitain trikkejä on syytä tietää jo etukäteen:
- Bambuselkä on pyöreä joten sitä kannattaa ohentaa sitä mukaa mitä se kapenee kärkiä kohden. Muuten käy niin ettei tilleröidessä kärkiin jää vatsapuuta jäljelle juuri lainkaan.
- Solmukohdat pitää jättää paksummiksi, sieltä se muuten pettää. Minulle kävi juuri niin, noin 2000 laukauksen jälkeen. Olin turhan huolettomasti hionut pohjan suoraksi hieman kiemuraisesta palasta. Ei sentään räjähtänyt, ritinää kuului vetäessä. Älysin sentään tällä kertaa purkaa melkein heti jänteeltä ja viedä kotiin tutkittavaksi.
- Bulletwood on hyvin öljyistä, sitä kannattaa ehdottomasti hinkata asetonilla oikein olan takaa jos haluaa liimaksen pitävän. Suosittelen valkoista rättiä, hinkkaamista jatketaan niin kauan ettei se enää värjäänny ruskeaksi.

Vein metrin koepalan Bullettwoodia pannuhuoneeseen kuivumaan. Lämpötila oli silloin noin 30 astetta, kosteusprosentti 28. Neljässä päivässä poistui 14 grammaa ja leveys pieneni 3 mm. Keppi myös veti itsensä miedolle vastakaarelle. Vein palan takaisin verstaaseen jossa painoa tuli viikossa lisää 5 grammaa, sellaisena se on myös pysynyt. Katson että se on kuiva.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Selkä puutarhakaupan bambua, vatsa bulletwoodia kahdesta billetistä, Kahva pähkinäpuuta.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Tässä näkyy selkää vähän enemmän.
_________________
Kantapään kautta.

[jkekoni]

Paleoplanetin näkemys on että hikkori toimii bambun vatsapuuna, mutta ei ole optimaalinen, koska hikkorin parhaat ominaisuudet ovat selkäpuuna, eivät vatsapuuna.

Lisäksi Hikkori kestää ylirasitusta, mutta myötäkäyristyy bambu kestää ylirasitusta, mutta myötäkäyristyy.

Kuulostaa järkevältä, mutta on kuulopuhetta. Kokemusta hikkorista jousipuuna ei mulla ole.

Mites olis tuomipihlaja bambun vatsapuuna? Se on käsitääkseni järeää painavaa puuta. Lisäksi se kasvaa riittävän suoraksi ja isoksi, että sitä voi miettiä tollaiseen. Selätettäväksi sopivat syreenistavet lienevät harvassa...

(Pitänee listä todo listalle...)

[Tuukka Kumpulainen]

Hikkorin isoin ongelma jousessa kuin jousessa on se, että se on pidettävä todella kuivana jotta se pelittää. Normaali jousikosteus ei riitä. Rutikuivana pidetty hikkori heittää selkä- tai vatsapuuna hyvin. Tämän kuuden prosentin kosteuden ylläpito Suomessa (ja monessa muussa paikassa) on se kynnyskysymys.

Tuomipihlaja on tiukkaa tavaraa, mutta hikkorin veli siinä mielessä, että kestää uskomattomasti vetoa olematta erityisen puristuselastinen ainakaan normikosteudessa (ja steivien pyöreät selät eivät innosta kuivuuskokeiluihin). Tuomipihlaja rulettaa yksipuisissa keppijousissa.

Syreeni on todennäköisesti paras selystettävä kaikista suomalaisista puista: erittäin elastista, erittäin puristuslujaa, selkä heikoin lenkki (ts. kuten osage, joka on bambun parina lyömätön). Metrisiä, virheettömiä syreenipulikoita löytyy suhteellisen helposti. Näistä saa splaissaamalla tai takedownaamalla vaikka millaisen pitkäjousen.

[Tuomo]

Jos löytää tarpeeksi paksuja, metrisiä VIRHEETTÖMIÄ syreenipulikoita, niin miksi ihmeessä niitä pitäisi selystää? Jos ja kun syreenin puristuslujuus on erittäin hyvä, ja pidetään mielessä, että keskimäärin puun vetolujuus on huomattavasti parempi kuin puristuslujuus, niin syyrenihän on luonnostaan materiaali, jossa puristuslujuus ja vetolujuus ovat suurin piirtein balanssissa. Tällöin jousessa ei ole turhaa puuta. Toki, pienenä puuna syreenijousen selkä on hyvin usein pyöreä, joka vaikuttaa sitten jonkin verran vetolujuuteen, minkä verran, tuskin kukaan tietää. Ainakaan kukaan ei ole tällä palstalla virheettömien syreenijousten poksahtelusta valittanut.

Niin, kuinka paljon ?parempia? laminaattijouset lopulta ovat verrattuna yksipuisiin? Eikös idea ole se, että ei niin vetoluja vatsapuu halutaan selystää vahvemmalla puulla, eli pyritään balanssiin veto- ja puristuslujuuksien suhteen. Tai sitten vatsapala ei ole aivan priima, esimerkiksi syykulku on huono.

Tuli vielä mieleen, että voisihan vaikka saarniakin kokeilla bambun kaverina, jos saarnivatsan lämpökäsittelee ensin huolellisesti. Tiedä sitten, miten toimii. Entäpä kataja? Katajaa pidetään puristuslujana verrattuna sen vetolujuuteen mutta entä absoluuttisesti mitaten? Mitä tapahtuisi bambu-katajajouselle? Entä jos vatsa onkin lämpökäsiteltyä katajaa?

[Tuukka Kumpulainen]

Miksi selystää vahvaselkäinen jousi? Jos laminoinnin tekee ilman esirasitusta, ei hyvää syytä löydy. Mutta pannaanpa perryrefleksiä peliin, niin jousen koko luonne muuttuu, ja heittoon tulee konkreettista lisää yksipuiseen verrattuna.

Se, onko <10 fps:n lisävauhti kaiken ylimääräisen työn (ja sen että jousen primitiivisyys jää jonnekin matkan varrelle) arvoista, on toinen juttu. Minulle suurin nautinto jousenteossa tulee mahdollisimman rähjäisestä roskapuukepistä josta saa houkuteltua hyvän jousen esiin. On mukava esimerkiksi ampua hyvä tulos kisoissa tai nakata nuolta kolmatta sataa metriä jollain oksaisella lähiskutasta haetulla risulla, johon ei kohdistu odotuksia kenenkään taholta, toisin kuin sademetsän puista laminoituun kurvijouseen, jonka on pystyttävä liki ihmetekoihin ollakseen väärti.

[Juri]

Minusta on hauskaa tehdä kaikenlaisia jousia. Suurin motiivini on varmaankin puhdas uteliaisuus. Puhdasoppisuus ei ole aivan luonteeni mukaista, vaikka sellaista meininkiä muissa arvostankin. Kerettiläisjousia tulen varmasti tekemään jatkossakin.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuomo]

Tällä hetkellä keskityn ihan yksipuisiin, kotimaisista kepeistä tehtyihin jousiin. En hylkää mitään oksaista oksankäkkärää, ja aivan kuten Tuukkakin, nautin, jos sellaisesta saan tehtyä hyvän jousen. Toisaalta, uteliaisuutta löytyy niin paljon, että laminaattijousiakin teen varmasti jonakin päivänä. Esimerkiksi tuo Jurin jousi tuolla yllä on kerrassaan upea! Ja onhan sekin luonnonmateriaalijousi! Bulletwoodit olen ostanut varastoon, bambua ostan kun kohdalle sattuu. Samoin hikkoria olisi mukava kokeilla. Ongelma on vain tilan ja ajan puute. Mutta ehkä joskus.

[Tuukka Kumpulainen]

Nyt taisin sanoa sammakoita. En tosiaan halua kritisoida Juria tai muita hienojen laminaattijousten tekijöitä heidän valinnoistaan, puujousia voi tehdä monella hyvällä tavalla. Hain enemmänkin käsityökaluja käyttävän kotiprimitiivin näkökulmaa aiheeseen panos / tuotos-suhteen kautta. Eli ilman moternia koneistusta laminaattiin uppoavalla työmäärällä tekee helposti pari-kolme yksipuista, jotka eivät käytännössä heitä sen huonommin tai ole vähemmän kestäviä käytössä. Ja hyvän yksipuisen materiaalit löytää miltä tahansa parin aarin lehtopläntiltä.

Uteliaisuuttani minäkin olen perryjousia muutaman tehnyt. Ja tehokkuuden (sanan varsinaisessa merkityksessä) nimissä mielenkiintoni niihin on hiipunut.

[Juri]

En ole eri mieltä. Pelkillä käsityökaluilla en millään jaksaisi laminaatteja hinkata. Jos taas käytössä on vannesaha ja nauhahiomakone, homma on varsin nopeaa ja vaivatonta.
Kyllä minäkin yksipuisia arvostan kovasti. Ne vaativat mielestäni enemmän taitoa, varsinkin jos heiton pitää yltää minun vaatimustasolleni. Ovat tähän mennessä olleet minulla hieman lyhytikäisiä.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuukka Kumpulainen]

Kaksi makeinta jousta viime Kuralan kisoissa olivat mielestäni J-P Joonan ohuesta pihlajannäreestä vuolema, pyöreäselkäinen "Holmegaard", jolla Juha-Pekka naputti komean 111 pisteen edestä osumia, sekä Hankaniemen Simon vaahteranoksasta jo useampi vuosi takaperin tekemä jäkkärä jolla nuoli lensi, vielä tuhansien laakien jälkeenkin, karvan alle 200 metriä pituusviivalla. Molemmat ovat vielä kevyitä, neljäkymppisiä keppejä.

[Tuukka Kumpulainen]

Juri,

Minua kiinnostaisi kuulla mikä on mielestäsi riittävä heitto jouselle? Silmiini on osunut pari viestiäsi joissa toteat yksipuistesi olleen tässä suhteessa riittämättömiä.

Mikä on riittävä heitto sinulle? Millä jousella on riittävä heitto (lasikuitu-Falco?)? Onko sinulla heittää (pun intended) joitain lukuja?

Yksipuinen, pitkä, suora jousi heittää 10gr./#-nuolta aika tarkalleen 170 fps:ää, kun se on tehty hyvää heittoa tavoitellen mutta kestävyydestä tinkimättä. Onko 170 sinulle riittävä nopeus?

Sinulla raja-arvona on ilmeisesti maastokisojen pitkillä matkoilla pärjääminen (katselin jostain IFAA:n sivulta kuvia EM-kisojen maastorasteista, ja matkat näyttivät aika poskettomilta vaistojouselle - ilmeisesti taljaäijät ja primiukot ampuvat samoilta tolpilta?). Kuinka paljon vauhtia tarvitaan?

[jkekoni]

Riittävä heitto on 5fps enemmän kuin edellinen jousi.

[Guest]

Tuukka,
Niinhän se on kuten arvelitkin.
Kisoissa on kiva käydä, vielä kivempaa olisi puujousella. Se on aivan totta että pisimmät matkat ovat aivan älyttömiä vaistolla ammuttaviksi, eikä niissä kisoissa vaistolla pärjätäkään. 70-80 jaardin matkoilla on hyvä tuuri jos sattuu osumaan tauluun ja saa jonkun pisteen, hauskaa se on silti. Taljaukot ampuvat samoilta tolpilta.

Olenhan minä niihin yksipuisiinkin sitä heittoa saanut, ilo vaan on jäänyt hieman lyhyeksi. Lasikuitu-Falcolle ei tietenkään mielellään jää toiseksi, laminaattijousella jo onnistuinkin tässä (180 fps).

Minulla taitaa olla päällä sellainen rajojen hakuvaihe, onhan niihin jo tullut törmäiltyäkin. 170 fps on kyllä aivan kelvollinen heitto puujouselle.

[Simo Hankaniemi]

Joissakin USA:N osavaltioissa on laki, että valkohäntäkauriin metsästykseen käytetyn jousen täytyy kyetä ampumaan 28 gramman nuoli 145 metrin etäisyydelle, jotta jousi olisi riittävän tehokas. Olen tästä pykälästä samaa mieltä. Tällainen jousi on riittävän tehokas.

[Mika]

[Mika]

[Mika]

Vielä Simon lainaukseen jatkaisin, että eräs Amerikkalainen vastikään totesi seuraavaa.

[Mika]

Suomessa metsästämisestä Simo totesi aikaiseemin.