Jousi

[jkekoni]

Tietääkö kukaan ohjetta, jossa olis mitat? Voisi tietenkin tehdä kuvan mukaan, mutta helpompi olis jos olis valmis ohje. Noi kuvat on joko piirroksia, joista ei voi olla varma että toimiiko käytännössä ja onko skaalassa.

Alkup palat on myös tehty pronssivalusta, mikä hankaloittaa, jos tekis esim paksusta alumiinilevystä.

[jkekoni]

3 Osainen lukko:
http://www.atarn.org/chinese/bjng_xbow/bjng_xbow.htm
Toinen 3 Osainen lukko.
http://www.chinahistoryforum.com/index.php?showtopic=4470

3 Osainen lukko, vailinaisia kuvia
http://www.atarn.org/letters/ltr_nov99.htm#han_xbow

2 Osainen lukko.
http://www.atarn.org/letters/ltr_aug03.htm

[Dan The Master]

En nyt täysin ymmärtänyt tuon lukon toiminta periaatetta Joten voisitteko hieman selventää sitä? Mitä puuta nuo lavat ovat ja mitä tuo varsiosa?
_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"

[jkekoni]

Se pitkä ylöspäin suuntautuva tappi on siis ampujan ja jänteen välissä. Jänne ei mene ton tapin yli, vaan lähtee toiseen suuntaan.

Kun vetää liipasemesta niin toi ns välipala putoaa ja lakka pitämästä tuota ylhäällä olevaa pyörivää osaa paikallaan ja se pyörähtää 1/4 kierrosta, kun jänne lähtee.

Lataaminen tapahtuu niin että vedetään toi pitkä tappi taakse ja jänne sen pitkän tapin edessä olevaan "uraan".

Auttoiko? Parempi selostus vaatisi piirtelyä...

Puulajeista en tiedä ja ton menanismin kannalta on aika samantekevää onko siinä puuta,bambua terästä vai lasikuitua.

[jkekoni]

Olen itse suunnitellut sellaista versiota tosta, joss lukkopalat olisi tehty bulletwoodista ja jossa ei olis sisäkkäisiä osia, että se olis helppo tehdä. Akseleina olis rautakaupan pultit.

Lisäks sen pitäisi kestää sellaset 200# ja risat minkä voisi kuvitella jaloilla saavansa vireeseen ilman virityslaitteita. Tämän lisäks se pitäisi olla viritettävissä "yhdellä toiminnolla" yhdessä jänteen paikalleen laittamisen kanssa, kuten originaali.

Kuulette sitten lisää, jos saan aikaan jotain konkretteista. Myös kuulette siitä miten hyvin em lista on toteutunut.

Toistaiseks tää on ollut paperin leikkelyasteella. Pitäisi hankkia haaraniittejä, niin pääsis esiprotoileen pahvin kanssa.

Toisaalta mulla on kyllä ihan tarpeeksi keskeneräisiä käsijousiprojektejakin...

[Dan The Master]

Joo... Kyllähän tuo selvensi. Entäs vaneri? Eikös se olisi kestävyytensä puolesta hyvä aine??
_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"

[Guest]

helkkari, että noi kiinalaiset on ollut nerokkaita! eurooppalainen tapa saada laukaisuun tarvittava voima pieneksi oli ilmeisesti liipasimen korvaava pitkä vipu, jolla saatiin aikaan suuri momentti. kiinalaiset sen sijaan ovat hoitaneet homman paljon kehittyneemmin, siten, että sama momentti saadaan aikaan laukaisukoneistossa, ja liipasimen liike on hyvin pieni.

jopa tossa 2-osaisessa koneistossa momentti on suuri, se on tosin tehty samaan tyyliin kuin eurooppalaisissa, mutta mittakaava on niin pieni, ettei liike ole kovin suuri. eli tossa suurin momentti on liipasimessa, lukituskoloon vakuttavan voiman vaikutussuora on lähes akselilla, jolloin voitettavaksi jää vain kitkavoima, jonka vaikutussuora kulkee sekin hyvin läheltä akselia, jolloin sen momentti on murto-osa liipasimen momentista.

noissa lukoissa jokaisessa osassa vipu toimii siten että se lisää liipasimen momenttia, jolloin kolmiosaiseen lukkoon on helpompi tehdä herkkä liipasin.

noi molemmat konstruktiot on myös siksi nerokkaita, että jokainen osa menee automaattisesti paikoilleen vain jänteen vireeseen vetämällä ja ovat välittömästi laukauksen jälkeen viritettävissä, kun mikään osa ei jää pyörimään.

tollaisia osia ei juuri pysty muuten tekemään kuin tarkkuusvalulla tai hyvin kehittyneillä viiloilla ja pronssivalussahan kiinalaiset oli vissiin satoja (ellei tuhat) vuosia eurooppaa edellä.

yksi kysymys:
onko keskiaikaisissa varsijousissa aina kukkosulka ylöspäin, moderneissa jousissa ainakin barnettilla kukkosulka on urassa? jos kukkosulka on ylöspäin, eikö ole vaarana, että sulat nostavat nuolen irti urasta ja jänne livahtaa nuolen ali, oliko nuolissa mahdollisesti hahlolla varustettu nokki, nykyäänhän nuolen nokki on yleensä tylppä? vai oliko tukki höylätty nuoliuran kohdalta 120 asteen kulmaan, jolloin sulat eivät koskettaisi sitä, näyttää useimmissa kuvissa tukki olevan kyllä suora nuoliuran ympäriltä. jos tukki olisi 120 asteen kulmaan höylätty, se kuluisi luultavasti aika voimakkaasti jänteen vaikutuksesta.

[Tuukka Kumpulainen]

Kiinalaiset varsijousilukot tosiaan perustuvat aikanaan ylivertaiseen valutekniikkaan. Niinpä Kiinaa ympäröivät "barbaarikansat" eivät pystyneet edes kopioimaan lukkoja onnistuttuaan saamaan yksittäiskappaleita haltuunsa.

Keskiaikaisten varsijousten nuolten kukkosulan asennoista on aika vaikea mennä varmasti sanomaan, sillä esineet itsessään eivät kerro miten niitä käytettiin, ei liioin epätarkka ja tyylitelty aikalaistaide. Erona Barnettin nykyjousiin monissa keskiaikaisissa nuoliura eli "juoni" on hyvin matala ja / tai kattaa vain osan tukin yläpinnasta. Näissä kukkosulan asettaminen tukkia vasten olisi murjonut sen ja sotkenut nuolen lähdön, eli kolmisulkaisissa nuolissa kukkosulka täytyi asettaa ylöspäin. Sulitus ei ollut ongelma tyypillisissä sotanuolissa, joissa oli vain kaksi jäykkää "sulkaa" molemmin puolin vartta. Tällainen nuoli voitiin ladata jouseen molemmin päin ilman että sulitus osui haitallisesti jouseen. Bulkkinuolten sulituksen ei tarvinnut olla kummoinen ohjatakseen painavaa nuolta riittävästi. Paljon käytettiin myös kokonaan sulittamattomia metsästysvasamia niin pien- kuin suurriistan pyynnissä.

Keskiaikaisten varsijousten nuolten päissä ei ollut nokkiuraa, toisinaan kyllä matala koverrus, joka täsmäsi jänteen poikkileikkaukseen. Jänteet olivat tuolloin niin paksuja (keskimäärin 13mm), ettei nuoleen olisi varsinaista nokkia voinutkaan tehdä. Nuolen perä työstettiin tarkasti rahkan uraan sopivaksi, jolloin nuoli pysyi tukevasti paikoillaan laukaisuun asti.

Jousten tukkeja muotoiltiin monin eri tavoin nuolen ja tukin ja jänteen ja tukin välisen kitkan pienentämiseksi, ja laadukkaissa jousissa jänne ainoastaan kosketti kevyesti tukin pintaa, ei lainkaan painanut siihen kuten monissa nykyvarsijousissa. Niinpä jänne ei myöskään kuluttanut tukkia.