Jousi

[PekuVee]

Onko kenelläkään kokemusta Kanadalaisista HexShaft puunuoliaihioista. HexShaft on liimattu kuudesta identtisestä segmentistä. Pitäisi olla tavattoman tasalaatuista joka suhteessa. Olen kyllästynyt jahtaamaan kunnollista puurimaa, kaupoissa myytävä tavara on aivan mitä sattuu, yleensä sattuu olemaan sutta ja sekundaa. Kerrostaloasukkaana ei ole mahdollista sorvata itse. HexShaft ei ehkä kuulosta kovin perinteiseltä materiaalilta mutta se on puuta ja olisi loogisesti mahdollista, että vastaavaa tavaraa olisi muinoin valmistettu - HexShaftin patenttikin on peräisin vuosien takaa joltain harrastelijalta.

[jkekoni]

En ole kuullut aiemmin.

[Simo Hankaniemi]

Sain aikoinaan lahjaksi tällaisia varsia ja muutama nuoli siitä setistä on edelleen käytössä. Ovathan ne jäykkiä verrattuna muihin luonnonmateriaalivarsiin. Käytän lähinnä 60 cm nuolia ja nämä varret olivat ehkä turhan jäykkiä sen mitan nuoliin. Ne toimisivat varmaan paremmin 70+ cm nuolissa. Täytyy siis myöntää, etten huomannut po. varsissa mitään erityistä etua tavallisiin rimoihin tai vesoihin verrattuna. Pidän joustavammista ja eloisemmista varsista. Mutta voin puhua vain lyhyiden nuolien kannalta. Kannattaa kokeilla itse.

[Mika]

Aikomus oli joskus kokeilla tehdä tuollaisia, mutta A. tulisi aivan liikaa materiaalihaaskaa ja B. mahdollisesti rispaantuisivatkin, kun nuolia aikansa lämmöllä suoristelisi ja öljyä lisäilisi.

[Jukka Koivusaari]

Olen miettinyt noita joskus. Mutten niinkään jäykkyyttä kuin puun elämistä ajatellen. Tuommoinen ei varmaan käyristy itsekseen kovin herkästi - ei silti että hyvin tapettu tavallinenkaan rima sitä tekisi.

[Mika]

Tuon sivun videossa tämä keksijä tai asian uudelleen lämmittelijä, kun monella on samat idea kuitenkin käynyt mielessä puunuolia tehdessä, niin sanoikin, että tähtäimessä oli kestävämmän ja samalla suoremman aihion valmistaminen.

Nyt oksathan ei ole alunperin suoria, mutta suoristetaan ennen käyttöä, kuten jokainen bambuaihiokin. Kestävät hyvin suoristusta, ja jotku aihio puut jopa ovat kestävämpiä lämpökäsiteltyinä, mutta mikäli liimattuun aihioon kohdistaa satojen asteiden lämpöä ei juuri mikään liima kestä, joten tuollaisen täytyy olla jo valmiina hyvin suora ja pysyä suorina, joka lienee lähes mahdottomuus, koska puu elää aina vähän. Nuossa näkyi myös osassa reikää keskellä... jota hieman kummeksuin. Myös öljyäminen ja lakkaus saattaa antaa erilaisen tuloksen pidemmällä ajalla. Mänty on materiaalina kylläkin tuohon liimailuun varmaan ihan sopiva puulaji.

Mikäs tuossa, kun suora on ja suorana pysyy... mutta kova homma yhdestä aihiosta ja helposti monen nuolen materiaalit saatu kulutettua yhteen aihioon, että saataisiin valmiiksi suoraa, jota ei oksat tai bambutkaan ole, eikä usein yksinkertaisin välinein ja yhdestä puusta tehdytkään.

Käsin tekemällä olen saanut omat suorimmat aihiot, mikäli nuolen ylipäätään pitäisi olla täysin suora ollakseen nuoli, jopa parempi, kuin täysin suora.

[PekuVee]

Nyt on sitten tullut hankituksi tusinan verran HEX-aihioita Sherwood Shopin kautta Falcolta. Pintakäsittely on jo tehty ja pakerran tällä hetkellä wengestä nokkeja niihin. Kaikissa varsissa on nyt TopHat kierrekärjet, jotka voi irroittaa. Tarkoitus on nimittäin koeampumalla saada selville sopivin tehollinen pituus, nyt ne ovat tehdaspituisia (n.78cm). Lyhennän vartta etupäästä tarpeen mukaan, ja kierrän TopHat-kärjen takaisin paikalleen. Eiköhän tässä jo viikonloppuna pääse vertailemaan.

[PekuVee]

HEX-nuolet tulivat valmiiksi ja niissä on hienot nokit wengestä. (Järkyttävä työmäärä). Vertailukohtana oli Kuralan mäntyrimasta tekemäni nuolet. Hexejä joutui heti lyhentämään reilut viisi senttiä kaupan pituudesta, mutta jätin ne kuitenkin jonkin verran mäntyisiä pidemmiksi. Vaikuttavat vakailta, mutta ovat selvästi painavampia kuin mäntyiset. Olin sahan ja viilan kanssa Ruskeasuon kentällä hakemassa sopivaa pituutta, jonka löydettyäni menin takaisin kotiin jatkamaan pintakäsittelyä. Varsinaista ammuntakokemusta ei vielä ole. En tosin kovin yleispätevää testiä saa aikaiseksi, kun ammun niitä Grozerin 55 paunaisella hunnilaisella, kaaren oikealta puolen, peukalovedolla ja -sormuksella.

[PekuVee]

Sain vihdoin tuhottua ensimmäisen Hex-nuoleni ampumalla sen maalitaulun rautakehykseen eli jalustaan. Katkesi vähän matkaa kärjen takaa, mutta loppuosa halkesi mielenkiintoisesti pituussuuntaan liimasaumaa pitkin. Eli koko varsi käytännössä halkesi kahtia nyörityksiin saakka. Sen verran pahasti se kuitenkin oli murtunut, että korjausyritys epäonnistui. Harmittaa kun meni hukkaan kalliin Hex-shaftin lisäksi vaivalla sorvattu wenge-nokki sekä TopHat kärki.
Mutta oppirahathan on maksettava.....

[marko]

Millanen on wenge-nokki?

[PekuVee]

[Eero]

Tai sitten joku toinen tekisi nokin suoraan nuolivarteen Mutta kukin tyylillään.

[Dan The Master]

Minunkin mielestäni (vaikka en nuolia vielä olekaan valmistanut loppuun) olisi järkevämpää ja käytännöllistä tehdö nokki suoraan nuoleen.
_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"

[Eero]

Toki kovapuu- tai sarvinokki on kestävämpi kuin suoraan nuoleen veistetty, ja todella vahvaiskuiseen jouseen jopa välttämätön, mutta itse en vaivautuisi, ellei jousi tätä vaatisi. Onhan tälläinen toki hienon näköinen, mutta minusta vaiva on liian suuri. Kuitenkin nuolia hajoaa ja katoaa ainakin minulla paljon, joten menetys harmittaisi entisestään.

[Simo Hankaniemi]

Joskus on kuitenkin hauskaa tehdä juttuja, jotka eivät ole niin välttämättömiä, mutta esteettisesti tyydyttäviä. Wenge-nokeista tulevat mieleen Lontoon Towerin linnassa näkemäni japanilaiset lyhyet nuolet, joiden nokit olivat vuorikristallia. Niissä on ollut vielä hiukan enemmän hommaa kuin wenge-nokeissa. Ne olivat todella hyvän näköisiä. Minulla on niistä nuolista dia-kuvakin jossakin.

[Dan The Master]

oisko jollain kuvia niistä wenge nokeista?

_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"

[PekuVee]

[jkekoni]

... Ja sitten ne HIANOT nuolet menee poikki tai katoo heinän alle.

[Juri]

Minä osun paremmin jos pystyn ampumaan rentona ja huolettomasti. Nuolen menetyksen pelko on minulle itseään toteuttava ennuste.
Hienojen ja tyylikkäiden nuolien tekeminen tuottaa kyllä omanlaisensa nautinnon mutta yritän pitää itseni jossain rajoissa.

Saisiko nähdä kuvia niistä wengenokeista? Taitavaa käsityötä kelpaa aina ihailla.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuukka Kumpulainen]

Pieninkin epäilyksen varjo alitajunnassa laukaisuhetkellä välineiden suhteen, oli se sitten vaikka arvokkaan nuolen menettäminen, tuhoaa laukauksen varmasti. Itse ammun parhaiten, kun pääsen täydelliseen välinpitämättömyyden tilaan.

Minulle mielekäs haaste nuolihommissa on tehdä hyvin lentävä, kestävä nuoli niin nopeasti ja edullisesti kuin mahdollista (ja tämä ei tarkoita ostovarsia ja ostonokkeja). Kun hyvin toimivan viinellisen saa kasaan entistäkin vaivattomammin, saa siitä tyydytyksen tunteen joka hakkaa kuus-nolla todella hienon, työlään nuolisetin tuottaman tyydytyksen. Ja sitten kun nuoli päsähtää säleiksi tai katoaa turpeeseen, voi alkuharmistuksen jälkeen myhäillä tyytyväisenä sitä kuinka vähällä loppujen lopuksi pääsi. Tusinanuolista ei näissäkään ole kyse, vaan käsityönä tehdyistä tarkkuusesineistä, joita ei kukaan muu tässä maailmassa juuri samanlaisiksi tee.

[marko]

Ei mua ainakaan se työmäärä harmita jos nuoli hajoaa, pikemminkin se hinta. 3*0,30? sulat, kärki 0,4? ja varsi 0,2? Elikkä 1,5? nuoli. Ei se paljoa maksa mutta silti. Nimittäin tolla hinnalla sais 1,5l pepsiä tai 200-400g karkkia