Jousi

[Väiski 480]

Kattelin tossa pari päivää sitten että pihassa kasvaa kiitettävä määrä pihlajaa. Paksuimmat rungot on semmosta 20 cm luokkaa halkasijaltaan. En oo ennen huomannu, ku valkeni vasta äskettäin et pihlaja käy jousiin.

Eli, varmaan ennenkin vastattu kysymys, kuuluu: Milloin kannattaa kaata puu jotta selän sais heti kaarnan alta ja parhaan mahdollisen sellaisen? Kannattaisko nyt kaataa kun kasvukausi on ohi?

V.

[Guest]

Suurta väliä kaatoajankohdalle ei ole, keväällä lehtien puhkeamisen aikaan kuori irtoaa helpoiten, mutta kyllä sitä kuoresta aina eroon pääsee. Pihlaja on kyllä aivan kelpo jousipuu, aika usein vain oksainen jos on pihamaalla kasvanut. Pihlaja on keskitien puu, eli ei kovaa eikä pehmeää. Jousen lavoista ei kannaa tehdä liian kapeita, mutta ei tarvitse mitään lattaakan jättää. Jotkut väittävät pihlajan myötäkäyristyvän helposti, mutta itse olen ollut yllättynyt kuinka vähän settiä oma pihlajajouseni on käytössä ottanut (n 1,5 tuumaa). Eli ei muuta kun pihlajaa kellistämään. Puu kannattaa heti halkaista ja raakatyöstää lähelle lopullista muotoa. Viimeiseksi kuori pois vaikka puukolla varovasti, ja ensin vaikka viileään ulkovarastoon viikoksi kuivumaan. Sitten voi työstää vähän lisää ja ottaa steivi sisälle kahdeksi viikoksi kuivumaan huoneenlämpöön. Tämän jälkeen voikin aloittaa tilleröinnin, mikäli puu tuntuu kuivalta. Nopeasti kuivatun puun tilleri voi elää vielä hyvän aikaa, mutta toisaalta pääsee nopeasti työskentelemään ja ampumaan.

[Tuukka Kumpulainen]

Minä en kaada puuta jouseen, jonka selän aion tehdä kuoren alta löytyvästä lustosta, ennen kuin kasvukausi on kuollut ja kuopattu. Näin vetorasitusta jakaa mahdollisimman paksu kerros ehjää, kypsää solukkoa. Puun tiheys vieläpä kasvaa lehdenlähtöön asti, joten kaatokauteni on lokakuusta edespäin. Keväällä silmujen turpoamiseen asti tilanne on stabiili ja tarkalla ajankohdalla ei tässä haarukassa ole väliä. Jousipuiden metsästys helpottuu kun puut ovat paljaita ja lumi maassa, hyvät steiviyksilöt erottuvat tuolloin massasta paljon helpommin kuin alkusyksystä.

[jkekoni]

... ja vastaavasti puulajien tunnistus vaikeutuu, kun niitä ei voi enää tunnistaa lehdistä.

[santtu]

mie ainakin teen silleen, että jos nään hyvänäköisen puun kesällä ja haluan kaataa sen, niin sen myös kaadan. jos sen kesän lusto on liian ohut, niin kaivan esiin sopivan. yksinkertaista?
kävin juuri hakemassa tuomea (tai tuomipihlajaa) kun kaupunki niitä kaatoi. huomasin että siinä puussa oli tämän kesän lusto varmaan kome kertaa ohuempi kuin edellisten, joten kaivoin ensimmäisen paksun luston esiin.
olisi kiva tietää varman päälle kumpaa puuta se sitten on. eli jos joku näitten haikkojen tuntomerkkien perusteella sen hahmottaa niin olisin kiitollinen jos ilmottelis.. puussa ei ole varsinasesti tumaa ydinpuuta vaan hieman tummempaa kuin muu puu, ja sitä tummahkoakin on vain 3 vuosilustoa. kuori on sellaista huokoista kun sen ruskean osan ottaa siitä pois. ja puussa on outo tuoksu: se tuoksuu hieman paprikajauheelta
ainiin. toisessa rungossa oli jonkun ötökän seittiä (tuomenkehrääjäntoukka?)

[Tuukka Kumpulainen]

Tuomea Santun puu on. Tuomen ja tuomipihlajan (kyllä on pöljällä nimellä paiskattu, kun ei ole lähempää sukua kummankaan kanssa) erottaa kyllä siitäkin, että tuomi on keskiraskasta, melko pehmeää, tuomipihlaja taasen erittäin painavaa ja kovaa puuta.

Vahvan luston esiinkaivaminen on yksi käypä tapa saada hyvä selkä jouselle. Kovilla, luonnostaan ohutlustoisilla ja hyvin tasa-aineisilla, vähänkään oksaisilla puilla (kuten tuomipihlaja) homma on vaan ihan perseestä, IMHO. Ja kun pienestä rungosta kuorii lustoja, tulee selkä entistä pyöreämmäksi (=rasitetummaksi).

[Simo Hankaniemi]

Minäkin olen kaatanut puut silloin kun se hetki lyö, oli kesä tai talvi. Taisi olla Marco Polo joka sanoi: "Jos en lähde tänään en lähde huomennakaan ja ylihuomenna polku on kasvanut umpeen." Näin se usein on monessa asiassa. Jos puuta ei korjaa heti talteen käy helposti niin, ettei sitä tule korjatuksi talvellakaan. Minulla on muistoissa useampiakin hienoja jousipuita, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet heti kaatamatta ja pystyssä ne ovat vieläkin. Jotkut ovat lihoneet kahdenkymmenen luston verran siitä kun katselin niitä kostealla jousentekijän silmällä. Kaatamattomat jousipuut jäävät kummittelemaan syyttävästi alitajuntaan.

Jos lusto ei ole selässä aivan ideaali ja epäilee jousen kestävyyttä voi pelistä tehdä tuuman tai pari pidemmän kuin muuten tekisi. Näin rasitus hieman vähenee selässä.

[santtu]

juu. kiitos, tuosta tiedosta oli todella paljon apua, koska ne tosiaan tiennyt millainen puu oli kyseessä, kun rungot valmiiksi kaadettu ja oksat karsittu.
kauanko tuollaisen 135 cm pitkän raakatyästetyn tuomijousen olisi hyvä antaa kuivua ennen kuin laittaa tilleriin?
ainii joo, kuinka pitkä vetopituus olisisopiva tuolle jouselle. jousi on jäykkäkahvainen.

[tkorte]

Jos omistat tarkahkon vaa'an(grammoja), niin punnitse silloin tällöin ja kun ei enää kevene niin siinä se on. Se on niin kuiva kuin se niissä olosuhteissa voi olla.
Muuten se kuivuminen on sitte arvailujen varassa? Mie olen antanut kuivaa puol vuotta ja silleen ilman vaakaa.

[Tuukka Kumpulainen]

Tuomi kuivuu nopeammin kuin about mikään jousipuu. Lähelle lopullista paksuutta (=taipuvaksi) raakatyöstetty steivi saavuttaa tasapainokosteuden kolmen viikon sisäkuivauksessa. Kuukausi on jo varma nakki ilman vaakaakin. Paksummat pulikat vievät helposti kuukausia.

Jäykkäkahvainen, selystämätön 135 cm tuomijousi kestää hyvin 23" (58cm) vedon. 25" (63cm) on jo riskirajalla. Näin siis jos jousen selkä on lähes litteä. Pyöreänä voi poksahtaa lyhyemmilläkin vedoilla.

[jkekoni]

2cm leveä 4cm leveä vai 8cm leveä?

[Anne]

Kun oli puhetta tuosta puun kaatoajasta, ja kun perinteisistä valmistustavoista on kysymys, niin tuon tähän keskusteluun oikeasti vanhan ajan näkökulman.

Perinteisesti kaikenlaiseen käyttöön otettu puu on kaadettu siihen vuodenaikaan ja siihen kuun vaiheeseen, jonka ansiosta puu on sopivimmillaan juuri haluttuun tarkoitukseen.

Tätä perimätietoa on säilynyt erityisen hyvin Itävallan ja Saksan alueella, ja Alpeilla, jossa olosuhteet ovat tukeneet vanhan elämäntavan säilymistä. Myös suomalaiset puusepät, kirvesmiehet ja rakentajat ovat vielä viimeaikoinakin hyvin tarkkaan katsoneet milloin puu on parhaimmillaan, ja sellaisia "äijiä" elää vielä monta, joilta saa vuosikymmenien kokemukseen perustuvan vastauksen oikeaan puun kaatoaikaan. Tiesivätpä naisetkin kuun aiheuttamia vaikutuksia omien töidensä tekemisessä.

Italiassa on puurakennusten ja puurakenteiden museo, jossa on jopa 1000 vuotta vanhoja seinäpaneeleita, kattopaneeleita, hirsiä, ja muita puuosia vuosisatoja kestäneistä rakennuksista. Puun oikea kaatoaika mahdollistaa myös sen pitkän säilyvyyden. Ennen kuin sähkövalo irroitti meidät luonnonrytmistä, oli tällainen tieto arkipäiväistä ja yleistä. Nykyäänhän harva edes tietää onko tänään kasvava vai vähenevä kuu, ja miten päin kasvavan kuun sirppi on taivaalla. Joka aikakaudella jotain löydetään, ja jotain hukataan.

Tammi-helmikuussa kaadetusta puusta tulee vanhojen mukaan kaikkein kestävintä. Havu- ja lehtipuilla on kuitenkin eroja, ja osaava mies tietää mitä puuta kannattaa kaataa kesälläkin, ja mihin aikaan kuun kiertoa.

Perinteisesti sellainen tarvepuu, joka ei saanut lohjeta tai halkeilla, kaadettiin kasvavalla kuulla. Esim. kirveen varsi on hyvä ottaa 9-11 päivää kuun syntymän jälkeen kaadetusta puusta. Sellainen puu on erittäin sitkeää, kuivuu hitaasti, ja kestää pitkään. Sen on myös annettava kuivua rauhassa, se kuivuu hitaasti, ja jos ei huolehdi ilman kierrosta kuivatuspaikassa, se voi sinistyä korkean kosteutensa vuoksi. Mutta sellainen puu pitää kokonsa ja muotonsa, eikä ravistu.

Vähenevällä kuulla kaadettu puu kuivuu sitä nopeammin mitä lähempänä kuunkierron loppua eli seuraavaa uutta kuuta se on kaadettu. Se myös halkeaa kuivuessaan. Vähän ennen uutta kuuta kaadettu puu sopii lähinnä polttopuuksi, ja siihen erityisen hyvin. Kuun viimeisinä päivinä kaadetusta koivusta tehty kirveenvarsi ennen pitkää joko katkeaa tai kirves lentää lyödessä irti varresta puun haurastumisen ja kuivumisen vuoksi.

Eri aikaan kaadettu puu kuivuu myös eri painoiseksi. Oikeaan aikaan kaadetusta puusta tehty puuvene ei ime vettä, sitä on kevyt soutaa, ja se on kestävä. Väärään aikaan kaadettu venepuu imee aina paljon vettä ja siitä tulee raskassoutuinen. Veneiden kestävyydessä on iso ero, vaikka molempia tervaisi samalla lailla. Hautatervan valmistusajankohdalla on myös vaikutusta siihen että tervasta tulee puuhun ja nahkaan helposti imeytyvää.

Jotkut tietävät myös optimaalisen kaatoajan, jolloin kaadettu puu kuivuu lujaksi, kevyeksi ja sellaisesksi ettei sitä irtoa säleitä. Sellaisesta puusta tehtiin haravan varsia ym. Heinätöissä kevyt harava oli iso etu.

Näitä neuvoja vanhalla kansalla on roppakaupalla, ja voipi joitakin niistä vilkaista kirjasta "Yläkuu ja alakuu" - saa vaikka kirjastoista.

Halusin tuoda tämän näkökulman keskusteluun, kun moni kaataa jousipuunsa itse, opettelee valikoimaan ja työstämään sitä, ja yrittää päätellä sitten lopputuloksesta että mikä puu ja milloin kaadettu olisi parasta.

Tiedän kyllä että "Suomalainen uskoo vasta kun itse näkee." Suosittelen merkkaamaan ylös päivämäärän jolloin puun kaatoi, uskoo sitten tai ei. Vuosiakin jälkikäteen voi sitten tehdä vertailuja ja päätelmiä, kun katsoo oliko kuu kuinka pitkällä kasvavassa vai vähenevässä vaiheessa kyseisenä päivänä. Vähitellen hahmottuu omakohtainen kokemus puun laadun muuttumiseen kaatoajankohdasta riippuen.

(Tietysti jokainenhan tietää että puulaji variaatioineen tai alalajikkeineen, maaperä jossa se kasvoi, puun koko, kunto ja terveys, ja muut tällaiset tekijät vaikuttavat myös puun laatuun, ne pitää huomioida myös jotta kunnon vertailuja voi tehdä. )

Kaikki vanhat almanakat kuunvaiheineen löytyvät netistä Helsingin yliopiston almanakkatoimiston sivuilta:
http://almanakka.helsinki.fi/
"Kalentereita eri vuosille" --> "Almanakka-arkisto"

Kokeneiden, puuta ikänsä elannokseen työstäneiden ammattilaisten mielipiteitä kannattaa mielestäni kuunnella, vaikka ei täysin ymmärtäisikään mihin ne perustuvat. Ainakin itse olen huomannut eroja puun laadussa riippuen kaatoajankohdasta. Silti olen vasta omien kokeilujeni alussa, enkä väitä siksi voivani todistaa mitään lyhyen kokemukseni pohjalta - mutta sen perusteella mitä olen nyt nähnyt niin mielenkiinto on kyllä herännyt isompien kokeilujen tekemiseksi.

Esimerkkitesti:
Talven kasvavalla kuulla, vaikkapa 21.-30.1. 2007 kaadetuista puista tulee lujaa ja kestävää puuta, kun niiden antaa kuivua hitaasti ilmavassa paikassa pari kolme vuotta, ensin ulkona vaikka vuoden, sitten sisällä. (Puulajista riippuen voi kannattaa kuoria)
Tähän aikaan kaadettua puuta voi sitten verrata talvella vähenevällä kuulla kaadettuun, tai kesällä kaadettuun, ja katsoa miten ne eroavat kun ovat kuivuneet.

Summa summarum: Entisajan työkaluthan voisi tehdä koko entisajan tietotaidolla, vai mitä mieltä olette?

Olisi hienoa kuulla, jos joku tekee kokeiluja, ja havaitsee eroja.

Anne

[Tuukka Kumpulainen]

Mielenkiintoinen puheenvuoro. Monesta kansatieteellisestä teoksesta löytyy mainintoja mm. siitä, milloin puu pitäisi kaataa jotta se ei lohkeile kuivuessaan. Kalifornian intiaanienkin mukaan nousevan tai täyden kuun aikaan kaadettu mendocinontammi ei halkeillut kuivuessaan (tämä puulaji on tunnetusti vaikea kuivattava). Toisaalta löytyy tietoja, joiden mukaan halkeilemaan altis puu pitää kaataa nimenomaan laskevan kuun aikaan jotta se säilyy ehjänä. Sääntöjä tuntuu olevan yhtä monia kuin tietäjiäkin.

Saattaa hyvinkin olla, että kuun asento vaikuttaa veden määrään ja nestevirtauksiin elävässä puussa, ja sillä saattaisi näin ollen olla vaikutusta puun kuivumiskäyttäytymiseen, kenties jopa kosteuselämiseen. Mutta miten selitetään se, että puuaineksen sitkeys muuttuisi kaadon hetkellä vallinneen kuunvaiheen mukaan? Näissä asioissa on äärimmäisen helppoa lipsahtaa huuhaan puolelle - jos tiettyyn aikaan kaadettu haravanvarsi on erityisen kestävä, kuinka voidaan tietää, että lujuus on kaatoajan eikä jonkin toisen puun lujuuteen vaikuttavan tekijän, kuten yksinkertaisimmillaan varren uloimpien, rasituksen vastaanottavien lustojen paksuuden ja solukon rakenteen ansiota? Ylipäätään "lujuuden" ja "kestävyyden" kaltaiset ominaisuudet ovat ilman kriittisellä otteella tehtyjä, tieteellisen tarkastelun kestäviä kokeita hyvinkin subjektiivisia käsitteitä.

Kuten Anne huomioi, vaihtelevat lajin sisälläkin puuaineksen ominaisuudet valtavan paljon, ei vähiten kansanperinteessä tuntemattomien perimätekijöiden ansiosta. Niinpä kansatieteellisten puunkäsittelyoppien todentaminen kokeellisesti olisi suunnaton työmaa. Jokaiseen kokeeseen tarvittaisiin lukuisia ominaisuuksiltaan identtisiä puuyksilöitä (jos tämä olisi edes mahdollista), jotta muuttujista päästäisiin oikeasti tutkimaan kohteena olevaa. Jopa puunkäyttäjän eliniän aikana kertynyt, tarkkaan muistiin kirjattu kokemus olisi todennäköisesti aineistoltaan riittämätöntä, ja tiedon sijaan käteen jäisi nippu anekdootteja. Mielipiteitä kannattaa toki kuunnella, kunhan muistaa pyytää toisenkin ja ennenkaikkea käyttää omaa harkintaa.

Itse olen viimeisen kolmen vuoden ajan kaatanut puuni pääasiassa yhden perimänäkemyksen mukaisesti nousevan kuun aikaan, tietysti loppusyksyn ja kevättalven välisenä aikana (harmikseni en tarkistanut kuun asentoa edeltävien kymmenen vuoden aikana kertyneissä kaadoissa). Vielä en ole pystynyt havaitsemaan eroa tällöin ja joskus muulloin kaadettujen puiden halkeilun tai kieroutumisen määrässä tai laadussa. Kuivattavaa puutavaraa ympäröivän ilman kosteuden, lämpötilan ja liikkuvuuden vaikutus on sen sijaan selvä. Lajista riippumatta mm. lustojen leveys, rakenne ja puuaineen tiheys vaihtelevat omissa raaka-aineissani niin paljon, että en suurin surminkaan uskaltaisi tehdä johtopäätöksiä kaatoajankohdan vaikutuksesta puun lujuuteen.

Puujousen kaltaisen kojeen valmistuksessa ovat materiaalin hienovaraiset ominaisuudet joka tapauksessa tärkeysjärjestyksessä listan loppupäässä. Keskinkertaisesta puusta saa muutamalla pienellä huomiolla huomattavasti paremman, kestävämmän jousen kuin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kaadetusta ja kuivatusta valioaihiosta jossa samat materiaalista riippumattomat tekijät on huomioitu hieman heikommin.

[Tuukka Kumpulainen]

Täytyy vielä mainita, että arvostan suuresti Annen kaltaisia, perinteistä ammentavia puunkäyttäjiä. Heidän tietonsa ja kokemuksensa ovat arvokkaita. En kuitenkaan halua, että näitäkin sivuja selailevat aloittelevat jousenrakentajat saavat käsityksen, että jousipuu on kaadettava johonkin tiettyyn aikaan kuusta jotta siitä saa hyvän jousen, tai että monivuotinen kuivaus tekee puusta olennaisesti parempaa, kun maailma on pullollaan hemmetin hyviä jousia joissa näitä ohjeita ei ole lainkaan noudatettu. Moni jousi jäisi liian eksaktien oppien alla kokonaan tekemättä, kun sitä juuri oikeanlaista raaka-ainetta ei olisi saatavilla. Tai sitten epäonnistumisille löydettäisiin helpot, perusteettomat perustelut puun vääräoppisesta kaadosta tms.

[Guest]

vissi perä silti,tuossa perinnetiedossa.
jouset ei vain ole yhtä pitkäikäisiä kuin rakennukset tai veneet,ja niin suoraan sään armoilla.

tuli mieleen vielä heittää hirsirakentamiseen....
vanhastaan veisteltiin/aseteltiin hirret rakennuksiin,tiukempi kasvupuoli ulospäin.ja hirsien kierteet saman suuntaisina jottei ne kosteuseläessään vääntele ja rutisuttele runkoa-hiljainen talo.

vanhan rakennuspuun ominaisuudet on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä.puupelto,nopee kasvu,suppee perimä plus-puilla,yms...ajattelun myötä.sitä kautta puupeltojen perimäkin yksipuolistuu,ja esm kuivuuden/poikkeavien sääolojen tai tuholaisten vaikutus on kovempi....puhumattakaan muista vaikutuksista...kiitos siitä metsäsektorille.

mut jousipuuta on herkästi edessä.ja kasvun monipuolisuus rehottaa.
missä ei ois ryteikköö,jossa ei olisi sopiva runkosta pihlajaa, tuomea, yms,yms.poistettavaksi veistelyyn?

ei silti,etteikö kaato ajankohta jousen bonustamiseen voisi vaikuttaa...
rakennusperinnössämme se ainakin tuntuu olevan fakta.mutta kuten tuukkakin kirjoitti,myös kasvupaikka,-tapa,jatkokäsittely kuivauksineen, yms...? yhtä tärkeää linkkiä tavoiteltuun loppu tulokseen.mutta en o`omia keppejä/runkoja:raakaaineita kerätessä kiinnittänyt tähän huomiota.
muutoin kuin pyrkimällä talvella apajalle.

täällä hkissä on vieläkin joissain syreeneissä nahkeat ja vihreet lehdet....talvi yllätti silti monet puuvartiset.
ehkä noi ruusunmarja pusikot on jo enempi talviteloille menneitä,kun ovat jo kuivilta lehdistöiltään suurimmat pois pudottaneet?oksa-saksetkin löytyi pari päivää sitten...

annen maininta mm.venelaudan keveydestä laitto silti aprikoimaan,pitäisköhän tuon tulevan ompun kanssa ottaa kalenterin kanssa..
toni

[jkekoni]

Otollisia aikoja puun kaatoon ovat:

Juhannus ja elokuun lopun ja syyskuun alun viikonloput.
Viikonpäivistä puun kaatoon otollisin päivä viikossa on lauantai.

[Juri]

Kiitos Anne, mahtavan hyvää perimätietoa! Täytyypä aloittaa selvittämällä kalenterista kuun vaiheet Matin kanssa kaadettujen katajien osalta.
Tammi-helmikuun hyvistä puolista tieto oli vielä mennyt perille jopa minulle asti, joku selitys asialle oli että silloin rungoissa olisi vähiten vettä.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuukka Kumpulainen]

Se, että puut olisivat erityisen kuivia keskitalvella on yksi niistä myyteistä, joita viljellään edelleen niin kirjallisuudessa kuin puheissakin. Todellisuudessa useimpien suomalaisten puiden tuoretiheys on korkeampi talvella kuin kesällä, puun sisältämän vesimäärän ollessa usein alhaisimmillaan syksyllä ja suurimmillaan keväällä.