Jousi

[Matti]

Tilleröin toissapäivänä rawhidellä päällystettyä pähkinäpensasjousta jossa on reilut vastakaaret ja reilusti paunoja. Laitoin jousen normaalisti tilleröintikeppiin ja tasapainotin lavat symmetrisiksi jäykkyyden ollessa minulle sopiva. Sitten laitoin oikean pituisen jänteen paikoilleen ja yllätys, jousi oli AIVAN epäsymmetrinen, jolloin päätin tasapainottaa lavat jänteen ollessa kiinni ja tietysti jousesta tuli liian löysä lutku. En ole vieläkään keksinyt miksi tillerikepissä jousi näytti hyvältä mutta oikean jänteen kanssa se oli kuitenkin ihan Quasimodo. Onkos ideoita?

[Tuukka Kumpulainen]

Kuinka paljon taivutit kaaria tilleröintijänteen kanssa? Kuinka monta kertaa "jännitit" jousen kaaria työstön lomassa? Puukaari reagoi viiveellä ohentamiseen - äkkiseltään hyvältä näyttävä kaari voi olla pahasti pielessä, kun puu lopulta lähtee taipumaan. Erityisesti refleksikaaret ovat pahoja tässä suhteessa - tein aikoinaan jalavapuisen perryjousen, jonka toinen kaari ei meinannut millään taipua riittävästi. Ohensin kaarta niin paljon, että sen tilleri oli kohdallaan, ja ammuinkin tällä jousella yhdet kisat läpi ongelmitta. Vasta ehkä viidenkymmenen täyden vedon laukauksen jälkeen kaari sitten lähti taipumaan ja murtui eniten ohentamastani kohdasta.

Tämän jälkeen olen muistanut jännitellä vähänkin vastakäyriä tai mutkakaarisia jousia kymmeniä kertoja löysän tillerijänteen kanssa ja poistaa hyvin pieniä määriä puuta ennen jänteelle panoa. Lepotilassakin olevan jousen kyljet kertovat paljon kaarta pitkin sihdatessa: jos kaari ei ohene tasaisesti tai jokin kohta näyttää liian ohuelta, se todennäköisesti on, vaikka taipuma ei siihen vielä viittaisikaan. Jousi, joka ei tunnu kohtuuttoman jäykältä ensimmäistä kertaa jänteelle pantaessa on valmistuttuaan yleensä lussu. Puuvatsa mukautuu toistuvaan rasitukseen vasta ajan kanssa: yhtäkkiä huomaa, että jousi menee jänteelle vaivatta ja on hyvin lähellä lopullista jäykkyyttä, kun vain vähän aiemmin ohimosuoni oli ratketa jänteen virityksessä.

[Matti]

Taivuttelin ainakin 20-30 kertaa joka ohennuksen jälkeen ja muutenkin normaalia venytysjumppaa tulee harrastetua aina tilleröinnin yhteydessä.

Tuli mieleeni että kun tillerijänteenäni oli joku valkoinen punottu muovinaru joka venyy, niin ehkä se vaikutti. Pitää tehdä dacronista kunnon tilleripunos nin se ei ainakaan ole syyllinen tulevaisuudessa.

[Simo Hankaniemi]

Raskaat vastakaari- ja refleksijouset ovat vaikeita tilleröidä, aivan kuten Kumpulainen kuvasi. Minullakin olisi monta kauhutarinaa kerrottavana. Moni 60-70 -paunaiseksi aiottu jousi on lopulta asettunut 40-50 paunan väliin, kun ensin tilleröinti muka on kohdallaan, mutta kohta toinen puoli antaa enemmän periksi. Ja kun tämän on korjannut, onkin toisen lavan vuoro kapinoida. Tohtori B. Graysonin mukaan sarvijousen tilleröinti voi kestää vuoden ja uskon sen. Minulla muutamien jousien tilleröinti on kestänyt kuukausia ja lopputulos ei silti tyydytä. Ei siinä voi muuta kuin yrittää edetä hitaasti ja paljon koeammuntaa joka välissä vajaalla vedolla.

Nämä ongelmat eivät taida olla uusia, sillä monessa museojousessakin tilleröinti näyttää olevan vähän pielessä, eikä kaikesta voi syyttää museoiden asiantuntematonta henkilökuntaa, joka olisi runnonut jouset pilalle.

Nuorempana en ollut aivan niin tarkka tilleröinnin suhteen. Käänsin vain heikomman puolen ylös päin ja menoksi. Valokuvien perusteella moni abo on myös aikoinaan ratkaissut ongelman tällä tavalla. Nyt vanhempana en "kestä" enää millinkään eroa tilleröinnissä. Ehkä se on vain teknistä tietämättömyyttä.

[Simo Hankaniemi]

Yksi pointti tilleröinnissä on se, että lapojen taipuminen näyttää erilaiselta, kun jousen kääntää toisin päin. Ainakin minun silmissäni vasen lapa näyttää aina taipuvan melkein aina paremmin kuin oikea. Jos tilleröi vain yhdeltä puolelta katsoen, niin vaikutelma voi ollakin erilainen, kun jousi viritetään normaalisti.

[Arwi]

Milloinka tuo epäsymmetrinen tilleri muodostuu ongelmaksi?
Tottahan minäkin olen aina yrittänyt saada lavat kaartumaan samoin, mutta oksista ja muista "syistä" ei tulos ole aina ollut välttämättä ihan symmetrinen.

[Simo Hankaniemi]

Tilleröintivirhe voi olla joko esteettinen tai funktionaalinen haitta. Onhan se haitta, jos jousen ilmiasu "ärsyttää". Samasta syystä ihmiset ovat yleensä nähneet paljon enemmän vaivaa nuolenkärkien muotoilussa kuin mitä olisi funktionaalisesti ollut tarpeellista.

Funktionaalinen haitta on vakavampi, sillä jos jokin kohta lavassa taipuu suhteettoman paljon, jousi murtuu tai ainakin myötäkäyristyy ja menettää tehoaan. Vastaavasti esim. työtä tekemättömät jäykät kohdat vähentävät tehoa ja aiheuttavat rasituksen kasvua muualle lapaan.

Oleellisinta on se, miten jousi taipuu täydessä vedossa. Jousi saa näyttää huonolta vireessä ollessaan, mutta täydessä vedossa tilleröinnin pitäisi olla kohdallaan, jos haluaa jousesta parhaan suorituksen irti. Jousi voi kyllä toimia riittävän hyvin, vaikka se olisi huonosti tilleröity, jos jousi on ylipitkä vetoon nähden ja kestää tämän vuoksi tilleröinnin puutteet.

Lyhyt jousi ei ole yhtään sen armottomampi tilleröinnin suhteen kuin pitkäkään, sillä molemmissa vetopituus on sama suhteessa jousen pituuteen (kun puhutaan yksipuisista jousista).

[Mika]

[Simo Hankaniemi]

Kyllä minulta ainakin sujuu lyhyen jousen (yksipuisen) tilleröinti vähintään yhtä helposti kuin pitkän, ellei helpomminkin. Olen nähnyt niin monen jousentekijän katkovan pitkiä jousia, että en menisi kehumaan niiden olevan armollisempia tilleröintivirheille. Ellei sitten puhuta näistä siriono-intiaanien 3,6-metrisistä jousista. Huonosti tilleröity tai väärin kohdeltu jousi hajoaa pituudesta riippumatta.

[Mika]

[Simo Hankaniemi]

Lyhyellä puujousella ei tietenkään kannata yrittää "hieman pitempää vetoa". Jousen täytyy olla ainakin 2,3 kertaa nuolta pidempi, jotta on toivoa kestävästä suhteesta. 140 cm:n jousella ei voi ampua kuin noin 60 cm nuolia ja 115 cm jousella 50 cm nuolia.

Vetoon nähden ylipitkä jousi tietysti kestää tilleröintivirheitä paremmin kuin juuri määrämittaan tehty. Mutta parempi on opetella tilleröimään kunnolla kuin luottaa ylimääräiseen pituuteen.

[MikaNuotio]

[Simo Hankaniemi]

No onhan tuo tietysti ihan hyvä näkemys. Tärkeintähän on saada aikaan jousi, joka toimii, elää ja potkii.

[M. Haverinen]

[Simo Hankaniemi]

Tuo luku 2,3 on vain peukalosääntö. Jotkut jouset eivät kestä silläkään suhteella, vaan vaatisivat enemmän pituutta. Mitä jäykempi jousi on (ja mitä kapeampi ja paksumpi lapa) niin suhdeluvun täytynee olla isompi. Jäykkiä pitkiä englantilaisia sotajousia ei välttämättä vedetty 28 tuumaa, vaikka jousen pituus ja nuolten pituus antaisi siihen mahdollisuuden. Monet miehet olivat siihen aikaan lyhyehköjä nykymittoihin verrattuna ja 26 tuumaa taisi olla monien todellinen vetopituus.

Muistaakseni Howard Hill teki jousensa pidemmiksi kuin 2,3 kertaa nuolen pituus ja hänhän käytti jäykkiä kapealapaisia jousia. Olen tehnyt puujousistani enimmäkseen alle 60-paunaisia ja niillä tuo suhde 2,3 ainakin on toiminut kiitettävästi. Eräässä lyhyessä marjakuusijousessani suhde oli 2,17, paunoja 55. Jousi kesti tätä rasitusta yllättävän hyvin, odotin sen hajoavan heti kättelyssä. Puolen vuoden käytön jälkeen jousi sitten räjähti.

[Martti Auer]

Se vähän riippuu, jokin jousi saattaa kestää joitakin satoja laukauksia, ja sitten tämä pärähtää, jos se on liian timmiksi tilleröity pituuteen ja vetopituuteensa nähden. Puun laji on tässä ratkaiseva, jos tekee katajasta, niin siinä tuo maaginen suhdeluku "2,32" on todennäköisesti eri mitä jossakin toisessa puulajissa, kuin esimerkiksi marjakuusessa. Se voi olla ihan yksilöllistäkin johonkin puuhun nähden. Kataja kannattaa jättää vähän pidemmäksi, jos sille haluaa pidemmän käyttöiän, todennäköisesti myös marjakuusen. Osage orange nyt varmaan pelittää aivan hyvin. Tiedä siitä, ehkä asiaan liittyy myös tuo puun maaginen kuivausprosessi. Kuitenkin jos se jousipuu on liian kuiva, niin se voi pärähtää aivan kappaleiksi lyhyemmälläkin vetopituudella, mitä tuo maaginen 2,3, tiedä siitä. Siinä kannattaa olla varovainen, jokin jousi voi, vaikka kataja kestää aivan hyvin. Se riippuu paljon tilleröinnistä, mutta jos sitten vetää sen 2 mm liian pitkälle niin palikat lentelee.

Minulla on ollut aina epäonnea näiden "pidempien" jousten kanssa, ne voi katkeilla täysin selittämättömistä syistä, eivätkä nämä vaikuta pelittävän koskaan. Ei pidempiä jousia ole jotenkin helpompi tilleröidä, melkein päinvastoin, ei pidemmät jouset ole jotenkin alottelijoiden pelejä, kun ne olisivat helpompia tilleröidä. Eikä asiaa kannata välttämättä lähteä tekemään nyt niin helpoimmankaan kautta. Mikäli tekee jonkin jousen ja siinä voisi joustaa tilleröinnin suhteen, koska se olisi "helpompi" tehdä: niin silloin ei vain opi sitä tilleröintiä, jolloin ei voi tehdä kuin huonoja jousia. Näissä pitkissä jousissa on muutenkin turhaa työtä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[M. Haverinen]

[Simo Hankaniemi]

Ei ole tullut testattua tuota Haverisen ajatusta, että tekisi muuten samanlaisen jousen, mutta paljon vahvempana. Saarnilankkumateriaalin kohdallahan sen voisi kyllä helposti testata. Pidetään mielessä. Minulla on autotallissa aika paljon saarnea ja aivan hyvin voisi tehdä tällaisen tekniikan maailman testin joskus keväällä.

Muutenkin on jäänyt vähälle jousten valmistus testitarkoituksiin. Tuo hieman aikaisemmin mainitsemani marjakuusijousi (122 cm, 55 paunaa, nuoli 56 cm) oli tehty ihan kokeilumielessä ja se onkin yksi harvoja tapauksia. Puu oli niin huono, että vuosikausia teki mieli tehdä siitä saunapuita. Säästelin sitä vain siitä syystä, että se oli marjakuusta. Lopulta päätin tehdä siitä puujousen ihan vain nähdäkseni, miten homma onnistuu. Jousi ei olisi kestänyt noin pitkää vetoa muuten, mutta se oli keskeltä myötäkäyrä ja päät vähän vastakäyrät. Lopputuloksena oli yllättävän toimivan tuntuinen peli, ammuin sillä yhden fasaanikukonkin. Tämä jousi ampui pituusammuntanuolta parhaimmillaan 190 m. Kokeilin sitä peuran ruhoon Kuralassa, uppoama oli 47 cm leikkurinuolella, jonka kärki ei ollut parhaassa terässään. Eli siis noinkin lyhyt vahvistamaton puujousi on kyllä tappokone tarvittaessa.

[Simo Hankaniemi]

AI niin, meinasi unohtua Haverisen toinen kysymys. Tuo pohdiskelu monien engelsmannien noin 26 tuuman vedosta ei ole omaa keksintöäni. Olen lukenut sen jostakin vuosia sitten, mutta lähdettä en valitettavasti muista.

Olen lukenut myös jonkun amerikkalaisen alan ekspertin väitteen, että monet nykyajan jousiampujat kuvittelevat vetonsa olevan pitempi kuin se todellisuudessa on. Eli monilla nykymiehilläkin veto on käytännössä alle 28 tuumaa, vaikka he muuta väittäisivät. Miehet ilmeisesti haluvat liioitella ulottuvuuttaan.

[M. Haverinen]

[Martti Auer]

Kahta en vaihda tonen on Turun sinappi... ja.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Mika]

Iskupituus ratkaisee enemmänkin.
6" jännekorkeus vähennettynä 32" vetopituudesta on 26".
6" jännekorkeus vähennettynä 28" vetopituudesta on 22".
4" jännekorkeus vähennettynä 32" vetopituudesta on 28".
4" jännekorkeus vähennettynä 26" vetopituudesta on 22".
4" jännekorkeus vähennettynä 22" vetopituudesta on 20".
jne...

[Mika]

[MikaNuotio]

Edelliseen lisäys: Kun puhutaan jousista missä on ainoastaan puuta. Jänneselkäiset ovat eriasia ja joku toinen osaisikin niistä kertoa huomattavasti enemmän kuin itse.

[Simo Hankaniemi]

Jännejousien kohdalla oikea suhdeluku on suunnilleen se, että jousi on kaksi kertaa nuolenvarren pituus plus 5 cm. Jos jousi on tätä lyhyempi niin riski kasvaa oleellisesti, että vatsapuolelle tulee ryppyjä. Ja vaikka ryppyjä ei tulisikaan, niin jousi väsyy nopeammin. Tietysti voi käyttää myös ylipitkiä nuolia ja niiden kanssa vajaata vetoa, kuten abot ovat aika usein tehneetkin. Tällöin on vain vaikeampi tietää, onko vetopituus jouseen sopiva.

[MikaNuotio]

Tarkoitatko että nuolenvarrenpituus olisi sama kuin vetopituus ?
Tarkoitatko vatsapuolen rypyillä samaa kuin hiusmurtumilla ?
Miksi ylipitkillä nuolilla pitäisi käyttää lyhyempää vetoa kuin veto on ?
Eikö ylipitkä nuoli ole ylipitkä vain nuolen paksuuden ja kevyen kärjen vuoksi joka on varsin yleinen syy nuolen ylipituudelle ellei nuolta kavenna ja ampuu sellaisenaan.
Tai sitten syynä voi olla että menet norsua ampumaan.

[Simo Hankaniemi]

Nuolenvarren pituus on tietenkin eri asia kuin vetopituus, aivan kuten jousen pituus on eri asia kuin sen toimivan osan pituus (eli pituus jänneurasta jänneuraan).

Tarkoitin "rypyillä" juuri niitä poikittaisia murtumia, mitä jousen vatsaan joskus tulee huonon tilleröinnin tai liian pitkän vedon takia. "Hiusmurtuma" on toisinaan liian vähättelevä termi, kyllä ne joskus ovat pikemminkin "rypyn" näköisiä. Voisi kai niitä "selluliitiksikin" sanoa. Epämiellyttävä näky joka tapauksessa.

[MikaNuotio]

Niin hiusmurtuma saattaa kyllä näyttää erilaiselta jänneselkäisellä jousella ja täyspuisella jousella. Hair cracks on usein termi mihin törmää ja sellaisena ole sitä tottunut pitämään ja niitä syntyy helposti esimerkiksi Saarneen tai Vaahteraan vatsapuolelle puuta ylirasitettaessa. Jänneselkä saattaa puristaa puuta enenmän kasaan joten se voi näyttääkkin erilaiselta mutta ilmeisesti on ihan samaasia.
Toistaiseksi en ole nähnyt yhtäkään sellaista Hikkorissa kun opettelin nykyisen mallin tekemään pitkälti Saarnen ja Vaahteran avulla ja niiden kestävyyden ehdoilla.

[Simo Hankaniemi]

Jännejousessa murtumat ovat tosiaan usein rajumman näköisiä kuin puujousessa. Minulla ei ole enää pariin vuosikymmeneen ollut niitä ongelmia, mutta 1980-luvun alkupuolen jännejousissa niitä oli turhan usein.

[Tuukka Kumpulainen]

Olen huomannut että harva ampuu sillä vetopituudella millä kuvittelee ja millä on esimerkiksi jousensa jäykkyyden mitannut. Tämä pätee yhtä lailla pitkää kuin lyhyttä vetoa käyttäviin. Ampuja saattaa sanoa, että jousensa on 60-paunainen 24" vedolla, mutta ampuessaan kuusikymmensenttistä nuolta siitä jää kymmenen senttiä vetämättä, ja jousi on todellisuudessa 50 paunaa 20" vedolla. Huomasin tämän omassa ammunnassanikin: vaikka ankkuroin poskelle, hivutin huomaamatta päätä eteenpäin ja veto lyheni ainakin kaksi tuumaa. Sittemmin opettelin pitämään pääni aloillaan ja nyt voin totuudenmukaisesti sanoa, että vetopituuteni on 28", sama, jolla mittaan jousteni jäykkyydet. Vetopituutta kannattaa tarkkailla, jänteen iskupituus on tärkein yksittäinen tekijä jousen heitossa: tuuman huomaamaton lyhennys pienentää heittoa 5 - 10 paunaa vastaavasti jousityypistä ja -mallista riippuen. Eikä ainakaan minun kokemukseni mukaan lyhyellä vedolla ole yhtään helpompi osua kuin pitkällä.

[MikaNuotio]

[Guest]

Onko se sitten tilleröintivirhe jos jousi tehdään pidemmälle vetopituudelle kuin vetopituus on niin kyllähän se voi sitäkin olla mutta jos ei sitä virheenä pidä voi sellaisellakin jousella ampua ja sellaiseen mukautua.

[Martti Auer]

Materiaali tietysti kannattaa valita, lasikuitu ei toimi jännejousessa, vaikka saattaisikin olla siinä oiva materiaali, jolloin tekijä loihtii itse materiaalinsa, mikäli käyttää lasikuitua jännejousen selässä.

Sitten kun on ne oikeat materiaalit, niin on aivan tekijästä itsestään kiinni, että tietää mikä toimii ja mikä ei, materiaali ei sitä itsestäkään loihdi: että materiaali itsessään tietäisi, että mikä toimii ja mikä ei. En tiedä onko sellaisia kuin huonoja materiaaleja olemassakaan, kyllähän jännejousessa voi käyttää vaikka pajua puuna, tuskin se mikään ongelma on. On aivan tekijästään itsestään kiinni, että saa "huonotkin" materiaalit toimimaan.

Hyvin usein kuvitellaan, että "materiaalin" itsensä olisi tehtävä se jousi, mikä on yleensä juuri sitä modernistien huuhaata. Aina kannattaa pyrkiä tutustumaan mahdollisimman moneen materiaaliin, oli tämä sitten vaikka pajupuuta tai luumupuuta. Mikäli ei tiedä muidenkaan "huonompien" materiaalien ominaisuuksia, niin tuskin tietää silloin hyvienkään materiaalien ominaisuuksia, eikä voi silloin tehdä kuin sutta suden perään, vaikka kaikki näyttäisikin päällisin puolin "hienolta". Mutta moni kakku päältä kaunis.

Kyse on lähinnä siitä, että miten sitten osaa käyttää niitä materiaaleja, ym. Se ei auta jos on huonosti tehty jousi "hyvästä" materiaalista, siinä tuskin pääsee puuta pidemmälle.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Niin, ehkä se voisi olla jonkinlainen jousentekijän testi, että pystyy tekemään pajusta toimivan jousen, jonka kantama on ainakin 150 m.

[MikaNuotio]

Materiaalien osuus on koko prosessissa aina vähintäänkin yhtä merkittävä kuin tekijänkin osuus. Ei jousentekijä ole joka jousen työn ja osuuden ammunnassa tekee.

Tältä näyttää,

[Juri.]

[M. Haverinen]

[MikaNuotio]

[Simo Hankaniemi]

Mika, miksi nimität jousen poikkileikkausta "profiiliksi"? Profiili tarkoittaa "sivukuvaa", siis sitä, miltä jousi näyttää sivulta katsottuna joko virittämättömänä tai vireessä olevana. Profiilista ei välttämättä näe, onko vatsa tasainen vai pyöreä.

"Poikkileikkaus" tarkoittaa sitä, miltä lapa näyttäisi poikki sahattuna, päästä katsottuna. Kun keskustellaan vatsan muodosta, puhutaan yleensä kaaren tai lavan poikkileikkauksesta.

[MikaNuotio]

Sivustahan sitä läpileikkaustakin katsotaan ? Hieman eri sivusta vain.

[Rikala]

Ammattipiireissä puhutaan pituusleikkauksesta.

[Simo Hankaniemi]

Hm, pituusleikkaus. Eikö se ole pikemminkin leikkaus pituussuunnassa eikä poikittaissuunnassa? Jos esim. miekalla lyödään käsivarsi kyynärpäästä poikki, niin onko se silloin "pituusleikattu"? Minusta "poikkileikkaus" kuvaa paremmin ko. tapahtumaa.

[Rikala]

Jep. Mutta alunperin oli puhe jousen profiilista.

Kun katsot sitä katkaistua raajaa sivusta tarkastellaksesi sen profiilia, että löytyykö siitä kädestä habaa vai ei, tarkastelet sen pituusleikkausta.

Toisaalta, vanhoissa miekkakoulujen oppaissa on erilaisia viilto- ja lyömä kulmia. Yhdessä viilletään kasvot diagonaalisti rikki. Mikäs se sitten on.
Diagonaalinen aknehoito?

[Simo Hankaniemi]

Ahaa, joo. Tarkoitit siis pituusleikkauksella profiilia. Kyllähän se termi tietty kuvaa asiaa. Kasvojen diagonaalileikkaukselle en keksi suomalaisempaa vastinetta, ellei sitten "vinoleikkaus" kelpaa. Onhan tämä diagonaalikin melko yleisesti tunnettu ja käytetty termi.

[MikaNuotio]

Profiili on silloin määritelty ymmärrettäväksi muilla saman lauseen sanoilla ellei muutoin sivu tai etuprofiiliksi. Profiili on profiili ja minulle ainoastaa läpileikkauksen äärirajat poikittaisena tai sivuttaisena. Kolmiulotteisesta maailmasta se on itselleni vain kaksiulotteinen versio jostakin eli persoonasta tai objektista. Toisin sanoen pelkkä havainto joka perustuu pelkästään havainnointiin objektista tai ollakseen ainoastaan pelkästään mustaa valkoisella persoonasta.

[Simo Hankaniemi]

Näinhän sen voi nähdä, mutta moni yllättyisi, jos ottaisit valokuvan vaikkapa Martti Auerista suoraan ylhäältä päin ja selittäisit sen esittävän Auerin profiilia.

[MikaNuotio]

Profiili on neliölläkin ja kukapa uskoisi sen olevan ylhäältä, vasemmalta, oikealta tai alhaalta ellei siitä erikseen mainittaisi.
Profiilin saa kolmiulotteisen objektin jokaisesta kulmasta riippumatta mistä kulmasta.

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Okei, antaudun, jos kerran sanakirja hyväksyy myös poikkileikkauksen profiiliksi.

[Juri]

Lentokoneen siiven tai purjeen poikkileikkausen kohdalla on tapana puhua profiilista. Autojen, veneiden, ihmisten tms. kohdalla profiilina pidetään yleisesti sivukuvaa ns. silhuettia. Profiili ja poikkileikkaus ovat erittäin ymmärrettäviä ja yleisesti käytössa olevia ns. ammattitermejä. Tai sitten täytyy puhua sivuprofiilista ja poikittaisprofiilista taikka pituus- ja poikkileikkauksesta jos haluamme ymmärtää toisiamme. Profiilista tai sitten profiilista puhuessa jää asia hieman epäselväksi. Kirjoista löytyy monenlaista tietoa, mutta hyvä ettei kukaan ollut ihan väärässä.
_________________
Kantapään kautta.