BALTIC ARROW CUP 2000
Simo Hankaniemi

Baltic Arrow oli ensimmäinen knuutinpoikien järjestämä kilpailu uudella Kustavin radalla. Aloite kisan järjestämiseen tuli Suomen jousimetsästäjäin liitolta. Baltic Arrow oli vuorovuosittain Suomessa ja Ruotsissa järjestettävä kisa, jonka oli aikoinaan ideoinut Juha Kylmä kumppaneineen. Tiettävästi kisaperinne ei ole jatkunut enää viime vuonna.

Kustavin Viherlahdessa 15. -16. heinäkuuta 2000 pidetty Baltic Arrow -kilpailu sujui sateisissa merkeissä, kuten koko kesä. Erityisesti lauantaina vettä riitti. Useimpia kilpailijoita sade ei tuntunut erityisemmin haittaavan. Ihmeen hyvin suhtautuivat myös tipi-telttoihin ja kotaan majoitetut vieraat, vaikka makuupussit tuppasivat kastumaan.

Kaarle Knuutinpojan jousiampujien radan muovikelmulla täytetyt maalit tuottivat jäykimmillä taljoilla ampuville ja muutamille muillekin ikäviä yllätyksiä, sillä nuolet eivät pysähtyneetkään riittävän hyvin. Maaleja jouduttiin vielä ennen kisoja häthätää yötä myöten vahvistamaan vanerinpaloilla ja muilla materiaaleilla. Järjestäjien puolella oli pientä paniikin tapaista, kun totuus paljastui.

3D-kuvien piti olla taljatestattuja, mutta näin vain kävi. Ehkä täytteenä olisi pitänyt olla betonia. Kuvat eivät muutenkaan olleet silmää hivelevän esteettisiä, mutta tämä oli sitä amerikkalaista muotoilua. Wapitin etujalkakin näytti alkavan jo kaulan kohdalta. Rata sinänsä on miellyttävän vaihteleva, on metsää, suota ja kallioluolaa.

Talja-ampujat kokivat ongelmalliseksi myös säännön, jonka mukaan laukauksen on tapahduttava viiden sekunnin kuluessa siitä hetkestä kun ampuja on rastilla, nuoli jänteellä ja valmiina ampumaan. Tällä oli tarkoitus tasoittaa taljan, perinteisempien jousten sekä tähtäinampujien ja paljaalla pärjäävien eroa. Tällaista tasoitusta talja-ampujat eivät selvästikään pitäneet tarpeellisena.

Vaikeuksista huolimatta kilpailu saatiin käydyksi ja sateen tauotessa lauantai-iltana tunnelmakin alkoi nousta. Oli inspiroivaa kuulla vanhojen ja uusien tuttavien juttuja jousiammunnan ihmeellisestä maailmasta. Markku Anttilakin oli juuri kotiutunut Skotlannista viiden päivän jousikisoista. Illalla pidettiin myös epämuodollisempi jousikilpailu pudotusperiaatteella. Kaikki ampuivat samalla jousella, joka oli unkarilainen klassinen yhdistelmäjousi. Väline oli kaikille uusi tuttavuus. Kaarle Knuutinpoikien Tero Vesala voitti saaden palkinnoksi villisikapaistin.

Illan kuluessa halukkaat saivat kokeiltavakseen vielä hieman epätavallisemman jousiaseen, kiinalaisen puoliautomaattisen varsijousen. Näitä on valmistettu muutamia versioita viime talvena Turussa, arkeologisessa kokeiluverstaassa. Puoliautomaaatti oli Kiinassa käytössä sotilasaseena vielä 1890-luvulla. Sillä ammuttiin lyhyitä sulattomia myrkytettyjä nuolia. Väline oli ilmeisesti tehokas ainakin ammuttaessa muurilta kohti ylös yrittävää vihollisjoukkoa.

Sunnuntai sujui jo sateettomasti ja kilpailun toinen kierros vietiin läpi. Varsin moni kilpailija tuntui hukanneen nuolia sammalikkoon. Knuutinpoikien "miinaharavaa" yritettiin käyttää apuna etsinnöissä, mutta kosteus oli tilapäisesti turmellut laitteen.

Mitä tästä kaikesta opimme? Ainakin sen, että primitiivijousiseuran kannattaa keskittyä järjestämään primitiivijousikisoja. Taljakisoja järjestäkööt taljaseurat. Nämä välineet ja niihin liittyvät ideologiat ovat siksi erilaisia, että yhdistäminen on turhan hankalaa. Ovathan pingviini ja jääkarhukin aivan erilaisia ja siksi ne asuvatkin eri navoilla.

Takaisin ylös