JOUSEN JA NUOLTEN KÄYTTÖOHJEITA
Simo Hankaniemi
Ohessa on muutamia hyväksi havaittuja ohjeita
vasta-alkajille. Puujousien ja nuolten käyttöohjeita ei
ole liiemmälti suomeksi saatavana. Teknojousia ja nuolia varten
laaditut kirjoitukset eivät yleensä sellaisinaan sovellu
perinnejousiampujalle.
1. Jousen viritys
Jousen virittäminen tarkoittaa jänteen asettamista paikoilleen,
jolloin jousi on ampumakunnossa. Virittäminen on jousen kestävyyden
kannalta tärkeä toimitus, joka kannattaa tehdä huolellisesti.
Älä anna kenenkään toisen henkilön virittää
joustasi, vaikka tämä väittäisi homman hallitsevansa.
Viritystapoja on lähinnä kaksi. Ota haara-asento,
kuvan 1. osoittamalla tavalla ja aseta jousi jalkojen väliin,
kädensija vasemman pohkeen kohdalla. Tartu vasemmalla kädellä
ylemmän kaaren päähän, mahdollisimman läheltä
nokkia (jänneuria) ja taivuta jousta. Oikealla kädellä
pidät jänteen silmukkaa ja vedät silmukan jousen
jänneuriin. Tämän jälkeen tarkistat, että
jänteen molemmat silmukat ovat kunnolla nokissa.
Toinen tapa on kuvassa 2. Tue jousen alakaaren pää
jotakin pehmeää esinettä vasten (jotta nokkipää
ei kulu) ja aseta jousi vinoon asentoon. Paina jousta kädensijan
kohdalta oikealla jalkaterällä samalla kun vedät
jännesilmukan nokkiin. Tässä tekniikassa on tärkeää,
että jousi on riittävän vinossa ja että et paina
jousta muualta kuin kädensijan kohdalta. Jos painat esim. alakaaren
kohdalta, jousi taipuu luonnottomasti ja menee pilalle.
Viritetyn jousen jänteen ja vatsan väliä
sanotaan jänneväliksi. Älä käytä puujousissa
suurta jänneväliä, jotta jousi ei tarpeettomasti
rasitu. Peukalosääntönä on, että jänneväli
saisi olla korkeintaan yhtä monta tuumaa kuin jousessa on pituutta
jalkoina. Eli viiden jalan (152 cm) jousen jänneväli olisi
viisi tuumaa (noin 12 cm) jne. Vastakaarisissa lasikuitujousissa
jänneväli on usein paljon pidempi, koska nämä
eivät rasitu samalla tavalla kuin puujousi.
2. Käyttö ja huolto
Pidä jousta vireessä vain niin kauan kuin ammut sillä,
minkä jälkeen otat silmukan irti nokista. Näin jousi
ei tarpeettomasti rasitu. Älä koskaan jätä jousta
viritettynä pitkiksi ajoiksi omiin oloihinsa. Jos annat toisen
henkilön jännittää joustasi, anna nuoli mukaan,
jotta hän ei vedä liikaa. Jousta ei saa laukaista koskaan
ilman nuolta.
Säilytä jousta mieluimmin vaakasuorassa
asennossa ja normaalissa huoneenlämmössä. Kosteus
on puujousien pahimpia vihollisia, joten älä säilytä
jousta esim. kosteassa ulkovarastossa. Oikein suojattu jousi kestää
hyvin roiskeita ja satunnaisen sateessa olemisen, mutta vältä
turhaa kastelemista. Jos jousi on saanut kosteutta, anna sen kuivua
rauhassa ainakin viikon ennen ampumista.
Jousen voi suojata esim. polyuretaani-venelakalla,
mikä on moderni mutta tehokas ratkaisu, tai autovahalla. Perinteisiä
menetelmiä ovat eläinrasva tai erilaiset luonnonöljyt
sekä mehiläisvaha. Shellakan ja pellavaöljyn seos
on paljon käytetty menetelmä. Mehiläisvahan joukkoon
kannattaa lisätä esim. pellavaöljyä ja mielellään
myös tervaa. Pelkkä vaha lohkeilee irti jousesta. Lämmitä
seos astiassa, jotta vaha liukenee. Levitä seos jouseen rätillä
hankaamalla.
Mehiläisvahaseosta tai muuta luonnonmukaista
suoja-ainetta kannattaa laittaa tarpeen mukaan vaikka päivittäin,
jos jousta joudutaan käyttämään kosteissa oloissa.
Myös jänneurat ja päät on vahattava. Perinteiset
aineet eivät anna yhtä hyvää suojaa kuin modernit,
mutta myönteisenä piirteenä on käsittelyn miellyttävyys.
Tervan tai pellavaöljyn tuoksu on jotakin muuta kuin myrkkykemikaalien.
Nuolta ei kannata hylätä, vaikka sulitus
olisi osittain "lohkeillut" toisten nuolten osumien vuoksi.
Varsin kuluneetkin sulitukset toimivat edelleen.
3. Ampuminen
Tartu nuolesta kuten kuvassa 3. Nuolta ei tarvitse puristaa, se
on vain kevyesti sormien välissä. Jänne kulkee aivan
sormenpäiden kohdalla. Aloittelijat tavallisesti ottavat liian
"perusteellisen" otteen, jolloin jänne on miltei
nivelien kohdalla, mikä vaikeuttaa laukaisua. Kun aloitat vedon,
älä koukista vetokäden sormia, sillä se johtaa
nuolen putoamiseen käden päältä. Nuoli lepää
siis vasemman käden päällä jousen vasemmalla
puolella. Pidä jousta hieman oikealle kallistettuna, jotta
nuoli pysyy paremmin käden päällä. Veto tapahtuu
paljolti selkälihaksilla, kuvittele vetäväsi lapaluut
yhteen.
Jos et aluksi jaksa vetää kärkeen
saakka, niin se ei haittaa, sillä lihakset tottuvat harjoituksen
myötä. Kun veto on täysi, pysäytä tilanne
sekunniksi tai kahdeksi, jonka aikana keskityt maalin keskustan
pisteeseen. Älä ammu koko maalia, vaan tosiaan valitset
yhden pienen pisteen, mihin keskityt. Tee tämä aina, vaikka
maalina olisi aivan pieni kohde. Pitovaihe ei saa olla pidempi kuin
pari sekuntia, koska sen jälkeen tarkkuus alkaa huonontua ja
jousi rasittuu tarpeettomasti. Laukaise niin, että annat jänteen
singahtaa sormista, mutta et tee mitään muita liikkeitä.
Pidä jousikäsi vakaana, kunnes nuoli on perillä.
Primitiivijousiammunnassa tyyli poikkeaa länsimaisesta
FITA-ammunnasta (Kansainvälinen jousiampujain liitto) siinä,
että vasen käsi ei ole suora kuten FITA:ssa vaan hieman
koukussa ja myös pää on hieman oikealle kallistunut.
Jousi ei ole kohtisuorassa, vaan oikealle kallistettu. Tämä
asento on myös lääkäreiden mukaan ergonomisesti
oikeampi kuin FITA-tyyli. Laukaisun shokki kohdistuu näin lihaksiin
eikä niveliin.
Ammuntaa varten tarvitset vasempaan käten jonkinlaisen
rannesuojuksen ja oikean käden sormia varten sormisuojuksen
(esim. vanha sormikas, jonka kolmea sormea vahvistat nahalla). Ilman
suojuksia jänne iskee kipeästi ranteeseen ja vetokäden
sormet saavat rakkoja.
Kun alat ammuskella, ammu ensin vain pituutta avoimella
paikalla. Näin saat tuntumaa jouseen ja sinun on helppoa keskittyä
nimenomaan jousen jännittämiseen ja laukaisuun. Kun tuntuma
on saatu, voit aloittaa tarkkuusharjoittelun, mutta isoihin maaleihin
ja vain muutaman metrin etäisyydeltä. Täytä
esim. iso pahvilaatikko sanomalehdillä tai vastaavaa.
Alussa tärkeintä on keskittyä jousen
jännittämiseen ja laukaisuun, tarkkuus tulee vasta myöhemmin.
Aloittelija usein yrittää ampua liian vaikeita maaleja
liian kaukaa, vaikka ei osaa alkeitakaan. Se johtaa vain turhautumiseen.
Pidennä etäisyyttä vasta kun osut tiettyyn maaliin
3 nuolta 5:stä. Harjoittelua helpottaa, jos voit tehdä
sen toisen henkilön kanssa, joka tarkkailee suoritustasi ja
huomauttaa tyylivirheistä. Kerran omaksutuista virheistä
on vaikea päästä eroon.
Metsästyksen kannalta on tärkeintä
osua lähellä oleviin pienehköihin maaleihin. Jos
osut litran maitopurkkiin usein 10 m:n etäisyydeltä, olet
valmis metsälle. Tavallinen metsästysetäisyys jousella
on 20 m tai alle. Erinomaista harjoittelua on ns. "roving",
eli kulkeminen maastossa ja satunnaisten kohteiden ampuminen. Jokin
risu, mätäs, laho puu tai muu kohde 5 - 40 m:n etäisyydellä
on haastava maali. Käytä joko hylsypäisiä nuolia
tai jousiammuntaliikkeistä saatavia kumisia bluntteja, jotka
eivät uppoa liian hyvin sammalikkoon. Roving-ammunnassa nuolia
saattaa kadota tai rikkoutua, joten parhaita nuolia kannattaa säästää
toisenlaiseen harjoitteluun.
Primitiivijousiammuntaan kuuluu olennaisena
osana monipuolisuus. Kannattaa vaihdella ampuma-asentoja, etäisyyksiä
ja maaleja. Tällä tavalla harjoittelu säilyy myös
mielekkäänä. Saman maalin takominen samalta etäisyydeltä
ei jaksa kiehtoa loputtomasti. Myös käytännön
tilanteet eli metsästys ja jousikalastus edellyttävät
kykyä käyttää nopeasti hyväksi eteen tuleva
tilaisuus. Ammunnan on siksi onnistuttava monenlaisissa olosuhteissa.
Takaisin ylös
|