PRIMITIIVISET NUOLET
Simo Hankaniemi
Primitivismi ei tarkoita vain varhaiskantaisia systeemeitä,
tai luonnonmateriaalien ja kivikauden tekniikoiden käyttöä.
Primitivismissä on myös kyse olosuhteiden hyväksikäytöstä,
olivatpa olosuhteet millaisia tahansa. Primitiivistä ideaa
on mahdollista soveltaa urbaaneimpiinkin olosuhteisiin. Näin
on tehty aina. Nuolenkärki on laavalasia alueilla, missä
tätä materiaalia esiintyy. Kivettömillä tasangoilla
kärki on usein ollut luuta, niin Euraasiassa kuin Amerikassakin.
Amazonin viidakossa suurriistakärki on yleensä kovaa puuta,
jonka on kaiken lisäksi todettu leikkaavan melkein yhtä
hyvin kuin muutkin materiaalit.
Epätavalliset kärkimateriaalit
Urbaaneissa oloissamme on mahdollisuuksia, joita kannattaa ainakin
kokeilla nuolten valmistuksessa. Esimerkiksi leikkaavia kärkiä
voi tehdä ikkunalasista, tai lasipullon pohjasta. Myös
lavuaarin tai paskapöntön fajanssia on mahdollista käyttää
kärkimateriaalina. Leikkaa ikkunalasista (tai muusta melko
ohuesta lasilevystä) lasiveitsellä kolmioita. Tämän
jälkeen retusoit esim. rautanaulaa käyttäen kärjen
reunat teräviksi, kummaltakin puolelta. Paina naulan kärjellä
varovasti lasin reunaa, kunnes siitä lohkeaa pieni pala. Jatka,
kunnes olet käsitellyt kolmion kummankin pitkän sivun.
Myös kannan reunaa on syytä muotoilla suipommaksi, jotta
varren kiinnittäminen on helpompaa.
Kivi- ja lasikärkien kiinnittäminen on
yleensä helpointa vesavarteen, mutta muutkin varsityypit toimivat,
etenkin jos kärki ei ole kannastaan kovin paksu. Vesan pää
on helpointa muotoilla kantaan sopivaksi. Halkaise pää
veitsellä, työnnä kärki loveen ja tutki, kummaltako
sivulta on otettava puuta pois, jotta kärki istuisi paremmin
tai suoremmassa. Kun asetus on tehty voit kiinnittää kärjen
jollakin modernilla liimalla. Täytä kaikki kolot varren
ja kärjen välissä liimalla. Lopuksi voit sitoa kärjen
märällä jänteellä tai vaikkapa keinojänteellä.
Sidoksen päälle on syytä laittaa vielä liimaa.
Pelkkä jänisliima ei ole hyvä ratkaisu
lasi- tai kivikärjen kiinnityksessä. Ellet käytä
modernia liimaa aseta varren koloon ja kärjen kantaan pikeä,
tai pihkaa johon on sekoitettu hienoksi jauhettua hiiltä. Kuumenna,
jotta mömmö pehmenee ja työnnä kärki paikalleen.
Sen jälkeen sidot jänteellä ja laitat sen päälle
jänisliimaa.
Lasikärki on kestävämpi kuin voisi
kuvitella, se ei hajoa aina vaikka sillä ammuttaisiin useampiakin
kertoja maahan. Ja terävä lasin reuna on tehokas lihan
leikkaaja. Riistan haavakanavaan tosin saattaa jäädä
pieniä lasinsiruja, jos olet osunut luuhun, joten varo syömästä
sitä kohtaa eläimestä. Lasikärkien etuna on
materiaalin helppo saatavuus ja kärkien työstöön
ei tarvita ihmellisiä välineitä. Olen tehnyt kärkiä
pullolasista käyttämällä työkaluna pelkkää
naulaa. Sarvipiikki on vielä parempi retusointiväline
kuin naula. Intiaanitkin muuten käyttivät paljon pullolasia
kärkinä jo 1600-luvulta alkaen. Apacheilla oli sama termikin
laavalasille ja muulle lasille, "dolguini".
En ole vielä kokeillut puuta leikkurinuolten
kärkimateriaalina, mutta sekin kiinnostaa. Jokin kova laji
kuten mahonki tai saarni toiminee aivan hyvin. Asiasta oli artikkeli
Primitive Archer -lehdessä viime vuonna. Apachet käyttivät
aikoinaan vuorimahonkia keihäiden kärkinä. Kärki
tehdään saman muotoiseksi kuin muistakin materiaaleista.
Ruokonuoleen puukärjen voi tehdä pienriistaa varten myös
poikkileikkaukseltaan kolmiomaiseksi. Kärki on siis samalla
pitkä esivarsi, joka työnnetään ruokovarren
sisään.
Design
Teräskärjen muoto voi olla muukin kuin se tavanomainen
kolmiomainen. Haarakärki on ollut käytössä laajalla
alueella Suomessa ja Siperiassa. Sen tarkoituksena on laajentaa
osumapinta-alaa ja estää nuolta katoamasta. Sitä
on käytetty mm. vesilinnustukseen ja se on käytännöllinen
myös lentoonammunnassa. Haarakärkeä ei pidä
tehdä liian leveäksi, tai nuoli leijailee, eikä lennä
suoraan. Sulituksen voi jättää tavallista leveämmäksi
tai käyttää kolmen sulan sijasta neljää.
Haarakärkeä hieman muistuttava on talttamainen
kärki, joka on helpompi tehdä ja toimii samoin kuin haarakärkikin.
Molemmat sopivat pienriistan metsästykseen eivätkä
ohi mennessään katoa niin helposti kuin kolmiomainsella
kärjellä varustetut nuolet. Talttakärjen teroittaminenkin
on helpompaa kuin "tavallisen".
Joihinkin tarkoituksiin väkäpäinen
kärki sopii parhaiten. Tällöin halutaan varmistaa,
ettei saalis pääse pakenemaan, vaikka osuma olisi huonompikin.
Väkäpäisen kohdalla varsi saa olla paljon tavallista
pidempi, mikä tuo nuoleen lisää massaa ja estää
esim. linnun paon nuolen kanssa. Väkänuoleen voi myös
kiinnittää siiman nokkipäähän, toinen pää
voi olla kiinni esim. jousessa tai irrallisessa palikassa. Ampumamatka
siimanuolen kanssa on tietysti lyhyt, kymmenkunta metriä.
Kiinnitystapoja
Tavanomaisen liimaus- ja sitomismenetelmän ohella muitakin
systeemeitä löytyy. Yksi on sahata rautasahalla lovi tavallisen
ratakärkisen nuolen päähän. Sitten vain työnnät
kolmiomaisen teräskärjen modernin liiman kanssa paikalleen
ja kärki on valmis. Kärjessä ei tarvita ruotoa lainkaan.
Samaa tekniikkaa voisi soveltaa myös pelkkään
puuvarteen, mutta tällöin kannattaa sitoa lankaa tai jännettä
kärjen taakse varren ympäri, jotta varsi ei halkea. Tällainen
kärki ei ole yhtä luja kuin ruodollinen, mutta saattaa
soveltua joihinkin tarkoituksiin, etenkin jos halutaan saada mahdollisimman
nopeatekoinen nuoli.
Edellisen systeemin sovellutus on käyttää
esim. rynnäkkökiväärin hylsyä, jonka toinen
pää kapenee (muutkin hylsyt käyvät). Sahaa rautasahalla
nallipää pois ja työnnä hylsy nuolen varteen.
Varren pää muotoillaan tietysti ensin suippenevaksi. Sahaa
hylsyn kapenevaan päähän lovi nuolenkärkeä
varten samalla tavalla kuin edellä. Liimauksen jälkeen
voit vasaroida tai pihdeillä puristaa hylsyn suupuolen litteäksi
kärkeä vasten, jotta se ei haittaa nuolen sisäänmenoa.
Tällaisen kärjen saa kestävämmäksi, jos
poraa reiän hylsyn ja kärjen läpi ja työntää
reikään niitiksi esim. kuparinaulan pätkän.
Sidottuun kärkeen verrattuna putkellinen kärki kestää
enemmän kulutusta, eikä taivu niin helposti.
Hylsyn sijasta putkellisen kärjen voi tietysti tehdä myös
jostakin ohuesta metalliputkesta, josta sahataan sopivan pituisia
pätkiä.
Kärjen ja sulituksen koko
Edellisen Inkpadutan jutussa kirjoitin, että kärjen lehtiosan
pituudeksi riittää 40-45 mm.Tämä pitää
paikkansa, mutta lyhyisiin nuoliin (alle 65 cm) kannattaa tehdä
pitempi kärki. Nuolessa on oltava tietty määrä
massaa, lähelle 30 grammaa (ja enemmänkin), jotta se lävistää
tehokkaasti. Nuolen liike-energia muodostuu nopeudesta ja massasta.
Kovin kevyt nuoli ei läpäise tehokkaasti. Painava nuoli
myös käyttää jousen tehon paremmin hyväkseen,
jänne saattelee nuolta laukaisussa pidempään.
Pitkän nuolen kohdalla kärki voi olla
pienehkö, koska varsi jo sinänsä antaa paljon massaa.
Lyhyen nuolen varsi on myös ohuempi ja siis kevyempi, joten
massaa saadaan vain pidentämällä kärkeä.
Lyhyiden nuolten varsissa voi tietysti pyrkiä käyttämään
mahdollisimman raskasta puuta esim. saarnea tai pihlajaa, mutta
pitkä kärki antaa helpoiten massaa.
Lyhyen nuolen kärjen pitäisi olla ainakin
60 mm:n pituinen, tasankointiaaneilla se oli monasti 100 mm:ä
tai enemmänkin (suurriistanuolissa). Kärjen leveyttä
ei voi paljonkaan lisätä, tai nuoli leijailee miten sattuu.
Noin 20 mm on hyvä leveys lyhyille nuolille, pitkävartisen
nuolen kärki voi olla leveämpi.
Lyhyen nuolen pitkä painava kärki vaatii
myös pitkän sulituksen. Tasankointiaanien lyhyet nuolet
olivat juuri tällaisia, pitkäkärkisiä ja pitkäsulkaisia.
Mitä pidempi varsi ja kevyempi kärki niin sitä pienempi
voi olla sulituskin. Lyhyt nuoli vaatii enemmän sulitusta myös
sen vuoksi, että jousen jänneväli on lyhyempi ja
nuoli joutuu siis kiertämään suhteellisesti isomman
mutkan jousen ympäri. Tällöin tarvitaan isomman sulituksen
jarruttavaa vaikutusta, että nuolen lento vakautuu mahdollisimman
nopeasti. Pitemmän jousen jänneväli on pidempi ja
nuoli on jo valmiiksi enemmän kohteen suunnassa.
Epäortodoksinen sulitustapa
Tavallinen kolmen sulanpuolikkaan sulitus on varsin työläs
ja joskus työn säästäminen voi olla keskeinen
kriteeri. Helpoiten hommasta selviää käyttämällä
ilmastointiteippiä. Katkaise kaksi saman mittaista pätkää
ja aseta ne vastakkain niin, että nuolenvarsi jää
väliin. Kierrä sulituksen etupuolelle varren ympärille
kierros eristysnauhaa, jotta sulitus ei raavi kättä eikä
ala irtautua.
Muotoile "sulitus" saksilla ja liimaa
nokin alapuolelle varren ympäri kapea suikale jotakin pitkäkarvaista
turkista. Sulitus on valmis. Muutaman laukauksen jälkeen "sulat"
alkavat kaartua oikeaoppisesti kuten luonnonsulka. Tällainen
sulitus ei ehkä ole kovin tyylikäs, mutta saattaa vastata
tiettyä tarvetta. Lasten nuolissa tämä on käytännöllinen
systeemi ja näin on helppo tehdä läjä esim.
orava- tai sorsanuolia, jotka joka tapauksessa katoavat helposti.
Takaisin ylös
|