PRIMITIIVISET NUOLET
Simo Hankaniemi

Primitivismi ei tarkoita vain varhaiskantaisia systeemeitä, tai luonnonmateriaalien ja kivikauden tekniikoiden käyttöä. Primitivismissä on myös kyse olosuhteiden hyväksikäytöstä, olivatpa olosuhteet millaisia tahansa. Primitiivistä ideaa on mahdollista soveltaa urbaaneimpiinkin olosuhteisiin. Näin on tehty aina. Nuolenkärki on laavalasia alueilla, missä tätä materiaalia esiintyy. Kivettömillä tasangoilla kärki on usein ollut luuta, niin Euraasiassa kuin Amerikassakin. Amazonin viidakossa suurriistakärki on yleensä kovaa puuta, jonka on kaiken lisäksi todettu leikkaavan melkein yhtä hyvin kuin muutkin materiaalit.

Epätavalliset kärkimateriaalit
Urbaaneissa oloissamme on mahdollisuuksia, joita kannattaa ainakin kokeilla nuolten valmistuksessa. Esimerkiksi leikkaavia kärkiä voi tehdä ikkunalasista, tai lasipullon pohjasta. Myös lavuaarin tai paskapöntön fajanssia on mahdollista käyttää kärkimateriaalina. Leikkaa ikkunalasista (tai muusta melko ohuesta lasilevystä) lasiveitsellä kolmioita. Tämän jälkeen retusoit esim. rautanaulaa käyttäen kärjen reunat teräviksi, kummaltakin puolelta. Paina naulan kärjellä varovasti lasin reunaa, kunnes siitä lohkeaa pieni pala. Jatka, kunnes olet käsitellyt kolmion kummankin pitkän sivun. Myös kannan reunaa on syytä muotoilla suipommaksi, jotta varren kiinnittäminen on helpompaa.

Kivi- ja lasikärkien kiinnittäminen on yleensä helpointa vesavarteen, mutta muutkin varsityypit toimivat, etenkin jos kärki ei ole kannastaan kovin paksu. Vesan pää on helpointa muotoilla kantaan sopivaksi. Halkaise pää veitsellä, työnnä kärki loveen ja tutki, kummaltako sivulta on otettava puuta pois, jotta kärki istuisi paremmin tai suoremmassa. Kun asetus on tehty voit kiinnittää kärjen jollakin modernilla liimalla. Täytä kaikki kolot varren ja kärjen välissä liimalla. Lopuksi voit sitoa kärjen märällä jänteellä tai vaikkapa keinojänteellä. Sidoksen päälle on syytä laittaa vielä liimaa.

Pelkkä jänisliima ei ole hyvä ratkaisu lasi- tai kivikärjen kiinnityksessä. Ellet käytä modernia liimaa aseta varren koloon ja kärjen kantaan pikeä, tai pihkaa johon on sekoitettu hienoksi jauhettua hiiltä. Kuumenna, jotta mömmö pehmenee ja työnnä kärki paikalleen. Sen jälkeen sidot jänteellä ja laitat sen päälle jänisliimaa.

Lasikärki on kestävämpi kuin voisi kuvitella, se ei hajoa aina vaikka sillä ammuttaisiin useampiakin kertoja maahan. Ja terävä lasin reuna on tehokas lihan leikkaaja. Riistan haavakanavaan tosin saattaa jäädä pieniä lasinsiruja, jos olet osunut luuhun, joten varo syömästä sitä kohtaa eläimestä. Lasikärkien etuna on materiaalin helppo saatavuus ja kärkien työstöön ei tarvita ihmellisiä välineitä. Olen tehnyt kärkiä pullolasista käyttämällä työkaluna pelkkää naulaa. Sarvipiikki on vielä parempi retusointiväline kuin naula. Intiaanitkin muuten käyttivät paljon pullolasia kärkinä jo 1600-luvulta alkaen. Apacheilla oli sama termikin laavalasille ja muulle lasille, "dolguini".

En ole vielä kokeillut puuta leikkurinuolten kärkimateriaalina, mutta sekin kiinnostaa. Jokin kova laji kuten mahonki tai saarni toiminee aivan hyvin. Asiasta oli artikkeli Primitive Archer -lehdessä viime vuonna. Apachet käyttivät aikoinaan vuorimahonkia keihäiden kärkinä. Kärki tehdään saman muotoiseksi kuin muistakin materiaaleista. Ruokonuoleen puukärjen voi tehdä pienriistaa varten myös poikkileikkaukseltaan kolmiomaiseksi. Kärki on siis samalla pitkä esivarsi, joka työnnetään ruokovarren sisään.

Design
Teräskärjen muoto voi olla muukin kuin se tavanomainen kolmiomainen. Haarakärki on ollut käytössä laajalla alueella Suomessa ja Siperiassa. Sen tarkoituksena on laajentaa osumapinta-alaa ja estää nuolta katoamasta. Sitä on käytetty mm. vesilinnustukseen ja se on käytännöllinen myös lentoonammunnassa. Haarakärkeä ei pidä tehdä liian leveäksi, tai nuoli leijailee, eikä lennä suoraan. Sulituksen voi jättää tavallista leveämmäksi tai käyttää kolmen sulan sijasta neljää.

Haarakärkeä hieman muistuttava on talttamainen kärki, joka on helpompi tehdä ja toimii samoin kuin haarakärkikin. Molemmat sopivat pienriistan metsästykseen eivätkä ohi mennessään katoa niin helposti kuin kolmiomainsella kärjellä varustetut nuolet. Talttakärjen teroittaminenkin on helpompaa kuin "tavallisen".

Joihinkin tarkoituksiin väkäpäinen kärki sopii parhaiten. Tällöin halutaan varmistaa, ettei saalis pääse pakenemaan, vaikka osuma olisi huonompikin. Väkäpäisen kohdalla varsi saa olla paljon tavallista pidempi, mikä tuo nuoleen lisää massaa ja estää esim. linnun paon nuolen kanssa. Väkänuoleen voi myös kiinnittää siiman nokkipäähän, toinen pää voi olla kiinni esim. jousessa tai irrallisessa palikassa. Ampumamatka siimanuolen kanssa on tietysti lyhyt, kymmenkunta metriä.

Kiinnitystapoja
Tavanomaisen liimaus- ja sitomismenetelmän ohella muitakin systeemeitä löytyy. Yksi on sahata rautasahalla lovi tavallisen ratakärkisen nuolen päähän. Sitten vain työnnät kolmiomaisen teräskärjen modernin liiman kanssa paikalleen ja kärki on valmis. Kärjessä ei tarvita ruotoa lainkaan.

Samaa tekniikkaa voisi soveltaa myös pelkkään puuvarteen, mutta tällöin kannattaa sitoa lankaa tai jännettä kärjen taakse varren ympäri, jotta varsi ei halkea. Tällainen kärki ei ole yhtä luja kuin ruodollinen, mutta saattaa soveltua joihinkin tarkoituksiin, etenkin jos halutaan saada mahdollisimman nopeatekoinen nuoli.

Edellisen systeemin sovellutus on käyttää esim. rynnäkkökiväärin hylsyä, jonka toinen pää kapenee (muutkin hylsyt käyvät). Sahaa rautasahalla nallipää pois ja työnnä hylsy nuolen varteen. Varren pää muotoillaan tietysti ensin suippenevaksi. Sahaa hylsyn kapenevaan päähän lovi nuolenkärkeä varten samalla tavalla kuin edellä. Liimauksen jälkeen voit vasaroida tai pihdeillä puristaa hylsyn suupuolen litteäksi kärkeä vasten, jotta se ei haittaa nuolen sisäänmenoa. Tällaisen kärjen saa kestävämmäksi, jos poraa reiän hylsyn ja kärjen läpi ja työntää reikään niitiksi esim. kuparinaulan pätkän. Sidottuun kärkeen verrattuna putkellinen kärki kestää enemmän kulutusta, eikä taivu niin helposti.

Hylsyn sijasta putkellisen kärjen voi tietysti tehdä myös jostakin ohuesta metalliputkesta, josta sahataan sopivan pituisia pätkiä.

Kärjen ja sulituksen koko
Edellisen Inkpadutan jutussa kirjoitin, että kärjen lehtiosan pituudeksi riittää 40-45 mm.Tämä pitää paikkansa, mutta lyhyisiin nuoliin (alle 65 cm) kannattaa tehdä pitempi kärki. Nuolessa on oltava tietty määrä massaa, lähelle 30 grammaa (ja enemmänkin), jotta se lävistää tehokkaasti. Nuolen liike-energia muodostuu nopeudesta ja massasta. Kovin kevyt nuoli ei läpäise tehokkaasti. Painava nuoli myös käyttää jousen tehon paremmin hyväkseen, jänne saattelee nuolta laukaisussa pidempään.

Pitkän nuolen kohdalla kärki voi olla pienehkö, koska varsi jo sinänsä antaa paljon massaa. Lyhyen nuolen varsi on myös ohuempi ja siis kevyempi, joten massaa saadaan vain pidentämällä kärkeä. Lyhyiden nuolten varsissa voi tietysti pyrkiä käyttämään mahdollisimman raskasta puuta esim. saarnea tai pihlajaa, mutta pitkä kärki antaa helpoiten massaa.

Lyhyen nuolen kärjen pitäisi olla ainakin 60 mm:n pituinen, tasankointiaaneilla se oli monasti 100 mm:ä tai enemmänkin (suurriistanuolissa). Kärjen leveyttä ei voi paljonkaan lisätä, tai nuoli leijailee miten sattuu. Noin 20 mm on hyvä leveys lyhyille nuolille, pitkävartisen nuolen kärki voi olla leveämpi.

Lyhyen nuolen pitkä painava kärki vaatii myös pitkän sulituksen. Tasankointiaanien lyhyet nuolet olivat juuri tällaisia, pitkäkärkisiä ja pitkäsulkaisia. Mitä pidempi varsi ja kevyempi kärki niin sitä pienempi voi olla sulituskin. Lyhyt nuoli vaatii enemmän sulitusta myös sen vuoksi, että jousen jänneväli on lyhyempi ja nuoli joutuu siis kiertämään suhteellisesti isomman mutkan jousen ympäri. Tällöin tarvitaan isomman sulituksen jarruttavaa vaikutusta, että nuolen lento vakautuu mahdollisimman nopeasti. Pitemmän jousen jänneväli on pidempi ja nuoli on jo valmiiksi enemmän kohteen suunnassa.

Epäortodoksinen sulitustapa
Tavallinen kolmen sulanpuolikkaan sulitus on varsin työläs ja joskus työn säästäminen voi olla keskeinen kriteeri. Helpoiten hommasta selviää käyttämällä ilmastointiteippiä. Katkaise kaksi saman mittaista pätkää ja aseta ne vastakkain niin, että nuolenvarsi jää väliin. Kierrä sulituksen etupuolelle varren ympärille kierros eristysnauhaa, jotta sulitus ei raavi kättä eikä ala irtautua.

Muotoile "sulitus" saksilla ja liimaa nokin alapuolelle varren ympäri kapea suikale jotakin pitkäkarvaista turkista. Sulitus on valmis. Muutaman laukauksen jälkeen "sulat" alkavat kaartua oikeaoppisesti kuten luonnonsulka. Tällainen sulitus ei ehkä ole kovin tyylikäs, mutta saattaa vastata tiettyä tarvetta. Lasten nuolissa tämä on käytännöllinen systeemi ja näin on helppo tehdä läjä esim. orava- tai sorsanuolia, jotka joka tapauksessa katoavat helposti.

Takaisin ylös