Jousi

[Ari Rantala]

Aluksi visioin tilanteen:

Vaeltava primiperhe on saapunut laajahkolle aukealle/preerialle/aavikolle jossa kasvaa vain kitukasvuisia pensaita ja muut pikkusälpettä.
Iskäprimi yrittää ampua perheelle apetta ja "tähtäimessä" on kolostaan pilkallisesti irvistelevä maaorava mutta jousi sanookin RÄKS!

Kyseessä oli iskäprimin viimeinen jousi, muut menivät vihulaiselle aavikolle karkaamiseen johtaneessa kahakassa. Orava nauraa räkättää vahingoniloisena ja mitä tekeekään iskäprimi?

Koittaako hän pyknätä risupuskista uuden jousen vai koittaako hän korjata risuilla ja narupunoksin tuon murtuneen. Vai alkaako hän viskellä oravaa kivillä? Paineet ovat kovat. Primiperhe vonkuu apetta ja se prkl oravakin ilkkuu. Alkaako primiperhe vegaaneiksi ja syövät pensaikon juuret?

Tuossa siis pohjaa sille miksi jousta voisi yrittää korjata jos vaurio ei ole totaalinen. Itse olen korjannut vain yhden jousen ja senkin huonolla lopputuloksella mutta miten muut? Matzkulla ainakin tuntuisi korjailtavia riittävän

Nytpä unohdin kokonaan tuon syreenirunkoisen jouseni. Sen halkeamiahan korjailin jo ennen varsinaista valmistamista epoksilla. Se on toistaiseksi kestänyt mutta ei sillä kyllä ole ammuttukaan kun alle 100 laukausta.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Tuukka Kumpulainen]

Iskäprimi rakentaa yksinkertaisen loukun aavikolta löytyvistä kivistä ja oksanpätkistä oravan ynnä muiden pienotusten haltuunottoon. Kivellä heittäminen tukee passiivisia pyyntimenetelmiä ja on pienen panoksen vuoksi kannattavaa toimintaa vaikka onnistumisen todennäköisyys olisi alhainen. Risuilla ja juurilla ei jousia korjata. Jänteillä ja (oravankin) raakanahalla kyllä.

Jousten korjailu tuntuu minusta hukkaan heitetyltä työltä. Steivejä riittää ja paremman saa kun tekee kokonaan uuden. Muinoin tulin joitain jousia korjanneeksi, mutta aina niitten kanssa oli nihkeä "kestääköhän tämä sittenkään" - fiilis.

[Simo Hankaniemi]

Olen samaa mieltä Kumpulaisen kanssa. En korjaile jousia, ellei kyse ole jostakin pienestä jutusta tai kuluneen osan vaihtamisesta uuteen. Jos jousen vatsassa on ryppy, niin minusta se on "poikki" ja joutaa polttopuuksi. Jousi menee muutenkin polttopuuksi, jos en ole siihen jostain syystä tyytyväinen, tai sitten annan sen jollekin aloittelijalle, joka osaa iloita siitä. Uuden puujousen tekee kolmessa tunnissa, joten massiivinen korjailu ei mielestäni kannata.

Varsinkaan metsälle ei mielestäni pidä mennä jousen kanssa, jonka kestävyyttä on syytä epäillä. On turhauttavaa olla hyvässä tilanteessa jousen kanssa, jota ei uskalla vetää niin kuin pitäisi tai joka räjähtää käsiin ratkaisevalla hetkellä.

[Mazku]

Miten teet jousen kolmessa tunnissa?
Mulla tuuppaa kestämään ainakin 10 tuntia.

[tkorte]

TBB:ssä oli vedonlyönti juttu jossa , oliko se Baker, teki ampumakelpoisen jousen alle kolmen vartin. Käsityökaluilla.

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

Melkein arvasin mitä mieltä jousentekijät tuosta korjailusta ovat. Ja saahan sen nauraa rätkättävän oravanperkeleen pyydystetyksi muillakin keinoin

En tiedä olenko joku poikkeus mutta minä jotenkin kiinnyn tekeleisiini ja ehkä siitä johtuu tuon "saattohoidon" jatkaminen niin pitkälle kuin mahdollista. Viisainta olisi tietysti antaa armonlaukaus pätkimällä väline pesään sopiviksi pätkiksi.

Tuota kerran korjattua ja uudelleen katkennutta pihlajajoustanikin säilytän vieläkin ties missä toivossa. No narupunokset ovat kyllä jo saaneet uuden elämän toisen jousen rungossa

Ja totta myös se, että korjattuun jouseen on vaikeata luottaa. Tuon kuivumishalkeilleen ja epoksilla paikkaillun syreenin kanssa olen edelleenkin hieman epävarma enkä oikein uskalla vetää täyttä vetoa. Se epävarmuus vaikuttaa myös keskittymiseen tähtäyksessä.

Mutta alkuperäiseen mielikuvitusvisiooni palatakseni...Meillä on puuta ja valinnanvaraa mutta jos tosiaan olisi tilanne, jossa sopivaa jousipuuta ei olisi kuin päivämatkojen takana ja olisi olemassa hengenlähtöriski lähteä sitä hakemaan...puhumattakaan nälkäänsä natkuttavasta perheestä, niin kyllä minä koittaisin korjailla jousta puskien risuilla ja juurien punoksilla ja ampua sen prkl oravanpaskiaisen
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

Aidot primitiivit eivät yleensä ole eläneet vakituisesti ydinperheryhmässä, vaan leirikuntaan kuuluu useampia perheitä. Eli jos yhden jousi ei ole kunnossa, niin toinen mies tai poika voi käydä hoitamassa homman. Tietysti jousta täytyy yrittää korjailla silloin, jos parempaa vaihtoehtoa ei ole. Suomen kansallismuseon varastossa on jonkin siperialaisen kielisukulaiskansamme parista kerätty jousi, jota on aikoinaan jouduttu korjaamaan laittamalla heikkoon kohtaan vatsapuolelle vahvikepala, joka on jollakin remmillä sidottu kiinni. Minulla taitaa olla siitä kuvakin jossain. Laitan sen tänne, jos löydän jossain vaiheessa.

[Juri]

Minä liimailin alkuaikoina hajonneet jouseni takaisin kasaan ja siirsin ne "hyvien aikomusten"-museooni. Niiden äärellä oli sitten sentimentaalisten puuskien sattuessa hyvä nyyhkytellä.
Kokoelmieni helmi on tyttärelleni lahjoittamani hieno punainen vaahterajousi. Voi kuinka hän oli niin iloinen! Rikoin sen sitten itse ensimmäisellä ammuskelukeikalla tyttäreni silmien alla, kun piti vielä vähän testata. Siinä oli kuulkaa tunnelmaa.
_________________
Kantapään kautta.

[Martti Auer]

Rikkinäinen jousi pitää heittää pois, mutta iskäprimitiivi tekisi tietysti niin, että tämä tekisi jousen siitä mitä on vielä jäljellä, tosin siitä tulisi aika lyhyt jousi, mutta hoitaisi varmaan homman.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.