Jousi

[Juha]

Moi.

Eilen Smirkelimiehen kanssa ammuskellessa keskusteltiin jänneselästä puujousessa.

Ainakin itselläni heräsi sellainen kysymys että: Otan esimerkiksi oman 133cm lyhytjouseni (D-malli, läpitaipuva)jolla vedän max 24,5 tuuman vetoja. Jousi on raakanahkapäällystetty. Jousi kestää tuon vedon ja on maksimidedossa 50 paunainen.

Nyt jos ajatellaan että olisin jänneselystänyt tuon samaisen jousen, mitä käytännönhyötyä olisin saanut jänneselästä, vai olisinko? Jousihan kestää ilman jänneselkää tuon mun vetopituuden, on melkoisen kevyt ja nuolten uppoumatestissä tuotti aika iloisen yllätyksen jättäen taakseen esim mun Mukkanuolen Puskajussilla ammutut nuolet. Jousi omasta mielestäni siis toimii suhteellisen hyvin.

MUTTA: jos ajatellaan että olisin lisännyt samaan jouseen jänneselän, olisinko voittanut siinä mitään? Ehkä saanut raskaampipaunaisen jousen, mutta samalla myös raskaamman jänneselän painon tkia, olisiko lopputulos ollut yhtään sen parempi? Olisiko heittonopeus kasvanut, olisinko voinut ampua tehokkaammin raskaampia nuoli kuin mitä nyt ammun ( noin 26-28 grammasia) yms?

Kyysmys on varmaan aika monitahoinen ja vastaaminen ehkäpä mahdotontakin, mutta tällaisilla täällä päätä nyt vaivataan

Onko jänneselän tarkoitus pääasiassa lisätä mitoituseltaan lyhyen jousen kestoa ääriolosuhteissa, eli silloin kun vaikkapa 120cm puujousella vedettäisiin 24 tuuman vetoa yms? Onko tarkoitus lisätä heittonopeutta esim jousessa joka kestää hyvin ilman jänneselkäkin jne?

Ajan tällä taka sitä että jos saan esim tuollaisen saarnilankkujousen, jossa selkäkään ei ole yhdellä lustolla, kestämään ilman sen kummempaa vahviketta, niin onko mitään pointtia laittaa sellaiseen juseen jänneselkää?
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Santtu Risku]

Oikein tehtynä oikeanlaiseen puuhun eli siis virheettömän puuhun, jänneselkä lisää jousen käyttöikää dramaattisesti, ehkäisee settiä, sekä parantaa heittoa, IMO. Jänneselällä ei mielestäni ole tarkoitus laittaa huonoa jousipuuta kestämään, vaan parantaa paremman ominaisuuksia. Toimii kaikkein parhaiten kuivassa ilmastossa, josta myös kertoo jännejousten ja sarvijännejousten levineisyys historiassa. Jännejousia tavataan yleisimmin kuivilla aroalueilla tai muuten vaan kuivilla alueilla. Poislukien kalaharin ym. afrikan autiomaat.

En nyt tiedä oliko vastauksesta mitään hyötyä, mutta vastasimpahan kuitenki.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[J Menna]

Niin...

Selkeänä pointtina mielestäni kuitenkin:
Ilman refleksin lisäystä tai ilman rekurveja mielestäni jänneselkä on vain jousen selän vahvike ja vetopituuden lisääjä. Hyvä tietysti niinkin.

Jänteet - jännekerroksesta riippuen lisäävät kokemuksieni mukaan paunoja 10-20#.
(Hampuselystys Tuomolla menossa ja paunoja tuli lisää liki30#!!!, mutta siellä ilmenee jo virumaa, jota ei jänteiden hyvin tehtynä juuri tule. Seurataan mielenkiinnolla sitä hamppukehittelyä.)

Nyt itselläni reilu kymmenen sellaista jännejäkkärää tehtynä ja olen tullut tulokseen että noin 130cm jouseen sietää liimata jänteitä jopa 80-100g. Usein liimataan liian vähän jänteitä, mutta se on ihan ok jos haetaan vain selän suojausta. Kunnon efekti tulee vasta kunnon määrästä jänteitä. Toki vaikuttaa myös että mistä puulajsita jousi tehdään, 60g voi olla jo riittävä määrä pehmeämpiin puihin kun kovempien puiden vatsat vastaavasti kestävät enemmän mättöä.
Vaikeinta näyttää olevan riittävän kuivauksen odottelu jännejousen tekijöille. Tuskin siinä on mitään haihattelua että Turkkilaiset kuivasivat jousiaan puolesta vuodesta aina kolmeen vuoteen asti. Jotain hyvää siellä jänneliimaseoksessa tapahtuu ajan kanssa. Eli jousi jolla aletaan ampua kahden viikon kuluttua liimauksesta alkaa "virua" ja menettää refleksiään jne. varmasti enempi kuin pidemmillä kuivausajoilla tehty jännejousi.
Sitten on vielä se maaginen liiman määrä. Omissa jousissani oli ainakin aluksi liimaa ihan liikaa tuoden kuollutta massaa ja rutinaa jouseen.
Ja se jännenippujen tarpeeksi ohuiksi ja pehmeiksi hienontaminen...

Ihan hyviä jännejousien tekijöitä on nytkin Suomen maassa (luulisin 10-20 heppua), mutta selkeästi se ottaa pari-kolme jousta harjoitella ennen kuin alkaa tuottaa todella tulosta.
Tuloksella tarkoitan pehmeävetoista, kipakkaa, ripeäheittoista jousta, jonka käyttöikä hyvin hoidettuna ainakin tuplaantuu-triplaantuu yhdenpuun jousesta. Olettaen että samasta puusta tehtäisiin ja samalla käytöllä. Tämä vai mutu teoriani kun en ole tarkasti kestoikiä testannut.

Ammuntatuntumasta:
Minulla esim raakanahkaselystetty saarnijousi n.145cm ja 50# Ja vertailuun 132cm saarnijännejouseni joka 62#. Niin näistä tuo 62# on miellyttävämpi ampua kun on pehmeämpi ja rivakampi. Toki muotoilukin on hieman erilainen.
Nyt kun ilma on taas kuivempaa (meillä noin 40% kieppeillä) tuntuu että jousi on taas kiukkuisempi ampua kuin pari kuuta sitten. Nyt olisikin mielenkiintoista kronottaa fps lukemat.
Haittapuolena tästä on henk. koht. se että nuolet jotka olivat kesällä ok, ovat nyt taulussa hieman oikealla.

Mutta tässä voi palata siihen että onko sen väärtti opetella ja tehdä niitä jännejousia...? Kun samassa ajassa tekee sen kaksi puujousta. Tai kolme. Se vähän riippuu mihin uteliaisuus riittää. Mitä tältä hommalta hakee?

Omakohtaisesti tämä jännepuuhailu on mennyt uteliaisuuttani hiljaksiin eteenpäin, enkä koe ollenkaan että se "The" jousi on vielä edes syntynyt. Tämä on hieman pirullista kun vuodessa asia etenee oikeastaan vain jousen tai parin, kolmen verran, joten joka vuodenkiepillä olen oppinut/saavuttanut aina jotain uutta, mutta aina ovat jotkin puutteet/parantamisen varat jääneet vaivaamaan. Puulajejakin on niiiiiin monta ja vielä saman lajin sisällä yksilölliset erot huomattavia. Ja tämä johtaa taas uusiin tekeleisiin...

Ota tästä nyt sitten selvää... Oliko tämä muka jonkinlainen vastaus.

[Ari Rantala]

[Juha]

Kyllä noista kommenteista asiaa irti sai, kiitoksia.

Samaan hengenvetoon voisi kysyä tuosta raakanahkan käytöstä jousen selystämisessä.

Itse käytän sitä lähinnä suojaamismielessä, myös hyvänä kosteussulkuna kun titebondaan raakanahan jousen selkään kiinni.

Paunojahan se ei lisää tuo, se on selvä. Mutta osaako joku sanoa millainen tekijä se on jousen selän keston kannalta ajateltuna, onko se omiaan lisäämään selän kestoa varsinkin tapauksissa jossa selkä ei ole yhdellä lustolla ( kuten valtaosassa omia jousiani)? Toimiiko tuo nahka ikäänkuin jousen uloimpana lustokerrosena? Tai ehkäisisikö se selän lustojen "pomppaamista" irti selästä muodostamalla yhtenäisen paksuhkon kalvon jousen selkään? Toki tilleröin ja ammun jouset ilman nahkaselkää, eli ei sillä turvata muuten räjähtävää jousta, mutta pyrin kuitenkin parantamaan kestoa mahdollisuuksien mukaan tällaisilla konsteilla.

Pelkästään raakanahankin liimaus tuo jo lisämassaa jouseen ja näissä viimeisimmissä kepukoissani olen jättänyt nahan liimaamatta noin 10-15cm molemista kärjistä, ihan vaan sen takia ettei sinne tuliis grammaakaan turhaa painoa lisää.


Toki lisää jänneselkätietouttakin kaivataan eli ei muuta kuin kokemuskia ja kommentteja ketjuun

Tuo Arin mainitsma jousen oikeanlainen muoto ja tilleröinti....nin totta, sen näkee jo pelkän D-profiilisen jousenkin veistossa...se ero jotenkuten toimivan ja hyvin toimivan jousen välillä kun on niin pienestä kiinni...pikkasen hitusenkin jäykempää kohtaa jossain osaa kaarta ja jousi ei "elä" kuten sen pitäisi. Tässä päästään siihen ärsyttävyyteen että tieto lisää tuskaa, hienosti toimiva jousi kun on kiven alla, ainakin allekirjoittaneella. Kerran pari kun sellaisen saa tehtyä ei enää sinne päin tehdyt kelpaa ja polttopuupino kasvaa
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Simo Hankaniemi]

Jännejousi on mielestäni parempi, jos haluaa käyttää lyhyttä jousta tai pitkää aasialaismallista komposiittia. En oikeastaan ymmärrä, miksi joku haluaa tehdä esim. 150-160 cm mittaisen puujännejousen. En tiedä, missä kulttuurissa sellaisia on käytetty, ehkä joskus jossakin. Minulle jousiammunta on kulttuurikysymys, eikä niinkään mekaniikkaa. Eli ensin valitaan kulttuuri ja sitten tehdään sen mukaisia jousia ja nuolia.

Voihan asiaa lähestyä tietysti myös aivan toisenlaisesta näkökulmasta, eli "unohtaa" miljoonien ihmisten keräämän kokemuksen, jota koottiin tuhansia vuosia. Ja yrittää keksiä itse itselleen oma kulttuuri. Näinhän paljon tehdään esim. USA:ssa "primitiivijousiympyröissä". Eräs tällainen uusi suuntaus on tehdä primitiivijousista lasikuitujousien näköisiä.

Eli siis minusta jännejousia kannattaa tehdä, jos haluaa omaksua kulttuurin, missä on käytetty/käytetään jännejousia. Puhtaasti mekaaniselta kannalta bambuselkäinen puujousi on aika kova kilpailija jännejouselle. Molemmat ovat hyvin tehtyinä tehokkaita ja pitkäikäisiä. Myös yksipuisella jousella pärjää ja sellainenkin kestää oikein tehtynä vuosia.

[heikki]

[Simo Hankaniemi]

[T. Manner]

Jaaha, tuleekohan taas nokittelua tuolta puukenkäosastolta?

Jänteen kyky varastoida energia venymäänsä on selvästi suurempi kuin puun. Tästä suurinpiirtein suoraan seuraa, että oikein suunniteltuna jännevahvistetusta jousesta tulee massaltaan kevyempi vetovoimaan verraten,

Tämä vaatii, että jänteen venymäkykyä käytetään kokonaan hyväksi eli se on saatava venymään (vedossa) enemmän kuin vastaava (muu)jousi. Eli pelkästään litteän (tai korkeankin) yksipuisen jousen selkään jänteen liimaaminen ei ole kovin tehokasta ja kuten joku totesi niin se voi myös johtaa lujempaan, mutta painavampaan ja sitä kautta hitaampaan jouseen.

Täytyisi vähän miettiä ja hivenen laskeskella mitä tämä sitten käytännössä voisi tarkoittaa. Eli minkälaisella poikkileikkauksella jänteestä saataisiin enemmän irti. Asia ei ole aivan triviaali.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Tuomo]

Ihan mutuna voisi heittää, että entäs jos vain tekeekin taipuvasta osasta lyhyemmän? Lyhytjousissa jousi taipuu suurin piirtein koko matkalta mutta eikös vähän pitemmän jousen voisi tehdä niin, että se taipuu lyhyeltä matkalta läheltä kahvaa (jäykkä kahva pitää toki olla), jolla taipuvalla alueella olisi sitten todella paksu kerros jännettä. Muualla ei jännettä tarvita. Lisäksi voisi keskikerrokseksi laittaa pellava- tai hamppukuitua, jotka ovat painoon suhteutettuna lujempia ja jäykempiä kuin puu.

[Smirkelimies]

[T. Manner]

[J Menna]

Jänneselän todellinen tarve tai hyöty...

Tuomon luona kronotettiin kahta jännesaarnijoustani Joulun alla. Hyvää lukemaa paukkui. Standardimittaus 10 greiniä nuolessa per jousen pauna, 54lbs ja tuloksena laukauksia 152-157fps. Ammuin sitten kevyemmällä nuolella, niillä joilla ammun kisoissa (noin 25grammaisia) ja heilahti siellä 187fps lukemaa, vai oliko maksimit peräti 190...? Siellä hujakoilla kuitenkin. Ammuttiin mun normi vedolla 22-23 tuumaa.
Laskennallisesti 130cm jännekepit kestäisivät kai 26 tuumankin vedon???

Huonommin heittävällä jousellakin tuli maksimiksi 181fps. Nämä maksimit ei tietenkään ole vertailukelposia tuloksia kun niissä ei toteudu nuolen ja paunojen välinen standardi painosuhde.
Tuomo laittaa varmasti tarkat tiedot tänne jonnekkin palstalle. Tulee voimakaäyrää etc. Ja pohdintaa meillä tuli heti että jänne on ainakin lasikuidun veroista kamaa.
(jouseni vs Falcon jouset. Menna- Falco 1-0. Ha.)
Tulokset tietysti hivelivät minua jousenrakentajana, vaikka en koe että nämä olisvat vielä huippujousia. Kuhan jotaki ampuimia. Osoitti kuitenkin että oikeassa suunnassa tallaan.

[Kuhmon Ahma]

[J Menna]

En muuten odottanu minäkään. Toivoin vaan. On näistä kepeistä ihan hyvät fiilikset kyllä olleet.

[Tuomo]

Joo, laitetaan tuloksia tänne kunhan keritään. Joululomalla ei oikein ehtinyt tekemään mitään harrastustoimintaan liittyvää... Ja vielä kun saisi Excelin taipumaan haluamallani tavalla, niin hyvä!

[Tuomo]

Viimeinkin! Ankaraa Excelin vääntämistä ja taipuihan se lopulta!
Valitettavasti pitää tuottaa Juhalle pieni pettymys, ei jänne vielä lasia hakkaa, vaikka lähellä onkin. Oli kyllä todella mielenkiintoista päästä ampumaan ja kronottamaan kunnon jännejousta. Olen ampunut ja kronottanut myös Ari Laakson jännejousia ja ne menevät tietenkin samaan luokkaan Juhan jousten kanssa, niin esteettisesti kuin teknisestikin, niistä lisää juttua sitten joskus.

Juhan kisanuolilla (340 graania) krono näytti lukemia 183-187 fps. Kun nuolen painona oli 10 graania per pauna (jousi oli ns. Classic I, 56 paunaa 23 tuuman vedolla), krono näytti keskimäärin 155 fps. Minä ammuin tulokset, joten ne ovat vertailukelposet aiempien tulosten kanssa. Tulokset olivat tosiaan erinomaisia, jousi on hieman hitaampi kuin Falco ja nopeampi kuin oma kisajouseni ? kummassakin vetopituus oli siis 27 tuumaa!

Ohessa on pdf-liitteenä kaavio, jossa on kolmen jousen (Falco, oma kisajousi sekä jännejousi) voimakäyrät suhteutettuna toisiinsa. Käyrät ovat riippumattomia vetopituudesta sekä paunamäärästä, jolloin erilaisten jousten voimakäyrät saadaan vertailukelpoisiksi keskenään. Eli Y-akselilla on jousen jäykkyys suhteessa maksimijäykkyyteen (eli paunat/maxpaunat) ja X-akselilla on suhteellinen vetopituus (eli veto/maxveto). Erityisesti T.Manner saa kommentoida tämän esitystavan mielekkyyttä!

Käyrästöstä näkee mielestäni, että Falcon voimakäyrä on vedon alkupuolella ?parempi? kuin muilla, joskin jännejousen käyrä on aivan alussa pullein. Puujousen käyrä kulkee odotetusti alimpana. Jousen varastoima energia saadaan siis käyrän alle jäävän pinta-alan perusteella, joten yksinkertaistaen, mitä jyrkemmin nouseva käyrä, sitä parempi, koska sitä enemmän jousi varastoi energiaa.

Ensi kerralla pitää miettiä mittaussysteemi paremmin, koska nyt jännekorkeus vaikutti kaavojen pyörittelyssä ? mittasin paunat laskennallisen vetopituuden funktiona. Parempi olisi kuitenkin mitata kilot suoraan todellisen vetopituuden mukaan ja vieläpä kaikki mittaukset ihan SI-yksiköissä.

Mitäs muuta, niin, Classic II, 58 paunaa 22 tuuman vedolla, jousen suorituskyky oli aikalailla identtinen Classic I:sen kanssa.

Classic I:stä ammutun nuolen (10 graania per pauna) kineettinen energia oli 38,2 joulea. Eli kyllä tuolla peurametsälle voipi lähteä!

Kysykää ja kommentoikaa!

[Tuomo]

Pieni täsmennys: Jousi, jolla ammuttiin (Classic I), oli siis 53 paunaa 22 tuuman vedolla. Kronotulokset ovat tällä 22 tuuman vedolla. Käyrästöllä jousi on esitettynä 23 tuuman vedolla ja 56-paunaisena.

[J Menna]

Kiitän Tanalyyttisen matemaattista lähestymistapaa.

Asianomaisena voisin vielä kommentoida: että totta kai teen vielä parempia jousia kuin nuo testatut. Classic VI ja siitä eteenpäin alkavat sitten jo jotakin heittämään.
Jos joku Falco ei jää puujännejouselle jälkeen testituloksissa ni prkl...
Recurvien muodot ovat jo aika liki hyvää, mutta muuten sarkaa riittää: paksuuksien, leveyksien ja eri puulajien parissa...

Minulla on testausprojekti menossa puulajien suhteen (jännejousiksi) sillä tapaa että nyt on kaksi miltei identtistä saarnijännejousta tehty (samoin mitoin ja taivutuksin) ja jänteet jo liimattu samanlaiseen marjakuusiaihioon. Alkaa tilleröinti näinä päivinä kun se on jo yli kaksi kuukautta kuivunut. Muotissa taas on kuivunut samoilla mitoilla oleva jalava. Sekin saa jänteet niskaansa. Jänteitä tullee kaikkiin jousiin aika lailla liki saman verran- hieman jousen selän muodoista riippuen. 80-90g.
Vaahterapalikka ja syreeni (jos ikinä löytyy se hyvä) saavat myös saman käsittelyn.

Tarkoituksena on löytää siis paras jousipuu tästä kotikulmilta löydettävistä puulajeista jännejouseksi. Voi olla että pitänee tehdä ainakin kaksi jousta aina samasta puulajista, jotta jotain todellista vertailtavaa piisaa eikä vaan toteamuksia että jokin on paras jne. Tämä testisarja luotaa kestoltaan kai jonnekkin vuoteen 2020...

[T. Manner]

[Kuhmon Ahma]

[Simo Hankaniemi]

[Ari Laakso]

Kyllä on hyvää juttua jännejousista!
Kun on näitä lukenut, niin olen tajunnut etten ole tiennyt juuri mitään siitä miten tehdään "pehmeävetoinen, kipakka, ripeäheittoinen" jännejousi, niin muodon, liimauksen kuin muunkin suhteen.
Olen vain taivuttanut puun johonkin muotoon ja liimannut jänteet päälle, tajuamatta juuri lainkaan siitä mitä tekee..muutenkin kaikki teoria on minulle hepreaa..
Tuo ettei ole tajunnut lopullista ideaa, näkyy varmasi minun jännejousien kronotuksissa..

Menna puhuu kyllä asiaa tekemisen tärkeydestä oppimisen kannalta, mutta minulle asia on nyt auennut uudessa valossa, kun näitä juttuja on lukenut.

Tässä on ollut "kipinä" kadoksissa jännejousien ja yleensä jousien tekemisen suhteen, mutta nyt kipinää alkaa näkyä.
Jospa sitä yrittäisi itsekin tehdä ideaalisen jännejousen, joka olisi"pehmeävetoinen, kipakka, ripeäheittoinen"...mutta ensin pitää ymmärtää mitä tekee.

No, täältähän sitä tietoa saa ja Mennasta varsinkin on muodostumassa todellinen "jännejousiguru" Simo ja Aueria unohtamatta.

Tuomon tuleva kirja: "Puujouset ? käsikirja jousenrakentamisesta" tuottaa jo hyvää tietoa, kun asioihin nyt pureudutaan syvällisesti.

[T. Manner]

Jos tehdään eri puulajeista saman poikkileikkauksen omaavia taivutuskoekappaleita ja testataan ne niin, että painetaan esim. 3-pistetaivutuksella keskeltä niin paras puulaji jänneselätettäväksi on se joka painuu pisimmälle eli tekee syvimmän kaaren ennen murtumista. Lisä plussaa on jos ko. puulaki on kevyt. Taivutusvoimalla ei tässä ole mitään väliä.

Kirjallisuudesta ei juurikaan ole ollut apua ja eri koestuksista lasketut arvot eivät välttämättä kuvaa tilannetta oikein. Jatkan vielä hakua jos jotain järkevää löytyisi.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Tuomo]

Hyvä, hyvä! Juuri tälläinen pieni käytännön, konkreettinen tieto on sitä, mitä täällä kaivataan teorian avaamiseksi! Mutta onko tuossa mitään merkitystä syntyvällä virumalla? Ja kuinka isoista eroista lopulta on kyse?

Simo, ei olekaan olemassa mitään "standardinuolta". Mutta jos nuolen paino vakioidaan suhteessa jousen paunoihin, niin jousia voidaan vertailla keskenään helpommin. Ja vertailun perusteella voidaan sitten tehdä päätelmiä ja kehittää jousta edelleen. Toki sitten käytännössä jousessa käytetään niitä nuolia mitä käytetään, testaus on asia erikseen. "Standardinuolen" avulla testaamalla voitiin esimerkiksi päätellä, että Mennan jännejousi vastaa suorituskyvyltään lähes Falcoa, vaikka jouset ovat aivan erilaiset. Samoin voidaan vertailla vaikkapa kahta erilaista jännejousta ja päätellä testin perusteella niistä "parempi" malli. Toki pitää muistaa, että jousen suorituskyky on vain yksi, joskin ilmeisen tärkeä, parametri.

[T. Manner]

Virumisella ei jännejousessa ole luultavasti paljon merkitystä. Ovatko ihmisten jänneselkäjouset ottaneet settiä?

Puiden käyttännön murtovenymät ovat max jossain 1-2% ja jänteellä 5-7%. Jotta jänteestä todella saataisiin kaikki hyöty niin pitäisi olla tuon puun rajan selvästi yläpuolella. Eli jos löytyy puulaji, jossa olisi esim. 4% venymä niin se helpottaisi (hyväheittoisen)jänneselkäisen jousen tekoa selvästi. Ei tuo puu nyt aivan höttöä saa olla muutenkaan, mutta poikkileikkauksen muulla muotoilulla voi jänneselän kanssa auttaa asiaa. Jos puun veto- ja puristuslujuudet ovat kovin epäsuhtaiset niin muuttamalla suurin piirtein suorakaide poikkileikkausta puolisuunnikkaaksi voi asiaa tasapainottaa aika tavalla.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Juha]

[jkekoni]

[T. Manner]

[J Menna]

Ari Laakso:

[Tuomo]

Juuri niin! Kunhan Ari pääsee kunnolla vauhtiin ja kartuttaa edelleen osaamistaan, niin millaisia ne jouset sitten ovatkaan! Jo nyt ne edustavat käsityötaidon näytteitä parhaimmillaan!

[Ari Laakso]

No joo, kyllähän ne toimivat ja sitähän tietysti ensisijaisesti haetaan.

Mennan jännejousissa ja Tuomon pitkäjousissa (on tietysti muitakin) on kuitenkin menty astetta pitemmälle ja tehty "pehmeävetoinen, kipakka, ripeäheittoinen" jousi, jonka tekeminen vaatii kuitenkin ymmärrystä kokonaisuudesta.

Sellaisten jousien tekeminen vaatii tietysti teorian ymmärtämistä ja käytännön kokemusta jousen teosta.

Tuomon kirja tulee varmasti osaltaan auttamaan jousentekijöitä teorian ymmärtämisessä ja tekemisessä, koska kaikki jousi-kirjat ovat yleensä englannin kielisiä ja siten vaikeasti lähestyttäviä..ainakin meikeläiselle.

[J Menna]

Mun "teoriatietoni" perustuu kahteen asiaan. Sinnikkäseen kokeiluun ja siihen että matkin esim. muotoja, mittoja... joita näen originaaleissa tai hyvissä replikoissa joita täälläkin palstalla paljon heiluu. Siten olen edennyt.

Eli ns. puhdasta teoriaa niissä on vain se mitä tekemällä olen oppinut ja siinä se on kehittynyt kokonaisuuskin. Samassa sarjassa siis painitaan.
Tätä tautta tekeminen kannattaa verraten pelkkään teorian pyörittelyyn. Esim. Turkkilaisessa olen oppinut ihen perkeleesti kun ylipäätään ryhdyin ja jos nyt aloittaisin alusta niin moni juttu menisi paremmin.
Ja on jo mennytkin jokin opetus tiukkaan kallooni kun aloitin jo uusia Turkkilaisia...

Sama juttu jos tekee mitä vaan jousia. Vaikka pitkäjousen, josta minulla kokemusta todella niukasti. Yrittäisin ensin mennä mahollismman liki jonkun onnistunutta versiota (vaikkapa Tuomon, Esan, Mikken, jne...) ja siten seuraavassa jousessa soveltaisin vasta itse lisää. Sitten niiden kahden vertailua ja havaintoja. Tuliko parempi ja jos, niin miten jne...

[Tuomo]

Laitetaan vielä muutama kuva Mennan Classic I -jännejousesta. Tarkemmat tiedot löytyy aiempaa. On se vaan hieno!

[Juri]

Huh huh, se on aivan tolkuttoman hieno!

[Ari Laakso]

Jep, valkoisen intiaanin luonnollisen kaunis jännejousi, mutta onko tämä joku uusi jousi, vai joku "vanhoista"?

[Tuomo]

Yksi vanhoista, Juha tietää kertoa tarkemmin. Tuo oli se jousi, jonka Juhan kanssa kronotimme ja josta on tiedot tässä ketjussa aiemmin. Samalla tämä oli pieni kuvaharjoitus... Onko esimerkiksi viimeisen kaltaisesta yhdistelmäkuvasta raadin mielestä mitään hyötyä?

[Joel]

Hei ja tää kaveri asuu 1,5km päässä meikäläisestä!

.......

Pitää varmaan taas lähteä Ottomaanien maahan.
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[heikki]

[J Menna]

Jep. On pätevä tuo yhdistelmäkuva.


Tuo tuplakuva paljasti toisen jouseni huonon tillerin. Ja kuten toisaallakin totesin; tilleriä näkee kuvasta usein tarkemmin kuin livenä. Hyvänä puolena tietysti myös se että kuvan ottaa parissa sekunissa ja sitten jousi taas lepoon. Kuvaa/tilleriä voi sitten tarkastella rauhassa jottei jousi turhaan ole kovassa vedossa pitkään.
Tämä Classic I on aika hyvä, mutta onneksi ei aivan täydellinen.

[Simo Hankaniemi]

On se hyvä. Jos jotain muutosta olisi pakko tehdä seuraavaan, niin ehkä vähän lyhyemmät vastakaaret ja keskelle hiukan syvempi mutka. En tiedä, olisiko se sitten parempi, mutta noin pitkissä vastakaarissa on suuri riski siihen, että homma menee pois linjasta.

[Tuomo]

Tässä Ari Laaksolta yksi upea jousi, oma suosikkini! Vajaa 40 paunaa 23 tuuman vedolla, heittää nuolta 152 fps, 10 graania per pauna. On kyllä hienon tuntuinen vetää. Refleksiä on vaatimattomat 20 senttiä! Röpelöt täyden vedon jousessa johtuvat kuvankäsittelystä, eli en saanut leikattu aivan koko jousta mukaan.

[Tuomo]

Tarkennetaan tätä vielä sen verran, että kuvan oton aikaan jousen tilleri oli hieman epätasapainossa. Myöhemmin hoksasin, että kevyellä taivuttelulla (jousen ollessa siis jänteellä) tilleri palautui täysin tasapainoon ja pysyi siinä! Lienee tyypillistä tälläisille ohuille jännejousille?

[J Menna]

Kyllä. Niiden tilleriä voi tosiaan "pika muuntaa" rasittamalla hetken aikaa jäykempää puoliskoa. Tavallaan muistuttaa jouselle, että hei, näin sitä ollaan tillerissä.