Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Sen sijaan, että olisin jatkanut tästä aiheesta Tuomon laminaattijousi-threadissa http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=3692&start=0&highlight=, aloitin uuden viestiketjun ettei mene hijackiksi.

Puujousihommia lähestytään eri suunnista. Kuka aloittaa jousenteon antropologisen innostuksen myötä, kuka mielekästä metsästysvälinettä hakiessaan, kuka vaihtaa lasikuitulonkkarin lattajousen lastuihin. Taustastaan ei pääse helpolla eroon. Koko ikänsä alkuperäiskansojen jousia tuijotellut ihminen näkee asiat ja esineet toisin kuin lasikuitujousi kädessä jousihommat aloittanut kollega.

Esimerkkinä voi käyttää tasankointiaanitutkija Reginald Laubinin käyttämiä ja promotoimia Martinin tyylin jousia, jotka edustavat yhdestä näkökulmasta Pohjois-Amerikan primitiivistä jousikulttuuria ja toisesta ovat kaukana siitä.

Martinin tyylin jousi oli lyhyt, jänneselkäinen, rekurvipäinen puujousi. Jousen vakiopituus oli 48 tuumaa (check), kaari valmistettiin värimulperista (check), selystettiin jänteillä (check), jousessa oli vastakäyrä keskiosa (check), vastakäyrät päät (check), kavennettu ja paksunnettu kahva (check), kaarten poikkileikkaus oli litteä (check). Tasankointiaanien jousista löytyvät kaikki nämä elementit.

Kuitenkin Martinin tyylin jousi eroaa monella tavalla tasankointiaanien jousista. Se on täynnä piirteitä, jotka juontuvat tässä muodossaan 1930-luvun amerikkalaisesta, insinööritieteisestä puujousiskenestä, jonka suorana ja loogisena päätepisteenä oli lasikuituun siirtyminen parikymmentä vuotta myöhemmin.

Martinin tyylin jousta ei tehty yhdestä puunpalasta, vaan se tehtiin sormiliitoksella liitetyistä billeteistä, jotka liimattiin voimakkaan vastakäyrään asentoon sen sijaan, että olisi valittu vastakäyräksi kasvanut jousiaihio tai taivutettu se lämmöllä muotoonsa. Martinin tyylin jousessa oli 16 cm pitkät, staattiset kontaktirekurvit, jotka oli tehty prässäämällä höyrytetty billetin pää muotissa. Rekurvi oli paksu ja hyvin kapea. Se oli pituudeltaan, kulmaltaan, mitoiltaan ja ulkonäöltään hyvin erilainen kuin tasankointiaanien rekurvit. Martinin rekurveja tai kahvaliitoksia ei olisi voinut ylipäätään tehdä tasankointiaanityylillä.

Martinin tyylin jousessa oli äärimmäisen kapeaksi (17 mm) kavennettu ja vastaavasti voimakkaasti paksunnettu (38 mm) kahva, jollaista yksikään tasankointiaani ei ollut nähnyt tai tehnyt. Kahvan suuri paksuus ja toisaalta kaaren leveä, poikkileikkaukseltaan suorakulmainen muoto edellyttivät, että Martinin tyylin jousi tehtiin isosta värimulperista vannesahatuista billeteistä, ei kirveellä tai veitsellä lohkaistusta puunvesasta kuten tasankojouset.

Martinin ja Laubinin jouset erosivat alkuperäisjousista juuri samalla tavalla kuin nykyisten progressiivisten jousentekijöiden jouset pyrkivät eroamaan niistä. Kaaret ovat leveämpiä ja litteämpiä sieltä mistä pitää, ja paljon kapeampia ja kevyempiä toisaalta. Kulmat ovat jyrkempiä, kahvat kapeampia ja paksumpia, lopputuotteen kokonaisvaikutelma pala palalta yllättävän kaukana alkuperäisammunnan estetiikasta ja realiteeteista.

Martin ei pyrkinytkään replikoimaan tasankojousia vaan tekemään niin hyviä intiaanihenkisiä jousia kuin länsimaisella 1930-luvun tietotaidolla oli mahdollista. Laubin niin ikään tunsi hyvin tasankointiaanien jousikulttuurin, eikä hänellä ollut kuvitelmia Martinin tyylin jousten intiaaniudesta. Laubin erottaa Martinin tyypin jouset semi-indian-style-jousista ja edelleen intiaanityylisistä jousista, eli yhdestä näkökulmasta hyvin tasankotyylinen jousi oli Laubinin asiantuntijanäkökulmasta kaksi kokonaista askelta erossa tasankojen alkuperäisestä jousikalustosta.

Laakson Arin tai Mennan Juhan lyhyisiin jänneselkäisiin rekurveihin verrattuna Laubinin kirjassaan esittelemät jouset ovat muotokieleltään hyvin modernin ja länsimaisen oloisia, vaikka ne kuinka täyttävät pitkän listan tasankojousten "ehtoja": ne voisivat olla Bearin tehtaan 1940-luvun pre-fiberglassisesta myyntiesitteestä. Kahvan massiivisuuden ja päiden sirouden kontrasti tuntuu olevan jälleen se tekijä, joka vie jouset nykyajan puolelle, aivan kuten laminoiduissa puujousissa.

[Tuomo]

Hyvää tietoa taas Tuukalta! Onko sinulla antaa jotain lähdeviitteitä, joista voisi penkoa lisätietoa?

[jkekoni]

Mulle tulee mieleen lähinnä kiinalaiset (mantsu/qing) jouset noista rekurveista.

[Tuukka Kumpulainen]

Tuomo,

Laubin, R. & Laubin, G. 1980. American Indian Archery. Oklahoma University Press.

Martinin jousista ja miehestä itsestään oli mielenkiintoinen artikkeli A Tale of Two Bowyers Primitive Archer Magazinessa 15 vuotta sitten (Volume 6, Issue 3). Kirjoittaja Fred McVey tunsi Bob Martinin oppipojan Nelson Hoffmannin tämän vanhoilla päivillä ja jatkoi Martinin tyylisillä jousilla ampumista pioneerien mentyä manan majoille ja ainakin yritteli niiden valmistusta. Mikä mahtaa olla tilanne tänä päivänä?

Martinin tyylin jousten pituutta laskettiin laskemistaan vuosikymmenten kuluessa, kunnes lopullisessa versiossa jousen pituus oli 46 tuumaa ja vetopituus 22 tuumaa, ampujan mitoista riippumatta. Laubinin 60-70-luvun jouset olivat vielä vähän ylipitkiä

[J Menna]

Tuomo, saat multa lainaan tuon kirjan.

Se on oman aikansa eepos ja hieman sekavaisessa järjestyksessä monenlaisia asioita esittelevä. Nopeasti jos sitä selaa ja ryhtyy vain kuvien mukaan tekemään sellaisia jousia voi ajaa tosiaan syvälle ojaan "replica" mielessä.
Kuten minäkin kun tein paksukahvaisia inkkarijousia jossain vaiheessa juuri tuon kirjan kuvien innoittamana.

Silti kirja puoltaa paikkaansa monimuotoisena jousikirjana. Ja paljon intiaanijousikirjanakin.
Siinä on ihan ok osio mm. tasankojen sarvijousista, jollaista ei "myöskään" ole Suomen primikisoissa vielä näkynyt.
(oliko sellainen Saliinilla vai kenellä? Siis sarvijännejousi - alle metrin. Ei puurunkoinen sarvijousi)
Sarvijousiosuuskin kirjassa on osin sellaista jutustelua ja maalailua eksyen välillä kaukaisille poluille silkasta jousenrakennus ohjeistuksesta.

Kirjassa on kuitenkin hyviä kuvia intiaanijousistakin. Pohjois-Amerikan eri alueen jousien eroavaisuuksista. Hyvä sarja erilaisista poikkileikkauksista, nuoliviineistä, rituuaalijousista, ampumatekniikoista etc...

Kirjan loppuvaiheilla ehkä huikein ohisivallus otsikolla: Indian crossbows... No joo. Potawatomit käyttivät metsästyksessä 1860 luvulla, mutta oli länkkärien tuontitavaraa tietysti. heh. Samalla olisi voinut olla esittelyssä Indian colt...

Hyvä kirja kuitenkin. Puhuimme kirjasta Tuukan ja Simon kanssa tammikuussa ja totesimme että aikansa kirja.

Nyt on saatavilla jo monenelaista spesiaalimpaa teosta eri jousikulttuureista. Hyvä niin.

[Tuomo]

Joo, minulla on kyllä tuo kirja hyllyssä. En ole vielä ehtinyt kuin selailemaan sitä. Laubinin nimi oli kyllä tuttu ja ajattelin, että onko joitain muitakin teoksia. Ja tuo Primitive Archer -lehtikin on hyllyssä, Esalta lainassa.

Aika kriittinen saa kyllä olla minkä tahansa kirjan suhteen. Minulla on Mounted Archery in the Americas (Lukas Novotny on yksi kirjoittajista), ja kun juttu siirtyi vähän teknisempiin jousiasioihin, niin tarina meni aika löperiksi. Mutta näistä on hyvä ottaa opiksi.

Hankin muuten viimeinkin kirjan Archery - The Technical Side, mitä olin pitkään himoinnut. On se aika pläjäys, oikea insinöörin unelma!

[perttime]

[Tuukka Kumpulainen]

On harmin paikka, että Comstock kirjoitti TBB:n kakkososan Ancient European Bows-kappaleen juuri silloin kun kirjoitti. Hänen lähteenään oli Gad Rausingin väitöskirja The Bow, joka on niin täynnä virheitä, että sen oikaisemiseksi täytyisi kirjoittaa kokonainen kirja, enkä nyt liioittele. Asiaa pahentaa Rausingin autoritäärinen, kulttuurihistoriallinen tyyli, jossa evidenssiä ei tarkastella kriittisesti eikä asioita kyseenalaisteta vaan Expert Rausing kertoo miten asia on (tai siis ei ole).

Juuri samoihin aikoihin kun Comstock kirjoitti artikkeliaan Errett Callahan tutki Holmegaardin jousen uudelleen ja oikaisi Rausingin virhekäsitykset. Sittemmin melkein kaikki muutkin jousilöydöt on tulkittu kokonaan uusiksi. TBB:n kakkososa on edelleen kovassa luvussa ympäri maailman, mutta Rausingin takia sen muinaisjousiosuus on lähes käyttökelvoton.