Jousi

tkorte · Lähetetty: 08.11.2006 13:38 Viestin aihe:

Ja niinhän Tuomo tarkoittikin kun sanoi että märkänä testattu tehtaalla

Tuukka Kumpulainen · Liittynyt: 25 Hei 2004 Viestejä: 1566 Paikkakunta: Turku

Pellavalanka, jonka kosteussuhde on vähintään 32% on yli 20% vetolujempaa kuin 9,5% pellavalanka. Rutikuivan pellavan lujuus on sitten jo puolet alhaisempi kuin ensinmainitun (lähde: Archery - the technical side). Eli märkänä testaamalla saadaan helposti lukuja jotka ylittävät talvikuivien suomalaisolojen todellisuuden reippaasti.

Sama teos toteaa pitkällisten käppyroiden ja taulukoiden jälkeen: "Contrary to popular belief, waxing a bowstring does not increase its strength."

Vieras · Lähetetty: 08.11.2006 16:28 Viestin aihe:

Eli pellavajänne pitäisi kyllästää aineella, joka on lievästi hygroskooppinen eli pitäisi hieman kosteutta kuiduissa.

TLM

Tuomo · Lähetetty: 09.11.2006 09:41 Viestin aihe:

Olisi mukava tietää, miksi märän pellavakuidun ja/tai -langan vetolujuus on suurempi kuin kuivan. Tapahtuuko ilmiö myös pelkällä kuidulla? Vai vain punotulla langalla (vesi turvottaa kuituja -> enemmän kitkaa kuitujen välillä?)? Liuottaako vesi pellavakuiduista joitain kuidun omia sideaineita, joiden kautta vetolujuus kasvaa? Edelleen, kuitu vai punottu lanka? Toistuuko ilmiö, vaikka pellavan vaikka pesisi ensin 100 kertaa, muuttuuko vetolujuus edelleen? Miksi esimerkiksi öljy tai vaha ei vaikuta samalla tavalla, vai vaikuttaako, jos langan kyllästää täysin öljyllä tai vahalla? Kuka tietää?

Juri · Liittynyt: 20 Lok 2004 Viestejä: 3319 Paikkakunta: Vantaa

Punottu pellavalanka on tehty jatkamalla lyhyemmistä pätkistä toisin kuin keskiajan kaksimetrisistä yhtenäisistä säikeistä väsätyt jänteet.
Bakerin ohjeiden mukaan pitäisi ensin selvittää suurin lujuus lyhyillä pätkillä, sitten pienin katkeamislujuus pitkillä (50") langoilla.
Jos haluaa pitää jänteen keskivälin punomattomana, kannattaa lujuus laskea heikoimman tuloksen mukaan. Huonoin ja toistuvasti saamani lukema oli minulla 13#. Tämä tekisi 50# jouseen 16 lankaa, mikä on mielestäni turhan paksu.
Kokonaan punottuun jänteeseen riittäisi parhaan ja huonoimman tuloksen keskiarvo. Suurin saamani lukema oli lyhyellä pätkällä 22#. Otin keskiarvoksi 17# ja päädyin 12 lankaan. Tämän pitäisi kestää 51#, jouseni on 46# @ 27". Tein uuden jänteen punomalla kolmesta neljän langan nipusta.
Lisäsin vahvikkeeksi luuppiin ja solmuun yhden langan joka nippuun. Solmuun olisin laittanut enemmänkin jollei siitä siitä olisi tullut liian paksu jänneuriini. Annoin jänteen venyä 20kg painon alla yön yli. Keskipunoksen alle laitoin myös kolme lankaa täytteeksi nippujen väleihin, tämä teki alueesta tasaisen pyöreän. Punoksen tein samasta langasta kuin jänteenkin, siitä tuli täsmälleen nokkeihini sopiva.
Vetelin tilleripuussa 50 kertaa täyteen vetoon ja lähdin tyytyväisenä hallille ampumaan.
Jänne kesti tasan viisitoista laukausta, hajosi sitten samasta paikasta kuin edellinenkin, solmusta. Onneksi jousi ei vaurioitunut, nuolikin lähti ihan nätisti, osui vielä napakymppiin. Jänne katkesi pysäytysvaiheessa juuri nuolen lähdön jälkeen. Jänneuran kulmat olin huolella hionut pehmeän pyöreiksi.
Taidan pärjäillä vielä jonkin aikaa keinokuiduilla kunnes asia on selvitetty. Kaksiluuppisessa tätä ongelmaa ei pitäisi olla. Luupit voisi ehkä myös pleissata merimiestyyliin muuten jo valmiiseen jänteeseen.

Tuukka Kumpulainen · Liittynyt: 25 Hei 2004 Viestejä: 1566 Paikkakunta: Turku

Tuomo se tulittaa kysymyksiä, tutkiva journalistiko mies on? Voin vain kuvitella miten hänen aivonsa tahkoavat jousimaailman epäselvyyksiä synapsit paukkuen Wink

Pellavaan sitoutunut vesi kasvattaa sen lujuutta turvottamalla sen selluloosakuituja. Ilmeisesti tämä tosiaan lisää kuitujen välistä kitkaa ja ehkäisee siten mikrotason repeämiä materiaalissa.

Kosteus parantaa niin kuidun kuin langankin lujuutta.

Kaikkea on kokeiltu jo ennen nykyistä puujousirenessanssia, sen joutuu toteamaan kun lukee -30-40-lukujen jousikirjallisuutta. Archery: the Technical Siden fyysikot kokeilivat lukuisia eri kuidunturvotusaineita menestyksettä. Myöskään jänteen käsittely hygroskooppisella aineella (glyseriinillä) ei auttanut, sillä glyseriinin kuivuessa tasapainokosteuteen myös jänne heikentyi. Mutta mitä potentiaalisia pellavajännedopingeja on näiden testien jälkeisten kuudenkymmenen vuoden aikana kehitelty?

Ilmeisestikään öljyt ja vahat eivät turvota selluloosakuituja kuten hookaksoo. "Langan kyllästäminen täysin öljyllä tai vahalla" kasvattaisi joka tapauksessa jänteen massan noin kaksikertaiseksi ja heitto kärsisi pahasti.

Juri · Liittynyt: 20 Lok 2004 Viestejä: 3319 Paikkakunta: Vantaa

Kuinkas Tuukka on saanut solmunsa kestämään?

Matti · Liittynyt: 10 Lok 2004 Viestejä: 538 Paikkakunta: Helsinki

http://p081.ezboard.com/fpaleoplanet69529frm13.showMessage?topicID=4961.topic

Kurkatkaas tuonnekin.

Tuomo · Lähetetty: 10.11.2006 10:57 Viestin aihe:

Pieni pohdiskelu pitää mielen virkeänä! Sen lisäksi, että miten jokin asia on, on myös mukava tietää miksi jokin asia on niin kuin on.

Juri, kun käytät tsekki-pellaväjännettä, sinun pitää pitää mukana pientä sumutinpulloa. Sillä sitten sumuttelet aina välillä jännesolmua!

Tuukka, mitä kaikkea tuo kirja Archery: the Technical Side pitää sisällään ja kuinka relevanttia sen sisältämä tieto on nykyaikana? Onko sitä jostakin saatavilla?

jkekoni · Liittynyt: 01 Tam 2005 Viestejä: 2834 Paikkakunta: Espoo

Mä olen miettinyt korealaistyylisiä luuppeja. Se luuppi olis tehty 2kertaisesta määrästä kuituja kuin jänne.

Eli siis jänne olis päättymätön, mutta sielä päässä olis sellaiset solmitut luupin mitä voisi säätää.

(Luulen, että toi päättymätön jänne voisi katketa luupin yläpuolelta, jolloin tosta viritelmästä ei olis hyötyä.)

Vieras · Lähetetty: 10.11.2006 13:18 Viestin aihe:

Tuo vanhan ajan (kesä) maantiesuola on (muistaakseni) kalsiumkloridia, joka pitäisi jänteen varmaan aika kosteana. En kyllä heti osaa sanoa olisiko siitä haittoja. PEG (polyeteeniglykoli)voisi myös olla kokeilun arvoinen.

TLM

tkorte · Lähetetty: 10.11.2006 15:00 Viestin aihe:

Juri · Liittynyt: 20 Lok 2004 Viestejä: 3319 Paikkakunta: Vantaa

Tuomo, ihan hyvä idea. Kyllä se varmaan hieman kestävyyttä lisää, mutta miten käy kuumana kesäpäivänä? Vahatun jänteen pää pitäisi kenties työntää vesipulloon puolen tunnin välein.

Tkorte, tämä lanka ei ole täysin tasalaatuista. Lyhyissä pätkissä vaihtelu oli huomattavasti suurempi kuin pitkissä. Riippui varmaankin siitä sattuiko heikompia liitoskohtia testipätkään vai ei.
Otin keskiarvon Bakerin ohjeiden mukaan lyhyiden pätkien lujimmasta tuloksesta ja pitkien pätkien heikoimmasta. Tämän pitäisi päteä koko pituudeltaan punotussa jänteessä.

Vaikuttaa vahvasti siltä että luuppi ja keskialue kestävät oikein hyvin mutta solmu pettää rajussa loppunykäisyssä. Vahvikkeiden lisäksi se ehkä pitäisi punoa mahdollisimman useista kolmen tai neljän langan nipuista jotka taas punottaisiin yhteen paksummaksi pötköksi. Lisääntyneen joustovaran luulisi suojaavan solmukohtaa paremmin iskulta.

Vieras · Lähetetty: 10.11.2006 21:55 Viestin aihe:

Tuukka on saanut solmunsa kestämään, kunhan on käyttänyt ohkaisia, vahvistamattomia pellavajänteitään ainoastaan nelikymppisissä, myötäkäyrissä jousissa, joiden potku on pehmeä. Samat jänteet napsahtavat poikki, yleensä jonkun matkaa tukkikytkyn yläpuolelta, kun ne virittää tuoreeseen, alkujännitykseltään kovaan, jäykemmänpuoleiseen jouseen. Jänteeseen kohdistuva vetohan on suurimmillaan vireessä ennen vedon alkua, ja sitä suurempi, mitä matalampi jänneväli on, eli uutta jousta vireeseen laittaessa ampumisen kestäväkin jänne paukahtaa helposti. Ampumalla en ole pellavajänteitä saanut poikki, mutta toisaalta käyttökokemukseni niistä rajoittuu kahteen vähemmän ärhäkkään jouseen.

Archery: the Technical Sidesta löytyy lukemattomia käppyröitä ja laskukaavoja, joissa mm. kuvataan edellämainittu jänteeseen kohdistuvan rasituksen muuttuminen vedon aikana. Kirja ei välttämättä tarjoa mullistavaa uutta henkilölle joka on paneutunut 90-luvun jousidataan. Mutta helmiäkin löytyy, kuten tietoa nuolen hidastumisesta lennon aikana, kokeellisia tuloksia optimaalisista jänneväleistä eri pituisiin jousiin, jousen virtuaalimassan laskeminen ym. Tim Bakerin jousitutkimus pohjautuu lähes täysin tähän teokseen, ja kirjasta löytyykin selitys kaaren poikkileikkauksen vaikutuksesta sen neutraalitasoon ym. teesit, joita moni pitää modernina keksintönä. En ole syventynyt läheskään kaikkiin kirjan lukuisista kaavioista ja kuvaajista, joku fysiikkaan suuntautunut ihminen saisi niistä ehkä paljonkin irti.

Historiallisena merkkipaalunakin kirjan voi ottaa, mm. nuolen lähtö jousesta, nuolten tarkat lähtönopeudet ym. jousitutkimuksen kivijalat kuvattiin ja selvitettiin tietääkseni ensimmäistä kertaa historiassa tässä opuksessa. Myös kaikki maailman modernit lasikuiturekurvit pohjautuvat kirjassa kymmenen sivun perusteellisella analyysillä kuvattuun Clarence Hickmanin "A new bow of radical design, construction and performance"en.

Ainoa tapa saada kirja haltuunsa on tietääkseni tilata kierreselkäinen valokopioitu versio Dick Baughlta www.primitiveways.com :ista