Jousi

[Juri]

Olen pitkään miettinyt kuinka voisi tehdä korjauskelpoiset nokit luonnonmateriaaleista. Peräänajotapauksessa self-nokkiin kun useimmiten menettää koko perhanan nuolen. Muovinokeilla selviää yleensä pelkällä nokin vaihdolla, joskus joutuu myös liimaamaan pienen halkeaman. Joskus kolarit tapahtuvat maalin keskellä, ehkä useammin tulee jotenkin vaan ammuttua kaksi täsmälleen identtistä huonoa laukausta.

Ratkaisu oli yllättävän helppo ja jotenkin tutunnäköinen.
Huomasin sattumalta että lattaporanterissäni on täsmälleen sama kulma kuin muovinokeissa.

Ajoin aihiot ensin vannesahalla ja tein nokkiurat. Porasin kolot ja tungin nappulat tiukalle ilman liimaa katkenneeseen nuoleen, muotoilin sitten nauhahiomakoneella. Homma oli ällistyttävän helppo ja nopea.

[Matti]

Hienoja!!
Kun et vaan tee niistä liian sileitä - joku väittää niitä muovinokeiksi

[Santtu Risku]

miten on tuukka, mitä lankaa sulla on nyt sitten tossa käytössä ja näin hieman off topikkia, mutta mitä puuta noi nuolet on?

[Juri]

Joo, sulatkin pitäisi oikeastaan nyrhiä tylsillä kynsisaksilla.
Tuli myös mieleen että jos saumankohdalle käärisi lankaa koristeeksi niin olisi primimmän näköistä mutta ajatus tuntuu jotenkin hölmöltä.
Mistähän ne ottivat mallia muovinokkeihin?

Aika näyttää miten käy seuraavassa peräänajossa. Voihan olla että sarvi on niin lujaa ettei hajoakaan, sitten on nuolesta varsi murskana.

Lanka on silkkiä, käärin sen kaksinkertaisena. Jos oikein tarkkaan katsoo niin näkee että keskellä on vielä väännetty jengalle. Nuoli on seetriä, petsattu. Langoissa ei ole liimaa vaan ne on öljytty samalla kertaa kuin nuolikin.

Enpä ole Tuukka vaan Juri. Tuukka lienee Turuss.

[Dan The Master]

Turha varmaan sanoa, mutta käytä teräsvillaa ja sitä ennen vaikka 600:sta hiomapaperia jotta niistä tulee HELVETIN sileät

[Simo Hankaniemi]

Komea on nokki ja primikelpoinen. Lontoon Towerissa on muutamia japanilaisia nuolia, joissa on vuorikristallinokit. Ne olivat kyllä upeita. Varmaan tämäntapaiset ovat olleet esikuvina muovinokeille.

[Juri]

Kiitoksia paljon!!

Primikelpoisuus kyllä vähän jännitti, vaikken ymmärrä miksi.
Ei jaksa eikä kehtaa enempää kiillottaa, eihän niillä sitten viitsisi enää ampua. 120 karkeus saa riittää, teak-öljyä päälle.

Samalla tavalla voisi tehdä kovasta puustakin.

[Dan The Master]

Mehiläis vaha hangattuna on kans hyvä luuhun

[Santtu Risku]

[Juri]

Älä välitä Santtu, tälläistä tämä on...

Tässä vielä puunokki, merbauta. Fiksumpaa olisi kyllä ollut liimata se ensin kiinni ja muotoilla vasta sitten, lähti reunoilta rispautumaan. Tähän kyllä käärisin varmuudeksi lankaa ympärille.

[Joonas]

Tuoki näyttää aika jännästi muovinokilta Tai sitte mun silmät on mitä on

[Juri]

Tai sitten toisinpäin.
Tuo on oikeasti helpoin muoto tehdä jos lähtökohta on neliskanttinen.
Hirvensarvi on niin lujaa ja painavaa tavaraa ettei siitä sen järeämpää kannata tehdä. Puunokki voisi olla tanakampikin.

[Dan The Master]

Onko tuo poranterän koko tuumissa?

[Juri]

32 mm.

[Dan The Master]

Thnx! No minäpä voinkin sitten itekseni tehä noita nokkeja jahka kerkeän

[jtahola]

Jumanskeba Juri, annoit juuri vastauksen siihen, miten saan nuolesta, ohuestakin, sellaisen että kestää ampumisen, meinaan ettei hajoo käsiin ekasta laakista. Peräänampuminen onkin sitten toinen juttu.

Oon kokeillu sahata kovaa puuta varten uran nuolen päähän jotta se sitten kestää ampumista halkeamatta, mutta ei tullu mitään . Hirvensarvee löytyy sen verran että pääsee kokeileen ... meinaat ettei tarvis liimata ?

Paljonko noilla pituutta ? Nokkiuran leveys varmaan jänteen mukaan.

[Rakonczay]

Menee vähän ohi aiheen mutta suosittelen tollaisessakin nokissa lisäksi lankavahvistusta sulkien/ nokin välillä.
Täräytin just kisassa keskustassa toiseen nuoleen täydellisen "Robin Hoodin" tuloksena oli muovinokki pirstaleina ja puu halki sulkaan asti. Vain sulkaa kiinnipitävä langoitus esti koko nuolen halkeamisen.
(Mikä olisi kyllä ollut pirun komeeta )

Mä käytin langoitukseen ns. karhunlankaa.

[Juri]

JTAhola.
Pituutta on 1 tuuma.

Muotoiluvaiheessa ei tarvitse liimaa, sen kun tunkee vaan vanhaan nuolenpätkään kiinni. Apukepin kanssa muotoilu on paljon helpompaa ja turvallisempaa. Jos ei meinaa pysyä niin kostuta vähän syljellä, sitten on jo vaikea saada irti. Nuolen perään kannattaa kiinnittää liimalla.

Nokkiura jänteen mukaan tai päinvastoin. Minä säädän jänteen paksuuden nokin ja sormien kohdalta piilottamalla jokusen irtolangan säikeiden väliin vahvikkeen alle. Kaikki jänteeni ja nuoleni sopivat näin toisiinsa.