|
Jousi HTML-kopio vanhasta keskustelualueesta
|
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
Martti Auer
Liittynyt: 27 Hei 2004 Viestejä: 2043 Paikkakunta: takapajula
|
Lähetetty: 19.04.2006 11:47 Viestin aihe: Vesipuhvelin sarvia |
|
|
Tuossa osoitteessa on vesipuhvelin sarvia myytävänä, niitä voi tilata varmaan muualtakin, mutta tuossa on yksi:
http://www.chichesterinc.com/WaterBuffaloHorn.htm _________________ Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Santtu Risku
Liittynyt: 31 Tou 2006 Viestejä: 1659 Paikkakunta: Inari
|
Lähetetty: 07.12.2006 19:50 Viestin aihe: |
|
|
kiinnostais tietää, että miten noista sarvista sitten saa niitä liuskoja? ja miten niitä liuskoja tulis käsitellä ennen jouseen laittoa?
en siis ole tekemässä sarvivahvisteista jousta mutta kiinnostaapahan vaan. _________________ "When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Dan The Master
Liittynyt: 20 Hei 2006 Viestejä: 509 Paikkakunta: Perho
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
Martti Auer
Liittynyt: 27 Hei 2004 Viestejä: 2043 Paikkakunta: takapajula
|
Lähetetty: 07.12.2006 20:14 Viestin aihe: |
|
|
Joo, ihan olennainen kysymys. Se on vaikeaa. Olen kuullut että rautasahalla jos niitä sahaa, niin se olisi erittäin hankalaa. Itse olen kuitenkin käyttänyt rautasahaa, enkä nähnyt siinä mitään ongelmaa sen mukaan, että kyllä se sahasi aika hyvin, eikä siinä kovin kauaa nokka tuhise. Suosittelevat kuitenkin vannesahaa, eli koneellista. Asiassa kannattaa kuitenkin edetä varoen. Liuska sahataan sarven alaosasta, yleensä. Jos yrittää käsipeleillä ja on ruuvipenkki, niin siinäkin kannattaa olla varovainen, että ei laita sarvea liikaan puristukseen, sillä silloin se voi ottaa ja haljeta. Vannesahalla on varmaan turvallisempaa. Siinä on myös tärkeää, että sahaa sen oikeassa kulmassa, eli liuskan voi sahata väärin, että se menee vähän kierteelle. Kulma on eri juuressa, mitä sarven huipussa, sen olisi oltava mahdollisimman symmetrinen. Tarkkaa puuhaa. Ei ole tullut vastaan, että miten sarvi olisi käsiteltävä, ennen liuskan ottoa, vaikka sellaistakin informaatiota olen yrittänyt onkia. Sitä ei kannata kuitenkaan rasvata, koska se liimataan myöhemmin. Tiedä siitä, ehkä sitä ei käsitellä ollenkaan. Ehkä sarvea voisi liottaa vedessä, jos se on liian kuiva, jolloin sarvi olisi kestävämpi kun sitä työstetään, kun siinä on vähän kosteutta. Tiedä siitä, täytyy kokeilla. Voi olla kuitenkin, että jos sarvea on liotettu vedessä ja se kuivuu ohuempana, niin sarvi voi kuivuessaan haljeta, en osaa sanoa. Siinä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon eräänlaisia varomomentteja. Hyvin hankalaa, kuitenkin, kaikin puolin. _________________ Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 24.12.2006 12:49 Viestin aihe: |
|
|
tais tuolla dic.biz:ssä olla niitä liuskojaki. Tosin ne tulee saksasta joten postimaksuakin tulee vähän, mutta mistäs sitten puhvelin sarvia saa suomen maalta |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 24.12.2006 14:51 Viestin aihe: |
|
|
en tiedä mista vesipuhvelin sarvia tai sahauksia suomesta saisi.mutta luulen,että noita sarvenkäsittely ohjeita löytyisi atarnin tai hornbown keskusteluista?
käsittääksein useimmissa euroopan maissakin kuten suomessakin elää vielä hiven joitain alkuperäiskarja rotuja sekä mm.unkarissa kesypuhvelia,josta karjarodut on saanut alkunsa.jotain näiden väliltä on länsi-ylämaankarja.italiasta saamme mm.aitoa puhvelin maito mozzarellaa.
jostain syystä kesypuhvelien pito on jäänyt tuonne etelämpään-eurooppaan.
keskustelin näistä erään(nimi ei oo muistissa)unkarilaisen sarvi,komposiitti jousi tekijän kanssa.hänen mukaan ainakin jotkin heidän paikallisten alkuperäiskarjojen sarvista kävisi hommaan?mutta niitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla,alkuperäis karjarotujen harvinaisuudesta johtuen.suomalaiset alk.peräis rodut ei kovin pitkiä sarvia kasvata,osan ollessa nupojakin.
ken osaa kertoo lisää,muiden kuin vesipuhvelin,mahdollisesta jousikelpaavuudesta.esm tuo länsiylämaa? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pss
Liittynyt: 11 Jou 2006 Viestejä: 19
|
Lähetetty: 25.12.2006 18:01 Viestin aihe: |
|
|
Jostain luin juttua longhorn karjasta suomessa, sarvet melkein kalliimpia kuin itse eläin, mutta materiaalia riittäisi. Eri asia on käykö jousien rakenteluun.
Muusta käsittelystä. Ennen muinoin ruutisarvet ja muut sarvi tuoteet keitetiin pehmeiksi. Kuten sarvi kamman valmistuksessa liuskat keitetään ja laitetaan puristuksiin kuivumaan, niin saadaan suoria liuskoja.
Lainaus: | 639.18 AALTONEN
39; 639.18
Aaltonen, Turkka
Sarvi- ja luutyöt / Turkka Aaltonen, Eero Laitinen
Helsingissä : Ajatus Kustannusosakeyhtiö, 2001. - 80 s. : kuv.
ISBN 951-566-056-4
KÄSITYÖ; LUUTYÖT; SARVITYÖT; TYÖVÄLINEET; TYÖTAVAT; TUOTTEET; PUUKOT; KIRVEET; KEIHÄÄT; ONGET; KANSATIEDE; MUINAISESINEET; RUUTISARVET; HYLJEHARPPUUNAT |
Eero onkin tuttu mies hänelle KIITOS jousiin tutustumisesta. Ainokainen jousi on valmistettu Eeron opissa. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Matti
Liittynyt: 10 Lok 2004 Viestejä: 538 Paikkakunta: Helsinki
|
Lähetetty: 25.12.2006 18:17 Viestin aihe: |
|
|
Sain kotimaisia lehmänsarvia Tuukalta. Nämä ovat hyvää matskua jousien nokeiksi ja nuolien nokkiliuskoiksi.
Nuolia varten sarviliuskat tehdään seuraavasti:
- Sahataan sarvi halki. Umpinainen pää kannattaa sitä ennen sahata irti vaikka elbiin nokeiksi. 2" pitkä!
- Puoliskot keitetään vedessä ulkona 3-4h jotta pehmenevät ja taipuvat. Napataan puoliskot pihdeillä kiehuvasta vedestä ja pistetään puristukseen vaikka kahden lankun väliin oikenemaan.
- Kun ovat kuivia seuraavana päivänä oetaan lankkujen välistä irti ja sahataan 15mm leveiksi ja 2,5" pitkiksi liuskoiksi.
- Pehmeä vaalea osa hiotaan pois esim nauhahiomakoneella tai puukolla veistäen.
- Sovitetaan tarkasti nuolen 2" pitkään 1-2 milliseen loveen.
- Epoksilla kiinni ja puristukseen.
Voila!
Tätä infoa soveltaen voi tehdä isompia liuskoja jousen lapoja varten. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Tuukka Kumpulainen
Liittynyt: 25 Hei 2004 Viestejä: 1566 Paikkakunta: Turku
|
Lähetetty: 25.12.2006 21:08 Viestin aihe: |
|
|
Sarven soveltuvuuden komposiittijousen vatsamateriaaliksi ratkaisee ennenkaikkea sen taipumu(mattomuu)s delaminoitua, eli ratkeilla sisäisesti voimakkaassa rasituksessa. Lehmänsarvea ei ole sen delaminoitumistaipumuksen takia ruukattu käyttää jousissa. Kun kotimaisen, kuivatun lehmänsarven sahaa poikki, näkee usein samantien, kuinka sen seinämä ratkeilee ohuiksi liuskoiksi. Uhrattuaan sarvijousen tekoon vaikkapa 40 tuntia kovaa työtä jänteineen, liimoineen ja sovituksineen on ikävä huomata että sarvivatsa alkaa hajoamaan. Siksi sarvissa on paras ottaa varman päälle. Hyvien sarvien hinta on aika pieni siivu projektin kokonaiskustannuksista.
Tiettyjen, erityisten nautarotujen sarvia on tosin käytetty jousissa jo ammoisista ajoista, myös Turkissa. Nämä ovat niitä, jotka ison kokonsa lisäksi pysyvät kasassa voimakkaassakin puristuksessa. Voi hyvinkin olla että riittävän isosta sarvimäärästä valkkaamalla myös kotimaisesta kannasta löytyisi rakenteeltaan riittävän lujat sarvet. Näidenkin koko ja seinämävahvuus rajoittavat jousentekijää pahasti vesipuhvelin, keihäsantiloopin tai ison pukin sarviin verrattuna.
Omat vesipuhvelin- ja vuohensarveni olen pieninyt vannesahan kapealla terällä. Homma on melko vaikeaa ja johtaa helposti sarven parhaan sivun, vannesahan terän, pahimmillaan oman sormen menetykseen, kun joka suuntaan kiero sarvi vääntelee pöydällä ennalta-arvaamattomasti. Atarnin sivuilta löytyy hyvät, turvalliset ohjeet sarvien pienimiseen vannesahalla, itse en ole jaksanut vaivautua yhtä työlääseen menetelmään. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Simo Hankaniemi
Liittynyt: 08 Hei 2004 Viestejä: 4937 Paikkakunta: Turku
|
Lähetetty: 26.12.2006 14:45 Viestin aihe: sarvet |
|
|
Sarviliuskat voi ottaa esim. kaivertamalla ensin v-taltalla urat. Näitä uria sitten vähitellen syvennetään, kunnes liuska on irti. En lähtisi kokeilemaan vannesahaa, ainakaan kovin kapeateräistä mallia. Kovan puunkin kanssa on usein ongelmia, kun yrittää saada vannesahan terän menemään linjassa. Hyvä sarvi on sen verran arvokas materiaali, että parasta käyttää hitaampaa mutta turvallisempaa metodia. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
toni
Liittynyt: 31 Jou 2004 Viestejä: 1453 Paikkakunta: aurajoki
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
Simo Hankaniemi
Liittynyt: 08 Hei 2004 Viestejä: 4937 Paikkakunta: Turku
|
Lähetetty: 04.04.2007 10:07 Viestin aihe: |
|
|
Biisoneita näyttäisi lain mukaan voitavan siis vapauttaa tarhasta luontoon, kun kyse on kerran riistaeläimestä. Siinähän olisi hyvä projekti "Euroopan amerikkalaisimmalle maalle". Valkohäntäkauriit täällä jo ovat pitkään olleetkin. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
toni
Liittynyt: 31 Jou 2004 Viestejä: 1453 Paikkakunta: aurajoki
|
Lähetetty: 04.04.2007 14:53 Viestin aihe: |
|
|
toi terminologia on hiukka hämäävää.kyse on pääasiassa tuotantoeläin tarhauksesta,tms. eikä niinkään uusien lajien luonnon varaisten eläin lajien tuottamisesta.
jotkut noista listan lajeista tekevät poikkeuksen;mm.hanhet ja metsäkanalinnut.
mmm,on vain tehnyt asian jotenkin kieroksi,kun luonnonvarasista eläinkannoista pohjaavan tarhauksen ja sitäkautta mahdolliseen luonnonvaraisten kantojen elvyttämiseen tähtäävä touhu,käännetään mielummin rajojemme ulkopuolelta tuotavien rotujen ja lajien tuontiin ja tarhaukseen.
mutta sama homma toistuu vaikkapa kasvihuone kimalaisten,hollannista ja saksasta tuontiin.tosin noita pölyttäjä hyönteisiä saattais voida? lain pykälättömyyden takia voida kasvattaa omista kotoperäisistä kimalais roduistammekin.
tällöin ei olisi vieras laji invaasion vaaraa tai niiden mukanaan tulevien mahdollisten tautien,yms.riskiä alkuperäis kannoillemme.
visenttiähän,biisonin eurooppalaista "versiota" on aikoinaan tuotu joku yksilö suomeenkin(-80 luvulla?),mutta näiden eläinten ei sallittu levittäytyä luonnonvaraisiksi.syynä oli "turvallisuus uhkat" luonnossa liikkuville ihmisille.kiimainen visentti sonni voi kyllä olla pahatapainen,mutta meikän puolesta ne olisi voinut laskea kamarallemme.
kyseiset eläimet tuli suomeen jonkun diplomaatti,yms.härdellin puitteissa ja päätyivät loppujenlopuksi ranuaan tai ähtäriin.(villi veikkaus)
valkohäntäkauriin kanssa kävi hyvä munkki,ettei tuliaisina tullut samalla kotoisen hirvemme kannalta kuolettavaa loista,jota esiintyy yleisesti usassa,ja jolle paikalliset hirvi populaatiot parjäävät perimänsä kanssa hyvin.tiedä sitten häntä,onko valkohäntiemme perimä,yleensä ottaen,tarpeeksi laaja pidemmälle ajanjaksolliselle juoksulle? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
seikku Vieras
|
Lähetetty: 04.04.2007 19:01 Viestin aihe: |
|
|
Juu, kyllä löytyy kotimaisestakin karjasta sopivaa materiaalia, kun vähän valikoi. Sonnin sarvi on turhan ohutta mutta kunnollinen iso ja virheetön lehmän sarvi on usein kelpo tavaraa. Useimmiten lehmän sarvessa ei kuitenkaan löydy riittävää sitkeyttä. Kannattaakin aina sahata ensin koepala ja testata. Highlanderin sarvi sopii myös mainiosti. Melko sitkeää, mutta turhan löysää(säikeet eivät kovin tiiviisti). Ylivoimaisesti parasta materiaalia koostumukseltaan on iso vuohipukin sarvi. Tiivis, sitkeä ja lähes mahdotonta saada murtumaan. Suoraan kaartuva, riittävän leveä edestäpäin katsottuna ja suuri vuohen sarvi peittoaa puhvelit mennen tullen. Alkavat olla vaan harvinaista herkkua kun monikaan ei viitsi siitospukkeja vanhoiksi kasvattaa. Teurastamieni pukkien sarvet on 10vuoden kuluessa pienentyneet huimasti. Yleensä ovat korkeintaan 1,5vuotiaita kun pistetään lihoiksi. Kun pukilla on ikää 5 ja yli vuotta alkaa sarvetkin olemaan "kypsät". |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Tuukka Kumpulainen
Liittynyt: 25 Hei 2004 Viestejä: 1566 Paikkakunta: Turku
|
Lähetetty: 05.04.2007 12:17 Viestin aihe: |
|
|
Pukinsarvet ovat tosiaan laatukamaa. Ne harvat vanhat ja isot sarvet, joita olen saanut haltuuni ovat olleet aika hakattuja mutta sisältä on niistäkin löytynyt mustaa, tiukkaa tavaraa. Typeryyksissäni katkaisin parhaan pukinsarviliuskani kun taivuttelin sitä käsissäni ja ihastelin sen elastisuutta. Naps! ja liuska selkäpuolelta poikki. Vieläkin vituttaa. Jänneselkään on syynsä. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa You cannot attach files in this forum You cannot download files in this forum
|
|