Jousi

[Rakonczay]

Kirjoväri hesassa myy useita perinteisiä liimoja:

Luuliima
Nahkaliima "kölninliima"
Jänisnahkaliimajauhe
Kalaliima "saliaski"

Onko kellään kokemusta näistä liimoista?
Mikä olisi parasta tavaraa sulkien kiinnittämiseen nuoliin?

Luuliima vastaa kuumaliimaa, joten sen käyttö on ehkä hankalaa?

[Juri]

Maitoliima voisi olla toimivampi. Sitä tehdään luonnonkumilateksista.
http://www.kiilto.com/fi/tuotteet/tuotetietokanta/?prod=124

[Simo Hankaniemi]

Olen käyttänyt sekä ns. jänisliimaa että jänteenpätkistä itse keittämääni liimaa muutamien nuolten sulitusten tekoon. Homma toimii kyllä, mutta Suomen kosteissa oloissa en yleensä ammuskele tällaisilla nuolilla. Tavallinen puuliima kelpaa minulle käyttönuolissa. Periodinuolissa täytyy kuitenkin olla alkuperäinen liima.

[Juri]

Maitoliima/tekstiililiima on nyt kokeiltu. Sulituslaitteen avulla kontaktiliiman tapaan käytettynä pitää sulan paikoillaan 10-15 minuutin kuivumisajalla. Vaatii langalla kietomisen jotta kestäisi käyttöä. Tuoreena liima on valkoista, kuivuttuaan ruskeahkon kellertävähkön läpikuultavahkoa. Kestää tekstiileissä ja nahassa 60 asteen konepesun.

Kontaktiliima pitäisi huomattavasti paremmin, langat jäisivät ehkä enemmän koristeiksi. Perinteisyydestä en osaa sanoa mutta on varmaankin peräisin niiltä ajoilta jolloin kumia alettiin käyttää renkaissa ja kengän pohjissa.

[Rakonczay]

Mäkin olen nyt tehnyt liimausta tällä maitoliimalla ja toistaiseksi sisällä ampuessa se on kestänyt hyvin eikä työaikakaan ole paljoa kasvanut.

Käytännössä sivelen ensin nuolen varteen liimaa ja heti perään sulkien ruotiin.
Annan olla kunnes liima muuttaa värin läpinäkyväksi (10 min.) ja painelen sulat paikalleen koneessa. Asemointi pitää osua laakista oikein.

Sen jälkeen vedän vahvistukseksi molempiin sulan päihin karhunlankaa.
Sulkien "päälle" en vedä lankaa koska ne alkaa rispaantumaan silloin todella pian.

[Väiski 480]

Löysin Claes Ohlsonista halvan tuubin Cascon "Textiili & Maitoliima". Lieköhän samaa tavaraa? Onko maitoliiman primitiivisyyttä vahvistettu?

V.

[Juri]

Kyllä, samaa kamaa on. Primitiivisyydestä en menisi mitään sanomaan mutta modernia ei ainakaan ole, eikä synteettistä.

Testasin myös arabiankumista tehtyä kärkiliimaa sulkiin. Sitä saadaan akaasiapuun mahlasta, sitä käytetään metallikärkien kiinnittämiseen alumiininuoliin. Kärkeä kuumennetaan kunnes liimapuikko sulaa sitä vasten, sitten kärki työnnetään nopeasti putkeen.
Liima on lujaa ja kovaa mutta kovettuu silmänräpäyksessä kun kuumentaminen lopetetaan. Sulat on käytännössä melkein mahdotonta ehtiä kiinnittää.

Onkohan Ranella vielä pysyneet sulat kiinni?

[Väiski480]

No, primitiivinen ehkä on väärä adjektiivi. Ymmärtääkseni tää haloo on noussu IFAA:n classic luokan säännöistä. Eihän esim. Kuralan kisoissa koskaan oo kielletty moderneja sulkaliimoja. IFAA:n säännöissä mielestäni puhutaan moderneista liimoista, jotka on siis kiellety. Eli jos maitoliima ei oo synteettistä, eli keksitty jonkin aikaa sitten, nii eihän sitä voi kutsua moderniks? Vai? Ainakin voi vedota siihen et mä oon niin muotitietoinen et mikään eilisen liima ei normaalisti mulle kelpais...

V.

[Rakonczay]

Joo sopivan liiman etsiminen lähti liikkeelle sääntöjen tekstistä:

...fletched with natural feathers which are attached in the historical manner (no clear glue or superglue, etc).

Mulla on hyvin pysynyt liimaukset kasassa. Lankavahvistus on vain sulkien päissä. Näitäkin lankanippuja on jo pari katkeillut, vaikka laitoin niidenkin päälle vielä maitoliimaa.

Samainen sulkien nyöritys on myös estänyt parissa nokkiosumassa koko nuolen halkeamisen. Puuta lentää pois naruun asti ulottuva pala.

[Juri]

Shellakka tuntuu pelittävän oikein hyvin lankojen kiinnityksessä, varsinkin jos kietoo langan tuoreelle tahmealle pohjalle. Sitten vaan lisää lakkaa päälle. Shellakasta kannattaa tehdä aika paksua tähän tarkoitukseen. Enintään 1:3 tilavuusosaa sinoliin, mieluummin hieman vähemmän. Ei pitäisi lankojen katkeilla.

[Santtu Risku]

ihan sama mikä liima. kaikki tuntuvat pelittävän. kesällä mieluiten jänis/jänneliima ja puuliima. talvella liimat jotka sietävät kosteutta. tai sitten all around puuliima.

[Santtu Risku]

itse ei koskaan stressaa tai edes ajattele, että mitä liimaa. kaikkein vähiten on ajatellut sulituslaitetta. kuten on auerkin todennut niin turhimpia laitteita ikinä. perus kolmen sulanpuolikkaan sulitukseen menee minulla aikaa ilman liimaa n 2-3 min ja liiman kanssa 4 min + kuivumisaika.
nuolet ovat käyttötavaraa eivätkä hullun kauaa kestä maastoammuntaa joten en halua mitään hillittömän fiiniä liimaa laittaa.
oikeastaan voisi olla käyttämättä liimaa ollenkaan kun sitoo tiukkaan ja tekee enkkumaisen sulituksen. karhunlanka olisi ehkä hyvä tähän.
myös vesanuolet rokkaavat tiukemmin kuin risumäntyrima.

[Juri]

Santtu.
Tässä onkin kysymys Maastoampujien Liiton uuden Historical bow -luokan kummallisista nuolisäännöistä. Yritämme kehittää nuolia joilla kyseiseen luokkaan pääsisi skabaamaan.

Maastokisoissa ampujan tärkein väline on nuolet ja niitä täytyy olla riittävästi.
FFAAn kisoissa ammutaan useimmiten useita nuolia peräkkäin samaan maaliin. Nuolien hyvä olla mahdollisimman identtisiä keskenään, koska sellaiset lentävät samalla tavalla ammuttuna samaan paikkaan.
Kisoissa ei aina pääse ampumaan omilta varmoilta etäisyyksiltään tai asennoista joten nuolia myös menetetään tasaisen varmasti, joskus vähemmän joskus enemmän. Kadonneita tai hajonneita nuolia ei jäädä itkemään vaan otetaan uusi samalla tavalla lentävä tilalle ja jatketaan eteenpäin.
Myöskään sää olosuhteita ei pääse yleensä itse valitsemaan joten liimojen ja pinnoitusten kestävyyteen tulee uhratuksi jonkun verran huomiota. Liimaamaton karhunlanka esim. ei minulla kestänyt sulkien päällä edes hallissa joten metsään en ainakaan sillä systeemillä lähde.

Kaupan valmiiksi spinetetyt aihiot ja tehdaskärjet ovat oikeasti todella käteviä kun jatkuvasti tarvitsee lisää nuolia samoihin jousiin. Peräänajon uhreiksi joutuneet muovinokilliset nuolet taas saa useimmiten korjattua pelkällä nokin vaihdolla, homma hoituu pikaliimalla parissa minuutissa samantien.
Nuolia ei tule nyprättyä yksi kerrallaan vaan niitä tekee samantien ainakin kymmenen.

Kyllä vesanuolet hienoja ovat mutta ymmärrät varmaan että turhan vaivalloisia kilpailukäyttöön.


Tämän luulisi jo kelpaavan.
Nuoli on risumäntyä, hirvensarvinokki, sulat kiinnitetty silkkisellä perholangalla ja shellakattu kunnolla. Punaisen värin tarkoitus on edistää löydettävyyttä ja tunnistettavuutta. Perholanka on muunmuassa siitä erinomaista että se menee aivan litteäksi vartta vasten.

[Rakonczay]

Ompa kaunis nuoli. Uskaltaako moista edes ampua ulkona?

Otin tänään yhdestä nuolesta kärjen ja sulat talteen, kun sen varteen oli ilmestynyt palkeenkieli. Kovin montaa laukausta se ei olisi enää kestänyt ja oli siten vaarallinen.

Mutta tärkeintä oli huomata kuinka tiukkaan maitoliima sulat liimasi. Tosin sulat lähti irti liimaa repimällä, mutta ei kuitenkaan ihan itsekseen.

[Väiski480]

Joo, mull on testivaihe meneillään nyt ton maitoliiman kanssa. Yhteen nuoleen epäonnistu liimaus vähän, toinen näyttää jo lupaavalta. Ilmeisesti pitää laittaa tavaraa vähän enemmän kun normaalia sulkaliimaa. Ei haittaa, Claes Ohlsonilta 40 ml tuubi 2,90 €. Kertoilen kokemuksia sitten kun pääsen ampuun.

V.

[Santtu Risku]

ymmärrän toki juri. oli vain pakko paasata
onko tuo perhonsidontasilkki sitä normaalia tosi ohutta lankaa, vaiko perhon rungon päälysteenä käytettävää erikseen tehtyä silkkilankaa?

[Juri]

Ei paasaaminen pahaa tee, muistetaan paremmin pysyä kaidalla polulla.

Minun on muutenkin vaikeaa ymmärtää mikä on normaalia ja mikä ei. Perhojen sidonnasta en tiedä yhtään mitään. Kalastusliikkeen ukkeli taas tuntui pitävän minua jotenkin epänormaalina.
Rullassa lukee: UNI-Floss, 1 X 600, 15 yds, made in Canada.

Lanka on kiertämätöntä, minkä vuoksi sitä täytyy käsitellä hieman eri tavalla kuin kierrettyä ompelulankaa. Tämä leviää runkoa vasten ohueksi ja litteäksi, päinvastoin kuin ompelulanka. Kuitujen irtonaisia päitä nousee kyllä pystyyn haituviksi mutta siitä ei ole haittaa.

Mielestäni paras tapa kieputtaa lankaa nuolen ympärille on pitää rulla polvien välissä ja pyörittää nuolta käsien varassa. Lanka on näin helppo saada sopivalle kireydelle (liian kireälle ei kannata kiskoa), toisella kädellä voi pyörittää ja toisella ohjata.

Tärkeintä on kuitenkin suojata lanka kovalla liima tai lakkakerroksella

Ehdotan mitä nöyrimmästi että tämä aihe siirrettäisiin "Nuolet"- osastolle.

[Santtu Risku]

ok eli sitä runbkojen päälystykseen tarkoitettua. pitänee kokeilla. kiitos tiedosta.

[Simo Hankaniemi]

En sanoisi, että vesanuolet ovat vaivalloisia kilpailukäytössä. Tein vuosi sitten keväällä 8 nuolen setin, joista 6 taisi olla vesanuolia. Niillä on nyt ammuttu muistaakseni viisissä kisoissa ja näissä tapahtumissa ei yksikään nuoli kadonnut tai rikkoutunut. Yhden olen menettänyt maastossa huviammunnassa ja toisesta irtosi kärki.

Jos vesa on alunperin melko suora ja ihanteellisen paksuinen, niin vesavarressa on yllättävän vähän työtä. Veisto-osuus vie vain pari minuuttia ja päälle hieman hiontaa. Jotkut lehtokuusamanvesat ovat niin suoria ja tasapaksuja, ettei niille ole tarvinnut tehdä muuta kuin nokki ja vähän hiontaa. Mutta tietysti valmis varsi on vielä helpompi ratkaisu, varsinkin jos se on valmiiksi spinetetty. Ei vesavarsia kannata käyttää muuta kuin kulttuurisyistä. Nuolissa on kyllä tarpeeksi työtä, vaikka käyttäisi ostovarsiakin.