Jousi

[S. Hankaniemi]

Olen tässä selaillut paleoplanetin atlatl-sivuja. Kiinnitin huomiota kirjoittajien kokemuksiin vipukeihäänsä kantamasta. Heitän itse runsaan 70 m kaaria ja kuvittelin olevani erittäin huono, mutta eivät ne useimmat sen kummempia tuloksia ilmoitelleet. Näyttää olevan käytännössä niin, että 100 m on vipukeihäälle samanlainen haamuraja kuin perinnejouselle 200 m. Eli sen kyllä ylittää, mutta hieman täytyy nähdä vaivaa välineiden ja harjoittelun suhteen.

Jos olette mitanneet joskus heittojenne kantamaa, niin ilmoitelkaa tuloksia.

[PekuVee]

Joo, ihan samanlaisia tuloksia minäkin olen saanut aikaiseksi. Tuo 70 m vaikuttaa sellaiselta käytännön rajalta, jonka jälkeen siirrytään jo extreme-luokkaan. Luulisin että alunperin metsästyksessä matkat jäivät varmasti paljon tätäkin lyhemmiksi, ehkä 35-50m. Vipukeihään tarkkuus ja viive heiton ja osuma-ajan välillä alkavat kärsiä, joten en usko että ylipitkillä heitoilla on ollut enää käytännön merkitystä. Olen "viilaillut" erilaisia heittimiä ja keihäitä (dartseja) mekaanisen impedanssisovituksen näkökulmasta katsoen. Olen havainnut että esim. hiilikuituinen dartsi ei lennä oleellisesti paremmin kuin puiset vakio-dartsini, kun heittimen ja projektiilin mekaaniset ominaisuudet ovat kohdallaan. Loppu jää sitten harjoittelun ja omien voimien varaan.

[Simo Hankaniemi]

Paleon kirjoittajat korostivat myös tarkkuuden osalta lyhyitä etäisyyksiä. Heidän mukaansa kilpailuissa on yleensä epärealistisen pitkiä matkoja maalitauluihin. Olen huomannut vähän saman ilmiön meidänkin kilpailuissamme. Pitäisi olla enemmän maaleja aivan muutaman metrin etäisyydellä. 15 m taitaa olla jo aika pitkä etäisyys atlatlille esim. metsästyskäytössä.

Taistelussa on varmaan käytetty sitä maksimikantamaakin, kun tarkkuudella ei ole niin väliä. Joukkoon heitettäessä se osuu kyllä aina johonkin.

Ilmeisesti etnografiset kirjoittajat ovat paljolti liioitelleet vipukeihään kantamaa mm. Australian alkuasukkaiden parissa. Samaa liioittelua näkee myös jousista kirjoittaneiden parissa.

[J-P]

Pisimmät heittoni ovat kantaneet noin 80 m. Tarkkojen heittojen pituus on tietysti huomattavasti lyhyempi.

Simo, muistelen että joskus mainitsit pisimmän Suomessa vipukeihäällä heitetyn kaaren, mutta en löydä sitä aihetta enää palstalta. Paljonkohan sen heiton pituus oli? Olisiko sinulla mitään tietoa välineistä joilla se on heitetty? keihäsvivun pituus, keihään pituus, materiaali, paino yms. ja oliko välineet erikoisesti pituusheittoa varten tehtyjä?

Asiaa enemmän harrastaneiden eli Australian aboriginaalien pisimmät heittot ovat kontrolloitujen havaintojen perusteella olleet 90-125 m, ja jopa 180 m erikoisvälineillä. Nämä erikoiskeihäät ovat olleet lyhyitä (125-160 cm) ja keveitä (50-100g), normaalit metsästyskeihäät ovat huomattavasti suurempia. Pisimmät keihäsvivutkin ovat olleet noin 120 cm pitkiä.

Metsästyksessä aboriginaalien heittomatkat ovat suurille eläimille (kenguru ja emu) olleet noin 15-20 m. Eräässä heittotestissä abot olivat olleet tarkkoja noin 27 m asti, sitä pitemmiltä matkoilta osumia ei enää tullut.

[S. Hankaniemi]

En muista enää tarkkaan niitä lukuja, mutta sekä Ikäheimo että Muri Salin ovat kertoneet heittäneensä yli 140 m. En ole nähnyt näitä heittoja. Salinin keihäät ovat olleet noin miehen mittaisia vesoista tehtyjä aika notkeita, melko kevyitä. Voi olla, että saamme hänet mukaan seuraaviin pituuskisoihin. Jos muu ei auta, niin seura voisi vaikka kustantaa Salinin Turkuun näyttämään kykynsä. Tiedän, että hän on taas pitkästä aikaa väsäillyt vipukeihäitä. Uskon näihin yli 140 m heittoihin sitten kun näen sellaisen.

[J-P]

En usko minäkään yli 140 m heittoon ennenkuin sellaisen näen (tai kuulen luotettavasti mitatusta heitosta). Ikäheimo on kisoissa heittänyt joka kerta pitemmälle kuin minä, mutta vain noin 10 m pitemmälle, eli jotain 90 m, maksimissaan ehkä 100 m. Joten ainakaan ihan normaaleilla välineillä niin pitkät heitot eivät onnistu vaan tarvitaan erikoisvälineitä.

[mhikahei]

Niin..Täällä Kylämäen kisoissa ei ole käytetty varsinaisia pituusheittokeihäitä. Minullakin on käytössä ollut ihan tavalliset, pitkät varret, joissa on raskaahko putkikärki ja suurehkot sulat. Kyllä niilläkin se 100 metriä menee poikki. Muistan kun sain noin kymmenen vuotta sitten Tampereella kokeilla Salinin keihäitä. Niissä oli lento-ominaisuudet mietitty loppuun asti; lyhyehköt (ehkä 150-160 cm), keveät kepit ja nuolinokit. Muistaakseni ne olivat pähkinäpensasta. Muri heitteli niillä mennen tullen jatkuvasti yli 120 metrin kaaria ja jokunen hyvään tuulirakoon osunut kantoi hyvinkin 140 metriä (summittainen askelmittaus 10 metrin marginaalilla). Minulle hänen keihäänsä olivat hiukan hentoisia ja taipuivat kovasti rytkäisten mutkalle. Puolivaloilla heittäen minun kaareni olivat 110-120 metrin luokkaa. Tällaisilla keihäillä heitettäessä tuulella on todella suuri merkitys. Tuon kokemuksen perusteella tein pari saman tapaista keihästä. Niillä kyllä pääsi saman kaltaisiin pituuksiin, mutta läheltä heittäen tarkkuus on ainakin minulle olematon. Normaalit pituudet olivat 115-130 metriä ja hyvässä tuulessa pidemmälle. Noin yleisesti ottaen minusta on paljon tärkeämpää, että keihäällä osuu kuin se, että se lentää hirveän kauas.
Heittelin nuorena miehenä keihästä harrastusmielessä ja vielä armeijassa (yli 30 vuotta sitten) miesten keihästä pataljoonan mestaruuskisoissa (lomien toivossa) naftit 60 metriä. Nykyisin kaareni (siis keihään) ovat tietysti lyhyempiä, varmaan siinä 40-metrisiä. Kannattaa kokeilla tavallista keihästä, siis sellaista oikeaa 700 grammaista! Minun kokemukseni mukaan vipukeihäällä saa osapuilleen kolme kertaa niin pitkälle kuin tavallisella keihäällä. Keihään heitossa tarvitaan nopeita lihaksia; jos kivi tai tavallinen keihäs ei lennä, ei lennä vipukeihäskään vaikka olisi minkälaiset vehkeet tai vaikka kuinka treenattu kroppa.

[mhikahei]

Ei ole epäilystäkään siitä etteikö vipukeihästä alkuvaiheessaan olisi käytetty suhteellisen avoimessa maastossa (luonnon olot Euroopassa 20-35000 vuotta sitten) suurriistan pyyntiin. Mammuttien lisäksi tärkeintä riistaa olivat varmasti peurat ja hevoset. Metsästäjät asettuivat passiin vaellusreittien reunamille ja verottivat laumoja sen kuin pystyivät. Tietysti käytettiin myös ajomiehiä. Voisi olettaa, että käytetty keihäs oli suhteellisen kevyt, mutta hyvällä terällä varustettu. Suureen laumaan heitettäessä ei osuman laadulla varmaan ollut suurempaa merkitystä ja heittomatkat saattoivat olla pitkiäkin. Voi kuvitella heittävänsä keihään tuhatpäiseen porotokkaan; melko varmasti osuu vaikka heittää kaukaakin.
Tätä taustaa vasten puoltavat myös pituusheittokilpailu ja kaukana olevat maalit paikkaansa. Kokonaan eri asia on simuloida peuralaumaa maalitauluna. Kovin "aitoon fiilikseen" ei varmaan ole varaa kellään.

[Simo Hankaniemi]

Vipukeihään kantamaa varmaan myös tehostettiin heittämällä kohteena olevaa laumaa korkeammalta paikalta, aina kun mahdollista. Näissä olosuhteissa etäisyys voi tietenkin olla yli satakin metriä, vaikka yleensä kai pyrittiin mahdollisimman lähelle.

Onko Euroopasta muuten löytynyt yhtään vipukeihästä, missä kärki on edelleen varressa kiinni? Kiinnostaa vain tietää, minkä kokoisia nämä kärjet ovat. Amerikasta näitä ainakin on joitakin löydetty ja näkemissäni tapauksissa kärki ei muistuta juuri lainkaan nuolenkärkeä, vaikka "virallisen uskonnon" mukaan vipukeihään ja nuolen kärjen välillä ei ole mitään eroa.

[J-P]

Ilmeisesti sitä on vain huono heittäjä, tai välineissä on paljon parantamisen varaa, kun sata metriä ei meinaa millään ylittyä. No, hyvä tietää että oikeasti on mahdollista heittää pitemmällekin, pitää vain kokeilla erilaisia keihäitä.
Satutko Make muistamaan oliko niissä Salinin keihäissä minkäänlaista kärkeä, vai oliko ne kokonaan puuta?

[mhikahei]

Ei. Kyllähän kisoissa aina heitettiin ihan oikeilla miesten keihäillä. Taisin muistaa grammat vaan väärin. Nyt en ole kyllä moneen vuoteen kokeillut. Huomasin kyllä aikaisemmin sellaisenkin asian, että kun viskelee vipukeihäällä jonkin aikaa niin tavallista keihästä ei kohta sen jälkeen saakaan enää niin pitkälle; tyyli jotenkin rikkoontuu, koska loppujen lopuksi heittotapa on erilainen. Jotta vipukeihään saa lentämään suoraan, se pitää heittää ihan pään vierestä ja käsi koukistuu jo aika alkuvedosta.
Kyllä niissä Salinin keihäissä oli jonkinmoinen kärki. En ole ihan varma, mutta olisiko ollut luuta. Se heittopuukin oli minulle kovin konstikas. Siinä keskisormi laitettiin "holeen" tai johonkin lenkkiin. Ja aluksi keihäs lensi jotenkin hassusti vinoon ennekuin siihen edes jotenkin tottui. Keihään perässä oli jonkinlainen "poikkipiena" johon nuolinokki nojautui. Edessä taisi olla kivi painona. Luulen, että keihään pitkän lennon salaisuus on myös siinä, että sen "hetkumisen" saa katkaistua mahdollisimman pian. Minulta tuotekehittely jäi ihan alkutekijöihin. Olen tyytynyt ennen kisoja ostamaan valmista mäntykeppiä, eli tehnyt sellaisia "pikadartseja". Käytin muuten pitkään 15 mm:n paksuutta. Niillä kyllä sai paremmin osumaan kuin nykyisillä 12 millisillä. Taidan siirtyä niihin takaisin vaikka kantama voisi ehkä hiukan kärsiäkin. Sitäpaitsi revähdysvaara on aina suurempi "ultrakeveillä" vehkeillä (jouduin loppukesästä esittelemään vehjettä koululaisille aika usein ja kyynerpää vioittui). Luulisin, että joku hiukan kimmoisampi puulaji kuin mänty voisi olla aika hyvä. Painavampi puu vaan pitäisi höylätä ohuemmaksi. Kyllä sinä J-P olet hyvä heittäjä ja yksi niitä harvoja, joka saa keihään lähtemään suoraan. Vipukeihäällä ei osu eikä sitä saa lentämään kauas, jollei sitä saa lentämään ehdottoman suoraan. Se homma kannattaisi opetella ihan aluksi oikein, sellaisilla rennoilla heitoilla. Jos keihäs lähtee heti suoraan, tulee lentomatkaa heti 20 metriä lisää. Vasta sitten kannattaa ruveta tähtäämään johonkin.

[mhikahei]

Ai niin. Se jäi vielä sanomatta, että jäykillä keihäillä ei voi kerta kaikkiaan osua mihinkään, eivätkä ne lennä kauas. Koko homman juju on siinä, että keihäs riuhtaisussa taipuu kunnolla luokille. Ja vielä...Heitossa pitää olla kunnollinen "saatto", eli sitä ei saa lopettaa kesken. Olen meidän kisoissa havainnut, että tuo puoli mättää kaikkein pahiten.

[Simo Hankaniemi]

Alaskassa vipukeihäät olivat muinoin koivua joidenkin säilyneiden esimerkkien mukaan. Vaikka ei niillä tainnut olla paljon vaihtoehtoja, koivu tai paju.

[Doom]

Kaverini oli Seikun jousikurssilla joskus pari vuotta sitten. Seikku oli siellä tehny sille vipukeihään, kun kaveri halus pitkälle lentävän. Keihäs on(oli, nyt se on jo poikki ja poltettu) tosi ohkanen(n.1cm)eikä kovin pitkä?(n.150cm) ja saarnia(jousipuun jämistä oli tehnyt), joku kärkikin oli mutten muista millainen. Vipu taas oli tajuttoman pitkä ehkä jopa metrin!! ja sekin aika ohut. Koskaan ei mitattu mutta uskoisin että parhaimmillaan sillä lensi reilusti yli sata metriä. Todisteita ei ole, joten uskokoon ken tahtoo.
Tosi hauskat sivustot muuten nämä perinnejousisivut.

[Tuukka Kumpulainen]

[Eero]

Guiness World Records 2000 mainitsee pisimmäksi keihäänheitoksi atlatlilla tehdyn tuloksen 258,63 metriä. Tuloksen teki Davis Engvall Coloradossa vuonna 1995. Eli ei sen 100 metrin ylityksen pitäisi olla mahdotonta, tosin Engvall oli saattanut harjoitella ties kuinka paljon. Miten ammattimaisesti nämä vipukeihäänheittäjät mahtavat treenata verrattuna esim. huippuurheilijoihin? Paljonkohan keihästä 98,48 metriä heittänyt Jan Zelezny heittäisi atlatlilla mutaman vuoden harjoittelulla?

Itse en ole koskaan vipukeihästä heittänyt. Pitäisi vaikka tänä kesänä vielä kokeilla valmistaa vipu ja pari keihästä, niin tietäisi kertoa oma tulos. Keihäs lentää siinä 50 m. Miten muuten on, heitetäänkö vipukeihäällä pituutta vauhdista vai paikaltaan?

[Tuukka Kumpulainen]

David Engvall on heittofriikki. Miehellä on peräti kolme heittomaailmanennätystä: tämä vipukeihäs, linko 477 metriä ja vielä "pisimmälle ilman apuvälineitä ihmisvoimin heitetty kappale": 385 metriä lyijymotikalla. Mies on ilmeisesti julkisuutta kaihtavaa sorttia, kun en ole edes kuvaa hänestä nähnyt, mutta on aivan varmaa, että Engvall on treenannut totaalisen ankarasti näitä suorituksiaan. En usko, että Zelezny voittaisi häntä missään näistä.

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

Sunnuntaisissa vipukeihäskisoissa saatiin vaihteeksi eksaktia tietoa vipukeihäiden kantamista. Pisin mitattu heitto oli 116 m, heittäjänä vipuveteraani Muri Salin. Kokeilin hänen välineitään ja heitin 94 m, Ilja Koiviston kaari kantoi samoilla välineillä 103 m.

Pituusheitossa oli jonkinlainen keihässuma 50-60 m välissä, joten painavilla pitkillä keihäillä tulos jää monella noihin lukemiin. Tosin kukaan paikalla ollut ei tainnut olla aktiivi-vipuilija, vaan enempi satunnainen harrastaja.

[jkekoni]

Yllättävän kevyt oli Sallinin keihäs! Vain noin 9mm paksu ja noin 1.5m pitkä keihäs jossa 125 greinin nuolenkärki ilman lisäpainoa kärjessä! Lisäksi joustamaton vipu!

Olisin voinut kuvitella, että noin kevyt väline menee mutkalle liikaa ja siten syö energian mutkitteluun ja ilman vastukseen. Ilmeisesti kovempi lähtönopeus kompensoi em vaikutuksen korkojen kanssa. Lisäksi kuvittelisin, että joustamaton vipu ei antaisi optimisovitusta.

Se mikä oli itsestääselvästi hyvä oli vaakasuora tanko ja vähän nuolityyppinen self-nokki, tolla saa paremman otteen kuin kolo-tappi sovituksella.

Täytyy tehdä ite ton tyyppiset välineet.
Nyt harmittaa, että en katsellut em välineitä tarkemmin!

Noi ei varmaan olisi hyviä tarkkuuteen, sillä omaan kätee tuntui tarkemmalta (niistä harvoista joita kokeilin) oma 220 pitkä keihäs jossa painavahko kärki(ei sulkia), kuin ne mitkä oli lyhyempiä ja vähemmän kärkipainoisia, vaikka niissä oli sulat. Toisaalta heittomatkat olivat varsin lyhyitä, joten sulat olisivat tehneet noista parempia vähän pidemmältä matkalta( mihin heittäjän tarkkuus ei olisi pystynyt).

Täytyy sulitaa omat keihäät ja tehdä tollainen huomattavan kevyt keihäs vaakasuoralla nokilla ja siihen sopiva heitin.

[S. Hankaniemi]

Minäkin sain tiettyjä ideoita Salinin välineistä. Vipukeihäiden kärjet ovat olleet jonkinlainen ongelma. Hyvä primitiivinen ratkaisu olisi sarven kärkipiikki, johon poraa reiän vartta varten. Mutta Muri käytti Brass Bullet -nuolenkärkiä, niitä ruuvattavia messinkisiä taulukärkiä. Hyvin näyttivät toimivan, täytyypä soveltaa.

[Mika]

[selesni]

Millaisilla välineillä saa heitellä teidän kisoissa? Saako olla valmiita hiilikuituisia nuolia? Vai pitääkö kaikki olla omin käsin tehtyä primitiivisesti ilman nykyaikaisia materiaaleja?

[Simo Hankaniemi]

Hiilikuitu ei ole sallittua, materiaalien täytyy liikkua linjalla puu, ruoko, luu, sarvi, nahka, luonnonsulat. Metallikärjet ovat sallittuja, samoin modernit liimat, langat ja värit. Jousissa saa olla tekokuitujänne.

[selesni]

Modern Atlatl ME on 258 metriä ja se on heitetty hiilkuituheittimellä ja nuolena alumiinijousi. Ilmeisesti tuossa ei ole mitään rajoituksia välineelle? Ensi kesänä voisi ohimennen huitaista tuollaisen siivun vähintään.

[Vieras]

Tämä selesnikö se on käynyt Sherwood Shopista hiilikuitua hakemassa ennätysyritykseen? Pikkulinnut lauloivat... Tule nyt ihmeessä sitten Kuralan kisoihin syksyllä tekemään hirmutulos, jolle löytyy todistajaakin. Vipukisaan et voi hiilikuidulla osallistua, mutta kyllä pituuspellolla tilaa on yhdelle moternistillekin.

[selesni]

Vieläkö tälle syksylle meinaatte heitellä? Onko tuossa modernissa pituusheitossa mitään sääntöjä sen kummemmin. Vauhtia saa ottaa rajattomasti ja onko heittosektori jotenkin rajattu yms. ???. Pitäisi kyllä käydä ensin Sherwoodissa hakeen lisää nuolia ja vähän parempia. Onkohan kukaan muu vielä heittänut kakkosella alkavia tuloksia?

[Simo Hankaniemi]

[PekuVee]

Tulipa taannoin tehtyä ihan mielenkiinnosta semmoinen hiilikuituinen keihäs yhdistämällä kaksi Eastonin "FatBoy" nuolta. Taisin myöskin hankkia ne Sherwood shopista. Huomasin samalla, että hiilikuitu oli melko hankala materiaali kun siinä ei pysy liimat eikä sulat kovin helpolla. Mutta tuli valmiiksi kuitenkin. Olen raahaillut sitä aina mukanani kun olen käynyt heittelemässä "vakioilla" koivuisilla 1,8m kepakoilla. Mutta ei ainakaan meikäläisen kyvyillä eikä heittimillä ole syntynyt eroa kuin parhaimmillaan muutama metri. Sitäpaitsi noilla puisilla on mukavampi viskellä, tuntuvat jotekin elävämmiltä. Jätän hiilikuidun suosiolla taljajousimiehille.

[selesni]

Lyhyen yhden kuukauden kokemuksella voin kyllä sanoa, että hiilikuitu lentää takuulla paremmin, kuin puiset nuolet. Tein 3 kpl nuolia kahdesta Eastonin nuolesta yhdistäen. Jäykkyydet olivat 340, 400, 500. Erinäisten heittokapulaongelmien vuoksi oli enää jäljellä yksi 150 pitkä nuoli, jota heitin sitten muutaman askeleen vauhdilla 205 metriä. Mitattu oikein mitalla ja modernisti gps:lläkin Heitolla oli viisi todistajaa ja homma on videollakin. Parhaassa heitossa oli 400 nuoli ja siinä sellainen kevyt kärki Sherwood shopista. Sää oli lähes tuuleton ja 14 astetta lämmintä. Ensi kesänä voisi heittopiikkarit jalassa ja talven välinetestien jälkeen tuoda ME kotimaahan. Todella hauskaa homma ja syyslomaviikko meni rattoisasti testaillessa joka päivä välineitä. Nyt kaipaisin hieman kokemuksia muilta miten eri jäykkyiset alumiini ja hiilikuidut toimivat pituusheitossa/-ammunnassa. Tulee kalliiksi jos pitää ostaa kaikkia testiin

[Eero]

Hieno tulos, onneksi olkoon! Olet varmaankin heittänyt myös normaalia keihästä (800 g). Paljonko lentää? Eli kiinnostaa, että kuinka moninkertainen vipukeihään tulos on verrattuna keihääseen. Itsellä ei vipukeihäästä vielä kokemusta ole, mutta ensi kesänä sitten. Normaali keihäs lentää päälle 50m.

Minkälaista heittovipua käytät? Pituus yms.

[Simo Hankaniemi]

[selesni]

Tällä hetkellä vipukeihäs lentää about 3 kertaa pitemmälle kuin 800 gr keihäs. Uskoisin kuitenkin ensi kesänä jos paikat pysyy ehjänä ja välinekehittely onnistuu talven pimeinä iltoina pääseväni 4 - 5 kertaisiin tuloksiin. Silloin aletaan puhua 300 metrin heitosta. Heittovipuni on nyt n. 70 senttiä ja hieman joustava lasikuitu. Eilen ostin Sherwood shopista alumiininuolen ja jäykkää hiilikuitua. Pikakoe kentällä osoitti hiilikuidun olevan paremman. Varoituksen sana kaikille harrastajille, että tämä on todella hengenvaarallista hommaa ja tätä ei saa harrastaa kuin tarkasti valvotuilla aukeilla paikoilla. Yksi lipsahtanut heitto yli 170 metriä ilman vauhtia lensi urheilukentän lähellä olevan talon seinustalle!!!

[Tuukka Kumpulainen]

Nyt oikein odotan pääseväni heittojasi katsomaan! Kerro ihmeessä oikea nimesi laimean nimmarin sijaan, tiedossa on mainetta ja kunniaa.

205 metriä on tosi muikea sipaisu. Kolmeensataan metriin en kyllä usko. Pituussuorituksissa homma menee niin, että perusasiat kunnolla klaaraamalla pääsee nopeasti kovien poikien sakkiin, mutta seinä nousee jyrkästi vastaan sen jälkeen: jokaiseen lisämetriin uppoava työmäärä paisuu kuin pullataikina. Esimerkkinä voisi pitää keppijousilla ammuttuja kaaria. Kuka tahansa viisi jousta tehnyt ja kunnolla ampumaan opetellut ihminen voi kohtuullisella yritys-erehdys-puuhastelulla ylittää kahdensadan metrin rajapyykin, mutta 250 metrin yli yksipuisella ampuneita on koko maailmassa enää pienen pieni joukko. Tai vertailukohta yleisurheilun puolelta: juoksin seiskaluokalla, ilman minkään näköistä juoksuopastusta tai -harjoittelua satasen kolmeentoista sekuntiin - ja matkan maailmanennätys ei ole paljoa alle kymmenen sekunnin. Yleisen kokemuksen pohjalta veikkaisin, että helvetinmoisella tuunauksella, harjoittelulla ja hyvien olosuhteiden kohdalle sattuessa heität ehkä 220-230 metriä, mikä sekin on aivan perkeleen kova suoritus.

Sinuna väsäisin ehdottomasti myös primitiivikelpoisen vipusetin, ja poimisin perinnevivun suomenennätyksen plakkariin vaikkapa ensi kevään Turku Open-pituuskisoissa.

[selesni]

Pysyn mielusti anonyyminä tässä vaiheessa ja jos joku saa selville niin turhaan nettiin oikeita nimiä laittelee. Jousessa on se eri juttu, että siinä on jousen taipumis yms. rajat vastassa, mutta vipukeihäässä on mahdollista heittää niin lujaa, kuin rahkeissa riittää. Toki siinäkin rajat tulee eteen. Eli uskon vankasti 258 ylittävään heittoon. Pitää katella jos jaksaa talvella viritellä perinteisiä vehkeitäkin. Heittokapulan jo vanhasta joulukuusesta teinkin, mutta meni poikki rajun vedon seurauksena

[selesni]

Suotuisa syksy auttoi välintestailuissa ja pidensin hieman heittovehjettä ja etsin sopivan paikan (on muuten jo hieman hakusessa) testeille.
Ilman vauhtia meni 213,70 ja sitten kolmen hypyn vauhdilla 232,30. Helpottaa hieman taas talven virittelyjä, kun ei ole enää niin paljoa saavutettavaa sen jenkin aavikkotulokseen. Tuloksen mittasin kaverin kanssa, joka todisti suorituksen ja nappasi videolle. Olosuhteet olivat mukavat sopiva takatuuli ja alusta kohtuullisen pitävä muhkurainen heinäpelto laajan jalkapallokentän vieressä. Vielä, kun löydän mahdollisimman jäykän nuolen niin tulos paranee roimasti. Heittovehkeessäkin on parantamisen varaa... Mikä on muuten markkinoiden jäykin hiilikuitunuoli?

[Tuukka Kumpulainen]

No niin, olisihan päheetä jos vipukeihään ME tulisi Suomeen! Millä systeemillä mittaat matkat? Seeing is believing...sen verran monesti ovat metrit kutistuneet kun on saatu todistajat ja mittalaitteet paikalle (kaveri ei tähän riitä, eikä videokuva).

Guinness World Recordsiin kannattaa ottaa yhteyttä viimeistään jos 258 ylittyy, jotta ennätykselle saa kansainvälisen tunnustuksen. On siinä jenkeillä nielemistä.

Jäykimmästä hiilikuitunuolesta en osaa sanoa, eiköhän niitä myyvistä jousiammuntaliikkeistä löydy tietoa, Google auttanee myös.

[selesni]

Kyllä tulokset on ihan 100 metrin mitalla mitattu ja jos ennätystä joskus jossain yritän niin silloin on paikalla isommasti väkee ja optiset mittauslaitteet + teräsmitta ennätyksen varmistamiseksi. Nää on vain tällaisia esilämmittelyheittoja

[selesni]

Onko muuten siellä teidän kisoissa millaiset pellot käytettävissä jos keväällä ilmestyisi kokeilemaan modernin atlatlin pituusennätystä. Minusta paikka olisi oikea, koska teillä tuntuu olevan perinteitä hommalle. Onko heittosuuntaa mahdollista vaihtaa optimituulen mukaiseksi ja onko tarpeeksi pituutta (250-300m)

[Tuukka Kumpulainen]

Olet toki tervetullut paikalle, mutta en tiedä maksaako vaivan.

Paikkamme on ihan paska, eikä siellä pysty vaihtamaan heittosuuntaa tuulen myötäiseksi jos se sattuu puhaltamaan väärästä suunnasta(toisessa päässä kulkee kävelytie, ja pituutta kentällä on vain yhteen suuntaan). Aidasta aitaan on mittaa 300 jaardia, ja jos haluaa ottaa esim. vauhtia, lyhenee kenttä samantien Engvallin ennätyksen tuntumaan (aidan takana on peltoa reiluun kolmeensataan metriin asti). Paikan ainoa hyvä puoli on sijaintinsa Kuralan kokeiluverstaan vieressä.

Nykyisen mittavälineemme tarkkuus on riittämätön kansainvälisten ennätysten mittaukseen, ja kisamme ylipäätään keskittyvät puhtaasti muinaisaseisiin. Toivoisin että rakennat tietotaitosi pohjalta primikelpoiset vipuvermeet ja tulet heittämään niillä muinaisvivun SE:n pituuskisoihimme ensi huhti-toukokuussa. 116 metriä on paras millään kelvollisella tavalla mitattu tulos, eli ei pitäisi tehdä tiukkaa teikäläiselle. Eikös siinä olisi hyvä välietappi matkalla ME:hen?

Jos löydämme asiallisen pituuspaikan jostain läheltä ja saamme takymetrin käyttöömme, on ennätysyrityksellesi paremmat puitteet. Modernin ME:n harjoitteluun tonttimme sopii kyllä tällaisenaankin.

[Kiinnostunut vieras]

Luin mielenkiinnolla artikkeleita vipukeihäästä ja on hienoa että on tällaiseen lajiin paneutuneita ihmisiä. Teille pisteet!

Tämän vierailija selesnin jutut vain alkoivat kiinnittää huomiotani yhä enemmän............

Jotenkin nyt tuntuu että tämä selesny ei taida puhua asiaa. Toki pyydän anteeksi heti kun olet näyttänyt ihmeheittosi tälle asiasta aidosti kiinnostuneelle foorumille tai osallistunut viralliseen kilpailuun.

Mutta sitä ennen pidän kirjoittelijaa täytenä tyhjänjauhajana. Voihan täällä netissä kirjoitella mitä sattuu joko ilkeyttään tai huonon itsetuntonsa kohottamiseksi. Ikävää vain jos teet tuota aisasta aidosti kiinnostuneiden harrastajien foorumissa.

Seuraan tätä keskustelua ja aion ensi kesänä kyhätä jonkilaisen tee-se-itse keihään ja kokeilla asiaa. Kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta.

Mutta odotan siis selesnyltä ensi kesänä "edes" SM-tulosta treenatessasi MM-heittoon.... Tuo ei nyt ole mikään juttu kirjoituksistasi päätellen...

Ja siis virallisissa kisoissa ei saunatakana kavereiden kanssa kuten esim. Kinnusen keihäsperhe kahdessa polvessa niitä sadan metrin kaaria viskelivät menne tullen....

[selesni]

Näinhän se on, että näillekin sivustoille voisi kirjoitella ihan kuka vain mitä vain, mutta en kuulu sellaisiin, joka alkaisi kirjoitella satuja. Keksin itsekin tämän lajin vasta tänä kesänä Hesarin jutun perusteella ja kiinnostuin asiasta aika lailla. Aikamoinen satusetä pitäisi olla jos tuollaisia alkaisi hatusta veteleen. Oli ehkä virhe paljastella ylipäätänsä mitään tuloksia, mutta olin niin innostunut asiasta (ja olen edelleenkin). Sen verran voin sanoa, että olen heittänyt keihästä kilpaa vuodesta -83

[PekuVee]

[Jukka Koivusaari]

[selesni]

Mikä on virallinen ME perinnevehkeillä, kun jossain on about 144 metriä manittu ja jossain mainittu olikos se 178 metriä?
Milloin meinaatte aloittaa kisailut?

[Tuukka Kumpulainen]

Primivipujen ME on aika vaikea määrittää. Wayne Brian, eläkeläisukko, heitti joskus 1994 tuon 144,9 metriä. Vastaavia kaaria on moni muukin, mm. Graig Ratzat heittänyt ("yli 500 jalkaa") mutta toinen toistaan epävirallisemmissa yhteyksissä. 150 metriä voinee pitää helppona haamurajana.

Seuraavat pituuskisat käydään illalla 12.5. 2007 Kuralan kokeiluverstaan kupeessa Turussa.

[vierasmies]

Millä kannattaa käsitellä noita vipukeihäitä? Onko primivehkeissä esim. venelakan käyttö sallittu. Oisko pellavaöljy hjuva?

[Simo Hankaniemi]

[woomera]

Oletko jo ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin?

[Lehtis]

Niin, tämä selesni, sittemmin isk:na rekisteröity heitti SE:n 229 m Kuralan kylämäellä American Round -kisan yhteydessä. Ymmärsin, että pitemmällekin menee, kunhan kaikki on kohdallaan; välineet ja vauhti/tekniikka. Onnittelut vielä kerran!