Jousi

[jkekoni]

Olisiko koivu hyvä nuolipuu? Ainakin spine tuntuu vakiommalta pyöritettäessä kuin männyllä. 6mm, 8mm rimaa ja 10mm rimaa tuntuu olevan tajolla espoon keskuksen K-raudassa, 10mm tosin loppu.

Koivu on todnäk tosin painavampaa kuin mänty.

[Matti]

Ostin Herttoniemen Puukeskuksesta 8mm pyöristettyä koivurimaa josta tuli ihan kelpo nuolia keskiaikaisen mallin mukaan. Spine taitaa olla reilusti yli 40#, mutta kun pitää ne pitkinä niin lentävät ihan hyvin noin 45-50 paunaisesta jousesta. Koivu on aika painavaa tuttuun ja turvalliseen seetriin verrattuna mutta aivan toisella tavalla kestävää. Koivurimasta voisi tehdä "barreled" eli ohentuvia nokkiin päin.

[Simo Hankaniemi]

1900-luvun alun amerikkalaiset jousiampujat käyttivät paljonkin koivuvarsia ja pitivät niitä hyvinä. Itse en pidä koivusta, minusta se on turhan raskas ja jotenkin "vötky" nuolipuu, esim. mäntyyn verrattuna. Mutta tämä on makuasia, kannattaa kokeilla itse.

[M. Haverinen]

"Iske koivuinen sakara, jänne liina lippaellos, iske kohti ja kovasti, osu ihan oikeasti"

Näin sanotaan wanhassa metsästys loitsussa, tosin kyseinen "sakara" tarkoittaa todennäköisesti jalkajousen kolkkanuolta.

Itse en ole koivu varsia muutamaa enempää kokeillut. Olen lukenut jostain, että koivu olisi herkempää pelkästään lämpötilan vaihteluille kuin esim. mänty. Mielestäni koivu myös osuessaan kohteeseen huonosti sälöytyy helpommin. Ja kyllähän kotimaista mäntyä parempaa nuolipuuta saa hakea!! Enkä nyt tarkoita mitään apulanta kasvatettua "balsa mäntyä", vaan kunnollista rauhassa kasvanutta tiukkaa puuta.

Nyt olen koettanut tehdä hieman raskaampia nuolia ja saarni on tuntunut ihan kivalta nuolimatskulta. Sillä saa kohtuullisen raskaita varsia aikaiseksi, jos vertaa esim. saman spinen mäntyvarsiin. Tein juuri raskaan metsästysnuolisetin, johon käytin itse höyläämiä saarnivarsia. 9,7mm 29" pitkä varsi painaa noin 650gr ja toimii hienosti 220-240gr kärjen kanssa 80# jousessa. Spine on kyllä todennäkoisesti 80-100# koska kärki on niin painava. Kuitenkin tuollainen 900gr nuoli tömähtää ihan kunnioitusta herättävästi kohteeseesa. Pitäisi laskeskella liike-energioita ja -määriä kun saisi joskus kronon paikalle... Mutta nyt tämä juttu alkaa jo karata aiheesta... sori..

[jkekoni]

(Ei mielestäni karkaa ollenkaan.)

Toi spinetys pitäisi opetella, nyt olen vaan kiinnittänyt kärjen ja sulat ilman sen kummenpaa harkintaa...

[Simo Hankaniemi]

Valmiin koivuriman ongelmana on myös se, etteivät ne yleensä ole läheskään niin suoria kuin vastaavat mäntyrimat. Minusta koivu on huonoin nuolipuu, mitä olen kokeillut. Ehkä amerikkalaiset koivut ovat erilaisia kuin suomalaiset. Teen nuolia mieluummin vaikka pajun vesoista kuin koivusta.

Saarni on minusta hyvä, samoin tammi ja hikkori. Mutta "tusinanuolien" kohdalla mäntyrimassa on hinta ja laatu parhaiten kohdallaan. Jos pystyy käyttämään 8 mm rimaa.

[Matti]

Koivuaihio suoristuu nätisti ruuvimeisselin varrella hinkkaamalla juuri siitä kohdasta mistä haluaa sen taipuvan.
Ainoa huono puoli mielestäni koivunuolissani on niiden painavuus, muuten kelpaa ammuskella.
Mäntyä en ole kokeillut mutta ehkä ensi kesänä kerkiää.

[Simo Hankaniemi]

Painavuus on tosiaan koivunuolien huonoin puoli. Mutta myös hikkori on painava puu ja silti niillä ampuminen tuntuu miellyttävämmältä. Hikkorin etuna on kestävyys ja jäykkyys, minkä ansiosta hikkorivarren voi tehdä ohuemmaksi kuin monet muut.

[Tuukka Kumpulainen]

Koivun spinearvo on alhainen - se on notkeaa suhteessa massaan, toisin kuin havupuut, joiden kimmomoduli massaan suhteutettuna on erittäin hyvä. Vanhoissa amerikkalaisteksteissä koivunuolia puollettiin metsästyskäyttöön nimenomaan sen takia, että koivunuolista tulee väkisinkin painavia spinen pysyessä käyttökelpoisella tasolla. Amerikkalaiset koivut ovat tosin kertaluokkaa tiukempaa tavaraa kuin kotimainen hötökoivu (kuivatuoretiheys 600kg+ vs. 480kg+).

Tekemäni koivunuolet ovat löysän tuntuisia eivätkä tunnu pitävän suoruuttaan yhtä hyvin kuin havupuunuolet. Jos en olisi mänty- ja kuusinuolia kokeillut, pitäisin koivua todennäköisesti ihan hyvänä nuolipuuna.

Kun nuolia rupeaa itse tekemään, huomaa äkkiä kuinka tärkeää raaka-aineen tasalaatuisuus on. Männyn suurin haittapuoli on sen suuri vaihtelu niin painossa kuin jäykkyydessäkin. Määrämittaan tehtyjen mäntyvarsien painot saattavat heittää 80 greiniä ja jäykkyydet 15 paunaa, jolloin hyvän setin tekoon tarvitaan melkoinen määrä keppejä mistä valikoida yhteensopivat.

Paras kotimainen nuolipuu jota olen kokeillut on eteläsuomalainen, nopeasti kasvanut kuusi. Tämän spinearvo on todella korkea, jopa niin korkea, että nuolista tuppaa tulemaan liian kevyitä metsästyskäyttöön. Suorasyinen kuusi on nopeaa työstää ja todella tasalaatuista. Käsityönä ilman erityistä huolellisuutta tehtyjen kuusinuolten painot ja spinet osuivat niin yksiin, että kuudesta aihiosta tuli kuin itsestään kuuden nuolen setti. Tähän ei ole mikään toinen kokeilemistani nuolipuista pystynyt. Kun raaka-aine on hyvä, on nuolten(kin) tekeminen lasten leikkiä.

Mutta: leveälustoinen kuusi on lujuudeltaan seetrin tasoa. Jos nuolivarren syyt eivät ole täysin suorat, katkeaa kuusivarsi kovasta iskusta helpommin kuin mänty. Kuusi sopii hyvin tauluammuntanuoliksi. Metsälle otan mieluummin (pitkin hampain) mäntyä.

[Martti Auer]

Tuossa kun tuli tuosta "barreled" mainintaa, niin eikös barreled ole ennemminkin että nuoli on kavennettu sekä nokkiin että kärkeen päin ja keskellä on vähän paksumpaa, silloin varsi tulee kevyemmäksi, mutta varren jäykkyys säilyy, jotakuinkin. Olen tehnyt tuollaisia "barreled" varsia käsin joitakin. "Tapered" taas olisi sellainen, jossa vartta on kavennettu nokkiin päin. Mutta siihen suhtautuisin epäilevästi, koska olisi ennemminkin ihanteellisempaa että vartta kavennettaisiin, tai ohennettaisiin ennemminkin "tapered" kärkeä kohti. Eli kääntää vain sen nuolen varren toisin päin "tapered" kohdalla, niin saa siitä sitten sen ihanteellisemman.

[tkorte]

Sittenhän nuolen painopiste on perässä päin, se ei kai ole hyvä?
Sitten jos tasapainoa siirtää kärkeä painottamalla etupuolelle, niin spine menee heikoksi?
Pituusammuntanuolissa olen kuullut käytettävän kärkeenpäin ohennettuja ilman painoa kärjessä, mutta "normaali" nuolissa ei taida olla käyttöä?

[K.Haulivuori]

Eikös pituus ammunta nuolet tehdä yleensä hieman takapainoisiksi?

[M. Haverinen]

Tuukan kanssa on jonkin verran juuri tästä nuolen painopisteestä tullut juteltua...

Kyllähän sen nuolen painopiste tulee taaemmas jos vartta kavennetaan kärkeä kohti. Ellei kärki ole riittävän painava, voi se jäädä jopa keskipisteen taakse, joka ei ole "tarkkuusnuolissa" (vrt. pituusnuolissa) kovin hyvä asia. Jotkin teoriat todella väittävät takapainoisen nuolen lentävän pidemmälle... itse en ota kantaa...
Lisäksi nuolen kärjen takaa levenevä varsi heikentää läpäisyä: kun kärki on tehtyt kohteeseen reiän, takana tuleva levenevä varsi tavallaan "kiilaa" itsensä reikään kiinni. Jos varsi taas kapenee heti kärjen takaa, kärjen tekemän reiän seinämä ei jarruta varren (eli koko nuolen) menoa, ainakaan niin pahasti.

Tilanne on varmasti erilainen ammuttaessa esim. teräspeltiä tai lihaa ja nahkaa, mutta luulisin, että yllä mainittu pätee laajemmallekkin materiaali valikoimalle. Ainakin se pätee metalliin.

[Juri]

Skottiherra Jim McDowell esitteli minulle viime kesänä Virossa nuoliaan. Hän oli kaventanut ne (taper) kärjestä nokkia kohden 11/32" - 5/16". Nuolten painopisteen ollessa hyvin edessä kärkien painoksi riitti 50 greiniä, kevyen pyrstön johdosta taas kolmen tuuman sulat riittivät vakauttamaan nuolen lennon erinomaisesti. Tuloksena erittäin kevyet ja nopeat tarkkuusammuntanuolet.
Nuolet olivat täsmälleen ampujan vetopituuden mittaiset ja jäykkyydeltään sopivat 45 paunan pitkäjouseen. Keltaisen petsauksen lisäksi oli loppusilauksena ampujan puumerkki poltettuna varteen. Polttorauta oli kaiverrettu messinkiputken pätkään.
Jim ampuu kotimaassaan ELB-luokassa ja myös tekee niitä itse, ulkomailla hän kilpailee AFBllä (American Flat Bow).

JK: korjasin 5/8" 5/16":ks.

[K.Haulivuori]

Kuulostaa melkoisilta luxus nuolilta nuo McDowellin nuolet.

[Simo Hankaniemi]

Ainakin Klopstegin "Turkish Archery" -kirjan mukaan turkkilaisten pituusammuntanuolten painopiste oli keskipisteestä sulitukseen päin, eli nuoli oli takapainoinen. Mutta ei sekään varmaan huono ratkaisu ole, jos painopiste on keskellä.

T. J. Conradsin mukaan sekä tietokoneohjelmilla että kenttäkokeilla on todettu, että nuoli on tarkin silloin kun se on 7-10 % kärkipainoinen. Kärkipainoisuuden voi laskea siten, että mitataan nuolen painopiste, eli kohta missä se pysyy tasapainossa vaakasuorassa sormen päällä. Kohta merkitään kynällä. Seuraavaksi merkitään nuolen pituuden keskikohta kärjen päästä nokin päähän. Sitten mitataan näiden merkkien välinen ero.

Sanokaamme että tietyn nuolen koko pituus on 70 cm, tällöin sen keskipiste on 35 cm kummastakin päästä mitattuna. Nuolen painopisteen ja keskipisteen välinen ero sattuu olemaan 6 cm (kärkeen päin). Kärkipainoisuuden laskemiseksi ero jaetaan nuolen koko pituudella eli 6 jaetaan 70:llä. Tulos on pyöristettynä 8,6 %, mikä merkitsee, että nuoli on sopivasti kärkipainoinen.

Jos nuoli on liian kärkipainoinen voidaan vaihtaa kevyempi kärki tai lisätä sulitusta. Jos nuoli on alle 7 % kärkipainoinen voidaan vaihtaa raskaampi kärki tai leikata sulitusta kapeammaksi.

En ole vielä koskaan laskenut omista nuolistani näitä prosentteja, mutta olen huomannut pitäväni melko raskaskärkisistä nuolista. Kevytkärkiset nuolet ovat usein kuin vikuroivia hevosia, joista ei tiedä mitä ne seuraavaksi keksivät. Raskaskärkinen isosulkainen nuoli menee kuin juna, mutta pidemmillä matkoilla lentorata voi olla liian kaareva. Kevytkärkisessä nuolessa auttaa, jos se on vetoon nähden ylipitkä.

[Tuukka Kumpulainen]

Turkkilaisten pituusnuolet ovat järjestään takapainoisia. Minä en ole koskaan saanut takapainoisia nuolia lentämään yhtä pitkälle kuin keskelle painotettuja, enkä tiedä ketään maailmanluokan pituusampujaakaan joka suosisi takapainoisia nuolia. Turkkilaiset ampuivat pituutta aina myötätuuleen (mm. Ok Meidanissa oli ampumalinjat kaikkiin ilmansuuntiin), tällä on varmaan merkitystä.

Conradsin perustelut optimaalisen painopisteen tärkeydelle ovat tosiaan aika painavia. Conrads sanoo jopa, että ampuja ei koskaan saavuta parasta mahdollista tarkkuutta, vaikka nuolten kaikki muut ominaisuudet olisivat juuri oikeanlaiset, jos nuoltensa kärkipainoisuus ei osu tuohon 7 - 10% alueelle.

Mitä tulee kärkipainoisuuden mittaukseen: en tasapainottele nuolta sormen vaan puukon terän päällä. Aika tavalla tarkempaa näin. Viimeisimmän, kevytvartisen kuusinuolisetin painopisteeksi sain 11%, himpun liikaa. Toisaalta käytän isoja sulkia, jotka toivottavasti kompensoivat tämän.

Juri: McDowellin nuolet eivät varmaankaan ole 5/8" vahvuisia nokkipäästä; tämä on lähes 16mm!

[Juri]

Anteexi, 11/32" - 5/16" (8,7mm - 8,0mm).
Näin päin kavennettu nuoli kestää myös törmäyksiä paremmin kuin suoravartinen.
Painopisteen vaikutuksen ymmärtämistä helpottaa "pieni" liioittelu. Jos nuolesta tehdään rankasti kärkipainoinen kiinnittämällä ohueen varteen kärjeksi iso pyöreä kivi, voi kuvitella miten lennossa varsi vipattaa kiven perässä. Jos taas laitetaan valtavat sulat eikä kärkipainoa lainkaan, se on silloin kärki joka vipattaa. Eli ideana on tämän vipatuksen minimoiminen. Nuolen asennon vaihdellessa myös sen suunta vaihtelee. Nuoli ui tuulessa.
Hyvin taipuisa nuoli tekee samoin, kunnes venkoilu rauhoittuu. Muistan vielä hyvin miten Haverisen pituusennätysnuoli lensi lähtiessään viime kesänä.

[Martti Auer]

Niin, ehkä tämä tapered kärkeen päin, eli nuoli kapenee kärkeä kohti sopii ennemminkin raskaampia kärkiä käytettäessä, kuten raskaita metsästyskärkiä. Toisaalta jos varsi kapenee nokkia kohden ja siinä käytetään kevyttä kenttäkärkeä niin se sopii ehkä paremmin silloin tarkkusammuntaan. Nuoli saadaan silloin "kevyemmäksi" koska ei tarvitse käyttää niin raskasta kärkeä. Mutta silloinkin tällainen kevyempi tarkkuusammuntanuoli sopii paremmin sellaisiin jousuammuntakilpailuihin, joissa etäisyyksiä ei tiedetä maalitauluihin, tai ns. vaistoluokkiin. Jolloin ammutaan kevyempiä nuolia jo tässä tarkoituksessa, koska silloin nuolen lentoradan kaarevuus vähenee, jolloin nuolen tarkkuutta voidaan kontrolloida vertikaalisessa suhteessa. Tällaiset "kevyemmät" nuolet ovat kuitenkin arvaamattomampia, eivätkä niin tarkkoja mitä raskaammat nuolet. Kuitenkin "soveltuvat" paremmin jos etäisyyksiä ei tiedetä. Jousiammunnan olympialuokassa ammutaan tarkoituksella nuolia joissa on raskaat varret, koska nämä ovat tarkempia, mutta etäisyys tiedetään, eikä tällaisten nuolten kaarevampi lentorata ole silloin niin vaikuttamassa. Eli jos haluaa ampua tarkemmin myös, niin silloin kannattaa valita raskaammat nuolet, kuten mm. saarnesta tehdyt nuolet. Kevyemmät nuolet ovat aina arvaamattomampia. Siinä ei ole silloin välttämättä vaikuttamassa pelkästään tämä 7-10 % sääntö, vaan myös yleensäkin nuolen paino. Että vaikka saisikin nuolen "7-10 prosentin sisään" niin kevyet nuolet voivat silti olla arvaamattomampia. Sen takia itseasiassa suosittelisinkin tällaisia nuolia, jotka on kavennettu kärkeen päin ja näissä on vähän raskaampi kenttäkärki itseasiassa. Silloin nuolen vartta on saatu kevennettyä, nuolesta saadaan jotakuinkin kevyt, mutta nuolen raskas kärki pitää nuolen jotakuinkin tarkempana. Jos nyt käytettäisiin vain nokkiin kavennettua vartta ja kevyttä kärkeä, niin silloin saadaan tietysti ihanteellinen kevyt nuoli ns. vaistojousiammuntaan mutta nuolen lennosta tulee silloin arvaamattomampi. Mikäli osaa arvioida hyvin itse etäisyyden niin silloin itseasiassa raskaampien nuolien käytössä jopa itse vaistoammuntakilpailuissa voi olla hyötyä. Se varmaan riippuu, ja riippuu hyvin paljon monien ampujien omasta tyylistä. Tietysti kaikista tärkeintä on että ensin oppii ampumaan jousella, muuten voi olla että tällaisten nuolten tarkkuusarviointien laskelmmoinnilla ei ole hyötyä.

[Martti Auer]

Joo, kokeilin tällaista 125 grainin kenttäkärkeä tällaiseen tapered nokkia kohden, eli raskaampi kärki, varsi on 28 tuumaa, 125 grainia on kohtalaisen "raskas" kenttäkärki, niin laski jo alle 7 prosentin, oli 6, 67 prosenttia. Siihen ei kävisi mitenkään raskaampi metsästyskärki, vaan olisi laitettava kapenevampaan päähän. Eli jos on tapered, raskaampi kärki nuolen varressa, niin niihin eivät toimi kuin kevyemmät kärjet. Toisaalta toisessa päässä, kun laitoin sen raskaamman kenttäkärjen 125 grainia kapeampaan päähän niin silloinkin prosentti oli vain siinä 7, 12 prosenttia. Että siinä ei ollut paljon eroja vaikka varren käänsikin toisin päin, mutta parempi. Kokeilin siihen kärkeen, paksumpaan päähän taas toisin päin kevyempää kenttäkärkeä, ehkä 100 grainia, niin silloin prosentti oli juuri ja juuri se 7 prosenttia. Silloin periaatteessa aina raskaampaa metsästysnuolta käytettäessä se metsästyskärki olisikin aina laitettava aina sinne kapeampaan päähän. Eivät olleet nämä primitiivikansat väärässä. Toisaalta, jos kenttäkärjen, olisi vaikka tämä kevyt niin olisi parempi itseasiassa laittaakin kapenevampaan päähän, silloin sen suhdeluvun saa paljon paremmaksi.

[Martti Auer]

Varsi oli sitka sprucea, yhtä kevyttä mitä seetri. Tietysti raskaammassa puumateriaalissa suhdeluvut voivat heittää.

[tkorte]

Eikös abot nimenomaan käyttäneet nokkia ohuemmassa päässä, varsinkin vesojen(shoots),paju yms, kanssa. Painottui kärkeen luonnostaan, ilman kärkeäkin?Voi olla mulla lukihäiriö..
Mites se spine? Koeammuitko? Äkkisiltään se tuntuu että paino ohuessa päässä vaikuttaa enemmän kuin paksussa päässä?

[Simo Hankaniemi]

Kyllä ainakin useimpien intiaanien vesanuolissa kärki on varren latvapäässä ja nokki on tehty paksumpaan päähän. Nokin tekeminen on helpompaa paksumpaan päähän, puuta on enemmän ja nokista saa hieman nuppimaisen, mikä helpottaa käsittelyä varsinkin nopeissa tilanteissa. Nämä "nuppimaiset" nokit ovat yleisiä esihistoriallisen ajan Brittein saarilta Euroopan ja Siperian kautta Amerikkaan. Niin ja Afrikassa myös. On kyllä olemassa myös nuolia, joissa tilanne on toisin päin. Ja ruokonuoliin nokki tehdään aina ohuempaan päähän.

Nokin alapuolelta vartta on ohennettu, joten varsi on paksuin keskeltä ja ohenee kohti kumpaakin päätä. Tämä on hyvin yleinen nuolimalli. Tasapaksut varret ovat tulleet muotiin lähinnä 1900-luvun USA:ssa. Tasapaksu varsi on helpompi valmistaa koneellisesti. Mutta edelleenkin kalleimmat puuvarret ovat näitä "barreloituja".

[toni]

jakaahan oppia näistä koivun vesa-aihioista.

oon innostunu keräilemään näitäkin aihioita.kuorimatta oon toistaseks jättäny. kuten tuomet ja pajutkin.
lämpötila on ollut alle normi huoneen lämmön ja kosteampi.

elelen olettamuksessa,että näin vesat eivät halkeilisi?

miten te ootte menetelleet??

[Tuukka Kumpulainen]

Tein koivun vesoista pari tusinaa nuolta kauan sitten -90-luvulla, kun lähimmän voimalinjan aluskasvillisuudesta löytyi näitä sadoittain. Vesoissa oli tosi tiuhassa oksakyhmyjä, joiden tasoittelu vaati melkoisesti työtä. Riistaa näilläkin tuli saatua.

Koivunvesojen kuivauksessa ei ole mitään ongelmaa, kuori pois vaan ja lämpö päälle. Oiontaa kuivumisen aikana.

[Simo Hankaniemi]

Joitakin koivunvesanuolia on tosiaan tullut tehdyksi, mutta minusta tuomi on parempi. Riittävän suorien koivujen löytäminen on vaikeampaa.

[toni]

keräämistäni aihioista osa pyrki todella rajusti lenkoutumaan. otin näitä kieroimpia pois sidotusta nipusta,jotteivät tekisi aiheettomia vääntymiä muihin kuivuviin aihioihin.

joku mätti kuivauksessa? kuoret oli päällä. mutta silti,suoriakin näyttää tulevan.

[toni]

saatoin tossa myöhästyä jonkun kriittisen hetken yli aihioiden kuivumisessa,jolloin olisi pitänyt olla vääntämässä muotoon..?

[Simo Hankaniemi]

EI se suoristaminen ihan minuuttipeliä ole, kuivuminen kestää kuorettomilla vesoillakin yli vuorokauden. Vesa on sopivasti kuiva/kostea, kun se ei ole kimmoisa, vaan jää melko hyvin taivutettuun asentoon.

Kieroiksi kuivuneita vesoja voi yrittää suoristaa kuumentamalla esim. sähkölevyn yläpuolella ja taivuttamalla käsissä suoraksi (taivutettavan kohdan voi rasvata ennen kuumentamista). Jos vesa on kauttaaltaan loivasti väärä, niin tämä menetelmä toimii hyvin, mutta sinne sun tänne kieroa keppiä ei suoraksi saa. Vesoissa on yleensä aina epäkelpoja yksilöitä, vaikka ne olisi kentällä valittu kuinka hyvin, joten huonoilta vaikuttavat vaan kukkakepeiksi ja hernetikuiksi.

[Kurainen]

haluisin tarkkaa tietoo miten saan tehtyy varsijousen....ku aloin kiinnostuu et millasta silla ois ampuu ja kaikkee ja saatoin pistää tän vääräänki foorumiin

[Dan The Master]

Juuu kylläpä sille on oma osansa tässä foorumilla: ./viewforum.php?f=20

[jkekoni]

En ole valitettavasti nähnyt netissä ainuttakaan hyvää ohjetta kokonaisen varsijousen tekoon. On monta kertaa tullut mieleen, että tekisin tollaisen... mutta ei ole vaan tullut tehtyä. Tie

Voisi kysyä onko Markku Ikäheimolta jotain ohjetta, jonka perusteella kurssit vedetään, vain onko tieto pelkästään päässä, kuten arvelen. Koska mitään prujua ei jaettu veikkaan että tieto on lähinnä vain päässä.

[Mika]

Koivun muokkaaminen ja viimmeistely todella helppoa. Kestävyys riippuen laadusta, suoruudesta ja paksuudesta melkoisesti. En tekisi ohutta nuolta koivusta.

[Caper]

hyvät perät

[Mika]

Mitkä perät

[Mika]

Nuolia ei ole juuri tullut tehtyä. Tässä yksi koivunuolista.