Jousi

[Simo Hankaniemi]

Laskin tässä aamulla joutessani talossamme olevien käyttönuolten lukumäärän. Tulos oli 207 kpl. Se on uusi ennätys. Edellisen inventaarion aikana muutama vuosi sitten nuolia oli 111. Käyttönuoliin on laskettu Jaden ja Iivarin lastennuolet yhteensä 14 kpl. Luvussa eivät ole mukana keräilynuolet ja "eläkkeellä" olevat muistonuolet, joita on useampia kymmeniä.

[PekuVee]

Et Simo taida vielä päästä "keräilijöiden kerhoon" tuolla satsilla. Eilen oli TV:ssä juttua herrasta nimeltään Mika Ollila, joka kerää kännyköitä. Mahtaako olla vähän rasitteellinen sukunimi kun kokoelmansa on jo reilusti yli 2000:n kappaleen. Oma nuolivarastoni näyttää pysyvän kutakuinkin vakiona, koska pirstoan nuolia suunnilleen saman verran kuin ennätän uusia tehdä.

[marko]

mullakin on sama ongelma et ku saa uusii nuolii tehtyä ni vanhat pirtoutuu täl hetkel mul on vaan 7 käyttökelpost nuolta.

[Santtu Risku]

taidampa asettaa parhaat pohjat. mulla on parhaillaan ollut käytössä 7 käyttökelpoista nuolta, ja tällä hetkellä 1.
en tykkää tehä nuolia sitten niin yhtään, mutta pakko mikä pakko.
vois tietty testata uusiksi sitä teidän niin mainostamaa mäntyrimaa. on vaan niin heikkoja kokemuksia että ei mitään rajaa.
miten on mahdollista simo, että teillä on noin paljon nuolia!? ootko tehny pahan päivän varalle vai onko vaan kasaantunu?

[Tuukka Kumpulainen]

Simo onkin ainoa tuntemani ihminen joka tykkää nuolten tekemisestä. Silti: 207 on naurettava määrä, hätävarjelun liioittelua (t: kateellinen panettelija).

Minulla on tällä hetkellä seitsemän toimivaa nuolta: kolme taulunuolta, kaksi blunttia ja yksi leikkuri (leikkureita on mennyt hiljattain kaksi pupujussiohilaukauksiin). Enempää ei tarvita. Kolmella taulunuolella ampuu täysipainoisesti treeniä ja jahtisetilläkin kaataa minkä tahansa riistaeläimen. Lisää tehdään kun tarvitaan eli kohta.

[Patrik]

Mul on toimivii nuolii23kpl

[Simo Hankaniemi]

Santtu kysyi, miksi meillä on nuolia noin paljon kuin 207. Siihen vaikuttaa useampikin tekijä eli

1. Tykkään tehdä nuolia
2. Käytän vesojen ja ruokojen ohella paljon mäntyrimaa, mikä nopeuttaa tekoprosessia
3. Yhdellä nuolella voi olla kolmekin "elämää". Eli kun normaali 60 cm nuoleni katkeaa kärjen takaa teen siitä 55 cm nuolen lyhyempää jousta varten. Kun tämäkin nuoli katkeaa lyhennän sen vielä 50 cm nuoleksi Jadea tai Iippoa varten.
4. Hommassa vaikuttaa myös jonkinlainen taloudellinen vaisto. En pidä tilanteesta, missä nuolet loppuvat kesken. Haluan, että viinet ovat täysiä. Myöskään vaimo ja lapset eivät halua katsella omia viinejään vajaina, he hoputtavat minua täyttämään ne.
5. Lisäksi olen turhankin pihi ampumaan silloinkin, kun olisi hyvä tilaisuus. Nuolia siis säästyy metsällä mutta ampumatta jättäminen tuntuu usein ikävältä. Joidenkin hyvien tilaisuuksien menettäminen tällä tavalla häiritsee vielä vuosienkin jälkeen.
6. Pyrin tekemään nuolia jatkuvasti ja säännöllisesti. Eli hyödynnän usein esim. TV:n katseluajan väsäämällä samalla nuolen tai pari. Kun käytän nuolten tekoon kerralla vain puoli tuntia tai tunnin, niin homma ei maistu liikaa työltä. Se päin vastoin virkistää, tuntee tehneensä jotain.

[Dan The Master]

Nuolimääräni=0

[K.Haulivuori]

Yhteensä seitsemän tällä hetkellä.
Neljä taulunuolta, yksi pluntti, leikkuri ja pituus ammunta nuoli.
Lisää pitäisi tehdä.

[Tuomo]

Valmiita nuolia löytyy tällä hetkellä peräti 22 kappaletta, lisäksi 6 bambuista pituusammuntanuolta. Puolivalmiita nuolia, joista puuttuu sulitus, on joitakin kymmeniä. Mikalta ostettuja bambunuolia lukuunottamatta kaikki nuolet olen sahannut ja höylännyt laudoista. Nuoleni ovat tosin spinettämättömiä, ja suunnitelmissa on, että nuo puolivalmiit aion spinettää. Mites teillä, ovatko kaikki nuolet yksilöitä, vai oletteko pyrkineet tekemään ne mahdollisimman identtisiksi?

Joululomalla löysin yhden hukkaamani nuolen. Olin viime pääsiäisenä, mökillä ampunut sen metsään ja tietysti se hukkui. Nyt jouluna olimme kävelyllä ja tyttäreni, 4 vuotta, sanoi, että tuossa on oksa joka on aivan nuolen näköinen. Vähän matkaa eteenpäin käveltyämme, huomasin kuusennäreen alla törröttävän nuolen, jota tyttäreni ei kuitenkaan ollut tarkoittanut!

Nuoli oli kuivauksen jälkeen aivan käyttökunnossa, joskin siinä oli nähtävissä pientä ajan patinaa. Nuoli oli suora, lähes homeeton, sulituksen liimaus (tavallinen puuliima) ja langoitus kunnossa.

[Tuukka Kumpulainen]

Joo, puhuin lööperiä aiemmin nuolteni määrästä, tsekkasin vain aktiivikäytössä olevan viinen sisällön. Kyllähän näitä löytyy kun kaivelee kaikki viinit ja niput läpi, valmiiden lisäksi jotain yksityiskohtaa vaille käypäisiä tekeleitä pituus- ja kalastusnuolet mukaanluettuna neljättäkymmennettä piiliä.

Suosittelen kyllä kovasti nuoltesi spinettämistä. Satunnaisampuja ei ehkä nuolten eroja huomaa, mutta jos joskus pääset kiinni aktiiviharjoitteluun on osuminen huomattavasti helpompaa identtisellä nuolisetillä.

Minäkin olen joskus löytänyt maastossa talvehtineita nuoliani jotka ovat kelvanneet kuivauksen jälkeen uudelleen käyttöön. Näissä survivoreissa on sellaista rohtoa, että niitä kunnioittaa eri tavalla kuin uudenkarheita nousukkaita. Joulukuussa hukattuihin, maahan pystyyn jääneisiin mäntynuoliin ei toukokuuhun mennessä tule edes hometta, kun taas lahonkestävänä pidettyyn lehtikuuseen pilkkuja ilmaantuu jo parissa viikossa syysmetsässä.

[Simo Hankaniemi]

Tämän aamuinen laskutoimitus osoitti, että nuolia on nyt 281. Odotin, että 300 raja olisi rikkoutunut, mutta ei vielä. Nämä eivät kaikki ole primitiivinuolia, sillä joukossa on nyt myös muovinokillisia puunuolia, alumiininuolia ja jokunen hiilikuituinenkin. Sain näitä eräältä kaverilta ison nipun symboliseen hintaan, joten tarjouksesta ei voinut kieltäytyä.

[Santtu Risku]

huh huh. itellä tässä meni 3 nuolta metässä. 1 kaveri ampui puun latvaan ampuessaan pyytä. 1 meni hukkaan ja 1 päälle kaveri astui leirissä. vähänhän se kyrsi kun just oli saanu tehtyä setin kunnon metsästysnuolia ja heti pienenee puolella määrä. aina ei voi voittaa.

[Simo Hankaniemi]

Eipä nuolia ole mukava menettää, vaikka niitä olisi paljonkin. Kun olin hiljattain pyymetsällä ammuin kerran melko pitkältä matkalta ja niukasti ohi. Se oli huonoin blunttini, enkä aikonutkaan tosissani etsiä sitä, mutta kyllä senkin menetys hieman kirpaisee.