Jousi

[Simo Hankaniemi]

On tullut jutelluksi muutaman henkilön kanssa ja ideoitu tulevia kilpailuja. Kuralan Kylämäen elokuinen kisa on tietysti seuramme päätapahtuma ja Suomen suurin perinnejousikisa. Sen ohella olisi kiva kokeilla pienempiä ja helpommin järjestettäviä tapahtumia.

Maastojousiammunnalle voisi olla hyvänä vastapainona esim. American Round -kilpailu, jossa ammutaan muutamalta standardimatkalta normaaliin FITA-tauluun. Pääsisi vertailemaan, mitkä ovat omat pisteet vaikkapa Howard Hilliin tai Ishiin verrattuna.

Täysprimitiivikisoistakin on keskusteltu jo vuosia muutamien henkilöiden kanssa. Siinä välineiden tulisi olla "täysin primitiivisiä", eli dacron-jänteitä, moderneja liimoja tai ostokärkiä ei sallittaisi. Kiehtova ajatus. Äärimmäinen versio tästä voisi olla se, että välineet pitäisi tehdä maastosta löytyvästä materiaalista pari tuntia ennen kisaa käyttäen pelkkää puukkoa työkaluna.

[Tuukka Kumpulainen]

American Roundhan on helpotettu versio klassisesta York Roundista; Amerikan versiossa ammutaan 60, 50 ja 40 jaardin etäisyyksiltä yhteensä 90 laukausta, kun York koostuu 144 laukauksesta, pisimmän matkan ollessa täydet 100 jaardia ja lyhimmänkin 60. Eri asia on, kuinka helppoa kymmenien rengastaululaukausten ampuminen viidenkymmenen metrin etäisyydeltäkin on puolta lyhyemmille matkoille tottuneelle perinnejousiampujalle.

Primitiivisistä kisoista mielenkiintoisin olisi varmasti ehdottamasi ääriversio, joissa todella nousisivat esiin käden taitojen ja ongelmanratkaisukyvyn merkitys. Välineiden monimuotoisuuskin olisi varmasti suurempi kuin nykyisellä saarnilankkudacronjousten valtakaudella. Kisa voisi koostua vaikkapa tarkkuusammunnasta ja pituusammunnasta, joiden tulokset yhdistettäisiin lopullisen voittajan määrittämiseksi. Tarkkuus- ja pituuslaukaukset pitäisi tietenkin ampua samalla nuolella. Jousen jänteen valmistus parin tunnin aikana maaston antimista saattaisi olla ylitsepääsemätön este monille. Kenties esivalmistettu jänne olisi sallittava. Survival-elementtiä korostaisi, jos jänne olisi kaikilla vaikkapa hupparinnyöriä.

[Martti Auer]

En kannata tuollaista, että kahden tunnin sisällä voisi tehdä jotkin jousiammuntavälineet. Jänteen tekeminen ei onnistuisi keneltäkään, kuten T. Kumpulainen tuossa mainitsee, nuolten sulitus muodostuisi todelliseksi ongelmaksi. Mitä minulla on kokemusta jousen teosta kun tekee tämän suoraan metsästä, niin huono. Sen oikean jousipuunkin etsimiseen menisi vähintään 3 tuntia.

Pidän kuitenkin ratkaisua oikeana, että kaikki välineet on etsittävä 2 tunnin sisällä, mikäli kykenee tappamaan niillä välineillä vähintään kesykanin häkistä yhdellä laukauksella, siihen tulisi kuitenkin eläinten suojelijat estelemään, nämä kahlehtisivat itsensä kanihäkin ympärille. Muuten vaikuttaa hyvin utopistiselta ratkaisulta.

Kyllähän siitäkin moni oppii ja todennäköisesti paljon paremmin, mikäli nämä saavat tehdä välineensä rauhassa ja ajan kanssa. Ainoaksi kriteeriksi voisi laittaa sen lisäksi että käytetään vain luonnonmateriaaleja, on että siinä ei saisi käyttää minkäänlaisia koneita edes jousiaihion tekemiseen.

Sitten voidaan siirtyä vähän extreemimpään kun on vähän kokemusta entisestä. Mutta voisihan sitä tietysti kokeilla tuollaista, että kahden tunnin sisällä jousiammuntavälineet kaikki, jännettä myöten metsästä; että miten se sujuisi. Jousesta tuskin tulisi 20 paunaa vahvempi.

[Simo Hankaniemi]

No aikaahan voisi antaa enemmän. Tärkeintä olisi tietysti se idea, että välineet pitäisi pystyä tekemään siitä materiaalista, mitä löytyy. Asiaa voisi helpottaa myös antamalla jännettä varten esim. palan raakanahkaa tai jonkin valmiin narunpätkän.

Joskus 1972 tein kaverini Seppo K:n kanssa maastossa improvisoituja jousia ja nuolia. Nuolet olivat raidan vesoja, sulitukset ruohoa, joka sidottiin pajun aluskuorella. Jouset teimme kuusen oksista. Jänteet taisivat olla jotakin pakettinarua. Puukko oli ainoa työkalumme.

[Tuukka Kumpulainen]

Olen tehnyt maastossa pelkkää puukkoa käyttäen n. 30-paunaisia jousia ranteenvahvuisista pihlajanrungoista. Aikaa tuoreen puun ohenteluun ja tilleröimiseen on kulunut ehkä pari tuntia. Suorasta pajunvesasta etupainoisiksi vuollut, ylipitkät nuolet lähtivät näistä jousista yllättävän vakaasti. Leikkaavalla kärjellä jouset olisivat varmastikin riittäneet lähietäisyydeltä pienriistan tappamiseen. Jänteet olivat toki esivalmisteltua pellavalankaa.

[Tuukka Kumpulainen]

[Martti Auer]

Detaljit ja näiden hallitseminen voivat olla primitiivisessä selviytymisessä A ja O.

Toisaalta tuollaiseen kilpailumuotoon mitä Simo tässä ehdottaa, niin voisi olla että siihen tehdään jokin aikaraja, vaikka 4 tuntia, mutta se joka on selviytynyt rastista nopeammin ja parhaimmilla tuloksilla olisi voittaja. Kilpailu olisi suoritettava 4 tunnin sisällä, ja aikarajan umpeuduttua tulisi hylkäys, mikäli ei ole saanut vielä tulosta. Tyypit lähetetään metsään 15 minuutin välein, arvonnan mukaan, jolloin voidaan kontrolloida sitä aikaa. Todennäköisesti kilpailu jäisi muutenkin lähinnä vain kokeelliseksi, tai sitä muutettaisiin; jolloin ensimmäisessä kilpailussa tuskin olisi väliä vaikka säännöt olisivat tiukatkin; sittenhän sitä voi rukata.

[Vieras]

Niin Kuralan kisoissakin olisi varmaan hyvä muuttaa vähän kilpailua, jotta siitä ei tule samanlaista, yksipuolista, ammutaan pelkästään uretaanielukoihin, välttämättä, vaan on vaihtelevaa. Kaikista paras olisi todennäköisesti radan monipuolisuus, jos nyt ei välttämättä pidetä täysin American all around, niin radalla saattaisi olla muutama tällainen American all around rasti, jossa on kerrottu standardi matka. Niin laittaa sinne sekaan vain tällaisia eri kilpailumuotoja. Niin radasta tulee mahdollisimman monipuolinen, niin että kukaan ei voi vain ampua sitä rutiinilla läpi. Tietysti psyykettä koettelevat maalit ovat aina tärkeitä, niitä voisi olla 3-4. Kuralan kisoissa on muutenkin niin paljon maalitauluja, että se voi käydä tympäisemään jos joutuu ampumaan kalkkunaa kalkkunan jälkeen about samalta etäisyydeltä, varsinkin radan loppuvaiheessa, silloin on jo tullut väsy, eikä motivaatio tahdo välttämättä riittää liikaan monotonisuuteen. Maalia ei pidä minään tärkeänä, jolloin ampuu siitä ohi. Tapahtuu tällainen maalitaulusta välinpitämättömyys. Kuralan rata on muuten parantunut, kun tämä on viety osittain metsään, on korkeuseroja. Kuralan kisat ovat osittainkin tärkeät, koska ne pidetään vain kerran vuodessa, ja sinne saapuu väkeä pitkienkin matkojen päästä, niin tehkää rata heille paljon motivoivammaksi. Niin siinähän on maalien määrän takia jo mahdollisuus laittaa vaikka minkälaisia rasteja. Maalin olisi aina oltava mahdollisimman yllätyksellinen, niin se sopii metsästystilanteeseen paremmin. Sitten olisi hyvä olla myös jotakin asentorasteja, että joutuu ampumaan jostakin eri asennosta. Asentorastit voisivat olla hyviä juuri niihin monotonisempiin rasteihin, jos niihin ei keksi mitään muuta. Metsästys on aina yllätys. Tietysti muutama vaikeampi rasti ja sitten joitakin helpompia, jotta ei mene taas jälleen liian vaikeaksi, vaan aina joku saa jonkun pisteen, että ei mene herne nenään. Niin että vähän tulisi rukkausta sinne kärkipäähän. Kuralan kisat tulevat muutenkin todennäköisesti pysymään, koska Kuralan kisoilla tuskin on mitään taloudellisia ongelmia. Monet hyvät yritykset ovatkin sortuneet talousongelmiin, kun alkaa olemaan osaanottajakatoa. Taloudellisista ongelmista ei varmaan pitäisi olla syytä huoleen Kuralan kisoissa ja syvästi epäilen, että näitä kilpailuja, joita on nyt poistunut Suomessa ovat sortuneet lähinnä talousvaikeuksiin, kun on ollut osaanottajakatoa ym. muita sotkuja, tai ennemminkin ideaköyhyyteen. Että harvoin siihen oikein mikään muu lääke tepsisi. Mikäli Kuralaan halutaan enemmän osaanottajia, tai väkeä enemmänkin ympäri Suomea, koska Suomessahan ei taida olla niin näitä Suomenmestaruuskisoja, jotenkin tällaisella radalla, tai? Niin voihan sen tehdä raakasti niinkin, että luopuu siinä siitä puritaanisuudesta. Teurastetaan ns. tämä pyhä lehmä. Asiassa ei pitäisi olla liian jääräpäinen. Eli tehdään sinne vain eri luokkia, sallitaan sinne mukaan myös taljajousiluokka, olympialuokka ja joku lasikuitulaminaatti luokka. Tai tehdään niin, että sallimme sinne myös modernin luokan, jossa saa ampua myös taljajousilla, tai millä nyt sitten ampuukin. Primitivistit ja traditionaalit voivat olla myös mukana siinä luokassa, eli tehdään vain yksi avoin luokka mukaan myös. Eli siinä olisi tämä primitivistien ja traditionalistien oma luokka edelleen, mutta mukana olisi myös avoin luokka. Primitivistit ja traditionaalit saattaisivat myös laskea pisteensä laskettavaksi avoimessa luokassa. Mutta sen perinteisen ja avoimen luokan pisteet laskettaisiin kuitenkin erilleen, niin että avoin ei voi kilpailla perinteisessä ja primitiivissä. Kaikki ampuvat saman radan läpi, samalla lailla: mikä olisikaan parasta mainosta toiminnallemme, kun osaanottajia saapuu myös muista jousikuvioista, ja siinä voisi samalla tehdä juuri näitä välinevertailuja. Näiden moderneilla jousilla ampujien ennakkoluulot todennäköisesti karisisivat primitiivijousista tai traditionaalisista vehkeistä, ja voisimme tehdä käännytystyötä. Ei muuta kuin hynttyyt yhteen, niin yhdistäisimme näitä eri sektiota vähän suurempaan kokonaisuuteen. Eli eihän siinä tarvitse kuin yksinkertaisesti sallia avoin luokka. Kuralan kisoista tulisi maailmankuulu, ja voisihan ne Kuralan kisat pitää koko Pohjoismaita kattavina. Niin salitaan vähän tällaista sallivuutta, niin saadaan se kulttuuri kasvuun. Mitä niistä muovinokeista, kun nämä ampuvat kuitenkin omassa luokassaan. Kuten Tsingis-kaanin neuvonantajalla oli jo tapana tälle sanoa, että maailman voi valloittaa hevosen selästä, mutta valtakuntaa ei voi johtaa tai kontrolloida hevosen selästä, eli sallitaan vain tällaista sallivuutta, joustetaan. Eli täytyy tehdä tällaisia galvanoituja jenkkejä - galvanoituja primitiivijousispesialisteja ja traditionaaliampujia, näistä avoimen luokan ampujista lopulta. Niin nämä ehkä alkavat kokeilemaan traditionaalisempiakin vehkeitä ja myös primijousia, niin saadaan asiaa vähän enemmän kuuluville. Sitten olisi hyvä olla myös sellainen lehtinen aina esillä kilpailujen yhteydessä, jossa propagoidaan primitiivijousien ja traditionalistien puolesta. Kuitenkin voidaan tehdä asia sen verta vaikeaksi, että avoimessa luokassa ei saa käyttää mitään tähtäimiä, niin nämä modernistit pääsevät sitten kilpailemaan primitivistien kanssa. Että jos vuori ei tule Muhammedin luokse, niin Muhammedin on mentävä vuoren luokse. Sitten on varmaan tämä käytännön kysymys myös, ehkä ei olisi parempi pitää mitään suuria ampumaryhmiä, vaan ennemminkin partioita, 3-4 miehen tai naisen partioita radalla, jolloin on helpompi keskittyä omaan ampumiseen, ja pääsee rytmistä kiinni. Niin ampuminen kävisi paljon nopeammin, ei tapahtuisi tukoksia, eikä tarvitsisi odotella toista ryhmää kun tämä on ampumassa. Niin ampuminen kävisi paljon jouhevammin. Siinä on myös se seikka, että nyt monasti kun ryhmä ampuu, niin välillä käydään keräämässä nuolisuma pois maalitaulusta, jotta nuolet ei menisi paskaksi, jos siinä on paljon nuolia samassa rykelmässä, ei nokit hajoa, tai vastaavaa. Kerätään nuolet pois kun puolet ryhmästä on ampunut. Niin tämäkin ongelma poistuisi partioilla.

[Simo Hankaniemi]

Idea täysprimitiivikilpailusta olisi tietysti tarkoitettu vain muutamille fanaatikoille. Oletuksena on, että tässä kilpailussa olisi noin 4-6 osanottajaa. Mitään massatapahtumaa siitä ei olisi tarpeenkaan tehdä.

Vieraan ehdottama Kuralan kisojen monipuolistaminen myös moderneja välineitä koskevaksi ei toimi. Suomessa on tarpeeksi kilpailuja moderneille välineille, joten miksi ryhtyä levittämään voita molemmille puolille leipää. Kysymys ei ole vain välineistä vaan erilaisista kulttuureista. Se on sama kuin jos Paavo Nurmi maraton -kilpailuihin yhdistettäisiin myös autokilpailut. Tai runonlausuntakilpailuun yhdistettäisiin strippaus ja polkupyöräily.

Hyvät ideat eivät tarvitse käännytystyötä. Perinnejousilla on Suomessa ammuttu lähes 10 000 vuotta ja puujouset ovat täällä todennäköisesti sen jälkeenkin, kun kestopäällystetiet kasvavat kaikkialla koiranputkea.

[Martti Auer]

Niin no, onhan se näinkin, asiaa ei pitäisi tehdä liian monimutkaiseksi, ja keskittyy lähinnä siihen mikä on olennaisinta :mrgreen:

[Simo Hankaniemi]

Kilpailussa on nykyisellään siinä 50 ampujaa ja se tuntuu aika sopivalta määrältä. Homma teettää tarpeeksi työtä tällaisenakin versiona. Ainakaan itse en ole valmis lisäämään oleellisesti työpanostani. Kokemus on osoittanut, ettei jäsenistön määrän kasvu välttämättä lisää aktivistien määrää. Samat tyypit joutuvat vain tekemään entistä enemmän työtä.

[Simo Hankaniemi]

Kilpailun osanottajat tietävät säännöt ja niistä on tiedotettu. Esimerkiksi viime kerralla kaikkien kilpailuun ilmoittautuvien välineet olivat täysin kunnossa. Mitään huomautettavaa ei ollut.

Säännöissä ei ole kysymys valveutuneisuudesta tai sen puutteesta, vaan siitä, että kaikki kilpailevat suurin piirtein samoilla ehdoilla. Jokaisessa urheilulajissa on omat sääntönsä.

Voisinhan minäkin mennä taljakisoihin pienoiskiväärini kanssa ja selittää, että on vain talja-ampujien valistumattomuutta, että he eivät halua kivääriä kisaan mukaan. Vaikka Geco-karbiinini on vuodelta 1919 ja siis edustaa paljon primitiivisempää tekniikkaa kuin nykyiset taljajouset.

Suomessa ei ole pulaa jousiammuntakilpailuista, jokainen j.seura järjestää niitä, jotkut pitävät pienet kisat joka viikko. Joten muovinokeilla ampuvalla on yllin kyllin mahdollisuuksia kilpailla valitsemillaan välineillä.

[Martti Auer]

Mielestäni on hyvä kuriositeetti, mikäli menee ampumaan taljakisoihin primitiivijousella. Siinä huomaa myös taljajousen rajoittuneisuuden; tällä ei voi osallistua primitiivikisoihin. Käsittääkseni Kuralan kisoissa on joustettu jo aivan tarpeeksi näissä säännöissä modernismin puolelle, siellä sallitaan dacron-jänne, ja se on mielestäni ihan tarpeeksi. Voihan siellä ampua vaikka luonnonjänteelläkin. Se on aivan sama jos menee jonnekin juhliin, mikäli siellä on solmio pakko, niin sitten on vain pidettävä solmiota tai ei mene juhliin ja sillä siisti. Ei sinne pääse kuka tahansa, vaikka kuinka paljon olisi intoa.

[Simo Hankaniemi]

Auer on oikeassa, Kuralan kisojen säännöt ovat tarpeeksi joustavat. Keinokuitujänteet sallitaan, samoin puiset teollisesti valmistetut ostovarret, ostokärjet, ostosulat, modernit liimat. Raja menee nuolihyllyjen ja muovinokkien kohdalla.

Kyllä tiukat säännöt koskevat kaikkia kilpailuja. Ei taljavaistokisoihinkaan voi mennä tähtäimen kanssa. Missikisoihin ei voi osallistua, jos on rouva. Maraton-kisoissa ei voi olla potkulaudan tai polkupyörän kanssa. Aavikkorallia ei voi hoitaa lentokoneella jne. Sosiaalisessa elämässä on aina säännöt.

Kuralan kisoissa on tarkoitus ampua perinnejousilla, jotka näyttävät samoilta kuin jouset ennen 1930-luvun loppua, jolloin koko laji meni uusiksi ikkunaleikkausten tullessa muotiin. Ja sitten tulivat lasikuitu, muovinokit yms. Moderneja välineitä varten on omat kisansa, aivan kuten rouvia varten on eri kauneuskilpailut kuin neitejä varten. Kuralan kisat ovat ennen muuta kulttuuritapahtuma ja vasta toissijaisesti kilpailut. Siellä juhlitaan itse valmistettuja perinteisiä välineitä ja niillä ampumista. Muovinokkinuolia saa valmiina kaupan hyllyltä halpaan hintaan, ne edustavat aivan eri kulttuuria.

Muovinokkiampuja voi kyllä tulla paikalle ja ampua radan läpi, jos haluaa, mutta hänen pistetulostaan ei oteta kilpailussa huomioon.

Mitä tulee talja-ampujien ja perinneampujien pelaamiseen samassa kisassa, niin sitä on kokeiltu ja havaittu, ettei toimi. Taljajouset vaativat erilaiset maalit, erilaiset etäisyydet ja ylipäänsä aivan erilaiset ehdot. Talja-ampujat myös vaativat esim. hitautensa vuoksi enemmän aikaa radan kiertämiseen. Lisäksi he eivät halua alistua ehtoihin, joissa esim. ampuma-aika on rajoitettu, koska heidän välineensä ei sovellu nopeaan ammuntaan, mikä taas on sääntö perinneammunnassa.

Jotkut perinneampujat ovat osallistuneet modernistien kisoihin, mutta kyllä se vähän väkinäistä on. Se on yhtä mielenkiintoista kuin lähteä kivikirveen kanssa metsurikisoihin, kun muilla on moottorisahat.

[Matti]

Itse meinaan kiertää ensi kesänä lisää FFAA:n lonkkarikisoja omatekoisilla jousilla ja nuolilla. Ei toiset niistä mitään tasoitusta saa Toivottavasti päinvastoin! Ja väkinäisyyttä en ole huomannut kisoissa.

Meinaan tulla Kuralan matseihin ensi kesänä ja mielestäni on hienoa jos siellä ei hyväksytä mitään muovinpalasia. Dacron-jänne on ainoa järkevä myönnytys, mutta muut ainekset pitäisi olla sitä perinnekamaa, puu-luu-elukka -osastoa.

Ja aiemmin ehdottamani jousentekijöiden tapaaminen/workshop olisi kiva järjestää jo alkukesästä tai sitten kisojen yhteydessä.

[Simo Hankaniemi]

No, "väkinäistä" oli ehkä väärä sananvalinta. Kyllähän niissä kisoissa ihan mukavaa porukkaa on. Mutta jotkut jutut on hoidettu vähän eri tavalla kuin yleensä perinnekisoissa.

Muistan olleeni mukana yksissä moderneissa maastokisoissa, missä melkein kaikki 3D-kuvat oli sijoitettu niin, että ohilaukaus tiesi nuolen katoamista tai hajoamista. Ehkä se on OK, jos käyttää ostovälineitä, mutta itse tehdyssä nuolessa on sen verran isompi investointi ja emotionaalinen panos mukana, että ei niitä viitsi ehdoin tahdoin hävittää. Toinen "ongelma" on pisteiden kanssa pihtailu. Yleensä modernistit antavat pisteen vain pumpusta tai vitaalista, mikä on varmaan luonnollista taljojen kohdalla. Mutta tuntuu ikävältä ampua mielestään nätti osuma ja sitten todeta, että "ohi meni", eli sentti pari maagisen viivan ulkopuolella. Tällaiset yksityiskohdat eivät ole muuten oleellisia, mutta vaikuttavat psykologisesti, ei tunnu niin kivalta kuin muuten tuntuisi. Ja pisteiden pihtailun tuloksena kilpailussa oli neljä voittajaa.

[Juri]

Minä en kyllä hyväksy ajatusta että lasikuitulonkkari olisi tarkempi ase kuin perinnejousi, ampujasta se on kiinni. Olen useampaan kertaan ollut todistamassa että hyvä ampuja osuu melkein millä kepillä vaan.
Jotkut radat vaan rikkovat nuolia enemmän kuin toiset, (kallioinen maasto tms.). Kaikki niitä menettävät tasaiseen tahtiin, kisoissa nuolet ovat kulutustavaraa. Suurin osa lasikuitulonkkari ampujista tekevät (kokoavat) nuolensa itse juuri tämän takia. Jos haluaa kisata metsässä on asiaan parasta suhtautua suurella määrällä ostoaihioista tehtyjä tasalaatuisia nuolia.
Kokemukseni perusteella siinä vaiheessa kun alkaa pelottaa etteivät nuolet riitä kisan loppuun alkaa helposti vituttaa ja jännittää niin että ohilaukauksien määrä vaan lisääntyy. Sillä on suuri psykologinen vaikutus että tietää etteivät nuolet lopu kesken.
Useimmissa FFAA:n skaboissa pumpusta saa paremmat pisteen kuin vartalosta, jaloista ja korvista ei. JML:N kisoissa ollaan pihimpiä
Metsäkisoissa parasta on kuitenkin hieno vaivalla tehty rata ja muiden ampujien tapaaminen. Ratakireyttä en ole havainnut, herjat kyllä lentävät.

[Simo Hankaniemi]

Kuvaamassani kisassa minulla oli tuuria ja menetin vain yhden nuolen, mutta moni alumiininuolilla ampuva menetti 5-7, eikä se näyttänyt heitä ilahduttavan. Joillakin rasteilla pihlajavartinen nuoli osoitti yllättävästi ylivoimaisuutensa, kun alumiiniset hajosivat kallioon, mutta pihlajavartiselle ei käynyt kuinkaan, mitä nyt kärkeen tuli yksi lommo lisää.

Voihan se olla hyvä vitsi laittaa esim. mäyrämaali 35 m etäisyydelle isoon heinäkasaan, jolloin läjä imaisee ohi menneet nuolet haltuunsa, mutta perinnevälineillä ampuva ei helposti näe tällaisen urheilun mielekkyyttä. Yhteen nuoleen joutuu uhraamaan 1-1,5 tunnin työn.

Muistan nähneeni vuosia sitten dokumentin Venezuelan trios-intiaaneista. kamera seurasi mm. yhden jousimetsästäjän toimintaa. Eräässä tilanteessa mies väijyi jotakin vesisikaa, joka oli periaatteessa hollilla, mutta mies ei ampunut ennen kuin sika oli asettunut paikkaan, missä mahdollisesti ohi menevä nuoli ei olisi vaarassa hävitä tai hajota. Perinnemies selvästi arvosti nuoltaan ja tunne on varmaan tuttu useimmille, jotka tekevät nuolensa alusta pitäen itse.

[Martti Auer]

Niin, kyllähän niitä parhaimpia nuoliaan ainakin pyrkii säästämään, ja saastää varsinkin silloin jos nuoli on tehty alusta alkaen vesasta ja on hyvä, tai tällä on erityistä tunnearvoa. Ampuu sitten niitä huonompia nuoliaan niihin pahempiin paikkoihin tai mättäisiin. Omistin joskus aikoinaan hiilikuitunuolia ja jos yksi tällainen sattui häviämään, niin ei siihen ollut tunnearvoa tai mitään, olisi ollut sama vaikka niitä olisi samalla hävinnyt tusina, vaikka olisivat olleet kuinka kalliita hyvänsä. Kyllä minä ainakin olen pyrkinyt säästämään kaikki nuoleni joilla riistaa olen saanut nurin, niin että en niillä enää ammukaan, paitsin pakon edessä: että laittaisi muuten viineen vaan, ja ampuisi sitten taas vastaan tulevaa elukkaa sillä nuolella tai mihin sattuu. Kyllähän sitä silloin pyrkii etsimään myös varovaisemmin ampumakulmia, eikä heti välttämättä ammu kun puskassa jotakin vilahtaa, tiedä sitten mitä.

Kyllähän se näin on mitä Juri tässä sanoo, että ei sillä ole itseasiassa merkitystä millä jousella mies ampuu. Mikäli henkilö ampuu huonosti primitiiviousella, niin tämä ampuu huonosti myös taljajousella. Eivät nämä teknopelit niin välttämättä auta tarkkuuteen, niinkään. Oli sitten pidemmästä jousesta tai lyhyemmästä jousesta kyse. Se on aivan miehestä kiinni, olisi hupaisaa joskus osallistua olympilaisiin primitiivijousen kanssa, kieltääkö olympialaiset primitiivijousen, mikäli tämän tekee tiettyjen "sääntöjen" puitteissa. Tai mahtaisiko sieltä löytyä porsaanreikää, eihän ne mahtaisi asialle mitään mikäli ensin päihittäisi oman maan olympiajousiampujat primitiivijousella.

Kyllähän tämä tuli jo viime Kuralan kisoissakin todistettua Ilja Koivisto ampui lyhyellä n. 120 cm pitkällä katajasta tehdylllä jännejousellaan jopa 89 pistettä. Kokkinenhan on myös pärjännyt näillä puukepeillään aika hyvin modernistien parissa. Kokkinen ampui joskus aikoinaan myös paljon parempaa kasaa taljallaan ilman tähtäimiä, mitä alalleen omistautuneet tähtäimien kanssa.

Minulla oli aikoinaan, taisi olla osaston sohloin ase armeijassa. Siinä ei ollut kaliperi enää 7.62, vaan 7.75, se oli käynyt jo kerran huollossa, ennenkuin minä sain sen. Ammuin sillä sitten Osastoa sivuavan ennätyksen ja 4 valiota, olisin ampunut 6, mikäli olisi saanut ampua enemmän mitä yhden kerran, niille kahdelle pidemmälle ampumamatkalle. Ei mulle muut kun valiot kelvannutkaan. Olisinko niittänyt enemmän kunniaa, mikäli olisi osunut timmipeli kohdalle?

[Juri]

Olympialaisiin et ikäväkyllä taida perinnejousella päästä, FITA:n säännöissä sellainen räävittömyys on taatusti kiellettyä. Mutta kuten olen jo sanonutkin mikään ei estä osallistumasta FFAA:n Maasto tai hallikisoihin perinnejousella kuten esim. Matti tekee. Eikä todellakaan ole välineessä mitään valittamista eikä myöskään ampumataidossa.
Tosin et pääse samaan sarjaan tähtäin-, sukkapuikko- tai apupyöräampujien kanssa mutta pistelasku on kuitenkin sama kaikille.
Itse en ole toistaiseksi onnistunut tekemään omat vaatimukseni täyttävää perinnejousta mutta nykyiseltä projektiltani odotan kyllä jo jotain. Siihen asti vääntelen kisoissa lasikuitua.

[Juri]

Väitänpä vielä että on vain kaksi syytä miksei perinnejousia näe kisoissa kovin usein.
1. Perinnejousi on vaikea tehdä eikä niitä ole kaupoissa myytävänä.
2. Suuri osa ampujista eivät usko perinnejousten voivan olla tarkkoja ja tehokkaita koska niitä ei kisoissa näe eikä niitä ole kaupoissa myytävänä.

[Juri]

Apua kielitoimisto! Miten määritellään perinnejousi ja primitiivijousi, mitä eroa niillä on? Onko lasikuitulongbow perinnejousi vai moderni? Entä jänne-, sarvi-, puukomposiittijousi, onko se primitiivinen?

[Martti Auer]

Niin en sitten tiedä että mikä on perinne, primitiivin tiedän ja sen osaan hyvin määritellä. Minulla on sellainen korealainen recurve, aika lyhyt, jossa on vahvisteena jotakin hiilikuitua selässä ja vatsassa, siinä keskellä on jotakin puuta, en sitten tiedä että mitä puuta. Siihen jouseen on kuitenkin, tehdastekoinen kirjoitettu kultaisilla kirjaimilla " Traditional Korean Bow", eli perinteinen korealainen jousi. Tiedä sitten mikä on perinteinen jousi, tai perinnejousi sen mukaan. Vaikuttaisi että kaikki jouset, oli nämä sitten miten vain muotoiltu tai mitä tahansa materiaalia näissä käytetty, kunhan ovat vain jotenkin siihen suuntaan, niin ovat sitten perinnejousia. Kunhan eivät ole olympiajousia. Ei se korelainen muistuta perinteistä juuri ollenkaan, ensinnäkin siinä on modernit recurvet, joita korealaisissa ei ollut koskaan. Toiseksi, sen muotoilu ei muistuta ollenkaan perinteistä, vaan on moderni. Kädensija on aikalailla outo, ja siinäkin pitäisi käyttää jotakin kumipalaa. Tietysti jonkin turistin silmissä se saattaisi näyttää hyvinkin paljon joltakin perinteitä vaalivalta. En tiedä sitten että mitä perinteitä sillä jousella on joita se edustaa.

Käsittääkseni kyseessä on moderni korealainen jousi.

Siksi tämä perinnejousi-nimitys on hieman kyseenalainen, että missä yhteyksissä sitä voi käyttää, kun kaikki jotka vähänkin viittaavaat "perinteisiin", olisivat sitten nimenomaan näitä "perinnejousia". Oli niissä mitä tahansa modernia muotoilua, tai modernia materiaalia. Että taitaa olla niin, että tätä perinnejousititteliä voi käyttää kaikissa jousissa, joista puuttuu ikkunaleikkaus, jolloin siihen kategoriaan mahtuu aika lailla jousia.

Nänhän se on, siksi en luokittele itseäni perinnejousiampujaksi. Mutta voi olla, että se on aivan oikein käyttää näistä jousista, joissa nyt on edes vähän perinnettä tallella, tai on tehty perinteitä "mukaillen" tätä perinnejousititteliä. Itse ammun primitiivisillä laitteilla, jotka olen tehnyt aivan itse, joiden tekoon ei tarvita mitään koneita. Ikäänkuin teen itse nämä laitteet joilla sitten ammun. Siihen primitiiviin kuuluu paljon muutakin kuin sitten vain se pelkkä napin painallus. Että ei tarvitsisi muuta kuin jousen jännittää ja antaa nuolen lentää, eikä tarvitsisi niin huolta kantaa mistään muista tekijöistä. Että sille pelkälle "aktille" on ikäänkuin annettu se suurempi osuus, näissä moderneimmissa "laitteissa", siinä on pyritty välttämään kaikenlaista muuta, mikä vähänkään aiheuttaisi vaivaa. Kunhan kaikki käy niin kuin elokuvissa Kauniit ja Rohkeat ja on muutakin Glitter ja Glamour, ym. On sellaisia tyhjiä kuoria, jotka ikään kuin vetoavat siihen suureen yleisöön. Mutta niinhän se on nykypäivänä sohvallakin, ei tarvitse kuin nappia painaa, niin siinä on sitten kuluttajalle uusi elämä edessä, ei tarvitse niin välittää muista arkipäivän ongelmista kunhan chipsejä ja suklaata riittää.

Siinä korealaisessa alkoi esiintymään muitakin komplikaatioita, kun olin sillä sitten ampunut noin 1200 laukausta, ja se oli 60 paunainen 28", niin se alkoi tekemään flipflopit. Sitä ei voi käyttää kesällä lainkaan, koska sillon se varsinkin tekee flipflopit, koska on niin kosteaa. Talvella sitä voi käyttää jonakin voimailulaitteena, kun on kuivempaa, kunhan on varovainen. Ehkä kevyemmät sellaiset "korealaiset" saattaisivat pelittää, mutta tässä alkoi olemaan jo niin paljon paunoja, että ne recurvet eivät yksinkertaisesti enää kestä.

Että en sitten tiedä, että olivatko nämä modernit niin kosteudelle allergisiakaan.

Taljajousissa on jopa pyritty välttämään tätä jousen jännittämisen vaikeutta, niin että on radikaali kevennetty pito: loppujännitys, on taljat ja sun muut. Voikohan sellaista peliä enää edes jouseksi kutsua. Miksi ei vain kutsua itseään jousiampujaksi.

Todellisen jousen ampujaksi.

[Simo Hankaniemi]

Perinnejousella tarkoitetaan Kaarle Knuutinpojan jousiampujat r.y:ssä jousia, joiden materiaalit ja muodot ovat olleet olemassa ennen 1930-lukua. Tästä sitten käytännössä lipsutaan sen verran, että modernit liimat, maalit, langat ovat sallittuja.

Primitiivijousi tarkoittaa kirjaimellisesti "alkuperäistä jousta". Alkuperäinen jousi on todennäköisesti ollut poikkileikkaukseltaan pyöreä ja profiililtaan D-mallinen yksipuinen jousi, jonka jänne on mitä todennäköisimmin ollut raakanahkaa. Tällaisia käytetään yhä ainakin Itä-Afrikassa.

[Martti Auer]

Ei taida osua Hankaniemen määritelmä primitiiviselle aivan nappiin. En sitten tiedä että tietääkö Hankaniemi edes että mitä primitiivinen tarkoittaa. Tältä taitaa puuttua täysin akateemisten termien hallinta. Kyllähän aikoinaan tehtiin myös primitiivisiä kameroita, joka primitiivinen tarkoittaa silloin, että henkilö on itse tehnyt sen laitteen. Kamerat silloin vain toimivat niin että näillä saattoi ottaa kuvan, eikä näissä ollut mitään ylimääräistä. Ensimmäiset kamerat olivat primitiivisiä. Eikä näitä tehty kuin sen mukaan, että näillä voisi ottaa kuvan. Nykyäänhän on kaikenlaisia kameroita, joissa on vaikka mitä vempainta ja nimeä, yleensä myös sen takia että nämä olisivat kuluttajalle miellyttäviä ostaa. Primitiiviset kamerat olivat tekijämiesten laitteita. Moderni tarkoittaa lähinnä sitä, että nämä ovat kuluttajaystävällisiä. Primitiivisessä tavoitellaan tavoitetta päämäärää ja siihen pyritään vaikka primitiivisillä laitteilla. Moderni sen sijaan on tehty sen mukaan, että se olisi käyttäjän ja tämän mieltymysten kannalta jotenkin mieluisa. Nämä afrikkalaiset käyttävät myös näitä "pyöreitä" jousiaan pelkästään perinteiden takia, ei mitenkään muuten.

Tällöin "englantilainen pitkäjousi" on myös primitiivinen jousi, eikä mikään "perinnejousi", Hankaniemen" määritelmän mukaan, koska tässähän on pyöreä vatsaosa. Jolla pitkäjousen pyöreällä vatsaosalla ei vaikuttaisi olevan minkäänlaista merkitystä. Insinöörithän ovat nimenomaan tutkineet, että sellainen rakenne mitä tämän jonkin englantilaisen barbaarijousen vatsaosassa on valloilla, on kaikista huonoin jousen rakenne, mitä nyt vain voi olla. Vai yrittääkö Hankaniemi tässä puolustella jotenkin "länsimaista" sivistystä ja kulttuuria, että eihän tämä voi olla millään tavalla primitiivistä.

Hankaniemi on takinkääntäjä.

[Simo Hankaniemi]

Sana "primitiivinen" tulee latinan sanasta "primiti´vus" eli alkeellinen, alku- tai varhaiskantainen, kehittymätön, yksinkertainen. Lähellä tätä käsitettä ovat myös termit "primarius" (ensimmäisiä laatuaan, ylhäinen, huomattava), "primitiae" (esikoinen, ensimmäinen sato), "primordium" (ensimmäinen, alku), "primoris" (ensimmäinen, etummainen, etevin, ylhäisin, arvokkain).

Primitiivinen jousiammunta on siis sitä, millaista laji oli "alunperin", miten se sitten halutaankin tulkita. Myös Nuotion esimerkki voidaan hyväksyä, eli siis jousi joka tehdään paikallisista materiaaleista voidaan nähdä primitiivisenä. Tein 12-vuotiaana jousen kahdesta sisäkkäisestä muoviputkesta ja muovinarusta, kädensija oli päällystetty maalarinteipillä. Se oli em. mielessä primitiivinen, vaikka materiaalit olivat moderneja. Normaalisti en kuitenkaan tarkoita primitiivisellä näitä moderneista materiaaleista tehtyjä viritelmiä.

Primitiiviset jouset ovat myös perinnejousia, mutta kaikkia perinnejousia ei liene syytä pitää primitiivisinä. 1400-luvun turkkilaiset yhdistelmäjouset olivat esim. perinnejousten kehityksen huippua, eivät näitä "esikoisia".

Perinne alkoi voimakkaasti muuttua 1930-luvun lopulla, kun ikkunaleikkaukset, nuolihyllyt ynnä muut muuttivät jousen siksi kidutuspenkiksi, miltä se nykyään näyttää mm. olympiakisoissa.

[Martti Auer]

Niin no, kuitenkin asetan termin primitiivi aikaan, jolloin ei ollut vielä näitä moderneja materiaaleja, jolloin primitiivijousi tarkoittaa lähinnä sitä, että tämä sijoitetaan siihen aikaan materiaaliensa puolesta. Tässä ei välttämättä kunnioiteta perinteitä, jousi tehdään sen mukaan kuinka se sopii olosuhteisiinsa. Ei lähdetä tekemään pitkää englantilaista jousta ja sen mallin mukaan, koska perinteet sanovat niin ja viedä tätä englantilaista jousta pusikkoon. Termissä primitiivi ei välttämättä kunnioiteta myöskään aikaa, niin että tehtäisiin jokin jousi "olosuhteisiin" sopivaksi kunnioittamalla sen ajan moderneja materiaaleja. Koska jousen on oltava myös alkeellinen, tämä on oltava helppo tehdä toisaalta, siinä ei aleta tekemään jotakin aikaa vievää lasikuituliuosta, jotta jousi saataisiin "muottiin". Vaan jousen tekeminenkin on ikäänkuin sopeutettava olosuhteisiinsa, joista välttämättä materiaali ei niin määrää, siksi primitiivisten jousten teossa ei voida niinkään puolustaa moderneja materiaaleja. Jousi on oltava kätevä tehdä, siinä käytetään materiaaleja, joiden on katsottu olevan kestäviä aikanaan, joihin voi luottaa, eikä aleta odottelemaan lasikuituliuoksen lujuustestiä, ja heitetään asiaa arpakuutiolla.

Alea jacta est.

Princip.

[Martti Auer]

Primitiivissä ei siis kunnioiteta aikaa, perinteitä tai materiaalia, vaan primitiivissä jousiammunta pyritään pitämään mahdollisimman alkuperäisenä, jatkuvasti.

[Martti Auer]

Primitiivissä olisi myös pyrittävä käyttämään alkeellisia materiaaleja.

[Martti Auer]

Alkeellinen aika, alkeelliset perinteet ja alkeelliset materiaalit.

[Martti Auer]

Materiaaliahan voi pitää tietysti alkeellisena, mikäli tätä ei ole edes tarkoitettu jousen käyttöön, vaikka olisikin modernia materiaalia, näissä primitiivijousiasioissa, niin että materiaali sujuu muuten vaan. Silloin siinä myös kunnioitetaan olosuhteita.

Primitiivisessä kunnioitetaan vain olosuhteita.

Oliko tarpeeksi hyvin määritelty?

Esimerkiksi dacron jänne sopii nyt erinomaisesti olosuhteisiinsa, koska sen teossa voidaan säästää aikaa, siis itse jänteen ei sen langan, ja on jokseenkin kestävä. Dacron, tai se jousen jänne on muutenkin jotenkin alkeellinen, jolloin ei ole niin väliä, mistä se jänne sitten on tehty. Itse esimerkiksi löysin sellaista aika hyvää muovinarua, joka jo valmiina käy jousenjänteeksi vallan hyvin, joka tekee siitä jousen jänteestä vielä alkeellisemman, koska eihän tälle tarvitse edes tehdä mitään.

Primitiivinen myös rikkoo rajoja, tämä käyttää materiaaleja, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi erityisesti johonkin tiettyyn tarkoitukseen, lainkaan, vaan primitiivinen keksii omia käyttötapoja eri materiaaleille, kuten oli joskus ennenkin tapana. Materiaalinkaan käytössä primitiivi ei kunnioita perinteitä. Primitiivi käyttää materiaaleja hyväksi. Esimerkiksi tuskin dacronia on tarkoitettu käytettäväksi joissakin tällaisissa puumateriaalista tehdyissä jousissa, jolloin siinä jo primitiivi rikkoo rajoja ja perinteitä sen materiaalin osalta.

Primitiivinen jousi voi käyttää dacronia, mutta nämä Kuralan "perinnejousiampujat", eivät voi käyttää dacronia jousenjänteinään, vaan siinäkin näiden olisi kunnioitettava perinteitä.

Siinä suhteessa tämä Hankaniemen termi on väärä ja harhaanjohtava.

[Martti Auer]

Eli materiaali, tätä käytetään alkeelliseen käyttöön jolloin vahvistaa primitiivin tomintaperiaatteita.

[MikaNuotio]

Auer,

[Simo Hankaniemi]

Auer on oikeassa siinä, että primitiivisyydessä nimenomaan sopeudutaan olosuhteisiin, eikä yritetä härkäpäisesti noudattaa "perinnettä" sen itsensä vuoksi. Juuri siksi jouset ovat niin monimuotoisia. Primitiivi ei ole muinaisaseharrastaja, hänen ei tulisi mieleenkään pitää kiinni toimimattomasta asetyypistä. Toisaalta primitiivi ei myöskään hylkää toimivaa systeemiä vain siksi, että se on muinainen. Siksi Itä-Afrikan tavarataloissa myydään 15 000 vuotta vanhaa jousimallia normaaliin kulutukseen. Se sopii edelleen paikallisiin olosuhteisiin mm. vartijoiden aseeksi.

Nuotion kommentti siitä, että primitiivinen on nykyään myöskin arvokkain, pitää paikkansa. Tämän homman harrastaminen maksaa maltaita. Tulisi halvemmaksi syödä pääskysenkieliä kuin primitiivijousella saalistettua riistaa, kun kaikki kulut otetaan huomioon.