Jousi

[Matti]

Kun ostaa toiselle jousta lahjaksi ja kapine menisi mahdollisesti oikeaan käyttöön niin muutama asia pitäis selvittää alkuun:

- Jos on kyse nimenomaan perinteisestä puujousesta niin mukkanuolet sun muut unkarilaiset lasikuituviritykset voi unohtaa. Silloin kyseeseen tulee yhdestä puusta tehty jousi. Ehkä kaksipalainenkin menisi puritaanille mutta kunnon selfbow se pitää olla.

- Ampujan vetopituus, eli onko kyseessä iso vai pieni mies. Isolle (yli 190cm) vetopituus 29", 170-190 pituiselle 28" ja 150-170 27". Noin karkeasti arvioituna, sillä jokaisella yksilöllä on omat mitat ja olettaen että ampuja vetää tappiin saakka.

- Paunat, eli jousen vetojäykkyys. Raavalle äijälle 45-50# ja kevyemmälle ukolle siitä alaspäin, varsinkin aloittelijalle 35# on hyvä aloituspaunamäärä.

- Jousi tarvitsee muutakin ollakseen toimiva ase, eli nuolet, viinen, mahd. sormiläpän ja suojapussin.

Toivotaan että joku foorumilaisista tarjoaa sinulle rakennuspalvelujaan. Upeaa että mietit miehellesi jousilahjaa, hän tulee olemaan todella otettu.

[Santtu Risku]

kyllä raavaalle äijälle alkuun voisi suoraan lätkiä 50-60 paunaisen. ei se käsi siitä tipu. 35# on lasten ase. tietty meillä saattaa olla erinäinen käsitys raavaasta miehestä.

[Matti]

No, olen nähnyt kaikenlaisia raavaita 3 vuoden aikana jousiammuntaseuran alkeisammunnoissa joissa olen ollut ohjaajana..

[Simo Hankaniemi]

En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta minusta jousta ei pidä ostaa lahjaksi henkilölle, joka ei ole harrastanut aikaisemmin jousiammuntaa. Todennäköisyys on erittäin suuri, että peli ei ole tavalla tai toisella sopiva. Ja jos lahjan saajalla ei ole tietoja jousiammunnasta, niin hän tuskin saa joustaan edes ampumakuntoon saatikka että pystyisi ampumaan sillä. Kunnon välineet maksavat aika paljon ja on synti ja häpeä, jos hanke menee pieleen ostajan ja lahjan saajan tietämättömyyden takia. Tämä on vähän samanlainen tilanne, kuin jos ostaisi koiran lahjaksi toiselle henkilölle. Ajatus on kaunis, mutta parempi miettiä jotakin muuta.

Suosittelen mieluummin vaikka kunnollista sepän tekemää puukkoa. Samalla rahalla (300-600 e) saa todella hienon puukon, ja hanke ei voi mennä pieleen kuten jousen kanssa.

[toni]

ehkäpä diili,jonkun foorumilla kirjoittelevan jousi nikkarin kanssa?
tai lahja kortti johonkin jousia myyvään puotiin?

mutoin saattaa hyvinkin jäädä seinäkorsteeksi,ja sitten aikanaan sitä tutuillensa tarpeeksi selittemään joutuneena komeroon tai kellariin....

ovat muuten(kuten ampujatkin)yksilöllisiä pelejä.omine kommervinkkeineen ja tarpeineen.

mitä tarkemmin kelattu jousi ja sen valintaan panostettu aika,sen paremmat takeet että harrastukseen innostuu todenteolla.muutoinhan massit päätyy jonninjoutaviin turhuuksiin???

[toni]

niin,hinnasta vielä...eihän ainakaan lasikuitu peliä hankkiessa tarvitse välttämättä edes 150-200 eetä enempää?

ja kovin kallista peliä ei kannata hankkia koska jos harraste "jää päälle",tulee jousen vaihto aika nopesti eteen(enemmän paunoja,tms.)toisenklainen malli,kahva,vetopituus,mitä lie?

ite oon ainakin mennyt läpitte muutamia erimallisia/materiaaleista,eri vetopituuksineen,yms.enkä tiedä onko vaellus erillaisten jousten ihmemaassa vieläkään ohitse:)

muutaman kanssa olen jo kyllä ryhtynyt moniaviolliseen suhteeseen.....

[Tuukka Kumpulainen]

[Santtu Risku]

kalavaaka 55 paunaan saakka ja jos siitä menee yli, niin digitaalienen lattiavaaka ja lankun pätkä miinus lankun paino.
paunat mittaan aina jouselle tehtyyn täysvetoon. (joskus vedän ammunnassa vähän yli tai ali eli n +-3 cm)
Kyllähän se itsellänikin huvitti kun olin trondheimissa kesän loppua kohden ja sielläpäin oli keskiaikamarkkinat tämän norjan suojeluspyhimyksen johdosta, niin siellä oli sitten jousen jännityskisa. itselläni meni siinä 93 tai 96 paunaa. en muista kumpi. sitten tuli joku oikeasti raavas sälli ja mongersi jotain norjaksi mutta häveliäästi poistui paikalta kun kykeni "vain" 85-88# verisuonet pullottaen. tosin niin pullottivat minullakin.
myyjä vähän hymähti miehen sanoille alussa ja kysyin sitten englanniksi että mitä hän sanoi. Kuulemma että "jos tuollainen poikanen niin kyllä minäkin". en sitä tosiaan kyllä monesti olisi jaksanut vetää.
Voihan se olla että käsitykseni on vääristynyt, mutta kun edes vähän neuvoa antaa joku että ei vedä vaan silleen että koukistaa kättä niinkuin usein tekee ensikertalainen ja veto tyssää sitten johonkin rinnan kohdalle, vaan että vetäisi selällä ja olkapäillä eikä niinkään kädellä.
käsityksemme raavaasta voi myöskin olla toisenlainen. Liekö tämä etelän talvien pehmeys ja julkisten kulkuneuvojen käyttö heikentänyt miestä niinkin paljon
Kyllä niitä FITA ampujia jotka kehuvat että heillä on "tosiraskas pyssy" eli n 35-40# on täälläkin. ja tottahan mullakin oli paikat hieman hellinä kun alottelin sellasella 35-40# pyssyllä, mutta olinkin jotain 13-14 vuotias silloin eikä lihasmassaa vielä ollut kasassa niin niin.

[Matti]

Tämä liittyy vähän toiseen keskusteluketjuun, mutta mielestäni on tärkeää erottaa raskailla pyssyillä (warbow ~100#) ammuskelu ja tarkkuusammunta toisistaan. Itse koen että kun tarkoituksena on osua johonkin säännöllisesti ja varsinkin kisamielessä niin valitaan mukavan tuntuinen pyssy, oli se sitten 25 tai 55 paunaa, riippuu ampujasta. Mulla se on 40. Sitten raskaan sarjan kanuunat ovat eri juttu kokonaan sillä niiden käyttötarkoitus on aivan toinen - ammutaan raskasta nuolta pitkälle tai puhkotaan peltejä. Mulle kiksit tulee siitä että jaksaa ähkiä nuolen tappiin saakka ja nuoli lentää lujaa ja tömähtää niin että taustat heiluu. Siinä eri huvi kuin bingojen tekemisessä.

Olen huomannut että nuoret ampujat ahnehtivat suotta paunoja liikaa kun se on kova ja macho juttu, mutta mielestäni näitä kahta eri maailmaa on turhaa yrittää yhdistää, ainakaan jousiampujauran alussa. Lihasten ei pitäisi tulla kipeiksi, silloin pyssy on selvästi liian jäykkä. Parempi etsiä se oma mukavuusraja ja ampua siinä kiltisti aikansa kunnes keppi alkaa tuntua liian kevyeltä. Näin alkaa tulla nippuja ja harrastus maistuu hyvälle.

UGH!

[Santtu Risku]

paikat hellänä tarkoitin lähinnä vetokäden sormia ja jousikäden nuolen alla olevaa aluetta. Ihan mukavalta on tämä ammuskelu minusta tuntunut. en näe syytä miksi ampua kevyellä kun ampuu 60 paunaisella tarpeeksi hyvin metsästykseen.
Maalittaulujen lätkiminen on jokseenkin tylsää, ellei se taulu ole jokin elän. joko 2-tai 3D
myös ns lentoon herjoittelu ja liikkuvaan kohteeseen on hauskaa eikä siinä taulun tarvi olla ihmeellinen kunhan maali liikkuu.

Nyt kun kovetin alussa nmiitä sormia niin kun vetää sellaista 55-60# niin ei sormet oo millänsäkkään. tuo oli tavoitteeni alussa että saa sormet koviksi.
ja vetokäden etusormen rystysen sivussa on nyt kovettunutta arpikudosta joka ei nuolista oikein hittiä ota ellei sulat oo ilman lankaa kiinni.
talvella tietty hanskat on jees, mutta eri syistä

[Santtu Risku]

en tosiaan aijo ammuskella riistaa tms kohteita millään jousella jossa ois yli 75#. ne on liian raskaita mulle että osuis hyvin eikä oo enää tälllä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä edes tarpeellisia.
Ihan jo senkin takia metsästän hieman raskaammilla jousilla kuin tuo 40# koska en halua vaikka epätodennäköistä onkin, joutua karhun tai hirven tai edes poron (jotka oikeasti käyvät päälle rykimäaikana) kanssa tekemisiin jousella jossa ei ole yli 55#.
tottakai siinä on enemmän munaa vetää 60# kuin 40#.

[toni]

toivottavasti idefixiä ei haittaa vaikka homma rönsyilee.mutta heitä miehet takas ruotuun,mikäli tulee lisää kysyttävää:)

meikä kyllä lukeutuu osaltaa tähän paunojen haalimis porukkaan.
jo melkeimpä alku metreiltä lähtien(35# n.puol vuotta? ja siitä suoraan reiluun 70#.se että klapi halkeaa ammuttaessa,tekee gutaa.ei voi mitään.

pikkuhiljaa oon malttanu tulla reilut kymmenisen paunaa alaspäin ja nykysellään 6o hujakoilla pyöriminen tuntuu kotoisimmalta.

mutta mitä olen tutuille joutunut ammuntaa perhdyttää,on useimmilla ollut n35#.melkeimpä se optimein ammunta keppi.

[Lehtis]

Tekniikan harjoittelin seuran lussuilla, sitten hankin oman 40-paunaisen, sitten 51:n, rakentelin 60:siä joista yhdestä tuli mukava 70:nen kuntoiluväline lyhentämisen jälkeen. Ihan riisitautisena en itseäni pidä ja niinpä tuo 60 tuntuu nykyisin mukavalta pitempäänkin ammuttaessa tähdättyjä laukauksia. Silti olen sitä mieltä, että alkuun tekniikka kohdilleen kevyemmillä peleillä (niitä löytyy lähimmän seuran tiloista, ettei omaa tarvitse hankkia) ja sitten se jäykempi jäkkärä käteen. On sitten vanhempanakin mukava harrastaa, kun on paikat ehjänä, eikä nivelrikko vaivaa vuosien väärän tekniikan vuoksi. Esimerkkejä "pauna-ahneudesta" löytyy varmaan joka seurasta.

[Väiski 480]