Jousi

[Ari Rantala]

Kyllästyin veistelyyn ja porakonekikkailuun ja hiomapaperilla hinkaamiseen ja tein sorvin. Piti tehdä vain yksinkertainen nuolien tekoon sopiva värkki mutta mopo lähti hieman käsistä

Ohessa pari kuvaa "yksinkertaisesta nuolisorvista".

[Dan The Master]

Hieno se on!

[Simo Hankaniemi]

Mitä tavaraa nuo varret ovat, vesaa vai lankkua? Sorvi on tehokkaan näköinen. Pitäisi varmaan tulla kylään noin 150 saarni- ja tammiaihioni kanssa, jotka ovat yli 10 vuotta odottaneet sorvikäsittelyä. Tosin varsinaista uusien nuolien tarvetta ei tällä hetkellä ole, pitäisi ensin ampua nuo parisataa metsään.

[Mazku]

Nätti on

Minä olen yrittänyt höylätä nuolivarsia tämäntyyppisellä laatikolla mutta en ole onnistunut sitten millään..

[Ari Rantala]

Jepa. Hienohan siitä tuli kuin mikä. Ja Mathias, minä laitoin aiemmin aihion kiinni porakoneeseen joka taas oli kiinni ruuvipenkissä ja sitten hioin ja hioin. Tietysti aihio oli esiveistelty lähelle oikeata mittaa ja muotoa. Siihen verrattuna tuo sinun menetelmäsi on paljon kehittyneempi

[jkekoni]

Uskoisin haavan olevan kohtuullisen hyvä nuolipuu. Se on jäykkää ja kevyttä. Uskoisin että haavassa spine muutuu vähemmän syyn suunnan mukaan, kuin kuusessa/männyssä. (onko tästä nyt kuitenkaan juuri etua?)
Vastaavasti kuusi olisi keveämpää, muuta oksaton kuusi on aika harvinaista.
Etenkin mieleeni on tullut lämpäkäsitelty puu. Lämpökäsiteltyä puutahan saa valmiina laudepuuna.

Voiko mäntyä/kuusta lämpökäsitellä jäykemmäksi ja onko nuolten lämpökäsittelyssä ideaa?

Olen myös miettinyt jousen tekemistä lämpökäsitellystä haavasta.
... (bullet-vatsalla ja bambusellällä.)

[jkekoni]

WOW!

Mikä on toi mekanismi millä porakone liikkuu, onko se sorvin oma terien liikutus mekanismi?

Heti tuli mieleeni, että voiko tolla sellaisenaan tai pienellä modifikaatiolla tehdä nuolia, jotka eivät ole tasapaksuja? Esim keskeltä paksumpia ja kärjistä kapeampia tai nokkia kohti kapenevia.

[Ari Rantala]

Laudelankut ovat yleensä melko oksattomia ja siksikin verrattoman hyviä nuoliaihioiksi

jkekoni kirjoittaa:
"Uskoisin haavan olevan kohtuullisen hyvä nuolipuu. Se on jäykkää ja kevyttä. Uskoisin että haavassa spine muutuu vähemmän syyn suunnan mukaan, kuin kuusessa/männyssä. (onko tästä nyt kuitenkaan juuri etua?)"

Prkl tekstinlainaustzydeemi renkkaa nyt jotenkin...

Noin sormituntumalta haapa vaikuttaisi ihan pelittävältä nuolimatskulta. Oksatonta ja suhteellisen helppoa työstää ja kevyttäkin vielä. Sitä pärähtääkö se päreiksi kun osuu johonkin en vielä osaa sanoa mitään...

jkekoni kirjoittaa:
"Mikä on toi mekanismi millä porakone liikkuu, onko se sorvin oma terien liikutus mekanismi?"

Tuossa värkissä on kaksi käyttömoottoria. Toinen pyörittää pakkaa (1,5kW) ja toinen (0,1kW) trapetsiakselia jolla sivusiirtoon välitetään liike. Välissä on magneettikytkin jolla sivusiirron liike kytketään päälle ja pois.

Eli käsisyötöllä voit duunata varteen vaikka millaista kiharaa...hidastahan se tietysti on...

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

Tuon värkin kanssa mitään ihmeempää intoa tarvita. Toinen pää aihiosta sorvataan tai veistellään n. 5cm matkalta pyöreäksi ja n. 9mm halkaisijaan. Sitten vain aihio kiinni pakkaan ja menoksi

3min päästä vaihdetaan aihiota...eli sen oluen juomiseen jää passelisti aikaa

Pirusti sinulla on noita tammi- ja saarniaihioita. Itsellä on kuivatus-/oikaisuvaiheessa kolmisenkymmentä pajuaihiota ja mäntyrimoja on vaivaksi asti. Jotenkin mieli ei taivu noiden lankusta sahattujen puoleen vaan haluan tehdä nuoleni ihan itsetapetusta luontopuusta.

[Ari Rantala]

Kokeilin pajuvesan jyrsintää ja hyvinhän se onnistui. Pinta jäi vielä viilalla ja hiomapaperilla viimeisteltäväksi mutta tuo vesa on kuivunut vasta viime lauantaista ja kuivempana jäljestä tulisi varmasti parempi.

[Simo Hankaniemi]

Minäkin pidän "itsetapetuista" varsista eniten, mutta aikoinaan oli pakko tehdä aihioita muutamasta saarni- ja tammilaudasta, kun ei viitsinyt hyvää puuta polttaakaan. Kieltämättä tavaraa oli alunperin paljon. Muistan kun sirkkelöin tammilautaa aihioiksi erään kansainvälisen monialayrityksen verstashuoneessa ja laitosmiehen poika tuli ihmettelemään, mitä oikein tein. Vastasin, että "nuolia", jolloin jätkän silmät pyörivät päässä kuin pakojäniksellä. Hänestä oli ilmeisesti hyvin omituista, että joku tekee nuolia. Jatkoin tyynesti sirkkelöintiä.