Jousi

[Rakonczay]

Eräs vanhempi jousiampuja kehoitti minua kokeilemaan jänteen molemmissa päissä samanlaista väljää lenkkiä, kuin minulla on nyt käytössä vain yläpäässä. Käyttämälläni jänteen mallilla alapähään tulee tiukka silmukka joka kiristyy nokin ympärille.

Kaveri väitti että löysästä alasilmukastakin tulisi lisäetua ammuttaessa.
Onko teillä kokemusta asiasta?

[jkekoni]

Varmaan siinä säästää jonkun gramman liikkuvaa massaa, joka teorettisesti lisää nopeutta.

En ole keksinyt miksi pitäisi tehdä päättymätön jänne. Pittuutta ei voi säätää kuin vähän, väärä pituus on fataalia ja jänne ei mene muihin jousiin.

Ei kiitos.

T: Joonas jolla on enemmän jousia kuin jänteitä.

[Juri]

Enpä ihan heti keksi että mitä etua siitä olisi.
Oliko vanhemmalla jousiampujalla mitään perusteluja asialle?

[Rakonczay]

Luulen että ajatus lähtee vastakaarijousista, joiden jänteessä on iso lenkki molemmissa päissä. Hän väitti siitä olevan etua, kun jänne pääsee liikkumaan vapaammin laukaistaessa.

Suuri haitta tulee kuitenkin jo edellä mainitusta jänteen pituuden säätämisestä. Toki sitten kun jänne on sisään ammuttu, niin pituuden karkeasäätöön ei enää juuri ole tarvetta.

[tkorte]

Baker oli mitannut että n. 4 grammaa lisää painoa lapojen päissä hidastaa nuolen lähtöä peräti yhden jalka/sekunnin eli 0,3 m/s

[Juri]

Taitaakin olla vastakaarissa ihan järkevää. Jänteen pitää asettua nätisti uraansa.

[Tuukka Kumpulainen]

Olen käyttänyt kaksilenkkisiä päättymättömiä jänteitä paljonkin. Mitään hyvää en niistä keksi sanoa. Todella ärsyttävää solmuttomissa jänteissä on alalenkin jatkuva irtoilu alanokista kun jousta kuljettaa virittämättömänä. Solmu alanokissa takaa sen, että jousen saa vireeseen hetkessä, silmukan joutuu useimmiten asentamaan paikoilleen molempiin päihin. Ja solmuttomassa jänteessä on aika hintsusti säätövaraa sitten kun sitä tarvitaan.

[Simo Hankaniemi]

En ole koskaan tehnyt kaksilenkkistä jännettä, eikä ole mitään suunnitelmia koskaan tehdäkään. Alakaaressa on tukkikytky ja yläkaaressa kiristyvä silmukka. Nuorempana (1970-luvulla) käytin yläkaaressa kiinteää silmukkaa, mutta sitten aloin suosia kiristyvää mallia.

[Ari Rantala]

[Tuukka Kumpulainen]

[Ari Rantala]

Ach. Asia saletti. Jotenkin mä olen ymmärtänyt, että se solmu tehdään joka kerta uudelleen.

Tuota lenkin luiskahtelua pystyy jollakin tavalla hillitsemään duunaamalla kiinteään päähän kireän silmukan ja virityspäähän löysemmän.

[Simo Hankaniemi]

Kiinteän yläsilmukan ongelmana on saada se valmistusvaiheessa juuri oikean kokoiseksi. Vähän liian tiukkana se ei mene nokkiin ja vähän liian löysänä se saattaa ammuttaessa irrota nokista, kuten ainakin minulle on aikoinaan käynyt joitakin kertoja. Kiristyvä silmukka sopii nokkiin kuin nenä päähän, ei ongelmia, eikä sovittelemista mikrometrin kanssa.

Kiinteä silmukka tietysti toimii, jos tämä on otettu huomioon nokin teossa. Esim. yksilovinen nokki (kolo jousen selkäpuolella) sopii pitkällekin lenkille. Tällainen nokki ei kuitenkaan kuulu minun edustamaani jousiperinteeseen. Tuollainen nokki on tavallinen siperialaisissa jousissa.

[Juri]

Tämäpäs on kiinnostavaa! Kuinka Simo teet kiristyvän silmukkasi?
Itse olen tähän asti pärjännyt hyvin solmulla ja kiinteällä lenkillä, olen tehnyt nokit systeemiin sopiviksi, mutta esim. langasta käärityn nokkipullistuman kanssa kiristyvä lenkki olisi tosi hyvä.

Tein joskus muutamia punottuja jänteitä kahdella luupilla mutta nykyisin pidän niitä vähän turhina ja vaivalloisina omiin jousiini.
Kontaktivastakaarissa kuten olympiajousissa ja ratsastajajousissa kahdella väljemmällä luupilla on kyllä taatusti etunsa.
Päättymättömän jänteen pystyy helposti tekemään hyvin tarkkaan sopivan kokoiseksi.

[Tuukka Kumpulainen]

Jousen nokeissa on jotain pahasti pielessä jos kiinteä silmukka ei pysy paikoillaan ammuttaessa. Nokkiura on aivan liian matala tai loivapohjainen tai sivunokin puoliskot eivät ole vaaterissa. Kiinteä silmukka toimii loistavasti myös sivulovellisissa tasankojousissa.

Viimeisimmässä inkkarijousessani olen käyttänyt Simon tyyliin tukkikytkyä jänteen molemmissa päissä ja omanlainen riesansa se minulle on. Koska solmu kiristyy jousi viritettäessä, on sen irrottaminen nokista työläämpää kuin kiinteän silmukan joka on aina "auki". Näin varsinkin kun solmua aukoo vikuroivasta refleksijousesta jäätynein näpein maastossa.

Laskettuani kaksisolmuisen jänteen vireestä yläkaaren tukkikytky hirttää jälleen kiinni lavanvarteen. Jotta saan jalan jousen ja jänteen väliin jousen uudelleen virittääkseni, joudun taas venyttelemään solmua auki jotta se liikkuisi kaarta pitkin. Kiinteä silmukka juoksee automaattisesti. Jos elossa pysymiseni riippuisi siitä, kuinka nopeasti saan jousen ampumakuntoon, en käyttäisi mitään muuta kuin tukkikytky+kiinteä silmukka-jänteitä. Tai afrikkalaisjousta joka on aina vireessä.

[Ilkka Seikku]

[Simo Hankaniemi]

[quote="Juri"]Tämäpäs on kiinnostavaa! Kuinka Simo teet kiristyvän silmukkasi?


Olen käyttänyt erilaisia hirttosilmukoita ylänokissa. Usein teen sinnekin tukkikytkyn, johon jätän noin 10 cm "hännän", mistä voimakkaasti kiskaisemalla kytky löystyy ja irtoaa sekunnissa ylänokista oli pakkanen tai paahde. En ole havainnut mitään ongelmia tämän systeemin kanssa. Mutta olen huomannut, etteivät monetkaan aloittelijat pärjää kytkyn kanssa. Eräs 110-kiloinen rekkakuskikaverini ei saanut 35-paunaista preeriajousta vireeseen kytkyn kanssa.

Olen joskus tehnyt kiristyvän silmukan punomalla jänteen päähän pienen kiinteän silmukan, jonka läpi työnnän jänteen toisen pään, joten tuloksena on kiristyvä silmukka. Joskus teen niin, että yksinkertaisesti työnnän (kertaamalla tehdyn) jänteen toisen pään toisen läpi. Tällöin kiristyvän silmukan kohdalla on vain puolet jänteen paksuudesta (tulikohan tämä selväksi?), mutta nämäkin ovat kestäneet ihan hyvin käyttöä. Muitakin solmuja olen kokeillut, mutta tuo kytky on kyllä ollut eniten käyttämäni.

Pohjois-Amerikan intiaanien jousissa kiinteä silmukka on ollut melko harvinainen, joskin niitä on kyllä esiintynyt. Omaksuin kiristyvän silmukan joskus 1980 vuoden paikkeilla. Jännejänteen kanssa kytky ylänokissa toimii vielä paremmin kuin tekokuitujänteellä, sillä jännejänne on niin paljon jäykempi.