Jousi

[elvis]

Onko kukaan täällä opettanut koiraansa etsimään nuolia?
Tuli mieleen äsken kun kävin ajamassa uutta saarnijoustani
vähän sisään tuolla läheisellä pellolla. Hukkasin käsittämättömään
paikkaan nuolen, ihan tien viereen lyhyeksi parturoidun pellolle,
vaikka näin suunnilleen mihin se tippui... Siinä
sitten vielä joku kaveri käveli koiriensa kanssa, teki mieli kysyä,
että osaako ne etsiä nuolia.
Olisi vähän hemmetin kätevä tuollainen koira. En ole mikään
koiraihminen, mutta tuollainen mahdollisuus laittaa harkitsemaan

[Tuukka Kumpulainen]

Jotkut ovat opettaneet koiriaan hakemaan nuolia, mutta koira pureksii nuolet helposti piloille isännälle niitä kantaessaan, kuulemma.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Minulla oli joskus 1990-luvun alussa erään naisystävän kaksi koiraa hoidossa ja sain toisen näistä noutamaan erääseen lampeen ampumani nuolen. Oli jo myöhäinen syksy, joten ei huvittanut lähteä itse uimaan nuolen takia. Komensin labradorinnoutajan veteen ja se totteli heti. Kun käskin sen noutaa nuolen, se ui ensin väärään suuntaan, mutta totteli uutta komentoa. Koiran nimi taisi olla Netta. Se otti nuolen suuhunsa ja toi rantaan - ehjänä. Todella fiksu piski. Tuo oli kuitenkin ainoa nuolenhakutehtävä, jonka sille annoin. Labriksethan ovat noutajia, mikä tuli todistetuksi.

[Tapio Miettinen]

Koirat tosiaan toimivat myös nuolen noutajina jos niillä on taipumusta noutamiseen .

Jatkuvassa käytössä puunuolet ja sulat ovat kovilla . Metsästyskoira näet milellään tarttuu sulitukseen mikä on varsin luonnollista . Sulat liiskaantuvat ja nuolen varsi tulee täyteen hampaan jälkiä . Nuoleen voisi laittaa ehkä suojapunos paikan josta koira voi tarttua .

Alumiininuolet ja kumisulat ovat kestävämpiä , mutta koiratkaan eivät niistä pidä - ovat perinnetietoisia . Metalli suussa tuntuu epämiellyttävältä varsinkin talvella. Hiilareita en ole kokeillut , mutta en suosittele , koska kuidut vatsassa eivät ole mukavia .

Noutaminen esim järvestä tai etsiminen ruohikosta ovat varmasti mukavaa niin koiralle kuin myös isännälle .

Metsästysleikkurit ovat hieman vaarallisia tähän puuhaan . Ajatelkaapa tilanne jossa nuoli on puolittain läpäissyt esim sorsan . Koira noutaa ja nokkipää tökkää johonkin kärjen osottaessa koiraan .
Minä en ainakaan noudata riistaa jossa nuoli on kiinni .

[Ari Rantala]

[Hurtta]

Voihan tietysti koiran opettaa "ilmoittamaan" haukkumalla kun nuoli löytyy niin säästyisivät nuolet hampailta!

[tkorte]

Border collie oppi ihan itse merkkaaman nuolet. Pentuna kai purki paimennusviettiä (näyttelylinjaisellakin on sitä) kun ammuskelin nuolia pihalla. Maastossa ihan hyvä homma, paitsi jos ei ollut itse näköetäisyydellä että ehti kieltämään sen sulkien pureskelun. Yleensä sulat oli vain kuolassa
Eikä se haku tarvii lisähajustetta tai muita arsykkeitä, pitää olla koirassa vikaa jos ei tunnista isännän hajua kepistä. Tai ehkä mun pitäis pestä kädet useammin

[tkorte]

Niin tietysti asiaan vaikuttaa se että portsut on viisaimpia koiria maailmassa

[Santtu Risku]

Siskolla on samojedin pystykorva ja talvella se haki aika ahkerasti nuolta kun ammuin jäällä. ainoa ongelma oli se, että se otti aina sulituksista kiinni eikä tajunnut vaikka opastin ottaan varresta. kai niissä sulissa on enemmän linnun fiilistä. en sitä kauaa jaksonut kattoa kun eka nuoli alkoi lentää päin helvettiä vähän ajan kuluttua. kyllä se ne silti haki, eikä tarvinut edes käskeä. Näytti sillä olevan hauskaakin.

[Ari Rantala]

Useimmilla tuntuisi olevan kokemusta siitä, että sulkapäähän se koira mielellään nappaa kiinni. Yksi hyvä syy siihen on varmasti se, että se pää on yleensä se "tyrkyllä" oleva pää.

Kikkakakkonen minkä toimivuuden testasin joskus aikoinaan hieman toisessa jutussa on sivellä tai pirskottaa sulkapäähän sitruunaa. Ei sottaa sulkia mutta ei myöskään maistu koiralle. Oppii melko nopeasti tarttumaan nuoleen varresta