Jousi

[Tuomo]

Olisiko mahdollista, että seuraavan kerran kun jossakin (Turussa…) järjestetään pituusammuntakilpailu ja paikalle saadaan ”tarkka ja virallinen” mittari, voisi pituutta ampua myös kansainvälisten sääntöjen ja luokkien mukaan. Viimeksi ammutussa (10.5.) pituuskisassa meno oli taas mukavan rentoa ja tuloksetkin ihan riittävän tarkkoja, noin metrin tarkkuudella. Ei siinä mitään vikaa ole, Suomessa on niin pienet piirit primitiivipuolella, että käytäntö on ihan perusteltu. Silti olisi mukava, jos voisi ampua kansainvälisesti vertailukelpoisia tuloksia kansainvälisten sääntöjen ja luokkien mukaan – se toisi hieman lisäväriä ja vertailtavuutta kisoihin.

Käytännössä suurin muutos välineiden osalta olisi luonnonkuitujänteen käyttö. Itse käytin FF-jännettä, koska sillä saan varmasti paremman tulokset kuin pellavajänteellä – kuinka paljon paremman, sitä en tiedä. Käyttikö kukaan edellisessä kisassa luonnonkuitujännettä? Itse kilpailussa mitään ei tarvitsisi tehdä toisin, ne ketkä haluavat ampua sääntöjen mukaisilla primitiivivälineillä, ampuvat, ja heidän tuloksensa kirjataan erikseen muistiin. Olennaista olisi, että mittaukset tehtäisiin tarkasti, eri tavalla kuin nyt. Suurin virhe taitaa tulla ampumalinjasta reilusti sivuun menneen nuolen paikan määritys ampumalinjalla – siihenkin kyllä löytyy ratkaisuja.

Tuolla ./viewtopic.php?t=110 kerrottiin ilmeisesti Suomen ensimmäisestä pituusammuntakisasta, joka käytiin vieläpä kansainvälisten sääntöjen mukaan. Tosin heti ensimmäisessä viestissä Simo mainitsee käyttäneensä Dacron-jännettä, joten kaipa sielläkin jotain väljyyttä sääntöjen tulkinnassa sallittiin. Vai ammuttiinko siellä (Paraisilla 2003) myös luonnonkuitujänteellä? Olisiko sen kisan tuloksia ja tietoja välineistä saatavilla jostakin?

Voipi olla, etten seuraavaan pituuskisaan pääse osallistumaan sääntöjen mukaisilla välineillä, vaikka kivaa se olisi. Nykyinen paras pituusammuntajousi on laminaatti – kahvassa pieni pala lisättyä puuta jäykistämässä kahvaa. Tai no, olihan niissä luokissa laminaattijousetkin yksipuisten lisäksi. Hyvän pituusammuntapellavajänteen tekemistäkin pitäisi vähän harjoitella. Mutta ehkä joskus, ja tulevia pituusammuntajousia voi toki tehdä pitäen mielessä esimerkiksi luokkajaon paunojen mukaan.

[Tuomo]

Katselin vielä noita sääntöjä (http://www.usarchery.org/userfiles/file/flight_primitive_rules.pdf), niin eihän siellä ollutkaan kuin kaksi luokkaa primitiivijousilla: yli ja alle 50 paunaa. Miten muistinkaan, että olisi ollut myös alle 35 paunaisten jousten luokka, jossakin olen kyllä jotain tuloksia nähnyt.

[Juri]

Minusta pituuskisaan saisi hienosti menemään kokonaan oman päivänsä.
Ei tarvitsisi kiirehtiä, välineitä ehtisi rauhassa trimmailemaan ja testailemaan. Jutteleminenkin on antoisaa ja opettavaista toimintaa.

[Tuukka Kumpulainen]

Kyllä olisi hienoa saada pituusammuntaan kunnon kenttä (nykyisessä tuntuu tuulevan aina vastaan ja karjanpidollisista syistä homma on muutenkin vaakalaudalla), kunnon mittalaitteet ja kokonainen päivä. Mutta kun viime vuonna ehdotin pituuskisojen siirtämistä omalle päivälleen, Tuomokin sanoi että ei pääsisi irtautumaan jousikisoihin monena eri päivänä. Millainen kato koettaisiin, jos pituusammuntakisa olisi omana päivänään? Tämän vuoden paristakymmenestä osallistujasta tasan kaksi tuli ampumaan pelkästään pituutta, molemmat paikallisia.

Tänä vuonna pituuskisoissa oli enemmän ampujia kuin aiemmin ja se näkyi myös kisan kestossa. Rento ammunta jousijutustelun lomassa on asiaa (sitähän sinne mennään tekemään), mutta jos toinen pitkä kisa painaa päälle, on järjestäjillä ja varmasti monella muullakin halu nopeuttaa kisan kulkua.

Olen suomalaisen pituusammuntatoiminnan alusta asti ajanut jenkkien selkeää ja järkevää luokkajakoa meillekin. Muutkaan säännöt eivät ole liian vaikeat toteuttaa (FITAn lisensioimia toimitsijoita emme varmastikaan saisi paikalle). Paraisten kisa 2003 käytiin jenkkisääntöjen mukaan, ja pellavajänteillä. Simo ampui siellä vielä paremman laakin dacronilla. Muita tuloksia ei paljon kannata muistella. Takymetrillä sivuvirheen kompensointi ja tarkka tulos hoitui todella helposti. Aivan oma fiiliksensä oli myös ampua lumisella jääaavalla. Sitä on jenkitkin päivitelleet vielä monen vuoden päästä. Nuolet tosin pomppasivat säännönmukaisesti jäästä takaisinpäin metrin, pari.

Luonnonkuitujännevaatimus on vähän kaksipiippuinen juttu. English longbow-luokassa kun kaikki jänteet on sallittu eikä esim. Englannissa kukaan ammu kisoissa pituuslaakeja pellavalla. Vertailukelpoisuus kärsii, suuntaan tai toiseen.

35-paunaisten jousten luokka on junioriluokka eli sinne ei ole aikuisilla asiaa.

Jenkkien luokkajakoa on kritisoitu täälläkin liiallisesta yksinkertaisuudesta ym. Minun mielestäni hyvät säännöt ovat yksinkertaiset. Self bow on yhdestä puunpalasta tilleröity jousi. On yhdentekevää, onko jousi metrin pituinen busmannipyssy vai 165-paunainen sotajousi. Molemmat on ihan selvästi samaa kastia, taipuvaksi vuotuja keppejä. Molemmilla voi myös ampua todella pitkiä laakeja, nuolellahan ei ole mitään muuta rajoitusta kuin materiaalit ja 23 tuumaa tai enemmän pituutta.

Kaikki jouset, jotka on liimattu tai sidottu kasaan eri kappaleista, ovat yhdistelmäjousia. Yksinkertaisia, jos kahdesta komponentista (perryt ja jännejouset, ihan samaa kauraa), monimutkaisia jos useammasta (trilaminaatit ja aasialaiset komposiitit).

Ei näihin mitään jousikulttuureja tarvitse sotkea, kyseessä on urheilulaji. Kaikki mikä ei ole kielletty on sallittu ja sääntöjen väljyys lisää eikä vähennä jousikirjoa.

Jos haluamme ampua kansainvälisten sääntöjen mukaan, on jousten jäykkyys mitattava ennen kisaa siinä käytettävien nuolten maksimaalisella vedolla. Veikkaanpa että meikäläiset tulokset olisivat himpun huonompia jos tämä olisi käytäntö meilläkin. Rajoittamattoman luokan jäkkäröitä ei tosin tarvitse mittauttaa.

Kovasti kuumottaisi pitää pituuskisat elokuussa Kuralan kisojen yhteydessä, kevään tulokset eivät tyydytä varmasti ketään (mitä nyt Tuomo sipaisee 226 vastatuuleen vähän yli 40-paunaisella oksalla). Jos hoidamme homman Simoa kuormittamatta, ei estettä pitäisi olla (vilkaisu Vilppola-Reinikainen-Haulivuori-Reiniaho-Rönkä-akselin suuntaan...)

[Simo Hankaniemi]

Olen ajatellut ostaa elektronisen etäisyysmittarin, joskin edelleen jäisi ongelmaksi nuolen paikan arvioiminen suhteessa köyteen. Tavallisesti tuntuu olevan niin, että ennätystulokset ovat kuitenkin lähellä köyttä, joten ongelma ei ole iso. Saa nyt nähdä, milloin mittarin raaskii ostaa, huonoa ei köyhän kannata hankkia. Kävin niitä jo katselemassa Turun ampumakeskuksessa. Takymetrissä oli kyllä puolensa, kun tulos saadaan tarvittaessa vaikka millimetrin tarkkuudella.

Sekin voisi auttaa melkoisesti kulman arvioinnissa, kun tekisi kolmesta kepistä suorakulmion, minkä avulla sihtaaminen olisi helpompaa.

[Ari Rantala]

[Tuukka Kumpulainen]

Vuosi sitten tästä käytiin keskustelua. ./viewtopic.php?t=1179&start=0&highlight=

Itseäni lainaten: Virallisia ovat ne rekisteröityneen jousiammuntaseuran järjestämät, avoimet, etukäteen mainostetut kisat joissa paikalla on ollut kriittisiä tarkkailijoita, esim. helsinkiläisiä tai turkulaisia kanssakilpailijoita. Perustelut em. keskustelussa.

Niin meillä kuin muuallakin kovimmat laakit on usein ammuttu epävirallisissa yhteyksissä, treeneissä ym. Jenkit ja britit ampuvat 330-metrisiä kuulemma mennen tullen, mutta kisoissa ei ole montakaan 300 metrin ylitystä nähty. Meillä paras kisatulos on 42 metriä vajaa epävirallisesta "enkasta". Näin se vain on. Ei mitaleja jaeta tai tilastoja tehdä treenitulosten perusteella vaan sen mukaan miten kilpailussa onnistuu, lajissa kuin lajissa.

[Simo Hankaniemi]

Selvähän se on, että kisaolosuhteet ovat ne mitkä sattuvat olemaan, kun taas treeneihin voi mennä juuri silloin, kun olosuhteet tuntuvat erityisen hyviltä. Parhaat laakit tullaan varmaan aina ampumaan kisojen ulkopuolella. Minullakin parhaan kisatulokseni ja epävirallisen välinen ero on tasan 30 m. Ammuttuna samalla jousella ja nuolella.

Ideaalia olisi, jos kenttä olisi joka suuntaan niin avoin, että radan voisi virittää vasta kisan alkaessa juuri parhaaseen kulmaan tuuleen nähden. SE ei varmaan enää parane, elleivät tuuliolosuhteet ole myönteiset. Täytynee ryhtyä haeskelemaan jostain tällaista paikkaa. Talvella tietysti meren tai järven jää, tai iso peltoaukea tarjoaisi tällaisen mahdollisuuden. Lapissa olisi myös sulan maan aikana riittävän aakeita laakeita ja hyvät myötätuulet.

[Ari Rantala]

[Tuomo]

Eli English Longbow-luokassa on sallittu myös modernit jänteet? Sinänsä loogista, että primitiiviluokassa on sallittu vain luonnonmateriaalit, luonnonkuitujänteineen. Eihän tuo nyt iso ongelma ole, vaihtaa kisan kuluessa jännettä erityyppiseksi.

Vilkaisin vielä sääntöjä ja siellä (English Longbow) oli myös alle 35 paunan luokka, aikuisillakin. Minusta olisi kyllä erittäin hyvä asia jakaa jouset paunamäärän mukaan eri luokkiin, se tekisi lajista mielenkiintoisemman, sekä toisi enemmän kilpailua. Vaikka osallistujamäärät ovat pieniä, niin kyllä vuosien saatossa tuloksia kertyy vaikka kuinka paljon, kunhan niistä pidetään huolellista kirjanpitoa. Luokkajako toisi vertailtavuutta – nyt on vaikea sanoa, kuka oikeasti on ”paras”, kun vain absoluuttinen pituustulos määrittää voittajan. Kilpaile siinä nyt 40-paunaisella 80-paunaista vastaan. Lisäksi ns. ”hernekeppityypit” (kuten minä...) voisivat tehdä hyvän kevyen jousen pärjätäkseen, eikä tarvitsisi ahnehtia vain paunoja.

Jos kotimaan kisoissa jaetaan jouset paunamäärän mukaan eri luokkaan, mikä olisi siis erittäin suotavaa, sopivat luokat voisivat olla rajoittamaton, alle 50 paunaa, alle 35 paunaa ja alle 10 paunaa. Tuo alle 10 paunaa voisi olla mukava suomalainen erikoisuus, siinä lapsetkin voisivat pärjätä hyvin.

Noita sääntöjä voisi tosiaan hiukan viilata, onko esimerkiksi liimattu kahvavahvike sallittu selfbow-luokassa? Vai onko kaikki liimaukset kiellettyjä? Entä jänne, käykö kaikki materiaalit, vai pitäisikö tulokset erotella jännemateriaalin mukaan (luonnonkuitu/moderni)?

Pituusammuntakilpailu omana kilpailunaan omana päivänään on ihan hyvä idea, jos vain kalustoa löytyy. Pelkkään pituusammuntakisaan en kuitenkaan varmaan Turkuun asti lähtisi. Itselläni oli nyt kaksi jousta ja seitsemän nuolta, joista yksi oli selkeästi parempi kuin muut. Parhaimman laukauksen ammuin heti ensimmäisellä laukauksella – siinä se. Kaksi kierrosta ammuin – sinänsä kivaa mutta toisaalta hiukan turhauttavaa, jos huomaa heti, että tulos ei vain parane, kuin ehkä sillä yhdellä nuolella. Ja sitä parannusta voi yrittää kerran kierroksessa (kerran tunnissa...). Usemman luokan jousi toisi enemmän vaihtelua ja enemmän yrittämistä!

Olisi hyvä, jos joku jaksaisi ja/tai ehtisi tehdä Suomeen soveltuvat säännöt pituusammuntaan, mutta jotka kuitenkin sallisivat vertailun muualla ammuttuihin tuloksiin. Itse kilpailukäytännön ei tarvitsisi muuttua, kuin että luokkia olisi enemmän sekä mittaukset ja kirjanpito tarkempaa. Eli jousen paunamäärät, paino, nuolen pituus, paino, tms. Olennaista tietoa. Mikäli mittauspiste on hyvin järjestetty, ei mittauksiin mene pitkään. Toki pitäisi olla mahdollisuus tarkkoihin pituusammuntatulosten mittauksiin, jotta kaikesta muusta täsmällisyydestä olisi jotain hyötyä. Osallistun kyllä mielelläni käytännön järjestelyihin, jos vain mahdollista.

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Alle 10-paunaisten luokassa voisi olla mittausongelmia, ainakin minun paunamittarini asteikko alkaa 20 kohdalta. Henkilövaa´alla ja apukepillä tuo tietysti onnistuisi.

Ampujia on tähän saakka ollut niin vähän pituuskisoissa, että kiinnostus on lähinnä suuntautunut siihen, että kuka ampuu absoluuttisesti pisimmän laukauksen. Luokkajako olisi tietysti hyvä siinäkin mielessä, että useampi pääsisi nauttimaan kingin statuksesta.

Pidän pyöreistä luvuista, joten vierastan luokkarajaa 35:n kohdalla. Mieluummin sitten alle 30-paunaiset, 30-50 -paunaiset ja rajoittamaton.

Eräs ongelma on, että jos jouset punnitaan ja halutaan noudattaa tässä kansainvälisiä sääntöjä, niin paunamittari (tai muu mittalaite) pitäisi tarkistuttaa Inspectassa AINA ennen pituuskisoja. En ole itse tähän valmis, sillä tarkistuttaminen maksaa muistaakseni aika paljon. Olen kerran sen tehnyt omalle mittarilleni ja se saa riittää. Jos joku muu haluaa hoitaa mittariasian viimisen päälle ja maksaa lystin, niin ok.

[Ari Rantala]

[M.Reinikainen]

Eipäs Tuukka vilkuilla tolleen tänne päin. Mä olen aina valmis auttamaan kunhan vain sitä apua pyydetään(Partio pojan sanaan voi luottaa )

[Tuukka Kumpulainen]

Tarkoitus oli jo tänä vuonna roudata greinivaa'at ym. puntarit pituuspaikalle jotta edes kärkipään jousista ja nuolista saataisiin tiedot kirjoihin ja kansiin (ei onnistu kisan jälkeen, se on nähty). Homma vaatii käytännössä viivalle roudatun, tukevan pöydän.

Paunarajoitteisten jousten punnituksen voisi tehdä jenkkien tavalla eli punnuksilla. Puntin vastus ei muutu väsymisen myötä tai lämpötilan vaihteluissa niin kuin vieterin, käyttöikä on ikuinen ja tarkkuus loppuun asti varma kun se on kerran selvitetty. Jenkeillä on tilleripuun kaltainen systeemi, jossa jousi on taljan avulla pystysuoraan liikkuvan tuen päällä, jänne kiinni esim. 50# puntissa joka lepää penkillä. Jousi jännitetään ja jos se on luvallinen, ei puntti nouse alustastaan kun nuolten täysi veto saavutetaan (puntin alustaan on kytketty ledi joka ilmoittaa heti jos puntti irtoaa penkistä).

Minun mielestäni self bowssa ei ole mitään laminointia. Ei kyse ole siitä, tuoko kahvaan töllätty jäykiste jotain etua yksipuiseen verrattuna, vaan self bown ideasta: yhdestä puunkappaleesta vuoltu jousi. Kahvoihin ja nokkeihin liimaillut palikat rikkovat idean. On yksipuiset jouset ja sitten ne, jotka on koottu osista. Jos jouseen on jouduttu liimaamaan lisäosia että se toimii ja kestää tai tulee tarpeeksi pitkäksi, ei se ole self bow. Mielestäni yksipuisten luokan pitäminen nimensä veroisena on kaikista pituusammuntasäännöistä tärkein. Palikkajousille on kaksi omaa luokkaa.

En tiedä Tim Bakerin lisäksi ketään länsimaista ampujaa joka ei käyttäisi keinojänteitäkin jousissaan. Lonkalta 95% suomalaisista puujousi-immeisistä ei ole ikinä käyttänyt luonnonkuitujännettä. Paras defaultti on siis mikä tahansa jänne ja erikoisjaos luonnonkuitu. Ongelmaksi tässä tulee luonnonkuidun erottaminen syntseistä. Pitääkö luonnokuituluokassa tehdä polttokoe jänteille että pellavanväriset dyneemat paljastuvat? Jos sääntö on, sitä pitää pystyä valvomaan. Nykyinen "kaikki käy" on sekä realistinen että helppo järjestäjien kannalta.

[Tuomo]

Ehdotan seuraavia sääntöjä ja luokkia:

1. Primitiivinen yksipuinen jousi – yksipuinen, ei liimauksia, luonnonmateriaalijänne

2. Yksipuinen jousi – yksipuinen, ei liimauksia, jännemateriaali vapaa

3. Yhdistelmäjousi – mikä tahansa luonnonmateriaaleista tehty jousi, jännemateriaali vapaa

Paunaluokat voisivat olla kaikissa jousiluokissa rajoittamaton, alle 50 paunaa, alle 35 paunaa, sekä tuossa 2. jousiluokassa alle 10 paunaa. Yksipuinen jousi keinokuitujänteellä lienee se yleisin tyyppi, joten siihen voisi ottaa ylimääräisenä luokkana tuon alle 10-paunaiset jouset.

Näillä jousiluokilla säilyisi edes jonkinlainen vertailukelpoisuus kansainvälisiin tuloksiin. Toki, jos joku ampuu yhdistelmäjousella ja pellavajänteellä, tulos kannattaa kirjata erikseen ylös.

Puunuolet ilman muovinokkeja.

Vetovastus mitataan pisimmällä ammuttavalla nuolella vetämällä nuolen kärki jousen selän tasalle.

Nuolen minimimitta 23 tuumaa (noin 58 senttiä), alle 10-paunaisissa ei rajoituksia.

Kommentteja!?

[Martti Auer]

Ei mitään luokkia.