Jousi

[Simo Hankaniemi]

Olin Paulin kanssa työnäytösalueella Turun keskiaikamarkkinoilla ja tuli kuulluksi mielenkiintoisia kommentteja yleisön taholta. Paras taisi olla tämä, kun noin 10-vuotias poika inusi isältään rahaa ostaakseen Paulin tekemän varsijousen: "Ei oteta tuollaista, noita saa muovisina kaupoista." Onkohan isäukolla myöhemmin sama kanta, kun poika esittelee ensimmäisen luomu-tyttöystävänsä?!

Lehdistössä viime aikoina esillä olleet tiedot varsijousen mahdollisesta "kieltämisestä" tuntuivat askarruttavan Suomen kansan uutta hysteerikkoluokkaa, 50-60 -vuotiaita miehiä. Useampi mies otti esille tämän "kieltohankkeen" siinä mielessä, että se olisi hyvä asia. Varsijouset kummittelivat heidän mielessään suunnilleen ydinpommien tai ilmastonmuutoksen veroisena uhkana ihmiskunnan onnelle ja menestykselle. Suhteellisuuden taju on hakusessa. 3000 viinakuolemaa vuodessa eivät herätä mitään ajatuksia, mutta yksi tai kaksi varsijousikuolemaa 10 vuodessa herättää hysteriaa.

Naisilta sen sijaan kuuli aivan muunlaisia ajatuksia. Eräskin rouva pohdiskeli mahdollisuutta käyttää varsijousta pihaharakoiden harvennukseen.

[Tuukka Kumpulainen]

Niinpä. Käsijousipuolellakin useampi keskiluokkainen ja -ikäinen ihminen tiedusteli "kelpaisiko tuo jäniksen tappoon?" tai "voiko tuolla ampua rastaita?" ja selvisi, että pihaistutuksia syövien elikoiden harvennus oli mielessä.

Pisimmän korren veti kyllä harvahampainen ukonretale, joka tunki häpeilemättä yleisöltä suljetulle näytösalueelle ja alkoi kovaan ääneen selostaa miten niitä jousia tehdään. Isoin jousensa oli kuulemma kahdeksan metriä pitkä, sen veistoon kului kolme vuotta ja se ampui puolitoistametristä nuolta kolmesataa metriä. Simo arveli joskus että jousimiehet ovat vähintään yhtä kovia liiottelijoita kuin meri- ja kalamiehet, ja niinhän tuo näyttää olevan.

[Simo Hankaniemi]

Käsijousipuolella oli taas yksi todellinen asiantuntija esittelemässä taitojaan. Onneksi huomasin, kun hän otti Paulin vastakaarisen puujousen ja oli jo ryhtymässä virittämään sitä nurinpäin. Hän ei siis ehtinyt katkaista jousta ja meni hölmön näköiseksi, kun kielsin häntä tiukkaan sävyyn operaatiosta. Otin jousen ja viritin sen hänelle oikein päin. Jänneväli jäi onneksi matalaksi ja onneksi jousi oli saanut kosteutta, sillä seuraavaksi mies jännitti sitä useamman tuuman yli sallittujen rajojen. Jousi ei siis vieläkään mennyt poikki. Otin sen pois ennen kolmatta yritystä. Äijä pyrki esiintymään "virallisena jousentestaajana". Hän oli ilmeisesti ampunut joskus taljajousella.

Mutta olihan niitä paljon enemmän, joilla oli hyvinkin kunnioittava asenne ja varovasti näppäilivät jännettä ja silittelivät kaaren pintaa. Jotkut taas yllättivät tuntemalla näitä asioita. Perinnejousi-sivustoilla vierailleita oli useampiakin ja jotkut tunnistivat käsijouseni "intiaanivaikutteisiksi".

[Ari Rantala]

[jtahola]

Viime vuonna itelle kävi Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla niin, että ammuntapäivän päätteeks kotio lähdettäessä yks päätä pitempi järkkäri pyysi katsoa jousta. Annoin jousen kaverille ja ennenkuin kerkesin sanoo kissa oli kaveri vetänyt jänteen korvan juureen ja arvioi paunoja. Oli nääs harrastanu jousiammuntaa. Onneks jousi kesti "ylipitkän" vedon, tais pikkusen nasahtaa. Että semmosta, jousta taitaa olla parempi esitellä ilman jännettä...

[M.Reinikainen]

Heh! Mulla kävi useampaa kertaa hieman vanhempia (8-9)ukkoja joista moni ihmetteli ja yksi jopa hiekan paheksui kun en näytös aluella ollessani vuollutkaan katajaa vaan luumua ja pihlajaan.

Kun sunnuntaina alotin tilleröimään juuri siklauksen jälkeen pihlajan joustani(jousi noin 3-4 tuuman virityksessä) ja olin juuri pistänyt siklini pois, oli joku meis juuri ottanut pihlajan jouseni käteensä ja vetänyt sitä noin 27 tuuman verran jonka yhteydessä kovaan ääneen kaverilleen sanoen, että "tällaisen jousen minäkin olen joskus tehnyt" noinhin aikoihi olin vasta ehtinyt kääntyä ympäri, mutta ennen kuin kerkesin huutamaan, että ÄLÄ VEDÄ SITÄ!! oli jänne jo katki.
Jouselleni ei käynyt kuinkaan, mutta miehen ilme oli sitäkin hämmästyneempi (luuli varmaan pilanneessa koko jousen) No muutaman torunnan (minulta) ja pahoittelun (häneltä) jälkeen jatkoin taas töitäni.

Siis kyse ei ollut siitä etteiko jousi kestäisi jo niinkin pitkää vetoa vaa siitä että jänne ei kestä. Se oli vain väliaikainen hamppu jänne jolla vain heiman venyttelin joustni vain nähdäkseni mistä sitä seuraavaksi ottaisi puuta pois.

[Tuukka Kumpulainen]

Yksi kokeilija veti yhtä 48-tuumaista saarnijoustani arviolta 26 tuumaa ennen kuin ehdin paikalle. Jousi kyllä kesti, mutta tilleri ei ollut sen jälkeen enää ihan balanssissa. Uhrasinkin sen venyttelijöille enkä enää noteerannut voimantunnossaan piehtaroivia kokeilijoita. Hyvä että tuli testattua mitä omat lastenjouset kestää. Jännä ilmiö sinänsä, että kohteliaasti kokeilulupaa kysyvät eivät kertaakaan ylijännittäneet jousta, eikä yksikään ylivetäjä kysynyt lupaa ennen kuin jännitti jousen. Oma tyyppinsä nämä jälkimmäiset?

[Kiul]

Minulla on tunne, että suurin osa ihmisistä, ja jopa jollakin tavoin jousien kanssa tekemisissä olevista, ei kertakaikkiaan ymmärrä, että kaikkia jousia ei vedetä 'perille' asti. (Perille = käsi poskeen tässä yhteydessä) Voin avoimesti tunnustaa, että vielä muutama vuosi sitten en itsekään olisi asiaa tajunnut. Kuitenkin jollain tavoin jousien kanssa on tullut pelattua poikavuosista asti. Kaikki aikanaan tehdyt katajakaaretkin oli sen mukaan tehty, että veto tuli perille. Jos jäi vajaaksi, niin sitten jousi oli liian jäykkä ja sitä vuoltiin ohuemmaksi. Selkeästi 'alimittaiset' jouset on sitten eri juttu. Onneksi olen asiasta näiltä sivuilta oppinut paljon.

Edellä olevalla en missään nimessä halua puolustella näitä 'jousien vetelijöitä' vaan jokaisen kokeilijan tulee tietysti pyytää lupa ja siten saada 'huomio' jousen omistajalta. Ja kun jousen antaa esittelijä, on tällä samalla mahdollisuus opastaa ampujaa ja tällöin voi keretä hätiinkin, jos jotain on 'tapahtumassa'. On vain niin, että asiaa ei tunneta ja kun olemattomat tiedot yhdistetään kyseenalaiseen käytökseen, niin ongelmia on tiedossa. Sinänsä ihailen esittelijöitä, jotka antavat ventovieraiden kokeilla ainutlaatuisia jousiaan. Itse suhtaudun varsin pidättyvästi omien jousieni, kuten muidenkin aseitteni, lainaamiseen.

[Ilkka Seikku]

Niin tuttua, niin tuttua..
Erään kerran erämessuilla Kolilla yksi kokeilija sai jousestani esiin "räks"-äänen. Mitään jälkiä ei jousessa ei näkynyt, mutta myynnistä laitoin pois sen 70paunaisen sarvinokkisen 8 työtuntia vaatineen jalavajousen ja lahjoitin viallisena pois tuttavalleni.
Pari kertaa on jousilla ammuttu myös tyhjää.(silloin kirpaisee sielussa)
Sittemmin olen pitänyt jouset visusti pois "tyrkkypaikoilta", josta innokas jousimies ne nopeasti saa hyppysiinsä.
Ennenkuin annan asiakkaalle jousen käteen, laitan sen vireeseen ja näytän vetopituuden.
Arin kommentti tuosta, että jousta revitään vireeseen vaikkei jänne ole edes paikoillaan on kyllä täyttä totta. "Onpas löysä" on yleensä tällöin kommentti.

Pieni selkeä opastus aina ennen kuin jousi asiakkaalle, niin kyllä se siitä. Moni kyllä keskeyttää opastuspuheen ja kertoo asiat tietävänsä, mutta silti vaan kannattaa vetää mantra loppuun asti. Yleensä ne kaikkein tietävimmät niitä jousia eniten pahoinpitelevät.

[Ari Rantala]

[Tuukka Kumpulainen]

Nuolen anto jännittelyyn ehkäisee kyllä ylivedot, mutta ei poista pelkoa persiistä. Koskaan ei voi tietää, pysyykö jänne tunarin hyppysissä vai lähteekö nuoli yhtäkkiä matkaan. Väkeä piukassa olevissa massatapahtumissa riski on liian suuri otettavaksi.

[Simo Hankaniemi]

Nuolen anto kokeilijalle on kyllä riskaabeli juttu massatapahtumassa. Mutta asiakkaan on melkein pakko antaa kokeilla jousella ampumista, jos se on suinkin mahdollista. Tein viime kesänä niin, että neuvoin kokeilijaa ampumaan nurmikkoon parin metrin päähän eteensä ja seurasin haukkana vieressä, ettei homma saa arvaamattomia piirteitä. Ei siinä silti osannut olla ihan rentoutuneena. Mutta kaupat syntyivät.

Karmein "jousentestauskokemukseni" on toukokuulta 1991. Olen saattanut kertoa sen näillä sivuilla aiemminkin jossakin säikeessä, mutta kertaus lienee paikallaan. Tarinan opetus on se, ettei jousta kannata antaa "kokeiltavaksi" edes henkilölle, jonka pitäisi tietää systeemi.

Olin Saksassa leirillä ja minulle esiteltiin paikallinen jousentekijä, joka oli omien sanojensa mukaan tehnyt 15 jännejousta. Näytin hänelle luottavaisena uusinta B-profiilista käärmeennahkaselkäistä marjakuusijännejoustani. Jousi oli niin tuore, että tilleröintivaihe oli vielä kesken, olin ampunut sillä muutamia päiviä puolella vedolla. Kerroin teutonille, että jousta ei ole vielä vedetty täyteen vetoon, tekovaihe on kesken. Jousen pituus oli 122 cm. Saksalainen otti jousen ja nykäisi noin 28" vedon ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Lähellä toista päätä oli vatsapuolella oksa, joka sanoi "naks". Hän ei edes ollut pahoillaan, vaan totesi ylimielisesti, että "kyllä jousen pitäisi kestää vetämistä".

Kaikki työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä liotin jännekerroksen irti ja liimasin sen seuraavaan puuhun. Mutta tuo tapaus tulee aina mieleeni, kun joku "expertti" alkaa lähestyä sen näköisenä, että hän haluaa kokeilla joustani.