Jousi

[Smirkelimies]

Penskana oli nuolen varsien hankkiminen jonkinmoinen ropleemi kun ei ollut koskaan rahaa hankkia yhtään mitään. Pajun vesoista ne yleensä värkättiin. Yksi kaveri sorvaili varsia aika erikoisella systeemillä: ensin joku säle tai rima vuoltiin suunnilleen suoraksi ja pyöreähköksi puukolla. Sitten varsiaihio kiinnitettiin porakoneen istukkaan ihan samalla tavalla kuin poraterä. Sitten aseteltiin karkea hiekkapaperi aihion ympärille. Hiekkapaperia puristettiin rukkasen kanssa aihiota vasten ja eikun porakone pyörimään. Aihio tietysti pyrkii tekemään sivulle vemputtavaa liikettä pyöriessään, mutta liikuttelemalla hiekkapaperia ylös alas kaveri sai syntymään tosi nättejä suoria varsia aika nopeasti. Tuotantorosessi oli vaan aika kumman näköistä touhua. Systeemiä voi varmaan hyödyntää muuhunkin jos tarvii sorvata jotain pikkujuttuja.

Kärjeksi laitettiin päästä ruuvipenkissä litistetty ja teroitettu kupariputken pätkä ja jotain löytösulkia persuksiin langalla Hopeanuolessa neuvotulla intiaanisolmulla, jolla saa sulat tosi hyvin kiinni. Kärki kesti hyvin lautaan ampumisen. Jos joku tarvii piikiveä kärkiin, niin sitä löytyy vanhoista laivojen pysähdyspaikoista. Laivat käytti ennen painolastikiviä, siksi joidenkin saarten rannoita löytyy erikoisia kivilajeja, esim piikiveä. Ympäristökeskuksissa varmaan osaavat neuvoa sopivia paikkoja, jos ne ei ole jollain pykälällä suojeltuja.

[Santtu Risku]

mielenkiintonen tekniikka noille nuolenvarsille. Toimiva varmasti. Itse olen tehny nuolenvarret pääosin aina vesoista. Olen tehnyt silläviisiin, että kerännyt talteen hieman paksumpia vesoja päälypuolin kuin tarvisi, kuorinut ne, jolloin paksuuskaan ei enää niin radikaali, ja sitten antanu kuivua aina päivän ja käynyt vääntelemässä mutkista suoraksi.
Joskus olen kuivattanut vesat kokonaan ja oikonut vasta jälkeenpäin.
Kun kerää monta vesaa kerralla, niin ne on kätevä sitoa tiukasti yhdeksi nipuksi, niin esisuoristus tapahtuu jo tässä. Sitten loppusuoristuksen teen kuiville vesoille siten, että otan kuumailmapuhaltimen ja öljyä, hinkaan öljyä oikaistavan kohdan kohdalle ja puhallan kuumailmapuhaltimella vesaa samalla pyöritellen. Tällöin kohta notkistuu, eikä puu vaurioidu kovin paljoa öljyn takia. sitten vääntelen suoraksi ja annan olla.
Kunnollisiin nuolisetteihin barreloin vielä nuolenvarren, eli hion sen sillälailla, että keskikohta on paksuin, ja siitä nuoli kapenee hieman sekä kärkeen, että sulitukseen päin.
Nuolenvarsin jäykkyyden arvioin taivuttelemalla kuivia nuoliaihioita käsissä.

[Ekkorre]

Porakoneella olen minäkin nuoleni tehnyt. Samalla tekniikalla saa kyllä pyöreää puikkoa mihin tarkoitukseen vaan. Olen tehnyt ainakin neulepuikkoja, kukkakeppejä ja syömäpuikkoja.