Jousi

[Matti Matinpoika]

Suomalainen on tyytyväinen kun ei paremmasta tiedä.
Mutta olisiko syytä vaihtaa jännemateriaalia?
Tähän mennessä olen käyttänyt tuollaista tavallista muovista pakettinarua (nailonia tai mitälie). En tietenkään sellaisenaan, vaan ensin puran narun pariin kolmeen tasavahvaan säikeeseen ja kertaan ne tiukahkolla kierteellä. Hyvin ohuesta säikeestä olen punonut vielä vahvistuksen keskelle, joskus myös päihin. Käyttämäni jänne pitäisi siis tuota raaka-ainetta lukuunottamatta olla suunnilleen taiteen sääntöjen mukainen.
Jos ja kun siirryn primimpään jännemateriaaliin niin pellava lienee paras ratkaisu. Mutta niin kauan kun pysyttelen keinokuiduissa niin missä mielessä esim dacron olisi parempi?

[Juri]

Nailon sekä polypropeeni venyvät, venyvät ja venyvät. Kun eivät enää veny niin kuminauhamainen luonne säilyy silti. Tuloksena syntyy iskunvaimennin, jousi ja jänne dumppaavat toisiaan.
Dacron venyy myös aluksi jonkun verran mutta kun turhat on poissa siitä tulee jännemäisen napakka. Parhaimmat nykyjänteet valmistetaan dyneemasta. Se on erittäin venymätöntä, lujaa ja kevyttä.

Bongasin muuten Bauhausin veneosastolta kudottua Dyneema Super -narua. En ole vielä ehtinyt kokeilla muttaa luulisin että siitä saisi ainakin kelvollisia tilleröintijänteitä.

[Matti Matinpoika]

[Ari Rantala]

Dyneema, Vectran ja Aramid ovat tavallisia purjehdusköysimateriaaleja. Jos et muualta löydä niin minulla on tuota Aramidia n. 0,6mm halk. lankana. Se on lähes samaa kevlarkuitua kuin Dyneema eikä häviä ominaisuuksiltaan juurikaan. Molemmat saavat silti kirkkaasti päihinsä Vectranilta.

Näille kevlarkuiduille on tyypillistä, että ne kestävät hitosti suoraa vetoa ja venymä on minimaalinen. Mutta ovat ihan onnettomia vedossa jonkun kulman yli. Tein kuralassa "näytöksen" jossa iso äijä ähelsi Aramidlankaa käsivedolla poikki ja ihmetteli kun minä sain sen katkeemaan helposti. Hän ei heti huomannut kun tein lankaan solmun.

Suojapunottuna jollakin muulla langalla nämä kevlarit kyllä kestävät ihan hyvin kun eivät joudu suoraan mekaaniseen rasitukseen.

[tkorte]

V...u kauheaa kiroilua perinne sivuilla.... Ei mene enää rantalan "sarkasmi" läpi.Ihan selvää mainospuihetta keinokuiduista.Eikö teitä hävetä

[Ari Rantala]

Rantala Rantala Rantala...Sama laulu jatkuu.

Se oli Juri kun kirjotti dyneemasta. Minä kerroin vaihtoehdoista...

[Matti Matinpoika]

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

En muista lukeneeni, että pellavajänteitä olisi koskaan tavattu tervata. Yleensä niitä on käsitelty mehiläisvahalla tai muilla vahoilla. Minä olen aikoinaan hangannut pikeä pellavajänteeseen. Tuskinpa tervauksesta käytännössä mitään haittaakaan on, köysiähän on iät ja ajat tervattu. Jos kokeilet tervausta, niin kerro kokemuksista.

[Ari Rantala]

Pitääpä käydä ostamassa se tervapurkki ja tehdä empiirisiä kokeita. Samalla voisi myös testata tervaa jousen pintakäsittelyssä...lähteekö ilman koneapua kädestä irti

[Jukka Koivusaari]

[Matti Matinpoika]

[jkekoni]

Juri muuten löysi jotain dynneema-narua bauhaus:ista.

[Röntynen]

Voisiko joku laittaa linkkiä mistä näkisin miten saa tehtyä sellaisia solmuja jotka ei näy päällepäin.

Esimerkkinä jänteesen nokinkohdalle kierrettävä lanka solmitaan alkupäästä ja loppu päästä miten?

[jkekoni]

Mulle tuli mieleen, että jos kiinnittäisi luupin ohuemmalla narulla solmimalla tai neulomalla.

[Matti Matinpoika]

[Röntynen]

Kiitos tuo selvensi asian.

[Matti Matinpoika]

[Mazku]

Itse olen muutamia pellavajänteitä tehnyt Bockenin 16.2 langalla, kolmea lankanippua käyttäen.

4x paunat on ihan hyvä nyrkkisääntö jos jousi ei ole erittäin nopea. Jos teet tukkikytkyn (vai miten se kirjoitettiin..) toiselle puolelle niin kannattaa vahvistaa sitä 50%-100% lisälangoilla.

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Viimeaikaisten tietojen katkeamislujuus kannaittaisikin kertoa kuudella neljän sijaan pellavalankaa käyttäessä. Saa hieman pitkäikäisemmän jänteen.
Nykyisten tehdaslankojen laadulla saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä.

Varsinkin solmupää vaatii vahvistusta, 50% lisää säiettä pitäisi riittää. Kuulin myös väitteen että solmupään öljyäminen lisäisi kestävyyttä. Saattaapi olla mahdollista.
Luuppi kestää paremmin koska siinä ei ole teräviä mutkia, pieni lisävahvistus sielläkään ei tosin pahaa tee.
Nokin paikkaan, jännevahvikkeen alle, voi vahan avulla myös kiepsauttaa langan pätkät punottujen nippujen väleihin.

Katkeamistestit on syytä tehdä pitkillä pätkillä eikä lyhyillä. Yritä välttää pieniä teräviä solmuja. Langan tulisi testatessa katketa keskeltä eikä solmun lähistöltä.

[Matti Matinpoika]

[Simo Hankaniemi]

Punnitsin erään 152 cm pituisen jouseni jänteen, joka on dacronia. Massa on 6 g ja tämä jänne on ohuempi kuin mitä yleensä käytän jousissa. Jos tekisin "normaalin" jänteeni dacronista pitkään jouseen, niin sen massa olisi varmaan aika lähellä kymmentä grammaa. Joten minusta jänteesi ei ole turhan raskas, eikä sen pitäisi vaikuttaa mitenkään epäedullisesti normaaliin ammuntaan.

[Matti Matinpoika]

[Juri]

[jkekoni]

Voisiko lyhytikäisyyden syynä olla alirakennus...

Eli jos olisit laittanut enemmän kuituja, niin jänne olisi ollut kestävä ja painavampi.

... tosin toinen teoria on, että liian kapeat kärjet eivät pelitä pellavan kanssa yhteen, vaan kapeakärkisessä jousessa pitäisi laittaa molkkerot päihin ja linjata urat, niin ettei taivutussäde ole kapea.

En ole itse jatkanut kokeiluja pellavajänteillä...

[Simo Hankaniemi]

Matinpoika kyseli kokemuksia puunkuorikuiduista. Omat kokemukseni ovat jääneet 1970-luvun alkupuolelle, jolloin tein muutamiin kevyihin jousiin pajun aluskuoresta jänteen. Ne jänteet oli tehty hyvin primitiivisellä tekniikalla, eli yksinkertaisesti vain kiertämällä aluskuorta ja lisäämällä uusia kuorenpaloja, kunnes jänne oli tarpeeksi pitkä. Kuoren suikaleet olivat kyllä melko pitkiä, 40-50 cm. Erään kaverin kanssa teimme näitä improvisoituja jousia ja nuolia pelkän puukon avulla metsässä. Nuolet olivat vesoja, joihin oli pajun aluskuorella sidottu ruohoa sulitukseksi. En usko, että pajunkuori kestäisi pitkää käyttöä. Nuo meidän aseemme tehtiin vain päivän huviammuntaa varten.