Jousi

[Juri]

Sain vihdoin valmiiksi puruluu- (eli naudan raakavuota) selkäisen vaahterajousen. Alalapa on lähes suora, yläläpa hyvin kiemurainen kumpaankin suuntaan. Alunperin oli tarkoitus tehdä 68 tuumainen ja 50 paunainen. Kiemuraisen ylälävan tilleröinti osoittautui kuitenkin minun taidoillani niin vaikeaksi että lopputulos on 64 tuumaa ja 33 paunaa 27" vedolla. Alalavan säädin hivenen vahvemmaksi. Ylälapa on mutkiensa johdosta vähän painavampi joten tasapainotin jousta tekemällä siihen mahdollisimman kevyen kärjen, alas jätin painoa enemmän.
Tulos: jousi ampuu kevyitä seetrinuolia yllättävän nopealla heitolla, tuntuu riittävän tarkalta eikä siinä ole havaittavaa handshokkia. Tyttäreni Anis 11v. joka on jonkin aikaa ampunut seuran 30#68" lasikuitu-Falcolla sai nyt sitten oman jousen. Aniksen lyhyellä vedolla jousi heitti huomattavasti kovempaa kuin Falco, jopa tarkkuuskin parani.

Liimasin liotetun ja rasvasta putsatun puruluun jänisliimalla heti kun olin saanut jousen taipumaan jännekorkeudelle. Kuivuessaan ja kutistuessaan puruluu väänsi alkuperäiseen reflexiin vielä kaksi tuumaa lisää, paunat kasvoivat rajusti. Tilleröidessä reflexi putosi yhden tuuman, lopputuloksena 4" reflexiä. Ampuessa jousi tuntuu alussa hieman löystyvän mutta jää sitten samaan jäykkyyteen. Purettuani jousen jänteeltä reflexi on noin 3" mutta palutuu aina takaisin neljään.

Mielenkiintoista! Luulenpa että puruluun huono puoli eli lisääntynyt paino korvautuu lisääntyneillä paunoilla ja sillä että jousi pitää muotonsa eikä myötäkäyristy. Puruluujousta ei myöskään saa poikki kuin sahaamalla ja se myös suojaa selän kolhuilta kuin panssari, se on kovaa kuin kynsi.
Kestävä käyttöjousi ainakin tuli. Miltä kuulostaa?

Seuraavaksi teen suorasta vaahtera-staavista kaksi jousta. Toisen puruluulla 4 cm levyisenä, toisen ilman mitään 2 tuumaisena.
Nyt luulisi 50 paunaisen jo onnistuvan.

[Tuukka Kumpulainen]

Onnittelut uudesta jousesta! Oliko tämä ensimmäisesi?

Lämpimänä (=heti ammunnan jälkeen) kolmen tuuman refleksi on todella kovaa tasoa, ei ihme että hyvin heittää. Monet jouset ovat hyllyltä otettuna vaikka kuinka vastakäyriä, mutta myöntyvät parin laakin jälkeen niin paljon, että ovat käytännössä suoria jousia. Oliko se nyt niin, että vaahterasteivissäsi oli kaksi tuumaa luontaista mutkaa ja tuliko se kuivumisen myötä? Oliko kyseessä oksapuu tai pieni runko? Näitähän Simokin hiljattain kehaisi. Olen tehnyt yhden oksavaahterajousen, jänne on siinä kireällä kuin viulun kieli ja lyhyelläkin vedolla (en ole uskaltanut pitkää pyöreän selän takia) nuolet lähtee melkoisen lujaa. Refleksiä tässäkin on pari tuumaa.

Kahden tuuman lisärefleksi kompensoi kyllä raakanahan massan ja vitkauden. Monesti raakanahkaselkä ei puserra kaarta paljon mihinkään suuntaan ja silloin heitto kärsii. Ilmeisesti puruluusi oli poikkeuksellisen reaktiivista tavaraa.

[Arwi]

Kuvia! Me haluamme nähdä kuvia.
(noh, minä ainakin haluaisin nähdä ja yksikin kuva riittää.)

[Juri]

Kiitoksia vaan. Jousi oli käytännöllisesti katsoen kolmas tekeleeni, meni harjoittelun piikkiin vielä tämäkin. Refleksiä oli luonnostaan 3 tuumaa josta ehkä tuuma tuli kuivuessa, puruluu kiskoi sen viiteen. Se oli noin 40 cm halkaisijaltaan oksa. Ei se Simo sitten niitä turhaan kehu. Minulla ei ole vielä paikkaa mihin kuvia laittaisi mutta voin sanoa että kaunis on. Punoin musta-keltaraitaisen jänteen johon tyttäreni pyynnöstä lisäsin vielä supinkarvatupsut.

[Juri]

Lisään vielä että kyseessä oli yhteensä kaksi 50 cm pituista solmuluuta eläinkaupasta, viisto sauma kahvan keskellä. Parasta on likaisenkellertävä käsittelemätön, vaaleista on rasva poistettu kuumentamalla ja kemikaaleilla. Kama turpoaa parissa vuorokaudessa vesiastiassa paksuudeltaan noin nelinkertaiseksi. Pituutta ja leveyttäkin tulee paljon lisää, täytyy seuraavalla kerralla mitata. Rasvan saa poistettua liottamalla vuorokauden verran kristallisoodaliuoksessa kunnes nahka muuttuu läpikuultavaksi.
Se on järeää tavaraa. Kutistuminen on voimaa!

[Tuomo]

Mielenkiintoista! Ihmiset tekevät ja käyttävät marjakuusi-, hikkori- ja osagejousia, jotka sitten hajoilevat miten sattuu. Sitten huomataan, että parhaimmat jouset tulevatkin kotimaisen vaahteran oksasta...

Tuo puruluuselystys oli myös mielenkiintoinen, ja ilmeisesti erittäin toimiva ratkaisu. Kertoisitko vielä, Juri, tarkemmin miten tuon teit. Jos jousi oli 64" (~162 cm), ja liimasit selkään kaksi 50 senttistä puruluuta, viistolla saumalla, niin siitähän voisi laskea, että puruluiden pituus yhteensä on maksimissaan noin 100 cm? Eli selystystä ei ole jousen koko selän matkalta? Jos näin on, niin perustuuko idea siihen, että yleensä lavat tilleröidään siten, että lapojen kärjet eivät taivu esim. 10-15 cm matkalta, jolloin kärjissä ei mitään selystystä edes tarvita. Samalla lapojen kärjet ovat kevyempiä.

[Matti]

Juu, lapojen kärkiä ei tarvitse päällystää sillä harvoin jousi menee sieltä rikki ja näinä saadaan hitusen nopeuttakin lisää.

Itse asiassa ne 50cm puruluut ovat noin jotain 30cm pidempiä kun solmut avataan, eikö vaan? Lisäksi ne venyvät 5-10cm kostuessaan ja kuivuessaan kiskovat jousta kaarelle.

Tuumasin että voisi olla hyvä liotuksen jälkeen roikottaa nahkoja painon kera jolloin venyvyydestä otetaan turhat pois.

Kannattaa käyttää hengityssuojaa nahkoja hioessa sillä pöly on terveydelle vaarallista.

[Vieras]

Aivan oikein, luut ovat 50 cm solmut kiinni, tämän pitempiä en ole nähnyt. 40 cm puruluita löytyy vähän joka kaupasta mutta ovat liian lyhyitä. Epäilen että roikottamisessa pitäisi olla monen kymmenen kilon paino ja märkä vuota ponnahtaisi vain takaisin kuin kuminauha. Mutta ainoastaan kokeilemalla saa tietää. Mielestäni vuota kannattaa ehdottomasti vetää kärkiin asti jotta sekin alue saadaan jännitettyä mukaan tiukalle reflexille.
Lähden nyt landelle pääsiäiseksi, laitan tarkempia ohjeita palattuani. Mattikin tietää aiheesta.

[Vieras]

Siis Juri eikä Vieras.

[Matti]

Tällainen hyvä ohje löytyi arkistoista:
http://www.zetatalk.com/food/tfood41q.htm

Pari vinkkiä:
- Laita teippiä jousen sivuille, niin pysyvät siistinä eikä tarvitse niin kovasti irroitella ylimääräisiä nahkoja.
- Teippaa ensin kostea nahka kädensijan kohdalta kiinni, sitten venytät kevyesti ja teippaat lavan päästä kiinni. Onpahan helpompi kieritellä sideharsoa kun nahka ei lerpata irtonaisena ja liimaisena.
- Kun jousi on muumioitu, vedä selkäpuolelle pitkä jännelanka ja laita koko hoito tilleripuuhun pikku jännityksellä kuivumaan niin saat refleksiä ilmaiseksi.
- Kun käytät liimana B3:a kuivumisaika menee alle viikkoon. Ekan päivän jälkeen voi ottaa kääreet pois, niin nahka kuivuu nopeammin. Joku Titebond 3 olis varmaan parempaa.

[Simo Hankaniemi]

Kiva tietää, että vaahteranoksa toimii hyvin. Ja raakanahka antaa puujouselle mukavasti lisää olemassaolon varmuutta.

[MikaNuotio]

[MikaNuotio]

[Juri]

Vinkkipalsta:
- Jos jousen selkä on kuhmurainen, kannattaa rapsutella pari vuosirengasta alemmas ja jättää kuopat umpeen. Kuoppien ja vuodan väli jää muuten tyhjäksi vuodan kiristyessä kuivuessaan.
- Aihion ollessa alunperin suora, saa siihen kätevästi lisäreflexiä pingottamalla jousi väärinpäin ennen vuodan liimausta pitkällä lenkillä joka kiristetään kiertämällä kapulan avulla. Tässä tapauksessa vuotaan voi leikata halkiot nokin kohdalle. Voi myös jättää jouseen kiristyslenkkiä varten ylimääräistä pituutta tai sitten liimata kärkiin poikittaiset levennystapit jotka voi sitten myöhemmin poistaa.
- Puruluu kannattaa liottaa painojen avulla kokonaan veden alla, pinnalla kelluvat kohdat eivä meinaa vettyä. Vuota turpoaa vettyessään voimakkaasti ja muuttuu lumisohjon väriseksi. Kristallisoodalios poistaa rasvan jolloin vuota muuttuu läpikuultavan keltaiseksi.
- Vuodan kuivuttua ylimääräinen reunus voidaan poistaa viilaamalla viistosti reunasta.

Matin teippivinkki oli hyvä, ensikerralla teippaan reunat ennen liimausta.

[Juri]

[MikaNuotio]

Yleensä lyhyempi lapa on kevyempiheittoisempi lapa ja siten myös muutenkin kevyempi mutta tasapainopiste on kuitenkin suurinpiirtein keskellä jousta.
Mikäli lavat tekee yhtäpitkiksi ja ampuu keskikohdan yläpuolelta tulee ylälavan olla hieman kevyempiheittoinen ja siten myös muutenkin kevyempi ja painopiste tulee aavistuksen keskikohdan alapuolella.
Mikäli lavat tekee yhtäpitkiksi ja ampuu keskeltä jousta kuten mm ishi ampui niin silloin painopiste pysyttelee suurinpiirtein keskellä jousta.
Itse pidän tai pidin painopisteen suurinpiirtein keskellä ja koetin toki painopistettä alempana ja se tuntuikin heti hyvin erilaiselta ampua ja muistaakseni hieman painavammalta.
Painopiste toki ei aina mene niin kuin teoriassa ja kuten sanoit mutkat tekee pituutta ja painoa lisää. Muistelisin myös että yläpainoinen jousi on hieman kiihkerämpi käsitellä.

[Juri]

Näin minäkin järkeilin. Lisäksi vielä siten että painavampi lapa on myös hitaampi ja koska haluaisin kummankin lavan lyövän yhtäaikaa olisi tasapainotukselle tilausta.
Jotkut jousenrakentajathan tekevät alalavasta hieman pidemmän. Mikähän mahtaa olla ero siihen nähden jos alalapa on samanpituinen kuin ylälapa mutta vähän vahvempi?