Jousi

[T. Manner]

Sarvimateriaalin käsittelystä ennenkuin se pistetään jouseen on ollut puhetta ja siitä löytyy tietoa hyvin myös ATARNista. Mutta mitä tehdä kun saa vastasahatun sarven käteensä? Otetaan luu sisältä pois jos lähtee, mutta entäs jos ei lähde, leikataanko jo paloiksi? Miten käsitellä jotta säilyy tai ei ainakaan pilaannu? Puhdistetaan, miten? Suolataanko yms.?


TLM

"Minä kans kun kaikki muutkin"

[Ilkka Seikku]

Tarkoittanet naudan tai vast. onttosarvea?
Sarvi keitetään ensin, jotta luutohlo saadaan poistettua. Tärkeää on saada myös keratiinisen sarvitupen ja luutohlon välissä oleva rasvanahka pois.
Normaalisti se pysyy tohlon päällä kun tohlo poistetaan. Jos se ei näin tule, pitää se ronkkia pois sarvitupen sisältä, usein se on tiukasti kiinni aivan tupen kärjessä. Vahvasta rautalangasta väännetty koukku on hyvä apu. Tai sitten pulloharja.
Sarvea keitellään n.puolituntia, jonka jälkeen tohlo poistetaan lyömällä sarvea jotain sileää pintaa päin. Sileää siksi, että pehmenneeseen sarven pintaan tulee helposti jälkiä.
Sitten vain pesu.

[T. Manner]

[Ilkka Seikku]

Yksikään sarvi ei ole sellainen, että sarviluu kiertyisi ikäänkuin koukuksi, ei edes pässin kippurasarvi.
Olen putsaillut varmasti tuhansia sarvia, eikä sellaista ole koskaan tullut vastaan.
Pitää sitten muistaa, että se on lehmänsarvi joka kelpaa, ei sonnin.
Lehmällä sarvituppi on vahvempi ja luu pienempi, sonnilla luu on vahva, mutta tuppi ohutseinämäinen.
Ja vuohensavista kelpaa vain isot pukin sarvet, joissa etuharjanne on kehittynyt paksuksi.

[Ilkka Seikku]

..ja pieni mainos vielä..;
Olen pykäämässä luu-ja sarvitöistä kirjaa. Tekstit on valmiit, kuvitus vielä hieman kesken..

[T. Manner]

[Ilkka Seikku]

Kyllä se sieltä vaan tulee, vaikka olisi kuinka pitkät tai kiemuraiset sarvet.
Jos on oikein kiemurat sarvet, niin sarviluu ei mene likimainkaan kärkeen asti, vaan kärki on umpinaista sarveisainetta. Sarviluu itsessään ei kasva millään onttosarvisella niin kieroon, etteikö sen poissaaminen olisi mahdollista.

[Ari Rantala]

Sattuipa sopivasti tämä topic. Saan itse sarvea iltapäivästä ja ovat varmasti käsittelemättömiä.

[T. Manner]

[Ari Rantala]

Kannattaa varata keittopuuhiin hieman isompi kattila. Ainakin noiden Highlanderin sarvien kanssa...

[Juri]

Riittäisiköhän että sarven tohloinen tyvipuoli mahtuu kattilaan?

[Ari Rantala]

Kummelissa paistoivat uunissa pitkää haukeakin niin. Käänsivät kyllä välillä

[Ari Rantala]

Joopa. Kahden tunnin sarvenkeiton jälkeen olen tehnyt seuraavan havainnon:

Sisätohlo irtoaa parhaiten niistä sarvista joissa bakteeritoiminta on jo valmiiksi "pureskellut" sidoksia sarveisen ja tohlon välillä. Dunkkis on kyllä primitiivirajoja koettelevaa mutta tällä kokemuksella suosittelen pientä mädättämistä ennen keittoa.

Joku aivan varmasti oikaisee jos olen väärässä

[Ari Rantala]

Jumah. Neljä ja puoli tuntia ällödunkkista ja parisuhde katkolla...mutta lähtivät perkele!

Tuorreimmat nikottelivat ja olivat kattilassa koko 4 1/2h ajan ja vieläkin sai mättää ja kiskoa koukkupäällä tohloa ulos amalgamit natisten.

Mutta nyt se on tehty ja huomenna pääsee miettimään millaisia slaisseja noista sahataan

Edellisessä tekstissäni totesin, että hieman paremmin "iällä" oleva sarvi on helpompi tapaus ja se pätee yhä. Tämä dunkkisjuttu on myös syytä ottaa huomioon, homma on perhesuhteen kannalta paras tehdä mahdollisimman etäällä siitä.

Saako muuten noista tohloista mitään vai annanko systerin koiralle nakerrettavaksi?

[Juri]

Yäk! Ällön näköistä floiskaa noissa tohloissa, hajun voin kuvitella.
Alan jo uskoa että kannattaa keitellä, mieluummin ehkä pihalla kuitenkin.

[Ilkka Seikku]

Tohloilla ei ole oikein käyttöä, ku ovat niin huokoisia. Koiralle vaan.
Mä kun keittelen noita sarvia aika paljon, kerralla aina satakunta sarvea, niin noita tohloja kertyy. Päätin joskus kuivata niitä hyvin ja kokeilla miten ne palaa, ja palaahan ne. Poltan puolet puita ja puolet tohloja sarvien keittopatojen alla.
Tohlot voi myös liottaa hötöksi ja käyttää lannoitusaineena.
Lannoitusaineena huippua on muuten tuosta sarvitupesta tuleva hiontapöly. Sitä on joskus ollut myynnissäkin tolkuttomaan hintaan.
Hitto, siinähän on kukkia kasvattavalle muijalle hieno lahja; pussillinen sarvitohloja ja ämpärillinen sarvilastuja..

Kun tulee todella iso satsi puhdistettavia sarvia, käytän liotusta tohlojen poissaantiin. Isoisoiso astia, sarvet sinne ja vettä täyteen. Vesi vaihdetaan mahdollisimman usein ja välillä hiukan pesuainetta joukkoon, että hajuhaittoja ei tule. Jokunen viikko ja tohlot irtoaa. Vesi ei saa mennä paskaseksi, niin usein pitää vaihtaa.

Tohlot lähtee tosiaan mädännyttämällä, mutta ongelmaksi tulee sellainen, että se haju jää sarveen aika vankasti.. Siitä pääsee eroon etikan avulla.
Kuivattaminen on yksi tapa myös ja siinä ei haju ole ongelma, mutta on aika pitkäaikainen.