Jousi

[Rakonczay]

Valitin jo viime kesänä Mukkanuolten porukalle heidän nuoltensa paskoista kärjistä. He sanoivat että kartion liimaaminen on nopein ja halvin tapa tehdä nuolia, eivätkä he aio muuttaa kärkeä.

Heidän nuolistaan lähtee kärjet irti ampui niillä kuinka pehmeää taustaa hyvänsä! Kohta ollaan tilanteessa että perinneampujia kielletään ampumasta yleisillä halleilla!! Viikko sitten yhdeltä tytöltä jäi 5 kärkeä, meidän pehmeään haltex taustaan ja seuraavana päivänä joku ampui hiilikuitunuolen hänen kärkeensä. Tuloksena hajonnut hiilikuitunuoli.

Jos kukaan ei enää osta heidän nuoliaan ja muistaa aina mainita heille ja asiaa kysyville että MUKKANUOLTEN NUOLIA EI KANNATA OSTAA! niin ehkä he joskus suostuvat uskomaan.

[Juri]

Vika ei ole itse kärjissä vaan liimassa tai liimaustekniikassa.

Itse käytän kuumaliimaa. Jippo on siinä että kärki pitää kuumentaa ja sitä täytyy pitää puristuksessa kunnes liima jäähtyy. Vetkutan kärjen pihtien avulla tiukasti paikoilleen ja painan sitä höyläpenkin reunaa vasten kunnes liima on niin jäähtynyt ettei kärki enää liiku.
Jos kärki on kylmä, niin liima jäähtyy ennen kuin ehtii tarttua, jos ei purista niin sauma jää väljäksi.
Yhtään kärkeä ei minulla ole jäänyt tauluun.

Homma on sen verran hidasta että isommassa nuolitehtaassa tulee varmaan paineita käyttää jotain nopeampaa menetelmää.

[Ari Rantala]

TJA:n Osmonkallion luolan radalla tämä visio on jo konkretisoitunut.

Tosin syynä ei ole Mukkanuolen irtoavat kärjet vaan "yleispelko" puuvartisia nuolia ja itsetehtyjä kärkiliimauksia kohtaan.

Tein viimekesänä setin kartioreikäisiä kärkiä ja ne ovatkin toistaiseksi ainoat kärjet jotka ovat irtoilleet. Kartioliitos on ehkä helppo ja halpa ja nopeakin mutta ei se mielestäni nuolenkärjessä pelitä.

[jkekoni]

Itselläni on samaa kokemusta itse tehdyistä nuolista, jotka olen liimannut kontaktiliimalla. Mukkanuolen nuolissa en ole ongelmaa havainnut.
Tosin niissä on se ongelma että katoavat liian helposti.


Kuumaliima on siitäkin hyvä, että kärjet saa irti ja sekä uudelleen kiinni sytkärin voimalla.

[Tuukka Kumpulainen]

Ehkä tuossa on perää. Eräässä yleisöammutuspaikassa oli tynnyrillinen ko. lafkan nuolia, joista kärki irronnut ja hävinnyt.

[Simo Hankaniemi]

En ole koskaan tykännyt tästä kartiomaisesta kolosysteemistä riippumatta siitä, pysyykö kärki varressa vai ei. Minulta irtoaa muutama kärki vuodessa. Kunpa joku valmistaja ottaisi tuotantoon messinkisen puunuolen kärjen, jossa on sylinterimäinen kolo.

Halleilla ratkaisu voisi olla, että puunuolilla ampuville olisi varattu esim. yksi tausta, johon muut eivät ammu. Kärjen irtoamisen mahdollisuutta kun ei voi koskaan täysin varmasti eliminoida. Sinänsä nuolen hajoamisen pitäisi kai olla peliin kuuluva realistinen mahdollisuus, kun on ammuksesta kysymys. Nuolta ei tietääkseni ole koskaan maailmanhistoriassa pidetty kestokulutustavarana. Eipä ole tullut mieleen, että satunnainen hajoaminen voisi olla jollekin ongelma.

[jkekoni]

Et tarkoittane varren päälle ruuvattavia kärkiä:
http://www.3riversarchery.com/Broadheads+Points+Screw%2DOn++Brass_c57_s109_p0_iGB11%2DX_product.html


Ko firma myi ennen myös varren päälle ruuvattavia teräskärkiä, muttei myy enää. Ostin pari kokeilumielessä. Yhtään ei ole jäänt taustaan.

Teräskärjet ovat hieman paksumpia kuin varret, kuva saattaa olla kartioliitoksellisista versiosta.

Miksi messinkinen. Ne tylsyvät jne helpommin kuin teräksiset?

[Ari Rantala]

Viime kesän saldoa oli myös pari kourallista messinkikärkiä. Painot taisivat olla 6-10g luokkaa. Kierrettä en niihin vääntänyt mutta ei sekään mahdotonta olisi. M6 vakiokierre on vaan niin pirun hienolla (1mm) nousulla, että saa ruuvata ranteensä tärveelle ennen kun se on pohjassa.

Simo muistaakseni osti snadin kasan niitä kärkiä pilkkahinnalla. Miten lienevät pelittäneet?

Hieman työlästä niiden tekeminen tosiaan on eikä niillä varmasti rikastumaan pääse. "Työohjeena" seuraava: Ota pätkä 8mm messinkitankoa, hio tai sorvaa kärki teräväksi, katkaise sopivaan mittaan, käännä pätkä ympäri ja poraa ensin keskitysterällä alkureikä ja poraa sitten n. 10-15mm syvä reikä 6mm terällä, viimeistele pinta viilalla ja hiomakankaalla. Keskitysterällä kannattaa porata niin syvä alkureikä, että reiän reunaviisteestä tulee terävä. Istuu sulavammin nuolivarteen kuin pykäläreunainen.

Pituus/painosuhdetta en muista mutta parilla kokeilulla löytynee sopiva.

[Lehtis]

Messinkikärki kierteillä pysyy - nimenomaan sylinterimäinen reikä jengoilla. Kestänee ilman liimaakin, kunhan muistaa välillä tarkistaa, ettei ole löystynyt; puu kun tuppaa elämään kosteuden ja lämpötilan mukana. Itse olen käyttänyt kahden tunnin Aralditia noposaan kovettuvan sijaan, niin ehtii useammankin nuolenkärjen kierrellä yhdellä liimasatsin sekoituksella. Ei ole yhtään kärkeä jäänyt taustaan. Kierrätys hajonneista nuolista uusiin ei tosin epoksin käytön kanssa onnistu, mutta eipähän tule sättimisiä rikkoutuneiden hiilareiden omistajiltakaan.

Kerran sain sylinterimäisen reiän sijaan kartiomaisella lävellä ja jengoilla olevia 70 grainin kärkiä. Eivät pysyneet. Liima kyllä piti, mutta puu pehmeämpänä antoi periksi, kun kiskoi tiukasta kuitulevypakasta nuolta irti. Sitten vaan Leathermanilla kaivelua ja kärjen kalastelua...

Kannataisiko nuo kuumaliimatut ostonuolet käsitellä ennen käyttöönottoa kuumentamalla ja painamallä kärki kiinni edellä esitetyllä tavalla...?

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Jotenkin vain messinkiratakärki miellyttää enemmän kuin teräksinen. Kierteiset ovat olleet ihan ok, paitsi että ne löystyvät, ellei mukana ole myös liimaa. Ainakin minulla ovat löystyneet. Tylsymistä en ole pitänyt ongelmana. 3D-kisoja varten ne kyllä ehkä kannattaisi viilata teräviksi, että purevat paremmin kiinni maaliin, eikä tule kimmokkeita niin helposti.

Ari, en ole vielä käyttänyt tekemiäsi messinkikärkiä. Sattuu olemaan sen verran paljon nuolia, että uusia ei ole juuri tullut tehdyksi. Täytynee kuitenkin tehdä keväämmällä uusi kisanuolisetti, joten jos vaikka niihin laittaisi ne kärjet.

[Santtu Risku]

kummallisia sääntöjä. onhan se selvää, että nuolia hajoaa aina välillä. Itse ainakin luotan monatekoisiin nuoliin paljon paremmin kuin jonkun firman massatuottamiin. itselläni on muutaman kerran irronnut kartiomainen leirrurinkiinnitys. ilmeisesti taulukärkisiä puunuolia tulisi käyttää vain niitten, ketkä "jaksavat" liimata ne itse.
Kun olen ollut metsällä Napapiirin Jousimetsästäjien kanssa, ja ampunut tutun mukkanuolisetillä, jossa oli taulukärjet, niin sanoi samaa, että kannattaa tilata nuolet ja kärjet ERIKSEEN ja liimata itse kunnolla niin pysyy. olen ampunut nyt samoilla nuolilla (mukkanuolen siis) yli puoli vuotta, eikä oo kärjet irtoillu. Nähdään vähän vaivaa siinä kärkien ja varsien kanssa, niin ei tule ongelmia. Mielestäni järjetöntä kieltää puunuolet radalla. Samalla voisivat kieltää perinneammunnan siellä kokonaan. Se ei ole enää perinneammuntaa jos ampuu hiilikuituisilla. Pelkästään jousiammuntaa, eikä siinä mitään kovin erikoista ole mielestäni.

[Rakonczay]

Kaikki me kyllä tiedämme, että kun tekee itse nuolet niin kärjet pysyy kiinni. Sitä en kuitenkaan ymmärrä että esim. Mukkanuolella on pokkaa tehdä nuolia, joista he itsekin jo tietävät että ne ovat paskoja.
Panee mietityttämään että jos tavaraa tehdään tuolla moraalilla, niin kestääköhän niiden jousetkaan.
Itse en ainakaan ottaisi yrittäjänä riskiä että maine huonosta laadusta alkaa levitä.

[JKarhu]

[Jukka Koivusaari]

Tästä tuli joskus muinoin Riihimäen radalla sanomista.
Ratkaisin ongelman hyvin yksikertaisella ja halvalla tavalla:
Liimasin nuolien päihin 3cm pätkän ohutta messinkiputkea.
Ja siihen kärjeksi noin 12cm pätkän koivurimaa.

Paljas puupää kestää aivan riittävän hyvin paperikuitutaustoihin ammuttaessa. Eikä nuoli tunkeudu messinkiholkkia myöten. Eli irronneenkin kärjen saa paljain käsin irti.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Rasismia!! Sanoisi islamilainen. Luulen, että näiden kieltojen syynä on enemmän antipatia "erilaisia" välineitä kohtaan kuin jäytävä pelko jonkun hiilikuitunuolen rikkoutumisesta kerran viidessä vuodessa.

[Kiul]

TJA:n taustoihin ei puunuolilla saa ampua, kuulin asíasta männäviikolla ihan 'hevosen suusta'. Sinänsä kyllä asian ymmärränkin; puunuolilla ampujia on FITA-puolella vähän, joten oma tausta ei liene perusteltuaelleivät ampujat itse ole aktiivisia. Pitkässä juoksussa puunuolista kärjet irtoavat helpommin ja ongelma voi tulla todelliseksi. Minulle ja monelle muulle nuolet ovat kulutustavaraa, mutta kisamielessä ampuvalle FITA-ampujalle tilanne voi olla toinen. Kaveri on voinut investoida settiin X-10:ä, 30 EUR per kipale, settiin wolframikärkiä, 15-20 EUR per kipale ja kuluttanut 'jokusen' tunnin nuolia virittäessään vaikka nokkia eri asentoihin kiertämällä tms. Siinä vaiheessa yhdenkin nuolen menettäminen siksi, että kaverin puunuolissa ei kärki pysy kiinni voi harmittaa.

Minusta kannattaisi antaa Sieviin asiallista palautetta ja/tai ostaa nuolet ilman kärkiä.

Ei muuten ole kauaa, kun seurojen taustoihin ei saanut ampua kuin 'niippikärjillä'. Onneksi myös kisanuoliin tuli kierreholkillisia vaihtoehtoja ja tästä kiellosta päästiin.

Sinänsä, jos huomaa, että kärjet ei pysy kiinni, niin kannattaa korjata tilanne, eikä ampua yhteiskäytössä oleviin taustoihin 'huonoiksi' tietämillään nuolilla.

[marabushmaster]

Kovin on kovaa teksti Mukkanuolta vastaan. Sallittakoon myös päinvastaisia kokemuksia. Olen käyttänyt Mukkanuolen nuolia jo 10 vuotta ja tilaan ne aina valmiina, poikkeuksetta olen ollut niihin aina erittäin tyytyväinen. Nykyinen tusinan setti on lähes vuoden vanha ja kaikki nuolet ovat edelleen täydessä iskussa ja kärjet paikoillaan. Jokaisella nuolella on varmasti ammuttu n 100 vetoa ja monenlaisiin pakkoihin ja 3D kuviin, ei yhtään kärkeä ole jäänyt. Viime viikonloppuna pitkästä aikaa ammuin haltex pakkoihin eikä vieläkään ongelmia, jopa tulos oli hyvä.
Aikaisemmin löysin muutamaan kärkien irtoamiseen syyn itsestäni ja nuolieni säilytyksestä. Kotana pidän nuolia pystyssä pahviputkissa jotka ovat tyhjässä kaljakorissa ja tietenkin lattialla. Ko huoneessa on varaava lattialämmitys joka aina öiseen aikaan lämpenee johonkin 40 asteeseen ja sitten taas päivällä jäähtyy, joten kyllähän se kärki tällä hoidolla irtoaa. Vaan eipä enää kun asian oivalsin joitakin vuosia sitten. Säilytän nykyään liimakärkiset puunuoleni muualla ja ongelma on poissa. Joten arvon valittajat tarkistakaa missä nuolianne säilytätte ja miten kyllä se Mukkanuolen liima kestää kun oikein nuolia säilytätte.
Kuralassa muuten ammun aina itsetekemilläni nuolilla joissa on messinkiset kierrekärjet ilman liimaa.
terv. mara busmaster

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Niin no joo, unohdin että on tosiaan FITA-ampujia, jotka ottavat tämän ampumisen ihan tosissaan, eivätkä vain "räiski" vaihtelun ja rentoutumisen vuoksi. Varmaan se harmittaa, jos vaivalla trimmattu nuoli tuhoutuu jonkun puukepillä ampuvan pitkätukan sähläilyn takia. Asia on varmaan verrattavissa siihen, kun joku "asiantuntija" ilmestyy jostakin testaamaan lyhyttä jousta ja yrittää vetää sitä yli lain sallimien rajojen. Kyllähän siinä rauhallisellekin jousentekijälle kasvaa hetkessä kikkeli otsaan.

[Kiul]

Sen verran vielä aiheeseen, että en itse ole kokenut ongelmia Mukkanuolen nuolien kanssa. Tosin olen ampunut niillä vain solumuovipakkoihin. Uskon, että asiallinen keskustelu ja kokemusten jako aiheesta valmistajan kanssa on paljon parempi vaihtoehto kuin boikotilla uhkaaminen. Samalla kannattaa siellä seurassa miettiä, josko puunuolilla ampuvat hankkisivat pari 'omaa' taustaa. Meillä homma on ratkaistu niin, että olemme 'alivuokralaisina' FITA-seuran 'takahuoneessa' ja olemme hankkineet oman taustan, johon voi ampua ilman nuolityyppi- tai paunarajoja. Ainoastaan leikkurit ja bluntit on kielletty, niillä kun tuhoaa taustan turhan nopeasti.

[Rakonczay]

Otin asian puheeksi tällä palstalla, koska asiallinen palaute, vain minun yksin kertomana ei tuonut mitään tulosta tai aikomustakaan asian suhteen. Jos asiasta mainitsee heille useampi henkilö, niin ehkä he muuttavat halvimpien nuoltensa rakentamistapaa.

Asia ei ole meillä Rixussa vielä mennyt boikotin asteelle saakka, koska heillä on meistä muista ihan hyvä käsitys, eikä kaverit muutenkaan "kuumene" helposti.

Itselläni jää meidän taustoihin kierrekärkiä ehkä 2 / vuosi ja laukauksia on kuitenkin tuhansia. Järjestään kun olen kysellyt kavereilta joiden nuolet jää joko mun solumuoviin tai seuran haltexiin, niin nuolet on mukkanuolelta.

Solumuovipakat on mielestäni pahempia kärkien suhteen kuin haltex. Ehkä nämä aloittelijat, jotka ei itse vielä tee nuolia, myös vetävät ne pakasta pyörittäen ja vetkuttaen, mikä lisää kärjen irtoamismahdollisuutta.

[Simo Hankaniemi]

Oman solumuovi- tai muun taustan käyttäminen olisi tietysti aivan aiheellinen vaihtoehto, jos käyttää poikkeavaa välineistöä. Lisäksi ainakin puunuolia käyttäessä kannattaisi valita solumuovia siitä pehmeimmästä päästä. Tällöin nuolien vetäminen taustasta on helpompaa, eivätkä kärjetkään irtoa niin helposti. Ainakin itse inhoan nuolien kiskomista tiukasta solumuovista. Ampumisen nautinto kärsii, jos nuolten vetäminen alkaa maistua työnteolta.

[Tuukka Kumpulainen]

[toni]

Eipä oo meikällä asiasta juuri kokemuksia.
Lyhennän ite aihioni ja täten vastaan myös kärjen pysymisestä.

Sikäli kun olen mukkaa hankkinut,niin ne on olleet kohdallani tarpeeni täysin tyydyttäviä nuolia.

[Martti Auer]

[Simo Hankaniemi]

[Santtu Risku]

[Santtu Risku]

[Simo Hankaniemi]

Näinhän se on. Ja kun aboissa oloissa miehen ei yleensä edellytetty tekevän mitään sellaista, mitä nykyisin sanotaan "kotitöiksi". Mies sai olla rauhassa mies ja keskittyä asehommiin ja muuhun siihen liittyvään. Pitkinä pimeinä talvi-iltoina on lopulta tylsää istua kuuntelemassa kakkapuheita tekemättä mitään. Ei ole merkitystä sillä, vaikka yhden nuolenvarren tai kärjen tekeminen veisi 6-8 tuntia. Aikaa on. Olen itsekin joskus talvileireillä vastaavalla tavalla istunut iltaa tipissä tulen ääressä iltaneljästä puoleen yöhön ja järsinyt tarinoinnin lomassa uutta nuolenvartta ilman merkittäviä paineita tuottavuuden suhteen. Kun subarktisella alueella tuollaisia iltoja riittää lähes 150 vuodessa, niin yksi mies pitää itsensä hyvin nuolissa, vaikka yhden tekeminen veisi kolme iltaa.

[heiluri]

Aluksi oli minullakin ongelmia tuon kartiokärjen irtoilun kanssa,mutta kun vaihdoin kuumaliimaan ja tein viilasta työkalun jolla kärjen kartion pinnan saa naarmutettua,niin ongelma katosi.
Lisäksi kannatta kärkikartio puhdistaa esim. asetoonilla tai teollisuusalkoholilla ennen liimausta.
Taitaa nyt olla parivuotta edellisestä kärjen irtoamisesta,lojautin maastoradalla ohi ja kiveen,kärki lensi jonnekkin huuthelkkariin.
Lempijouseni on 55# lonkkari joka heittää käyttämiäni keppejä n.175 fiittiä,jopa kantoihin tällätyt judot pysyvät paikoillaan.
Tuohon omituiseen kaluston kieltoon törmäsin Helsingissä asuessani Tellin radoilla joissa kiellettiin combokärjen käyttäminen sillä verukkeella että ne kuulema tuhoavat taustoja,ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun eräs patu tuli selittämään että: -Käytät poika laittomia kärkiä.
Käytinkin siitä lähtien omaa pakkaa ettei seura tarpeettomasti köyhdy.

[Hannu]

Onko tuo kuumaliima siis sellaista, jota levitetään liimapistoolilla???
Itsekin juuri tilasin mukkanuolelta nuolia, saa sitten nähdä miten kestää...

[Juri]

Kyllä on. Liimapatruunan sulatus onnistuu ihan hyvin kynttilänkin avulla, mutta pistooli on kieltämättä oikein kätevä.

[heiluri]

[Emil Lindfors]

Kuumaliimaa on kahdenlaista, vahvasti sitovaa ja halpiskamaa. Kannattaa käyttää ensimmäistä, halpisliima ei pidä. Se on yleensä jotenkin rasvamaisen liukasta eikä pidä kärkiä paikallaan kovin hyvin. Paketissa usein mainitaan jos on vahvasti sitovaa. Kokeille vaikka lämmittämällä rosterilusikka kynttilän päällä ja sulata siihen hieman liimaa. Kun se on jäähtynyt niin yritä irroittaa. Jos irtoaa helposti on halpista, jos täytyy puukolla veistellä irti on hyvää...

[Hannu]

Miten näistä saa tuon kärjen irti?
Tuli sitten tilattua hiukan liian pitkiä, ja pitäisi lyhentää...
Näissä on siis kierreholkki, eli saa vaihdettua taulu- ja leikkurikärkien välillä...
Kuumennustako, ja millä?
Mitenkäs takaisin kiinnitys, nuoli kun on ilmeisesti lakattu, pitääkö liima lakatulla pinnalla, vai tuleeko sinne kärkiholkin sisään menevään osaan kartio?

[heiluri]

Lämmität ja pyöräytät irti,nuoliaihion kärkeen tulee kartio (jonka aste määrää en nyt kirveelläkään muista) jonka saa tehtyä tarkoitukseen valmistetulla työkalulla tai nauha/lautashiomakoneella sopivaa ohjaria käyttäen.
Noita kärkikartion "sorvaus" työkaluja pitäisi löytyä jousiliikkeistä.

[Emil Lindfors]

Kartio on 5 astetta. Jousiammuntaliikkeistä saa teroittimia joilla saa sopivan kartio, pirun kalliita vain, jotain 15 €... kannattaa mun mielestä silti pitkän pälle kun ei tarvi puukolla ja hiekkapaperilla nysvätä. Hyvälaatuisella kuumaliimalla saa kiinni ja on siihe varmaan jotain erityislimojakin. Jos niissä on kierre sisäpuolella, niin ei tarvitse liimatakaan.

[Hannu]

Joo tuossa kokeilinkin, sytkärillä lämmittämällä lähtee hyvin irti...
Tuollainen kartioteroitin löytyikin Sherwood Shopista muovisena versiona jopa 4,50€...
Täytynee odotella, että tuo saapuu, ja viskellä siihen asti hiilikuitukepeillä...

[Matti Matinpoika]

Olen käyttänyt tavallista puuliimaa kartiokärkien kiinnitykseen. Hyvin kun putsaa kärjen niin pysyy tälläkin. Hyvin vähän on kärkiä irtoillut, ja mielestäni mukavampaa käyttää kuin kuumaliima. Ja lämmittämällä lähtee näinkin liimattu kärki helposti irti.

[jtahola]

Ite huomasin ensimmäisiä kärkiä kuumaliimalla liimatessani, että kun lämmitin vain kärkeä (jonka sisälle olin veistellyt kuumaliimaa) mutta en tajunnut lämmittää myös nuolen kärkeä juuri ennen nuolen painamista kärjen sisään, liima ei ottanutkaan kovin hyvin kiinni.

Tota puuliimaakin vois joskus kokeilla. Kärjet kun tuppaa silti irtoileen kuumaliimalla jos tulee taulusta ohilaukauksia ja osuu lautaseinään, pelkkä kova tärähdys saattaa irrottaa kärjen joka jää seinään ja nuoli on maassa.