Jousi

[Simo Hankaniemi]

Huomasin yllätyksekseni, ettei täällä olekaan vielä vesavartisista nuolista omaa säiettä. Tosin ruusun vesoista on juttua.

Olin viikonloppuna vanhoilla maillani Hämeenlinnan liepeillä ja havaitsin, että eräästä harvennushakkuissa kaadetusta tuomen kannosta olikin alkanut puskea paljon hyvännäköisiä vesoja. Avoimen paikan vuoksi vesat olivat kasvaneet harvinaisen suoraan. Vaikka nuolenvarret ovatkin tällä hetkellä viimeisin asia, mitä tarvitsen, niin en malttanut olla keräämättä kymmentä parasta vesaa talteen.

Yleensä kerätyistä vesoista joutuu karsimaan paljon pois myöhemmässä vaiheessa, mutta näistä kaikista tuli kuorinnan ja päivän kuivauksen ja suoristuksen jälkeen ykkösluokan varsia. Tämä on varmaankin paras vesasetti, minkä olen koskaan kerännyt.

Joten jos haluatte kokeilla vesanuolia, niin kannattaa tarkkailla tällaisia tilaisuuksia, missä tuomenkanto on pari vuotta puskenut uutta kasvua. Vesat tosin soveltuvat parhaiten lyhyille nuolille, sillä pitkässä varressa päiden välinen paksuuden ero kasvaa turhan suureksi.

[Tuukka Kumpulainen]

Voimalinjojen aluset ovat hyvä nuolivesojen keruupaikka. Nämä parturoidaan maan tasalle säännöllisin väliajoin ja kannot puskevat sitten auringon alla runsaasti suoria vesoja. Nuolenkantama kotiovelta löytyy tällainen spotti: satoja tuomenvesoja mistä valita, jahka kasvavat vielä hieman. Nämä paikat eivät saa koskaan kasvaa metsäksi asti joten vesojen hyödyntäminen on pelkkää hyväntekeväisyyttä.

Tämän viikonlopun reissuillani löysin villaheisi(Viburnum lantana) - kasvustoja. Villaheisi on ikivanha nuolipuu, josta Ötzikin piilinsä teki. Yhtään nuolilaatuista vesaa en nähnyt, mutta oli hienoa todeta näinkin legendaarisen ja eksoottisen tulokkaan pärjäävän omillaan Tampereen metsissä. Ohuimmatkin villaheisin varret olivat todella tiukan tuntuisia. Alta 30 gramman nuolta puusta ei varmaan irtoa edes kivikärjen kera, mutta keppi kestääkin sitten todella kovaa kyytiä.

[Ari Rantala]

Hyviä vinkkejä. Kiitos.

Olen jo parikin kertaa nakannut offtopicina kysymyksen pihjajavesoista. Miksi pihlaja ei ole kovinkaan suosittu nuolimatskuna vaikka on muuten hyvä jousipuu? Sitkeä pirulainen tuo ainakin on, poikki ei saa kun terävärkillä.

[Lehtis]

Onko kellään kokemuksia Unkarin sirenin/syreenin vesoista nuolimateriaalina?

Naapurin aita kasvaa komeasti uutta vesaa vuosittain, kun sen leikkaavat keväällä. Nytkin ovat pisimmillään yli metrin yhden kesän aikana venyneet. Jokunen aika sitten lehtien putoillessa luvan saaneena napsin 15 kpl pisimpiä ja suorempia vesoja talteen.

Kuorimisen jälkeen kevyttä oikomista ja jätin sitomatta kuivumaan. Aamusella lisää oikomista, jolloin asento alkoi jo pysyä. Uusi oikominen taas illalla ja seuraavana aamuna ja sitten jo pysyivätkin suorana. Paksuutta tyvessä 10-11 mm ja 90 cm:n huitteilla vielä 8 mm. Jäykkyyksiä en ole vielä vertaillut, enkä enempiä siloitellut.

Ajatuksenani on tehdä hieman reilumman mittaisia perinnenuolia pitkähköllä sulituksella, jotta spinetys ei ole niin nuukaa; vetopituus kun on 28-29". Aiheestahan oli oma keskustelunsa aiemmin.

Kaikki kommentit Unkarin sireenistä nuolina kiinnostavat, eli onko syytä jatkaa vai teenko vain pari koristeeksi seinälle.

[Santtu Risku]

onhan se pihlaja tosi hyvä nuolimateriaali. ongelmana on yleensä tarpeeksi suorien vesojen löytäminen. ei sitä ampumalla poikki saa sitä vartta.

[Simo Hankaniemi]

Syreeni on varmaankin ihan hyvä nuolimateriaali. Ensimmäinen koskaan tekemäni "nuoli" oli syreeniä. Jopa pajusta saa toimivia vesanuolia ja se on paljon heikompi syreeniä.

[Dan The Master]

uuuh! No sitten isken hampaani mummolan syreeneihin kevään koittaessa!

[Lehtis]

Do diiihh... Aiemmin tässä ketjussa mainitsemani unkarinsyreenin vuosikasvut ovat vihdoin kokeneet muodonmuutoksen, jonka lopputulos näkyy ao. kuvassa. Tarkoitus olisi katsoa tulevana lauantaina Kuralassa, osuuko niillä ja miten.

Nuolet ovat kärkineen n. 80 cm pitkiä ja sulitettu n. 5" kalkkunan sulilla puuvillalangalla sitomalla. Sulka-aihiot "stripattu" repimällä kokonaisista sulista ja sitomisen jälkeen muotoiltu saksilla vapaalla kädellä. Kokonaispainoa en ole punninnut.

Nokit sahattu 12 mm syviksi rautasahaan kiinnitettävällä lankamaisella laattasahanterällä ja viimeistelty lattaviilalla; sopii mukavasti käyttämääni jännepunokseen. Nokit vahvistettu em. puuvillalangalla.

Kärjet 5/16" (= n. 8 mm) ja 100 gr (= n. 6,4 g) messinkisiä kierrekärkiä, joihin laitoin vielä 10 lyijyhaulia, n. 0,5 g, painoa lisäämään. Painopiste on siltikin vielä liian takana, koska en viitsinyt ohennella aihioita ollenkaan.

Neljä nuolta tein blunteiksi lyhentämällä hieman rynkyn hylsyjä siten, että aukoksi tuli n. 8 mm, josta tikku meni sopivasti sisään. Painoahan tuolle jää n. 8 g. Sekä hylsyt että kierrekärjet on epoksilla kiinni niitattu.

Kosteussuojaksi ja pumpulilankoja vahvistamaan vetäisin kerroksen sellakkaa.

Muutaman koelaakin jälkeen nuolet näyttävät etenevän suunnilleen kärki edellä maalia kohti; osumakuviota ja yksilöiden käyttäytymistä täytyy vielä tarkastella ennen lopullisia mielipiteitä.

Johtuneeko rajusta vuosikasvusta, pisimmät vesat siis lähes metrisiä, niin tuntuu siltä, että vesojen ydin on melko pehmeää, styroksimaista ulkokuoren ollessa normaalin puumaisen kovaa. Taivutettaessa nämä vesat tuppaavat helposti jäämään mutkalle, eli taulusta irrotellessa on syytä tarkistaa ja oikoa nuolet saman tien, ettei seuraavalla rastilla ammu nurkan taakse. Spinemittarilla muutamaa tikkua tarkistaessani lukemat keikkuivat 50:n kahta puolen, eli jäykkyys olisi muuten sopiva, mutta tämä "räkämäinen" ominaisuus ei puolla nuolien kovaa rutiinikäyttöä. Hitaammin kasvaneena ja kaksivuotisena voisi toimia loistavastikin.

[Tuukka Kumpulainen]

Paksu ydintohka ei tosiaan taida olla hyväksi nuolivarressa. "Putki" pääsee taittumaan kun sisus on hötöä. Pehmeäytimisiä tuliporakeppejä ei tarvitse vääntää paljoakaan, kun ne taittuvat terävään kulmaan ja ovat pysyvästi pilalla. Umpivarsia voi vääntää ja vääntää eivätkä ne taitu.

[augustus]

Simo mainitsi "kuvia nuolista"-keskustelussa hyviksi nuolipuiksi koiranheisin ja lehtokuusaman. Itse kun näitä en tuntenut, päätin ottaa asioista selvän. Tutkimuksen yhteydessä paljastui, että osa tuomi-nuolistani ovatkin itseasiassa korpipaatsamaa. Tämä pensas ei koskaan kasva puuksi, mutta nuolipuuksi se kuitenkin on erittäin mainio. Lehtokuusamaa löysin tuosta lähimetsästäkin, olivat vain liian lyhyitä ja mutkaisia nuoliksi. Koiranheisiä en vielä maastosta löytänyt.

[Ari Rantala]

Ehdotin Kuralassa ihan mutulla, että voisi kokeilla lötköjen varsien paahtamista esim. uunissa. Itselläni ei tuosta ole mitään kokemusta mutta mitä sanoo raati?

Saisiko paahdolla varsista jäykempiä vai tulisiko niistä vain helposti murtuvia?

Teen itse kuitenkin empiirisen kokeen pajuvesoilla kun sattuu olemaan tuo uunikin pajassa. Pitänee varmaan mitata ainakin taipumaa ja pituus/halkaisija muutoksia ennen ja jälkeen mutta mitä muita ominaisuuksia voisi lisäksi mittailla?

[jkekoni]

En ole kokeillut, mutta sanoisin että kyllä, paahtamalla niistä saa sekä jäykempiä, että helpommin murtuvia. Uskoisin, että oikea paahtamisen määrä olisi ratkaisu

[Simo Hankaniemi]

En ole havainnut vesojen olevan koskaan liian lötköjä. Lyhyisiin nuoliin varsi kuin varsi on helposti liian jäykkä, varsinkin kun jänneväli on vielä lyhyt. Liian jäykilläkin (ja liian löysillä) nuolilla osuu, jos ne ovat samalla tavalla liian jäykkiä. Tottumus korjaa melko pian tämän vääristymän.

[toni]

tässä on kohtuu hyvä video,josta ilmenee (stabiileissa olosuhteissa),jousi kiinnitettynä(huom),määriteltynä nuolen spinetyksen tarpeellisuus/tarpeettomuus.

http://talonoptix.com/Release.html
tuo vika osio,jossa nuolen nokki meinaa ottaa kiinni,iskien jousen runkoon on kiintoisa.

ite oon huomannut taannoin ampuessani enemmän n.75#lyhytjousilla,ampumatekniikasta vain yksinkertaisesti muodostuvan sellaisen että raskaat ja paksut nuolet"oppivat"ohittamaan jousen venkoilematta.ja osuivat maaliin suorina.annoin siis jousi kädellä periksi.

sitä oppii suhteeseen....),jos poka/laukaisu käden korjauksetkin on pieniä liikkeitä,niin on niiden sujuvampaan käyttöön ohjaavatkin niitä.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

[Paas]

Vesanuolien teko on ruvennut kiinnostamaan. Nappasin kokeeksi pari ruusunvartta joista rapsuttelin piikit pois ja kuorin vähän kuorta sieltä täältä.
Tässä nyt taivuttelen ja suoristelen noita ja heräsi kysymys. Miten täydellisen suora nuolen oikeastaan on oltava jotta se olisi edes suhteellisen tarkka? Onko pienestä venkoilusta varressa merkittävää haittaa? Noissakin varsissa on vastakkaisia taipumia hyvin lyhyellä matkalla ja niiden oikominen tuntuu hankalalta kun ovat niin lähekkäin. Eli jos varsi vähän kaartuu vasemmalle mutta heti seuraavaksi yhtä paljon oikealle niin tasoittuuko tuo sitten niin ettei sillä ole nuolen lennon kannalta huonoa vaikutusta

[Juri]

Aseta peukalon ja keskisormen kynnet 90 asteen kulmaan toisiaan vasten, niin että niiden väliin muodostuu sellainen veemäinen kolo.
laita nuolenvarsi tasapainipisteensä kohdalta koloon ja näppäise toisella kädellä varsi pyörimään. Jos varsi pyörii kynsien päällä hyppäämättä pois, on se riittävän suora tai ainakin tasapainossa.

Homma vaatii jonkin verran harjoittelua mutta se kyllä kannattaa. Kannattaa kokeilla ensin jollain presiis suoralla ja pyöreällä kapineella että saat sen ensin pyörimään. Sellainen pyörii tasaisesti suhisten, pikkuisen mutkainen tai kuhmurainen varsi taas ropisee. Liikakäyrä ei pysy hyppysissä lainkaan.

[Simo Hankaniemi]

Vesoja kannattaa karsia siinä vaiheessa, kun ne on kuorittu ja yön yli kuivattu sekä ensimmäinen suoristelu tehty. Aina käy niin, etteivät kaikki enää näytäkään niin hyviltä kuin maastossa katkaisuhetkellä. Inhottaa tietysti alentaa keppi statuksessa nuolenvarresta sytykkeeksi, mutta lopputulos on lopulta niin parempi. Vesojen ei tarvitse olla aivan dur-alumiiniputken luokkaa suoruudeltaan, mutta yleislinjan pitäisi olla aika lailla suora. Jos vesaa joutuu paljon suoristelemaan, niin näistäkään ei yleensä tule hyviä. Ne tuppaavat aina palautumaan ja niitä saa suoristella jatkuvasti myöhemminkin. Vesa pitäisi saada suoraksi varsin kohtuullisella työllä.

Hieman myös riippuu nuolen käyttötarkoituksesta. Jos tekee klunssinuolia, joiden kärjeksi laittaa ison hylsyn (katkaistu hieman lyhyemmäksi), sarven palan tai klunssin kovaa puuta, niin tällaisten varsien ei tarvitse olla yhtä hyviä kuin leikkureissa ja kenttäkärkisissä. Klunssi tuntuu ohjaavan nuolen menoa samaan tapaan kuin kivi, johon on sidottu naru.

[jkekoni]

Mieten se vaan on niin, että puu näytää aina suoremmalta pystysuorassa.

[Simo Hankaniemi]

Hain hiljattain 66 vesaa, tämä on suurin määrä, mitä olen yhdellä kertaa kerännyt. Mukaan tuli tuomea, pajua, pihlajaa, tuomipihlajaa, vaahteraa, pähkinäpensasta, koivua, korallikanukkaa ja jotakin herukkaa. Olin tavallista nirsompi ja otin vain erittäin lupaavan näköisiä tapauksia. Vaikuttaa siltä, että näistä tullee ainakin 50 nuolta.

Noin ison määrän kuoriminen ja suoristeleminen kerralla olisi aika työlästä, joten jaoin vesat moneen nippuun ja kuorin kerralla vain yhden nipun. Jätin muut niput kuori päällä odottamaan vuoroaan. Kun yksi nippu oli puoli vuorokautta kuivunut ja suoristeltu käsissä vääntelemällä, otin käsittelyyn seuraavan nipun kuorimalla sen. Tällä tavalla homma on jo edennyt yli puolivälin, eikä se ole maistunut liikaa työltä. Toistaiseksi ei ole tarvinnut hylätä yhtään vesaa, kaikki ovat ryhtyneet suosiolla "streittareiksi".

[Ekkorre]

Olen tässä hiljattain kokeillut omia kykyjäni lyhyiden jousten ja vesanuolten parissa. Pihlajaa, ruusua ja (kamelia-?)jasmiketta on tullut tontilta keräiltyä ja veisteltyä nuoliksi forumilta löytyneitä ohjeita hyväksikäyttäen. Tässä jasmikenuoli á la Ekkorre.

Nuoli on suunnilleen 50 cm pitkä ja kaavittu muotoonsa puukolla ja hiekkapaperilla jättäen paksummasta päästä nokki paksuksi ja ohentamalla muuta vartta niin, että paksuin kohta ja painopiste ovat vähän keskikohdan etupuolella. Sulitus on heinäsorsan siipisulkaa ja liimattu kontaktiliimalla. Koristeraidat on piirretty tusseilla ja lankapunokset ovat tavallista ompelulankaa. Kärkenä tavallinen taulukärki liimattuna kuumaliimalla.

Jasmikkeesta sanottakoon, että se on erikoisen vihreää, luumaisen kovaa, varsin painavaa ja sisällä on paksu höttöydin. Oksia on määrävälein ja oksankohdissa on ulkonevat möykyt. Melkein tulee ulkonäöstä bambu mieleen. Jos vesaa ohentaa paljon ja hioo oksankohdat muun varren tasalle, katkeaa vesa herkästi juuri oksankohdasta. Pitkiä suoria pätkiä löytyy puskasta aika sairaasti, tosin kaikissa on noita oksankohtamöykkyjä vaikkei oksia olisikaan.

[Ekkorre]

Kyseinen nuoli aloitti meriittien keräämisen lähes heti tappamalla pihlajaisen velipoikansa. Lankapunos nokin edessä olisi varmaan pelastanut nuolipolon halkeamiselta, otetaan tästä opiksi. Varsi on halki lähes sulituksen edessä olevaan punokseen asti. Kai ne parhaat nuolensa voi etsiä näin pudotuspelilläkin, vahvin voittakoon.

Insidentti tapahtui, kun olin sisäänampumassa alemman kuvan lyhyttä pihlajajousta. Valokuva saa sen näyttämään todellista jykevämmältä. Jos siitä tulee jousta ollenkaan, voisin laittaa jotain juttua siitä erikseen.

[Ari Rantala]

Liimaa väliin ja punos päähän. Kyllä siitä vielä nuoli tulee.

Näyttää melko paksulta tuo lanka ja sulka kyllä pysyisi lyhyemmälläkin punoksella. Silkkilankaa ovat suositelleet. En tosin käytä sitä itsekään...

[Simo Hankaniemi]

Lanka saisi tosiaan olla ohuempaa, melkein mikä tahansa laatu käy. Käytin itse karhunlankaa, ohutta pellavalankaa ja napinläpisilkkiä ennen kuin aikoinaan siirryin luonnonjänteeseen ja tekojänteeseen.

Lankojen päälle kannattaa sipaista ohut kerros puuliimaa tai jotain muuta liimaa. Se suojaa lankoja kulumiselta. Muuten langat kuluvat poikki suhteellisen nopeasti. Liima myös estää sidosta purkautumasta, vaikka lanka pääsisikin kulumaan poikki. Siihen vaan sitten hiukan lisää liimaa ja sidos on taas sillä korjattu.

[Tuukka Kumpulainen]

Jasmike oli yksi käytetyimmistä nuolipuista läntisessä ja luoteisessa Pohjois-Amerikassa missä jasmikkeita esiintyy luonnonvaraisena. Nuorista vesoista saa käytännössä nuoliputkia, kun valkean hötöytimen kairaa pois. Jäykkää ja kovaa puuta mutta rapsahtaa kyllä poikki liikaa silotelluista oksamuhkuroista kuten Ekkorre sanoi. Kaliforniassa jasmikenuolia tehtiin myös halkaisemalla peukalonpaksuinen vesa neljään osaan, jotka pyöristeltiin nuolivarsiksi. Jasmike on helpommin ja tasaisemmin lohkeavaa kuin mikään toinen supertiheä puu.

Varsinkin pienikasvuisten jasmikkeiden varsissa on harmittavan paljon oksamuhkuroita vastakkaisen, tiuhan haaroittumistavan vuoksi. Isoksi kasvavien lajien ranteenvahvuisissa rungoissa muhkurat eivät ole yhtä iso ongelma. Noista luoteisintiaanit tekivät parhaat jännejousensa, jonkun verran yksipuisiakin. Foreignerin sävelin: "I've been waiting for a stave like you to come into my life..."