Jousi

[Ari Rantala]

Aloin pyknäämään uutta upseerisettiä. Vanha on päässyt hieman huonoon kuntoon ja päätöstä edesauttoi sekin, että tänään pätkähti laukaisussa yksi (jo kerran korjattu) nuoli sulituksen juuresta ja jänne löi ihan hiton lujaa käsivarteen. Kärkiosa singahti kymmenisen metriä vasurille ja katkesi vielä kertaalleen osuttuaan kivigrillin kylkeen. Onneksi grillillä ei ollut ketään.

Olen aiempiin setteihin tehnyt ihan snadin barreloinnin ja niin ajattelin tehdä tähänkin. Kärki 8mm, keskeltä 9mm ja peräosa 7mm. Mutta onko tässä mitään järkeä?

Onko barreloinnista taulunuolissa mitään hyötyä vai onko siitä peräti haittaa?

[Simo Hankaniemi]

On siitä hyötyä. Puunuolet ovat maailman sivu olleet barreloituja. Vasta tappikoneiden ja teollisten nuolten aikakaudella tasapaksu varsi on tullut vallitsevaksi. Ja syynä on yksinkertaisesti tasapaksun soveltuvuus konetuotantoon ja siten halpa hinta.

Barreloitu nuoli lopettaa venkoilunsa lennossa nopeammin kuin tasapaksu, mikä säästää energiaa. Barreloitu osuu pitkällä matkalla maaliin ylemmäksi kuin tasapaksu, jos molemmat on laukaistu samalla jousella ja samassa kulmassa. Lentorata on siis hieman laakeampi, minkä pitäisi parantaa hiukan tarkkuutta.

[Ari Rantala]

Jotenkin noin minäkin aivottelin tuota barreloinnin vaikutusta mutta mietin myös sen vaikutusta spineen. Varsinkin jos haluan pysyä edes lähellä noita mittojani.

Noh. Jätetään raakapinnalle ja hiotaan sitten lisää jos kolistelee liikoja laukaisussa.

[Kiul]

Tietoisena, että tämä on jonkinlainen riski, niin en voi olla tässä viittaamatta 'moderniin' tekniikkaan. Maailman eniten käytetyt modernit huipputason kilpanuolet, Eastonin X10, Protour ja ACE ovat joko barreloituja tai osittain kartiokkaita profiililtaan. Hankaniemen toteamus ikivanhasta tavasta rakentaa nuolia pitää paikkansa modernissakin maailmassa kun haetaan sitä 'kaikkein parasta' toimivuutta. Tosin barreloinnin parhaasta muodosta on sitten varmaan paljonkin erilaisia mielipiteitä. Olen ollut ymmärtävinäni, että ainakin jotkut tekevät kärjestä ohuemman kuin peräpäästä, mutta voin olla ymmärtänyt väärinkin ....

[Tuukka Kumpulainen]

Moderneista nuolista kalleimmat, priminuolista enemmistö on tosiaan barreloitu. Barrelimuodolle on esitetty kaksi haittapuolta. Badminton Libraryn Archeryssä Walrond kertoo barrelinuolten olleen aiemmin tavallisia, mutta suorakylkisten nuolten osoittautuneen paremmiksi. Päihin suippeneva nuolivarsi "nousee" laukaisussa jousikäden yli lentäessään ja heikentää siten tarkkuutta verrattuna tasaisesti lähtevään tasapaksuun nuoleen. Toisen vanhan kritiikin mukaan barrelinuoli on suorakylkistä alttiimpi rikkoutumaan kovaan pintaan osuessaan. Poikkisyinenhän puisen barrelinuolen etupää väkisinkin on - paitsi etupäähän luonnostaan ohenevasta vesavarresta tehtynä.

Kiul,

Mikä ihmeen riski? Keskustelu käsittelee barreloituja puunuolia. Tässä yhteydessä on enemmän kuin paikallaan mainita modernien nuolten barrelointi (tai sen vähyys). Jos olisit aloittanut keskustelun otsikolla "Easton ACE-nuoliputken ominaisuudet" voisi riskistä puhua.

[Simo Hankaniemi]

Kiulin kommentti oli hyvä, sillä ainakaan minä en tiennyt, että parhaat modernitkin nuolet ovat barreloituja. Se kertoo siitä, että ratkaisu on tosiaan aerodynaamisesti edullinen.

Olen aina kokenut sen niin, että barreloitu nuoli lentäisi jotenkin "paremmin" kuin tasapaksu, mutta en ole tehnyt mitään tutkimuksia tämän suhteen. Se on puhdas kokemuksen kautta syntynyt vaikutelma. Varsinkin varren takapäätä tekisi aina mieli ohentaa tasapaksuissa varsissa, mutta yleensä en ole jaksanut vaivautua. Vesavartisista tulee aina enemmän tai vähemmän barreloituja.

[heiluri]

Joo,kyllä nuo nykyajan nuolisepätkin tekevät barreloituja tai kartionuolia,mm. kotimainen seppämme käyttää kartionuolia harjoitus ja jahtuunuolinaan.
Kaupallista kartionuolta ei kuulema ainakaan vielä kannata tehdä,tulee kallis...kait.

[Kiul]

[Simo Hankaniemi]

Tuo Kiulin kuvailema Protour-nuoli on myös vanha ilmiö puunuolissa. Eli siis varsi kapenee kohti kärkeä ja takaosa on tasapaksu. Olikohan se nyt englanniksi "bobtail"-malli. Ja sitten on vielä mm. "chested", missä varsi on kärjestä paksuin ja kapenee kohti nokkia.

[Ari Rantala]

Öh...mun "mitoitukseni" perustuu vain siihen, että niin olen ennenkin tehnyt ja jotenkin niillä on osunutkin

Pari perustelua: Jätän kärkiosan vahvemmaksi siksi, että sen pitää kestää vino-osumassakin nuolen muu massa. Lähes kaikki osumassa katkenneet nuoleni ovat menneet läheltä kärkeä tai ainakin ennen keskikohtaa. Ohuemmasta peräosasta taas pidän siksi, että konttoristin sormeni eivät tykkää paksummasta pulikasta niiden välissä.

Huonoja puolia: Laukaisussa (paradoksin alussa) suurimmat voimat kohdistuvat peräosaan joten sen olisi siksikin oltava riittävän tämäkkä. Kärkeen ei taas laukaisussa kohdistu juuri mitään voimia joten se voisi olla hoikkakin.

Eräänlaista tasapainottelua siis. Ainakin puuvartisilla. Nykymatskuthan kestävät lähes mitä hyvänsä ja antavat enemmän vapauksia muotoiluun...