Jousi

[Matti Matinpoika]

Olen lähipäivinä saamassa 1,5-2m pitkän 13-15cm halkaisijaltaan orapihlajapölkyn. _Pitäisi_ kuulemma olla suht vähäoksainen ja likipitäen suora, puumaisena kasvanut, ei siis aidasta.
Itse en ole sitä vielä nähnytkään, joten laadusta ei varmuudella tietoa. Mutta jos pölkky vaikuttaa suht hyvältä niin kannattaakohan tuon kokoisesta vielä yrittää neljää aihiota? Vannesaha on tällä kertaa käytössä, joten ei tarvi kirveillä ja kiiloilla repiä. Ja minkä tyyppisenä jousena orapihlaja pelittää? Kannattaisiko yrittää ELB:tä vaiko tähdätä normi flättäriin?
Jotain tietoa täältäkin jo orapihlajasta löytyi, kuten että kuivaus kannattaa aloittaa ulkona katon alla halkeilun minimoimiseksi.

[Tuukka Kumpulainen]

Kuulostaa todella komealta saaliilta! Matskun pienuudesta johtuen en ole itse tehnyt kuin pieniä orapihlajajousia mutta puu on vakuuttanut. Mulla on yksi vajaa 30-paunainen, lämpökäsitelty orapihlajabusmannijousi jonka poikkileikkaus on lähes pyöreä. Tästä huolimatta setti on vähäistä ja vetotuntuma mainio. Jousella ei ole leveyttä keskellä kuin 20 mm. 32-milliä leveä, saman paksuinen orapihlajapuikula (täyttää 5/8-säännön) vetäisi miehen mittaisenakin varmaan 50 paunaa ja toimisi oikein hyvin. Puu on painava ja kovaa mutta taipuisaa. Amerikan puolella John Strunk on tehnyt täysmittaisia, pyöreäleikkauksisia orapihlajajousia ja pitää puuta oikein hyvänä pitkäjousipuuna.

Jos runko todella on luvatun kokoinen ja laatuinen, pieni se mahdollisimman huolella kapeiksi lonkkaristeiveiksi. Rahanarvoista tavaraa. Harva tietää, että orapihlajasta tehtiin jo keskiajalla pitkäjousia.

Orapihlaja tykkää repeillä ja ratkeilla pahasti kuivauksessa. Pienisin ison rungon hetimiten steiveiksi, vetäisin pinnat umpeen lakalla tms. ja kuivaisin todella hitaasti, ensi alkuun viileänkosteassa kellarissa tms. Puolen vuoden hidas kypsyttely ei ole liioittelua huippulaatuisen orapihlajan tapauksessa.

[Matti Matinpoika]

Kiinnostavaa!

Tässä kohtaa suomalaisen luonteenlaadun pessimistinen puoli pyrkii pintaan ja yrittää vakuuttaa siitä että kaverin lajintunnistus on pettänyt, pölli on umpilaho tai korkkiruuvikierteellä!

No, asia alkanee selkiytyyn jo huomenissa, loppuviikosta viimeistään.

[heiluri]

Haa!
Minäkin onnistuin saamaan käsiini noin 2 metrisen latvamitaltaan n.8-9 cm orapihlajan rungon.ja toisen pöllin n.250 senttisen,tuomipihlajaa satunnaistavakituisemman pihapuita raivatessani.
Liimasin päät tukkoon ja kiikutin varjoiseen varastoon kuivamaan,toivottavasti kuivuu onnistuu ilman kovin pahoja vääntyilyjä ja halkeamisia.

[A.Arffman]

Kannattaa ehdottomasti halkoa märkänä. Omat halkaistut ja esiveistetyt orapihlajat eivät ole halkeilleet kuivatessa. Toisin kun muutama pyöreänä ja päät liimattuna kuivattu halkeilivat ihan päreiksi vaikka ulkovarastossa kuivasin.

[Matti Matinpoika]

No eipä se ihan luvatun kaltainen pölkky ollut. Vaan en valita kun ilmasta värkkiä saa. Lenkoa oli n.10cm, ja pintaan näkyvää oksaa alkoi olla jo vajaan metrin korkeudella. Lisäksi oli koroa ja monenmoista jurmua. Yhden 170cm ja pari 120cm aihiota tuosta sahailin. Pisimmän steivin sain sopivasti lengon sisäkurvista, elikkä vastakaarta on valmiiksi 10cm.

Liimasin päät umpeen ja jätin vielä kuoren päälle. Uskaltaakohan kuorta ylipäätänsä poistaa ennen kuivatusta? Mieli vähän tekisi nähdä miltä pinta näyttää kuoren alla. Kaarna alkaa olla jo aika tuhti tuon ikäisessä puussa ja voi kätkeä allensa ikäviäkin yllätyksiä.

[Juri]

[heiluri]

Jep,minä ajattelin kääräistä oman aihioni vielä varoiksi sanomalehtiin joita voi tarvittaessa kesän mittaan hiema kostuttaa,varasto on nimittäin aika lämmin keskikesällä eikä muutakaan paikkaa oikein ole.
Eiku helevetti...vienki nuo aihiot naisen kellariin kesäksi,siellä ne eivät kuivune liiaksi?

[Matti Matinpoika]

[heiluri]

Samaa toivon minäkin,on nimittäin räjähtänyt omenapuuaihio nurkissa...noo onneksi siitä tulee komeita päitä puukkoihin ja ehkäpä hantaakeja jousiin...joskus.

[Juri]

Minä suosin "voimapaperia", eli sitä vahvaa pakkaustarkoituksiin tarkoitettua ruskeaa kuidukasta rullatavaraa. Sopivan tiivistä, mutta kuitenkin "hengittävää".
Sanomalehtipaperi, eli makulatuuri, on mielestäni hommaan vähän liian huokoista. Se on jotain oikean paperin ja vessapaperin väliin sijoittuvaa halpaa jämäroinaa, makkelia.

Omenapuu ja luumupuu ovat todella vaikeita kuivata ilman halkeamia, orapihlajakaan ei ole helpoimmasta päästä.

[Ari Rantala]

Mulla oli nämä kaksi viimeistä orapihlajaa kuorittuna ja halkaistuna ja teipattuna vastakkain päät liimattuna eikä kumpikaan haljennut mistään. Teippausta oli siis snadisti päissä ja keskellä eikä kokobostonin mitalta.

Paikkana oli kyllä ulkokatos ja ajankohtakin oli varhaiskevättä (paikoittain lunta maassa) joten ilmankosteudet oli varmasti korkealla. Olivat kolmisen viikkoa ulkona ja sitten sisällä viileässä samassa paketissa.

Aihiot ovat hieman pätiäisiä, pituutta on n. 1,2m ja toisesta tuleekin lyhäri mutta toiseen liimaan staattiset kärjet joilla saan siitä "oikean jousen" mittaisen

[jtahola]

[Juri]

Olen suorastaan yllättynyt jos eivät jo ole täynnä pieniä säteittäisiä halkeaman alkuja. Kannattaisi mieluummin halkoa heti kaadon jälkeen.
Kiiloilla ei meinaa omenapuun kanssa onnistua, siinä on jotain sitkeitä ja hankalia ristikkäissidoksia.

[Simo Hankaniemi]

Minulla omenapuut eivät ole halkeilleet, kun olen työstänyt ne tuoreina lähelle lopullista paksuutta ja laittanut muottiin kiinni kuivumaan. Aihiot on jätetty leveiksi ja lopullinen kavennus on tehty sitten puun kuivuttua. Ei pienintäkään halkeamaa.