Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

(Myöhäis)keskiaikaisten sotajousten alkuperäisistä jäykkyyksistä on kinasteltu tiiviisti 1920-luvulta asti. Arviot ovat heitelleet 80 ja 200 paunan välillä, ja yksi perustelu alhaisempiin jäykkyyksiin uskovilla on ollut keskiaikaisissa oloissa elävien jousiampujien realistinen voimakkuus: kun aniharva yltäkylläisessä nykymaailmassa elävistä jousiampujista kykenee oikeasti ampumaan edes 80-paunaisilla jousilla, eivät keskiaikaiset jousetkaan ole voineet olla paljoa jäykempiä. Viime vuosien kuulut modernit, äärijäykillä jousilla ampuvat sotajousispesialistit, Strettonit ja Stanleyt, on voitu kuitata poikkeusyksilöinä joita on keskiaikaisessa armeijassa ollut yhtä harvassa kuin nykyään.

Omat silmäni avasi uudehko sotajousiin keskittyvä sivusto www.englishwarbow.com, jossa brittiläiset "uuden polven" sotajousiampujat esittäytyvät. Joukossa on useita 110-130-paunaisilla jousilla ampuvia miehiä. Hämmästyttävää on, että suurin osa heistä on ampunut millään jousella vasta muutamia vuosia! Monet ovat aloittaneet harrastuksen 2000-luvun puolella, ja rimpuilleet alussa 50-paunaisten lonkkarien kanssa kuten the next guy. Ja nyt, muutaman vuoden harjoittelun jälkeen toistasataapaunaiset jouset taipuvat täyteen korvantausvetoon. Kuka tahansa, joka on nähnyt kuvia esim. Steve Strattonista voi todeta, että 130-paunaisen hallintaan ei tarvita erityistä lihasmassaa tai atleettisuutta. 75 kiloa kuulemma toimistotyössä väsytettyä lihaa riittää kun tekniikka on hallussa. http://www.englishwarbow.com/archer_profiles.html

En epäile enää lainkaan, etteivätkö englantilaisten sotajouset olleet rutiininomaisesti noin 120-paunaisia, ja etteikö jäykempienkin käyttäjiksi löytynyt kykeneviä enemmän kuin muutama.

[Väiski 480]

Niinpä, ja eiks myytti ainaki mee niin että nulikat jo 6-vuotiaina alko treenaileen lihaskuntoa ja tekniikkaa. Eli jos ne armeijaan pääs ehkä jossain 17-20 v. paikkeilla ni luulis taitoo löytyvän. Sitäpaitsi jos melkein kaikki pojat harjoitteli jousella, nii kuinka suuri määrä löytyy keski-ajan Englannista jousiampujia? 0,5 miljoonaa??? Parhaat otettiin armeijaan (näiden mukana siis varmasti kaikki Strettonin ja Stanleyn kaltaiset poikkeukset) eli n. 5000-10000 ????

......Esimerkki ääriräjoilla.......

V.

[Dan The Master]

Eikös talonpojilta joskus kielletty muut harrastukset kuin jousi ammunta, joten voi sekin hieman voimiin ja taitoihin vaikuttaa.

[pss]

Korjatka virheet. Joskus vuosia sitten kaveri kertoi jostain, olikohan hautalöydöstä, jossa oli jousiampujia. Lähes kaikilla oli kuluma tai muita nivel vikoja, niska-hartia seudulla . Tämän arveltiin johtuneen erittäin jäykistä jousista ja kovasta harjoittelusta.

[Santtu Risku]

miksi ihmeessä esim, intiaanien sotajouset olivat tiettyjen heimojen keskuudessa jopa 100 paunaa? ymmärrän tämän enkkujen ym kohdalla sillä heillähän oli haarniskat ym, mutta ei kai intiaaneilla ollut kuin nämä parkatusta nahasta tehdyt kilvet?

[Simo Hankaniemi]

[Matti]

Tuli mieleeni kun porukalla jumpattiin mun 85# elbillä. Mukana oli täälläkin kirjoitteleva nuorempi teini joka aluksi ei meinannut saada pyssyä vedettyä ollenkaan, mutta kun näytin ylävedon tekniikan alkoi keppi taipua jo lähelle 30 tuumaa. Toisaalta punttisalilla käyvä raavas äijä joka ampuu 40 paunaisilla ei saanut vedettyä jousta oikeastaan yhtään.. Harjoittelulla menisi varmasti 100# kyseiseltä nuorelta mieheltä alle puolessa vuodessa.
Tsekissä on Jaron kaveri Rob joka myös kiskoo 100# vaikka on aika ruipelo, mutta kun tekniikka toimii niin keppi taipuu.
Eli tekniikka todellakin jyllää tässä touhussa ja jos lisäksi habaa löytyy niin +120# alkaa olla haarukassa.

[Mangrove]

Karpowicz, A. 2007. Ottoman bows - an assessment of draw weight, perfomance and tactical use. Antiquity Vol 81.

Adam Karpowicz tutki turkkilaisjousia Topkapin palatsin museossa Istanbulissa. Satunnaisotannaan suuruus oli 46. Jouset ajoittuivat 1300-1900 -luvuille. Keskimääräinen pituus nokista nokkiin oli 107cm/42in, minimi 97/38.2 ja maksimi 128/50.4. Arvioitu paunaluku 28"/71cm vedolla keskimäärin 120 lb, minimi 40 ja maksimi 240.

[Jylli]

Kiitos Martti mielenkiintoisesta artikkelista!

Täytyy kyllä sanoa että järkyttäviä paunamääriä ja vielä lyhyille jousille ! Toisaalta oon kyllä aina ollu sitä mieltä että jos jätkät on ammatikseen tehny aikoinaan tuota hommaa pienestä pitäen ( ja vielä kirjaimellisesti "henkensä pitimiksi") niin ei mikään ihme...

[Tapi0]

Olen pohtinut tätäkin aihetta ja pääsin kokeilemaan 100 paunaista, ikävä kyllä moderneista materiaaleista tehtyä vastakaarta. Koetin ampua kuten perinteisesti ammutaan yksittäistä maalia ja totesin homman olevan melko tuuripeliä, varsinkin vähänaikaa ammutuani, mutta kun ampuu sotilastyyliin isoa massaa kauempaa ei sellainenkaan sotajousi ole liian raskas 115kg painonnostajalle.

Tekniikkana oli seuraava:
Vasen kylki kohti maalia, jalat vähän hartiamittaa levemmällä jalkaterät luonnollisessa asennossa. Jousi suoraan edessä nokitus siitä ja yhtäaikaa veto nuolesta ja jousen vieminen suoraan sivulle. Ei liiempää tähtäilyä, vaan nuoli taivaalle periaatteella vähän sinnepäin. Näin ammuin noin 40 nuolta, eli suurinpiirtein sen minkä isoon viineen voisi kuvitella sotilaalla mahtuvan. Suorituksen jälkeen oli kyllä otsa hiessää. Hajonta noin 30 askeleen ympyrä. Maalina olleeseen 1 tonnin rehupaaliin osumia noin 15. Etäisyys karvan auki 100m

[Simo Hankaniemi]

Eiköhän se näin juuri ole, että yli satapaunaisilla sotajousilla on ammuttu lähinnä satojen ja tuhansien miesten joukkoja. Kun "pehmitys" on tehty ja muodostelmat saatu hajalle tehtiin viimeistely pisto- ja lyömäaseilla.

Kvaliteettitaistelussa, missä otellaan enempi mies miestä vastaan ja liikutaan nopeasti paikasta toiseen, "sotajousi" olisi luultavasti epäkäytännöllinen. Kevyemmällä jousella (60-70 paunaa) voi ampua nopeammin ja laukausten toistaminen onnistuu pidempään. Taistelut saattoivat joskus kestää useita päiviä putkeen, jolloin "sotajousi" käy hankalaksi käyttää.

[Tapi0]

Joukkojen käyttö taitaa ratkaista paljolti sen, miten raskaita jousia yksittäisen miehen kannattaa käytää.

Jos jousimiehet taistelevat kuten englantilaiset, eli tukien jalka- ja ratsuväkeä on luultavasti hyötyä jousesta, jolla on pitkä kantama ja suuri läpäisy- ja pysäytysvoima, etenkin torjuttaessa vihollisen rynnäköä.

Mikäli joukot ovat pääasiallisesti jousin varustautuneita kuten paimentolaisia, jotaka liikkuvat vielä ratsain ei ole tarvetta päästä niinkään pitkään kantamaan, sillä liikkuvuus korjaa tämän ongelman. Toiseksi tarkkuus nousee arvokkaaseen asemaan, kun on tarve aiheuttaa vahinkoa liki joka laukauksella, eikä vain yrittää tukea kavereita. Täyttä vauhtia laukkaava hevonen antaa vielä lisää vauhtia nuolelle.

Joskus ihmettelin turkkilaisten ratsujoukkojen yli sata paunaisia jousia, mutta asiaa hivenen tongittuani löysin infoa siitä, että jopa raskas ratsuväki käytti siellä jousia ennen täyttä kontaktia. Tämä johtui siitä, että vihollinen oli joko raskaammin varustautunut lähitaisteluun (eurooppalaiset) tai kahakointia harrastavia paimentolaisia, jotka välttelivät käsikähmää. Kun on tarve ampua vain muutamia laukauksia ja raskaasti panssaroitua/nopeampaa vastustajaa kohti oli raskaasta jousesta taas hyötyä.