Jousi

[Ari Rantala]

Laitoin tämän erilleen tuosta maastoammuntajutusta kun siinä on kyse lähinnä Riihimäen tulevista kisoista.

Kaksi hikistä päivää Loimaan metsissä on nyt takana ja olo on jokseenkin raukea. Lauantaina iltapäivän pilvisyys armahti hieman mutta tänään sunnuntaina ”arska” räkitti pilvettömältä taivaalta eikä tuulesta ollut tietoakaan. Päivän riistakierrokseen meni aikaa n. 6 tuntia ja viimeisillä ammuntapaikoilla en enää jaksanut kovinkaan pitkään kaivella turpeista hutejani. Jäivät sinne.

Nyt olin varustautunut motillisella nuolia eikä ollut kovinkaan suurta pelkoa niiden loppumisesta. Finaalissa viinissä oli vielä kahdeksan kisakelpoista tähteellä kun lähtiessä niitä oli kolmisenkymmentä…

Pistesaaliilla en voi kehua mutta taisin silti yltää HB-luokassa kolmanneksi…nojoo…meitä oli vain kolme...

Pitkät matkat ja varsinkin oikean koron arviointi ei pelitä vieläkään. Siinä on vielä paljon työtä tehtävänä mutta melkein lupaan, että Riihimäellä sekin olisi jo kohdillaan. Ylläri oli, että myös riistakierroksen lyhyet matkat tuottivat hankaluuksia. Yli meni järjestään ja oli tuskan takana tähdätä ”taulun alle” jotta osuisi.

Loimaan maasto oli helppokulkuista ja ampumapaikat ihan ok. Ei risuja linjalla eikä oikeastaan muutakaan valittamista. Jos nyt jostain pitäisi huomauttaa niin parin taustan alle oli jemmattu metallisia ratamerkkejä ja katkaisin niihin ainakin kaksi kärkeä. Homma eteni muutenkin sutjakasti, ei ruuhkia eikä muutakaan odottelua. Pidimme riistakierroksen aikana kaksikin lyhyttä taukoa eikä siltikään perässä tuleva ryhmä ehtinyt ihan ”niskaan”.

Opin taas paljon uutta. Kiitokset siitä Maralle ja Nooalle ja Ranelle. Nooa ampui eri luokassa joten hänelle en uhittele mutta koitan hyödyntää oppejani jatkossa ja piestä Riihimäellä teidät molemmat

Maastoammunta on mielestäni edelleenkin hieno laji ja voin suositella sen kokeilua muillekin. Alkuun kannattaa kyllä varautua melkoiseen nuolihukkaan mutta jos aivan toivottomimmat matkat/paikat lasketaan pois, niin silti kannattaa ampua joka matka. Saa melkoisesti kokemusta tuosta koron arvioinnista, oppii etsimään ja korjaamaan nuoliaan, ja mikä tärkeintä, voi saada onnenkantamoisen 80yds takaa jolla räyskiä kilpakumppanit suohon

[Simo Hankaniemi]

Meillä oli myös parin päivän ammuntasessio, mutta vähän urbaanimmassa ympäristössä. Turun linnan sisäpihaa urbaanimpaa paikkaa ei kai Suomesta löydä. Raskasta oli sielläkin, neljä näytöstä noin viiden tunnin aikana kumpanakin päivänä. Etäisyys oli vain 12-13 m, mutta kummasti siltäkin etäisyydeltä voi ampua ohi, varsinkin jos maalina on esim. mandariini. Tytär sai ilmeisesti lämpöhalvauksen, valitti huonoa oloa ja oksensi pari tuntia sitten.

Pitäisi varmaan jossain vaiheessa tulla itsekin kokeilemaan näitä Rantalan mainostamia maastokisoja. Olen muistaakseni ollut vain parissa ja edellinen oli 1998 (kun primitiivijousikisoja ei lasketa). Silloin en kyllä kärsinyt suurta nuolihukkaa, muistaakseni vain yksi meni rikki, eikä yhtään kadonnut. Mutta samassa ryhmässä eräs toinen menetti muistaakseni 6 nuolta. Minulla oli vain hyvää tuuria, monet rastit oli suunniteltu siten, että nuolihukka oli enemmän kuin todennäköinen. Taisin jättää jotkut tällaiset rastit ampumatta. Ei oikein innostanut ampua esim. mummonmökin kokoista olkikasaa 40 m etäisyydeltä, jonka laidalle oli asetettu jokin 3D-murmeli maaliksi.

[Ari Rantala]

Voin vain kuvitella miten kuuma linnan sisäpihalla on ollut. Ei sovi vähäkään tuuli mistään suunnasta.

Tarkoituksenani näissä kilpailukertomuksissa ei ole ollut lobata maastoammuntaa, ainakaan tarkoituksella, vaan kertoa kokemuksistani niissä. Ainakin minulle tilaisuuksia ampua kisaa perinnejousella on ennen tätä ollut vain Knuutinpoikien kisat ja niitä on vain kahdesti kaudessa. Halu päästä kokeilemaan kykyjään ja oppimaan uutta on suurempi mitä nämä kaksi tilaisuutta tarjoavat. Hyviä ja opettavaisia kokemuksia Kuralan kisatkin ovat olleet ja arvostan niitä edelleen yli maastoammunnan "ainoina oikeina perinnejousikisoina". Näissä hipoissa kun sallitaan muovinokitkin...

Riihimäen kisat ovat todella hyvä tilaisuus lähteä kokeilemaan. Ei tarvita lisenssiä ja Raz...Ras...Rak...perkele...Rane lupaili tehdä radasta vaihtelevan ja haastavankin. Tämäkään ei sitten ole mainos vaan vinkki jos joku vaikka olisi kiinnostunut kokeilemaan. Lyhytjousetkin menevät käsittääkseni suvereenisti HB-luokkaan vaikka niistä ei erikseen säännöissä olekaan mainittu...?

[Rakonczay]

Jep HB sarjassa ammutaan kaikilla jousilla, jotka täyttää kriteerin materiaalit ja rakenne ennen 1900 vuotta. Kaikkia malleja ei tarvitse siten erikseen mainita.

Arin 50-55 paunasesta jousesta lähti kyllä nuoli sen verran rivakasti, ettei miehen tarvinnut kovin suurta korkoa ottaa. Se auttaa jatkossa, muhun verrattuna, joka joudun 45 paunasellani roikottamaan enempi kaarella, jolloin koron arviointi on tarkempaa.
Sanoisin että Arin suurin ongelma oli se että nuolia oli 2-3 eri sarjaa ja osa niistä veti pirusti vasemmalle. Kun kaluston saa kaikki toimimaan samalla tavalla ja tähtäyksen suuntaan, niin osumat lisääntyy ihan ittestään.
nimimerkki: yksi kesä vain nuolia hinkatessa

[Väiski 480]

Ei se paunoista ole kiinni, ammuin viime kauden kaikki kotimaiset kisat ennen EM:iä 45 # jousella, kunnes se räsähti. Varalla oli 39 # ja sillä sitten mentiin loppukausi. Ihan hyvin se toimi.

Kevyillä jousilla jaksaa treenata enemmän, ja oppii näin ampumaan. Raskailla taas voi luottaa siihen, että lyhyemmät matkat menee jousen kovan heiton piikkiin...

V.

[Rakonczay]

Menee vähän offtopickiin, mutta onko kukaan tehnyt tutkimusta/vertailua paljonko on saatu irti lähtönopeutta/vetopauna?
Wäiski ymmärtääkseni tekee jousia joilla kyseinen suhde on aika kovaa tasoa..

[Simo Hankaniemi]

Wäiskin 39-paunainen heittää varmaan erittäin hyvin suhteessa paunoihin. Mikäli muistan oikein jousi on hyvin siron näköinen laminaatti, päät kevyet. Ei se voi huonosti heittää.

Minun 50-paunainen hikkori-jännejouseni heittää parhailla laukauksilla hiukan yli 170 jalkaa sekunnissa taulunuolta.